Marraskuun mietteitä

Kohta marraskuun puoliväli. Tämä syksy on mennyt omalta kohdaltani yllättävän kevyesti, yleensä olen tässä kohtaa uupunut pimeyteen ja lähinnä voivottelen. (Otin tiukan parin-kolmen viikon kuuriin Beroccaa joka aamu, sekö toi virtaa näin?)
Tosin tänä aamuna töissä tuli työkavereiden kanssa puhetta, että nyt alkaa tuntua kropassa jatkuva pimeys. Eilen lenkille lähtiessä 17:20 oli tosiaan jo aivan pilkkopimeää. (Se kellojen siirto....)

Ystävien vessan ovesta. 

Tämä on ihana!!

Toisaalta muutaman tosi kylmänkin aamun jälkeen nyt on taas ollut lämmintä. Jopa niin lämmin, että pipo on ollut aamulenkillä liikaa ja pitänyt poistaa taskuun kesken kävelyn. Samoin teiden pinta on ihanasti uudelleen sula ja olen pystynyt sittenkin fillaroimaan vielä töihin.

Tuohon puoliläskiin en hanki nastarenkaita. Renkaiden hinta olisi melko kohtuuton siihen nähden miten vähän uskaltaisin kuitenkin ajaa talvella. Kun en ole kokenut talvipyöräilijä, tässä iässä ei uskalla alkaa opettelemaan. Kaatuminen sattuu...

Mutta nautin näistä selvästi plussalla olevista aamuista, jolloin pääsen vielä kahdella renkaalla töihin.

Vaihdoimme pörssisähköön keväällä. Olenkin ahkera sähkönhinnan seuraaja tätä nykyä. Muuten elämäntavat ei ole kovin muuttuneet, mutta toki tarkistan onko jokin hintapiikki juuri päällä, kun pitäisi tiski- tai pyykkikone vääntää käyntiin, jos tilanne on se, että pysty odottamaan sen tunnista muutamaan ennen käynnistystä. (Ja sitten kun hinta on jatkuvasti korkealla, pesen kun tarvitsee. Eipä siitä eroonkaan pääse.)

Mitään patterilämmitystä emme ole vielä laittaneet päälle. Suihkun lattialämmitys on päällä läpi vuoden, samoin vessan pikkupatteri. Kuistilla toki on öljypatteri tasaamassa yöajan viileyttä, ettei kasvit ihan jäädy, mutta muuten lämmitys hoituu toistaiseksi puulla. Kamiinapuhallin tasaa virtaavan lämmön ympäri kämppää. Yläkerta tosin pysyy miellyttävän vilpoisena +18-20 välillä.

Haamuperhe tyytyväisenä lämmöstä

Nuo kivilaatat oli kyllä ihan paras ostos puuhellan päälle. Parin pesällisen polttamisella pinta on illalla +50-60 asteinen ja aamuun "viilenee" +35-40 asteiseksi. Iltapäivällä kun palaamme kotiin ja aloitamme uudestaan lämmityksen, pintalämpö on jossain +30-35 välillä ja lähtee siitä taas nousuun.

Tilasin vastaavan kiven olohuoneen kamiinan päälle. Siinä on tähän saakka pidetty pizzakiveä, joka myös varasi sen verran, että päälle asetettu kamiinatuuletin pyöri varsin pitkään tulen jo sammuttua. Muutenhan peltikamiina jäähtyy nopeasti tulen sammuttua.

Havaintoja tästä uudesta kivestä: tarvitsee polttaa enemmän saadakseen propelin pyörimään, mutta sitten kivi onkin niin kuuma, että se pyöri polton jälkeen 4 tuntia vielä, eli kiven varaus on tosiaan melkoinen.

Keittiössä ei hellanpäälliskivet koskaan lämpene niin kuumaksi, se olisi vaarallistakin, mutta tuo suora lämpö pellin läpi näköjään toimii.

Onnellinen fillaristi marraskuussa

Kuistin lämmitystä pyritään tänä talvena järkeistämään vaihtamalla uusi ulko-ovi. Meillä on vanha talo, joka on vino vähän joka suuntaan, ja kuistille on aikanaan hankittu jonkinlainen halvin mahdollinen ovimalli, joka vielä repsottaa sen verran, että viittä vaille varpuset mahtuu raoista sisälle. (Tässä oikeasti liian vähän liioittelua...) Mies, joka talon kunnosti, ei tehnyt itselleen vaan myyntiin, ja se tulee tällaisessa näkyviin.

Päätimme tilata uuden oven, ja koska ammattilaiset asentavat sen paikalleen, korjaavat vinouden samalla. Uudet tiivisteet, tukeva kunnon ovi ja toki sen ympäristön uusi eristys yms todennäköisesti muuttavat kuistin lämpötaloutta huomattavasti, vaikka se onkin suurelta osin ikkunaa. Se olkoon meidän perheen joululahja tänä vuonna. Onpahan moneksi vuodeksi iloittavaa.

Jouluhalko

Isänpäiväviikonloppu meni kaksin. Lauantaina mies oli kalassa päivän ja toi mahtavan määrän raitapaitoja kotiin. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (7:20) ja lapsilta tuli hauskoja viestejä pitkin päivää. Ennustavasta tekstinsyötöstä saa joskus todella hauskoja "virheitä". 

Aamulla tehtiin ihana pitkä lenkki pitkästä aikaa eri maisemassa ja metsässä. Koirat saivat rallata sydämen kyllyydestä ja olivat tosi tyytyväisiä kotiin päästyään. Otettiin hyvät kahvit, minä aloitin laittamaan ruokia ja mies lähti ripustamaan ulos valosarjaa.
Ruuan jälkeen hetken lepo, ja tuo Ismo Leikolasta tehty leffa kiinnosti ja meni paikallisessa, joten sinne. Varsin hauska, sai nauraa ja toisaalta sai hyvällä tavalla myös ajattelemaan. Leffan jälkeen koirille lenkki ja löysäilyä ilta. Rento viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Leffa-arvosteluja

Tapaninpäivänä menimme koko isolla porukalla, minä, mies, poika tyttöystävineen ja Ipana, katsomaan Aquamanin. Pari vuotta sitten kävimme katsomassa silloisen uuden Bondin ja minusta se oli hauska tapa viettää tuota joulun päivää, jolloin ei enää ole tavallaan niin joulufiilis, mutta vielä ei voi ihan arjeksikaan nimittää.

Leffateatterissa oli sitäpaitsi ihan jonoa, eli joku muukin on keksinyt tällaisen oivan tavan yhdistää perhe ja virkistys. Miksi muuten niiden popcornit on paljon parempia kuin kotona keitetyt?? Teen siis popparit ihan tavallisesti kattilassa, koska mikropopparit on minusta liian myrkkysuolattuja. Saisikohan sitä elokuvateatteri-popcornsuolaa jostain??

Mutta itse asiaan:

Aquaman

Hauska tulee tästä ensimmäisenä mieleen. Pääosan esittäjä on juuri sopivan hyvännäköinen ja sixpackeineen silmänilo naisille. Tarina kevyt ja hyvin perinteinen, mutta riittävästi rymistelyä ja actionia. Ihana sankari pelastaa maailman -saaga ja kauniita maisemia. Ei mitään uutta auringon alla!

Joo, allekirjoittanut tykkäsi. Poika oli ihan sanaton "siis aivan järkyttävän huono!" mutta yhtyi kyllä meidän nauruun siitä, että huonoudessaan ja kliseisyydessään nimenomaan hauska.

Voin suositella, jos tykkää tämäntyypisistä ei-päätä-ei-häntää ja hyvin rikkaalla mielikuvituksella tehdyistä.

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt jo kahteen leffaan, ja se mitä olen Ipanan kanssa katsonut tämän vuoden tarjontaa, aika meheviä juttuja on luvassa vuodelle 2019. Olen kyllä niin iloinen, kun Ipana aikanaan sai minut houkuteltua uudestaan leffojen maailmaan. Joskus nuorempana tuli käytyä, mutta se jäi vuosikausiksi.

Tykkään edelleen alkuperäisestä Maija Poppasesta ihan yli kaiken. Sehän on aikansa esikuva, miten aitoa kuvaa ja piirrettyä voidaan yhdistää. Julie Andrewsin laulu kruunaa vielä kaiken.

Tämä oli tehty kauniisti alkuperäistä kunnioittaen, mutta toki minusta vähän liian pitkälle samalla kaavalla eli matkien. Näyttelijät olivat hyviä ja laulu- ja tanssikohtaukset ehdottomasti hyviä, vauhdikkaita ja musiikki kivaa.
Ei rikkonut sitä alkuperäisen viehätystä eikä millään tavoin pilannut esikuvaansa.
Oliko jatko-osa tarpeen, sitä toki voi kysyä.....

Harmiton ja suloinen, suosittelen kaikille! Sai hyvälle tuulelle ja sehän on tärkeää!

Juice-leffan halusin nähdä vain siksi, että käyn äärettömän harvoin katsomassa mitään suomalaisia elokuvia, ja aihe kiinnosti.
Hesarin arvostelussa sanottiin jotakuinkin kaikki, mitä itsekin pohdin.

Minua alkoi kolmannen kerran jälkeen tympiä raskaasti se iänikuinen pyttipannu siinä hellalla. Olen itse elänyt 70-luvulla ja aivan takuulla jotain muutakin sapuskaa tehtiin. Mutta varmasti se oli tyylikäs oman aikansa kuvaus, johon voi yhtyä. Kaikki tupakoi järkyttävästi joka paikassa...

Näyttelijäsuoritukset oli hienot. Munamies teki hyvän roolin ja erityisesti arvostan, että hän lauloi itse eikä musiikki tullut play backinä. Se, mikä nauratti, oli että joku 2000-luvun näyttelijä voidaankin maskilla ja muuten saada niin esikuviensa näköisiksi. Riku Nieminen ei toki Juicelta näyttänyt kuin kaljun ja pitkän takatukan osalta, mutta Alatalon ja Rinteen esittäjät olivat niin hulvattomasti "itsensä" näköisiä.

No. Nyt se on nähty.
Jos tällainen elämänkerrallinen tarina kiinnostaa, mikä ettei. Kirjaa en ole lukenut, joten en ota kantaa tapahtumien todellisuuteen.