Patikkaa Sallassa

Jälkijunassa: hyvää juhannusta!!  Tästä lähdettiin: edellisenä päivänä iltakävely, jossa otin kuvan elämäni miehistä.

Aaton painoin töissä pitkää päivää muina smurffeina eli 7-20:30.

Kävi sillä lailla uskomaton tuuri, että meillä oli kiitettävän hiljaista ja pitkän päivän lisäksi iltavuorossa oli sairaanhoitaja normaalissa iltavuorossa.

Oltiin tehty kaikki tarvittavat toimet jo 19:30 mennessä ja hän sanoi, että "mitä sinä täällä enää roikut kun lomakin alkaa, lähde menemään."

Kerrankin ei tarvinnut toiste käskeä.

Kello herätti sitten 02:15, auto oli pakattu jo illalla valmiiksi ja muutaman tunnin olin siinä torkkunut.

Turha puhua minulle yöttömästä yöstä, täällä ainakin on ihan pimeää kahdelta!

02:30 oltiin portista ulkona ja vajaa 10 kilsan jälkeen totesin "en sitten pakannut muuten hupparia tai muutakaan pitkähihaista mukaan...."  

Yhteen ääneen totesimme, että eiköhän niitä kauppoja ole matkan varrella jos tarve tulee....

Ihanaa ihanammat ihmiset matkan varrella toivottivat meidät tervetulleeksi juhannuspäivän aamuna 6:20 kahville ja voikkarille. Hyvin toivottu pissatauko.

Kahvin avulla jaksoi hyvin.

Kajaanin ABC:llä pysähdyimme tankkaamaan. Sitä edelsi kohtuullisen jännittävät 65 km, koska bensavalo syttyi ja en ole koskaan ajanut tankkia noin tyhjäksi. (Toisessa samanlaisessa autossa bensavalo syttyy niin, että tietokone näyttää vielä olevan 180 km varaa ajella. Mutta mistä näistä tietää.)
Matkan varrella ei ollut luonnollisesti yhtään ainutta huoltoasemaa ennen tuota ABCia.

Vaan sinne päästiin.

Tankkasin siellä itselleni tuollaisen kuvan tölkin ja voi hyvä maailma mitä sontaa ihmisille saadaankaan myydä kofeiinintarpeeseen!! JÄRKYTTÄVÄÄ PASKAA!

Tulipa kerralla kolme ostosta: ensimmäinen, viimeinen ja ainoa.  Mieli ei tehnyt yhtään kahvia mutta sen verran väsytti, että oli pakko kokeilla jotain energiaa....

(Ja meillä näitä juo porukka töissä ruokajuomana!!! En käsitä!)

Perillä Sallatunturissa joskus klo 16 paikkeilla. 

Sitä edelsi hyvin ripeä pysähdys Kuusamossa, jossa jouduimme toteamaan, että eläinkauppa ei ole juhannuspäivänä auki (asia, jonka olisi voinut tarkistaa netistä....) vaan koiralle pitää keksiä sapuskaa jostain muualta. (Kun koira syö siis raakaruokaa, ei ole ihan niin yksinkertaista ottaa vaan jotain pussia. Onneksi tavan ruokakaupat myy nykyään hyvin noita raakaruokia pakasteesta.) 

Ajoimme siis tunturista ohi Sallaan ruokakauppaan ja takaisin.

Tuntui kyllä taivaalliselta päästä perille. On se sellainen 12 tunnin ajo ja tauot päälle.

Ensimmäisenä iltana ajateltiin tehdä vaan pieni iltahyppely vähän vertyäksemme, ja päädyimme kävelemään Poropuistoon ja sieltä takaisin - vaatimaton kymppi....

Ajoissa nukkumaan ja koko sakki nukkuikin kuin tukit.

Aamu valkeni upeana. Meillä on nyt kahtena vuonna käynyt mieletön tuuri näiden säiden suhteen.

Pakkasimme reput ja otimme suuntiman kahden tunturin ympäri -lenkille.

Aikaa oli koko päivä.

Reissukaverit

Pahaojan kurulla ensimmäinen kunnon tauko: sissimuonaa eli kuiva-ainepussiin kuumaa vettä termarista ja 8 minuutin odottelu. Yllättävän hyvää, vaikka luonnollisesti vähän puuromaista. Riittävän ravitsevaa kuitenkin.

Hyvinkin tunnin breikki ennen seuraavaa etappia.

Loppumatkasta emme  pysähtyneet erikoisemmin. Juuri alakuvan pitkosten jälkeen noustaan tuohon nyppylän päälle ja siellä on laavu. Siinä joimme loput vedet ja minä piipahdin huussissa. 

Tuolla oli kaikki paikat todella siistit, ei roskia eikä ylimääräisiä mitään. Vessat oli siistit ja ehjät ja jokaisessa isot säkit kuiviketta. Kaveri kertoi nimittäin samalla viikolla Pieneltä Karhunkierrokselta, että siellä oli jaloissa asti pyörimään mehupurkkia ja -tetraa, nenäliinoja ja vessapapereita pitkin puskia, ja porukka muina miehinä teki isojakin tulia vaikka se erikseen kiellettiin. Kun ne makkarat oli mukaan otettu.

Ihme tyyppejä, kun on pelkkiä oikeuksia! Pistää kiukuttamaan!

Tuo oli muuten hullu paikka: suo nousi ylämäkeen. Se näytti luonnossa todella hassulta.

Päivälle tuli mittaa kuutisen tuntia, kilsoja joku 20. 

Perillä suihku ja lisää juotavaa sekä suolaista syötävää. Opimme heti ensimmäisenä päivänä, että maastoon on pakko kantaa vettä myös Vichyn muodossa. Pelkkä vesi tulee suoraan läpi ja vie hapoille.

Ilta meni huilaten ja sauna lämmittäen. 

Näkymä rinteeltä kohti hotellia

Hangasharjulla päiväkahvit

Viikon kävelimme reittejä, joita olemme kartasta suunnitelleet kevään. Moni niistä olisi jo viime vuonna ollut haluttujen listalla, mutta Pappakoiran kanssa niitä ei voinut ajatellakaan.

Bono oli kyllä niin reipas reissukaveri. Se oli aina valmis lähtemään, osasi levätä kun pysähdyttiin, ja jatkoi taas innolla.

Oli hetkiä, jolloin minä pohdin jaksaako tuo pieni koira, mutta se on sitkeää tekoa. Toki se sitten vastapainoksi lepäsi joka hetki, jonka oltiin kämpillä, mutta joka kerta lähti iloisesti häntä heiluen matkaan.

Vasta keskiviikkona mäkäräiset alkoivat kiusata ja silloin Bonolla oli vähän kurjaa, kun ne menivät mahan alle, missä pääsivät käsiksi ihoon.

Toi kysyy jaksanko. Siis jaksanko?

Minähän jaksan niin kauan kuin purutikkuja irtoaa.

Pienisuuri patikkakoira Sallatunturin huipulla

Meidän toinen pidempi, pisin reissu, oli suunnitellusti vasta keskiviikkona ja kohteena Syväojankuru. Sinne oli jo kartalla hyvinkin 12 km yhteen suuntaan.
Tällä kertaa pakattiin hillitön määrä juotavia ja useampi ruoka sekä välipaloja.

Nykyään tuolla ei välttämättä uskalla juoda vettä puroista, jollei keitä sitä. Koska metsäpalovaara oli päällä, emme tehneet tulta kertaakaan, joten kuuma vesi kannettiin termareissa.

Syväojankurun reitti oli heti alkuunsa todella tylsä: soista maastoa vähän ihmisten mökkien takapihoilla, joten sääsket söivät, kengät ja sukat kastuivat ja koirat haukkuivat ohikulkijat.
Sittemmin maasto muuttui kauniiksi kangasmaisemaksi ja oli todella viihtyisää. Muuttuakseen toki 2-3 km ennen ensimmäistä taukopaikkaan jälleen hyvin kosteaksi, jossa sääskiä sitten riitti......
Ainoa kerta, kun allekirjoittaneella meinasi mennä kuppi nurin. En välitä siitä, että inisevät, mutta kun tunkevat nenään, silmiin ja suuhun, se on raivostuttavaa.

Joimme ja pureskelimme jotain välipalapatukkaa Kalliojärvien autiotuvan pihassa, mutta kävelimme Syväojalle asti ennen ruokaa. Kannatti!!!
Kuva ei tietenkään tee minkäänlaista oikeutta.

Ruuan päälle otin kengät ja sukat pois ja kävin dippaamassa varpaat jokeen. JÄÄTÄVÄÄ!! Lumi oli ehkä sulanut viikkoa aiemmin....

Syväojankuru

Seuraavana päivänä päätimme pitää tietoisesti lepopäivän ja kävimme huiputtamassa Karhutunturin Sallan Naruskassa, missä tehdään edelleen lähes vuosittain pakkasennätyksiä.
Hilpeä kylä: 35 asukasta!!
Kesäaikaan siellä väki lisääntyy mielettömästi, kun mökkiläiset tulevat ja ihmisiä saattaa olla satakin!!

Karhutunturi oli hieno aamukahvipaikka. Sieltä näki 360 astetta joka puolelle, myös vanhat Sallatunturit, jotka jäivät rajan väärälle puolelle. Niillä oli vielä lunta huipuilla.

Karhutunturin huiputtajat

Aamukahvit

Sää meitä todella suosi. Lämpötila oli koko ajan shortsikeliä, mutta tunturissa käyvän tuulen vuoksi oli miellyttävää pitkähihaisessa teknisessä paidassa.

Viimeisenä iltana tehtiin suunnitellusti Poropuiston "pikkulenkki" mutta palattiin pyörätietä, koska sääsket ja mäkäräiset olivat vähän liiallisesti iholla. Kotiin palatessa pihalla patsasteli useampi poro vasoineen syömässä. Nämä ovat siis meidän ulko-ovelta 20 metrin päässä.....

Mieletön viikko. Kävelyä tuli yhteensä reilu 100 km, en ole vielä laskenut. 

Suunnitellusti lähdettin jo perjantaina valumaan alaspäin. Ajettiin rauhassa aamulla ensin katsomaan Kiutaköngäs, joka oli upea. Jälleen kerran: kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta!!
Tuo olisi järjettömän hienoa nähdä keväällä varhain kun sulamisvedet tulvivat....

Kiutaköngäs

Koska aikaa oli, ajoimme myös Hossan kansallispuistoon ja teimme puolen tunnin veneretken Julma Ölkyllä.

Kyllä on 50 metriä korkea kallio todella korkea kun sitä katsoo juurelta.

Itseä ahdisti lievästi, kun kuski kertoi alla olevan vettä toiset 50 m..... 

Luppakorva veneilemässä

Julma Ölkky

Yövyttiin Kuopiossa.
Soitin edellisenä päivänä ja kysyin olisiko huonetta koiralliselle pariskunnalle, ja mainittakoon, että koira oli se, joka otettiin eniten huomioon: sille annettiin oma herkkupussi respasta ja huoneessa oli pyyhe ja kuppi odottamassa.
Tiedän olevani helppo, mutta saatan käyttää tuota hotellia uudestaan!!

Lauantaina aamulla rauhassa sitten roiloteltiin kotiin. 5,5 tunnin ajo enää.
Kuortissa kahvin ja jäätelön mittainen pisutauko.

Kotona kaikki hyvin.
Ipana oli hoitanut Pappakoiraa viikon ja se oli ratketa riemusta kun palasimme.

Kotona