Kevään kasvu

Laitoin viimevuotisista chileistä siemeniä talteen syksyllä. Nyt oli aika kaivaa ne kirjekuoresta ja sujauttaa multaan. Tein tämän siis jo tammikuun lopulla...

 
Samalla kaivauduin hangen läpi kultasadepuun viereen ja napsin siitä muutamia siemenpalkoja irti ja tuuppasin niitäkin siemeniä multaan. Minähän jo syksyllä istutin pari kultasateen siementä ja niistä yksi itikin hyvin. Se vaan oli hassu aika ja päädyin sen siirtämään ulos lavaan ja syksyllä.... Saa nähdä nouseeko sieltä mitään taimea tämän talven jäljiltä. Toisaalta, ulkokasvihan se on, että sikäli pitäisi kestää. Mutta pystyykö sitä siirtämään muualle kasvamaan, on sitten taas toinen tarina....

Ylempi kultasade, alempi chili

Hiukan olin yllättynyt, että chileistä vain yksi siemen iti. Se teki sen kyllä nopeasti, mutta muualta purkki on ihan tyhjä. Siemeniä oli hyvinkin 15-20...  (Kyse oli viime vuonna siemenestä istutetusta taimesta, jonka hedelmistä keräsin siemenet. Mahtaako niiden itävyys heiketä vuosi vuodelta?)

Eilen sitten iloitsin valtavasti, kun hoksasin, että kultasadekin oli itänyt yhden siemenen osalta.

Siirsin purkit (Ikean isossa muovipussissa "kasvihuoneessa") jo edellisviikolla työhuoneen pöydälle, koska työhuone on tällä hetkellä talon viileä huone ja kuvittelen viileyden tekevän hyvää sikäli, ettei taimet retkahda hassuun kasvuun ja jää honteloiksi. Saatan hyvin olla väärässä, eipä olisi ensimmäinen kerta. 😄

Koska talokauppaa nyt edelleen odotellaan, on kuitenkin ihanaa, minkä tekosyyn se antaa hankkia tulppaaneja joka viikko. Pitäähän talo olla esittelykuosissa. Thih!! 
Katselijoita on ollut joka viikko, tällä viikolla tulee kuukausi siitä, kun tehtiin sopimus myynnistä. Muutama ihan potentiaalinen ostaja siellä on käynyt, mutta vähän välillä ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että tullaan ihastumaan ja vasta jälkeen hoksataan, että pankillakin voi olla sanansa sanottavana ostopäätökseen. 

Eräs nuori perhe nimittäin kohnasi nurkkia tunnin ja 20 minuuttia ja olivat lähtiessä eteisessä todeneet "tää me halutaan". Siellä oli välittäjän mukaan jo mittailtu huonekalujen paikkoja ja verhoja..... mutta vasta jälkeenpäin kertoivat, etteivät ole edes käyneet kysymässä pankista voisiko saada lainaa ja miten paljon.   Huoh! 

Me löysimme uuden kodin.

Se oli meille rakkautta ensi silmäyksellä. Realiteetit kuitenkin mukana. 

Siellä on tehty kaikki 2010-luvulla: sähköt, vesiputket, katto, ikkunat, keittiö, pesutilat, salaojat. Talo oli minusta kauniisti tapetoitu ja pidetty siistinä. Se on samanlainen rintamamiestalo kuin nykyinen, mutta pienempi. Huomattavasti pienempi, mutta eipä meitäkään tässä ole kuin kaksi. 

Keväällä muutetaan. JEE!!  Esittelen talon sitten tarkemmin....