tiistai 3. elokuuta 2021

Tuumaustauko eli kesäloma, matkalla: Lemmenjoki ja Inari

Rollosta matka jatkui jälleen ylöspäin. Olimme matkalla Inariin, mutta Lemmenjoen kansallispuisto olisi "matkan varrella", joten poikkesimme sinne. Googlen akka (tunnetaan myös nimellä Maps) on aiheuttanut meille harmia aiemminkin johdattamalla mitä merkillisimpiin paikkoihin (muunmuassa ympäri erästä puistoa Rovaniemellä, kun etsimme kävellen reittiä Arktikumiin.... "Käänny seuraavasta risteyksestä oikealle" kun olimme siinä jo toista kertaa. MUR!) ja ohjaamalla täysin väärin.... joten pitkälti epäluuloisena otimme suunnan sen ohjaamana kohti Kittilää. Myönnettävä, että kartallakin siitä meni toki tie.....

Kittilän jälkeen akka ohjasi kääntymään kohti Sodankylää ja pian siltäkin tieltä pois hiekkatielle (taas!) No, eipä meillä hätää ollut, mutta täristää se eri tavalla ja hiekalla äkkijarrutukset porojen takia on aina vähän ikäviä. Vaan sielläpä oltiin!

Sadan kilsan jälkeen näkyi kyltti: Lemmenjoen kansallispuisto ja suunta sinne. 


Merlin ui Lemmenjoessa.
Mitä lie taikoja tehnyt Lemmen osalta....

Pieni lenkki tehtiin puistossa, eräänlainen luontopolku meni vähän joen vartta ja sitten takaisin harjun päällä. Kaunista! Siitä jatkettiin Inariin.

Inarissa hotellin/kämpän kanssa oli harmia alkuun. Menin ilmoittautumaan ja hakemaan avainta ja tyttö (puhui vain englantia) ilmoitti, että odottavat meitä "huomenna". No kiva. Varaus oli kuitenkin tehty sille päivälle, ja hetken tuumailtuaan kaivoi jostain avaimen ja ohjasi huoneeseen. Jälkeenpäin pihassa nuori mies puhui puhelimeen ja tarkisti laatikosta sinne jätetyt avaimet. Meille tuli ihan sellainen olo, että saimme jollekin toiselle varatun huoneen.....
Kaiken lisäksi vain toinen vuode oli pedattu ja toisen vuodevaatteista puuttui aluslakana. Jääkaappi keinui pelottavasti ja vedenkeitin ei mennyt automaattisesti pois päältä (mikä oli sinänsä pelottavaa). 

No, nukuimme kuitenkin. Se oli tärkeintä. 
Ja laitoin toki palautteen varausfirmaan, koska eivät pysty parantamaan, jos eivät saa tietää.

Aamulla herättyämme jälleen auton pakkaus. (Alkoi muuten tässä vaiheessa jo puuduttaa. Jatkossa emme ota kahta yötä enempää putkeen eri paikoissa....)
Koirat hihnaan ja tekemään Juutuan lenkki, jonka olimme bonganneet kaupunkiin (?)/kirkonkylään(?) ajaessamme. 



Juutuan joessa on yhdessä kohtaa reippaan sorttinen
Jäniskoski, ja opastaulussa kerrottiin, että
siinä taimenen narraajaa voidaan viedä, koska taimen
piiloutuu aina kivien joukkoon alavirtaan ja katkoo siiman.

Lähtiessämme ajamaan kohti etelää, pysähdyimme matkalla Karhunpesäkivellä. Se on Suomen suurin tafoni, eli kivi, joka rapautuu sisältäpäin. Tarinan mukaan siellä on myös talvehtinut useampana vuonna karhu.
Mieletön reisijumppa portaissa, ja hieno paikka. En tosin tohtinut mennä tuonne luolaan, sen verran ahtaanpaikan kammoa löytyy. Siellä kuitenkin mahtuu yli 160 cm pitkä ihminen seisomaan suorassa.

Tarina kertoo, että muinaisina aikoina Lapinukko eksyi lumipyryssä ja löysi onnekseen luolan, jonne päästä turvaan myräkältä. Nukkui siellä hyvin ja vasta herättyään havahtui siihen, että luolassa oli myös karhu talviunilla. Tarinan mukaan karhu ei havahtunut tunkeilijaan ja mies pääsi vahingoittumattomana pois.



Tiettävästi 860 askelmaa edestakaisin.
En laskenut.


Juuri ennen Karhunpesäkiveä Inarista ajaessa tien kahta puolta oli kaksi järveä: Myössäjärvi ja Martinkotajärvi.
Näistä Myössäjärvi vaikutti olevan noin puoli metriä syvä, ja vesi aivan kristallinkirkasta. Uskomaton näky! Kivet rannalla oli kovin kulmikkaita ja niillä oli vaikea seistä, siinä vaiheessa en halunnut alkaa riisumaan tossuja ja sukkia, mutta vesi oli kylmää. Hrrrrr! Vieressä seistessä pohja näkyi tosiaan usean kymmenen metrin päähän, kuvissa heijastus tulee eteen...

Mies haaveili voivansa tulla viskomaan tänne pintaviehettä tai perhoa. 
Metka ajatus. Luulisi, että noin matalassa ei edes kalat viihdy, vaikka tosiaan itsekin näin kyllä pinnalla väreitä, ihan kuin joku olisi siinä piipahtanut. Mene ja tiedä.
Todella kaunis paikka! Asuntoautolla olisin ehkä halunnut ottaa tuosta läheltä puskaparkin.

Tästä jatkoimme vielä Ivaloon ja lopulta lomakohteeseen.....

4 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa matkanne, paitsi tuo yöpymispaikkanne jonne ette ehkä toista kertaa halua mennä. Asuntoautolla haluaisin minäkin ajella Lappiin, tai vaikka minne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin kaipaan mahdollisuutta asuntoautoon aina silloin tällöin kun näitä uskomattomia paikkoja tulee matkan varrella. Toisaalta, olen niin mukavuudenhaluinen, että tiedostan nauttivani mahdollisuudesta suihkuun ja pyykinpesuun mökissä tms niin paljon, etten lähde harkitsemaan auton hankkimista. =)

      Poista
  2. Mä laskin myös Karhunpesäkiven portaat aikoinaan, mutta en enää muista, montako niitä oli. Mutta paljon niitä oli – niin paljon, että tätini sai astamakohtauksen (kirjoitinkin tästä jo jonkun toisen blogin kommentteihin).

    Pääsispä Lappiin! :-D Ihana reissu teillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lappi on ihana!!!
      Kannatti tehdä sellainen 10-vuotissuunnitelma, että kiertää kaikki kansallis- luonnonpuistot. Tuleepahan reissattua kotimaassa.

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...