Tuumaustauko eli kesäloma, matkalla: Pietarsaari

Jäimme lomille heinäkuun lopulla. Suunnitellusti tein vielä maanantain töitä ja oli kieltämättä aika vinkeä fiilis toivotella monta lomaltapalaajaa takaisin töihin, kun itse oli juuri jäämässä. 

Tiistain käytimme käytännön asioiden hoitamiseen: veimme toisen auton pojalle ja piipahdimme isän uudella kämpällä kahvilla. Sitten hillitön määrä pyykkiä ja muuta kodin järjestämistä. Jos joku nimittäin inhottaa, se, että palaa kotiin, joka on valmiiksi sekaisin. Haluan aina laittaa pinnat siistiksi ja pyykkikorit tyhjiksi, että on kiva tulla takaisin.

Siinä siivotessa keräiltiin kamoja. Kun on useamman kerran tehnyt vastaavia reissuja, molemmat hoitavat oman osuutensa ja lopulta vaan kaikki tarvitsee tunkea autoon.
Startti keskiviikkona niin, että herättiin rauhassa, käytiin koirien kanssa kunnon lenkki ja vasta sitten lähtö. Matkaa ei ollut edessä paljon, niin ei ollut hoppu tien päälle.

Tänä vuonna emme ottaneet kiskoja vaan renkaat alle.

Retkieväitä muutama pussi. Näitä on aika ajoin tosi vaikea löytää.

Ensimmäinen etappi oli Pietarsaari. Matkalla sinne Pedesöre ja Ilveskivi. Luontoon.fi sivustolla on tosi hienoja kuvia kivestä. Kyse on 16 metriä korkeasta siirtolohkareesta, jonka päälle on tehty portaat. Luulin, että se on Suomen korkein, mutta tiettävästi jossain Ruissalossa on vielä korkeampi.... Saattoi jopa vähän hävettää lukea tästä, koska asun lähellä enkä tiennyt moisesta.

Hieno paikka ja jätti vähän nälkää ehkä joskus kävellä tuota Saukkoreittiä....

Koirat kiipesivät ylös, mutta portaat oli ikävät ritilästä tehdyt ja niille iski rimakauhu, kun näki koko matkan alas. Joten päätyivät kantamalla maan tasalle. (Myönnettäköön, että itsekin piti keskittyä vaan katsomaan maisemaa eikä jalkoihin.....)

Tuosta oli enää kivenheitto eli reilu puoli tuntia Pietarsaareen. Emme ole koskaan käyneet Pohjanmaalla, joten oli mielenkiintoista päätyä sinne. Olin lukenut paikasta etukäteen ja luulin tietäväni, mitä haluan nähdä.... Sitten kävi ilmi, että appivanhemmat ovat aikanaan asuneet siellä, samoin kuin hyvä ystäväni, ja saimme vinkkejä katsomisen arvoisista paikoista.

"Pieni sievä" VPK:n talo.

Tuossa terassille naiset piti pubia. 

Hiukan näppärä tapa tienata toimintarahaa.....

VPK-nainen minussa oli innoissaan!

Skatan vanha kaupunki oli niin hieno!

Nuo hiekkakujat ja vanhat talot.... ♥

Olin tosiaan saanut ystävältä vinkin ajaa Fäbodan rannalle. Siellä on matala hiekkaranta ja koirat tervetulleita kyltein "pidäthän kiltinkin koiran kytkettynä". 

Näin etelässä asuvalle aika uskomaton ajatus lähtökohtaisesti, että kaupungin ylläpitämälle uimarannalle saisi ylipäänsä viedä nelijalkaisen tassuttelemaan.....

Tuosta linkistä jälleen Luontoon.fi-sivustolle, jossa on erinomainen kuvaus ja kuvia rannasta! Suosittelen!

Koska emme olleet syöneet matkalla mitään, nappasimme Kotipizzasta vähän evästä ja ajoimme rantaan. Pistelimme autossa alkupalat (dippikukkakaalit) poskeen ja jätimme pizzan odottamaan. (Enpä ole koskaan ollut niin innoissani kukkakaalista kuin tuolloin. Taisi olla vähän nälkä!)

Hiekka oli kuin parasta aurinkorannikkoa: silkinpehmeää ja upottavaa.

Olimme rannalla auringonlaskun aikaan ja se oli kyllä sanoinkuvaamattoman upea!

Emme olleet todellakaan yksin. Rannalla oli paljon pariskuntia, perheitä, ystäväporukoita. Jotkut piknikillä, jotkut muuten vaan. Oli lapsia, koiria, aikuisia. Kaikki hyvällä tuulella. Uskomattomat kalliot ja tuo hiekka. 

Varsin lähellä parkkipaikkaa oli retkeilyalue täynnä asuntoautoja ja -vaunuja. 

Kahlailimme. 25 metrin jälkeen vesi yletti peräti puolimatkaan pohkeita....  Yllättävän lämmintä merivedeksi. 

Kaiken kaikkiaan kulutimme varmasti pari tuntia tallustelemalla ympäriinsä rantaa ja napsimalla kuvia. Sitten ajoimme majapaikkaan, jossa söimme puolet pizzasta ja kaaduimme sänkyyn....