Kesäloma, kohteessa: Saariselkä

Matka jatkui. Olipa hassu juttu. Huomasimme Ivalossa kyltin "uimaranta" ja sinne oli pakko ajaa katsomaan. Tunnistin paikan siksi, josta kesäisin tulee "mainoskuvia", kun porot pötköttelevät hiekkarannalla. 

Kuva: MTV3 uutiset

Ihan mieletöntä, että näillä leveysasteilla on hiekkaranta. Ja silkinhienoa, upeaa hiekkaa!!

Saavuimme Saariselälle hyvissä ajoin iltapäivästä. Majoitus oli valmis joten pääsimme kantamaan lähinnä ruuat samantien sisälle ja jääkaappiin. Olimme käyneet tekemässä isot ruokaostokset Ivalossa matkalla.

Majoituksena paritalon puolikas. Sijainti 2,5 km Saariselän keskuksesta. Ihanan hiljaista ja rauhallista. Olkoonkin, että naapuritalon edessä porot kalistelivat sarviaan....
Teimme lyhyen lenkin ja pistimme saunan lämpiämään. Oli suorastaan ylellistä levittää tavarat vihdoin kaappeihin, pois kasseista. Melko ajoissa vaakatasoon ja unta kuulaan.

Aamu valkeni pilvisenä, mutta kauniina. Tutkimme aamuteen aikana karttaa, ja päädyimme Prospektorin lenkkiin, koska se tulisi ikään kuin takaovelle paluumatkalla. Rengasreitti olisi kiva kävellä.
Kahvitarpeet reppuun ja matkaan. 

Tykkään kovasti tästä tavasta, miten reitit merkataan. Täällä en puolestani tykkää vähääkään siitä, että "polut" on autolla ajettavan levyisiä sorateitä. Onhan niihin varmasti kiva ja helppo tehdä ladut, mutta patikoimista varten ovat kyllä enemmän kuin tylsiä. Esteettömyys on sinänsä tosi kiva asia, mutta ihan kaiken ei tarvitsisi olla esteetöntä. 

                                            

Tosiaan, täällä seudulla on aikanaan podettu vahvaa kultakuumetta ja näitä kultakaivantoja on ollut runsaasti siellä ja täällä. Prospektorin kaivos on 51,5 metriä syvä ja edelleen olemassa. Se sijaitsee paikalle rakennetun päivätuvan sisällä ja sitä suojaa luukut, joista ei ihmisen pitäisi mahtua, mutta kaivokseen pystyy kurkistamaan. Meillä ei ollut mukana riittävän tehokasta taskulamppua....

Tarina kertoo, että sieltä on kaivettu Suomen suurin yksittäinen kultahippu.

Tosin tarina kertoo myös, että tyyppi, joka kaivoksen louhintaoikeuden myi Prospektorille, olisi tuonut Jenkkilästä kultaa sinne houkuttelemaan.

Näitä tarinoita lienee kuin parhaita kalavaleita.

Vanhat kottikärryt edelleen paikalla.

Kivet hohtavat hienosti kullanväriä.

Täällä tuntuu maasto olevan hyvin pitkälle kauniin punertavan ruskeaa...

Olisihan se villiä ottaa tuosta muistoksi jokin kivi

ja myöhemmin tutkituttaa se, ja selvittää, että siinä olikin kultaa. 😁

Illemmalla teimme vielä toisen lenkin ensin Saariselän keskustaan ja sieltä kartan mukaan "Aurora"-lenkki. Ihan hauska iltahyppely, eritoten kun noin 45 sekuntia sen jälkeen kun pääsimme takaisin kotiin, alkoi mieletön rankkasade. Emme olleet nimittäin vähääkään varautuneet ja olisimme kastuneet pahasti kameraa ja kännyköitä myöten....  Keittiön ikkunasta oli ihan miellyttävää katsella valuvaa vettä ja siemailla teetä.

Seuraavan aamun suunnitelmat kartan ääressä päätyivät pitkään päiväreissuun (16 km), joten pakkasimme mukaan pussiruokaa kahvin lisäksi. Ja vähän smoothieita ja pussipuuroja, omia suosikkejani (Good 'n' Go), koska niistä saa nopeasti sokeria ja nestettä. Ja satun vain tykkäämään niistä, samoin kuin saksalaisen marketin vastaavista hedelmäsoseista imupusseissa. Hirveän käytännöllisiä tuolla lailla "tien päällä".

Ajattelimme lähteä reitille Kiilopäältä, joten autolla matkaan. Päästyämme ns. isolle tielle aloitimme kuitenkin keskustelun päivän säästä, joka oli aurinkoinen ja upea, että tänään, jos koska, olisi varmasti hieno päivä kiivetä myös Pyhä-Nattaselle. Joten talla tiskiin ja sittenkin 30 km eteenpäin kohti Sompion kansallispuistoa ja Vuotsoa.

Ikiaikaiset toorit

Kivi rapautuu raoista ja vain kovin kiviaines jää

Ja huh huh!!! Jäin kerrankin sanattomaksi.

Onneksi, oi onneksi, jarrutimme siinä kohdassa, missä oli täysin tyhjä parkkipaikka. Olimme jo päättäneet tehdä ympyrälenkin ja sama se mistä sinne lähtisi. Menimme siis myötäpäivään laavun kautta, päätyäksemme kiipeämään aivan järkyttävää rakkarinnettä ylös. Minun oli pakko laskea koirat irti, koska pelkäsin kiskovani ne johonkin rotkoon vahingossa, kun niiden vauhti oli luonnollisesti kovempi kuin omani. Ihan nelivedolla sai mennä osan matkaa, ja ylöspäästyään tiesimme totisesti kiivenneemme, mutta voi että oli hauskaa. 

On ne käsittämättömät. Uskomattomat. Ällistyttävät. Mielettömät. 

Ehdottomasti kannatti "uhrata" tämä kaunis päivä tähän kiipeämiseen. Ja tänne voi olla, että on pakko päästä joskus uudelleen. Siitä kiivettävästä rakasta kun ei tullut yhtään kuvaa.... 
Paluumatkalla pysähdyimme Kiilopäällä ja teimme "jäähdyttelynä" vielä Kiirunan-kierroksen, josta Mellis tosin kuuli vain alun ja piti kiirutta..... 

Muut päivät menivät omaa tuttua rataansa: aamulla aamupala, pohdintaa ja sitten reppujen pakkaus ja joko tossut tai auto johonkin suuntaan ja siitä kairaan. 

Tässä maassa on uskomaton määrä todella kauniita paikkoja! Valtavan hienoja maisemia ja koskematonta luontoa, olkoonkin, että ihminen on tunkenut joka paikkaan.... 

Saariselkä ei ehkä sinänsä jättänyt mitään kaipuuta takaisin (kuten vaikka Sallatunturi tähän saakka). Hieno paikka, mutta nyt on UKK-puisto nähty. Kuittaamme muutaman kansallispuiston 10-vuotis suunnitelmasta tehdyiksi ja alamme pohtia seuraavia kujeita.

Lokan allas Pyhä-Nattaselta

Tankavaaran kultakylää.

Ovat rakentaneet sinne aidoista rakennuksista kopiot.

Elämä ♥

Lähdemme valuttelemaan takaisin kohti etelää ja onneksi kesäloma jatkuu vielä hetken.