Remppaa, retkeilyä, isänpäivä 2021

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun.
Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille.

(Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....)

Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin.

Nättiä ei ole millään mittapuulla.

Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee

pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa.

(Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on

tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...)

Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuuletusrakoa. Hankittuna oli koolauspuut ja levyt ja lisäksi sellainen hirvittävä palkki, jonka rakennustarkastaja halusi kattoa tukemaan, kun poistimme sieltä pystypuut tulevan vaatekomeron tieltä. Kun remppaporukka tuli maanantaina aamulla, totesivat vaan, että "tämähän on paljon pidemämllä kuin silloin kun kävin ensi kertaa katsomassa". Heidän oli helppo jatkaa siitä.

Alkukeskustelussa käytiin läpi sitä, minkälaista materiaalia laitetaan. No, koska "pikkuolkkarissa" on minusta ihana puulattia, halusin samanlaisen. Kalliimpi toki kuin joku halpa laminaatti, mutta on kestänyt hirveän hyvin koirien kynnet ja lisäksi tykkään vaan puulattiasta vanhassa talossa. Sen maalaaminen tulee olemaan operaatio sinänsä, koska maali haisee ja se vaatii ainakin kaksi kerrosta. Toisaalta sitten kestää. Hajuton sisämaali ei ole vaihtoehto lattiassa juuri keston vuoksi vaan se on oltava Betoluxia.

Levytettyä seinää ja tulevan vaatekomeron lattia vähän koholla, 

koska alapuolella oleva palkki oli korkeampi kuin huoneen lattiataso

Yläreunassa vilahtaa niukalti sitä valtavaa palkkia,

joka kiinnitettiin kattoon.

****

Ystävän mies harrastaa epämiellyttävää pahetta nimeltä nuuskaaminen, joten lähdin kaveriksi piknik-risteilylle nuuskanhakua varten. Tekosyy juoruta päivä syöden hyvin.

Minullahan on vanhastaan melko vakava angsti sinivalkoista laivayhtiötä kohtaan, koska jättivät minut kolmen alaikäisen kanssa muutama vuosi sitten Tukholmaan vain yhden PMS-oireisen virkailijan takia.... (seikkailusta) mutta punaisilta laivoilta ei piknikillä voi ostaa nuuskaa, joten vaihtoehtoja ei ollut.

Vähän parempi aamupala Steak Bar & Grillissä.

Aamupalan jälkiruokapöytä oli herkullinen

En ole itse suuri suklaan ystävä, mutta nuo konvehdit oli todella kauniita, ja maistoinkin pari. Vähän liian tryffelistä ja imelää itselleni, mutta edelleen: älyttömän hienoa käsityötä.

Skumppa-aamupala oli tietenkin kiva ja istuttiin ihan huolella ajan kanssa, koska matka Maarianhaminaan kestää sen kuutisen tuntia. 

Aamupalalla ainoa hassu juttu oli rikkoutunut kahvikone. Minä hain kupillisen cappucinoa ja se toimi hyvin. Hetken päästä näin, kun siinä vilkkui diskovalot, mutta tarjoilija sanoi sen kuuluvan asiaan.... ja olin hakemassa lisää kahvia, kun edellä ollut rouva totesi, että se antaa maidon, muttei kahvia ja toisaalta toisessa annoksessa espresson muttei maitoa....  (pikku vika tosiaan...)

Otin termarista Löfbergin liilaa, mikä on kammottavinta kuraa, mitä maa päällään kantaa. Mutta kofeiini.

Paluumatkalla otettiin buffet-ruokailu ja siellä angstasin uudestaan laivan järjestelyjä. 
Joka paikassa toitetettiin maskeista ja turvaväleistä. Samalla laivan oma henkilökunta kulki ilman maskeja ja seurasin ruokaa jonottaessani miten tarjoilija hiplasi omia hiuksiaan koko ajan, ja välittömästä sen jälkeen meni korjaamaan jotain ruokatarjoiluja samoilla käsillä. EI NÄIN!!!
Samoin buffassa oli toinen puoli suljettu kokonaan ja kaikki ihmiset plaseerattu vain keulaan yhteen klimppiin. Toden totta, varmasti helpompi plokkarille, mutta mites se koronaturvallisuus ja ne välit? Kun mekin istuttiin neljän hengen pöydässä, vieressä joku 30 cm korkea kukkahässäkkä ja sen takana toinen pöytä ja ventovieraat, väli oli ehkä 70 cm.

No, siitäkin selvittiin. Angsti ei sanottavasti helpottanut, enkä edelleenkään käytä ko. laivayhtiötä saadessani itse valita. Mutta pakko sanoa, että kaikki meni muuten ihan ok ja meillä oli kiva päivä.

Meille oli paluumatkalle varattu hytti, ja käytiin tekemässä ne pakolliset ostokset (ts. ostin kilon brie-juuston, vakio-ostokseni laivalta) ja sen jälkeen pälistiin hytissä.

Pitkä päivä se on. Sitä on jotenkin ihan valmis siihen mennessä kun vasta vaihdetaan laivaa. Siinä mielessä hytti on äärettömän kiva, koska on edes vähän omaa rauhaa ja voisi vaikka ottaa päiväunet, jos väsyttäisi. 

****

Isänpäivää vietettiin hyvässä hengessä ja mainiossa kelissä.

Aamulla koirille kunnon lenkki kaikessa rauhassa ja sää oli kuvien mukainen.

Lenkin jälkeen meidät oli haastettu pojan toimesta ärhäkkään nelinpeliin vetämään tunti sulkapalloa. Yksi hauskimmista tavoista viettää aikaa yhdessä!!!
Sen jälkeen noukittiin vielä tytär perheineen kyytiin ja ajettiin meille syömään isolla porukalla. Ipana oli valitettavasti joutunut siirtymään lomilta takaisin palvelukseen jo ennen, joten hän oli mukana omissa ajatuksissaan.

Oli jälleen niin rentoa ja mukavaa koko porukalla. Pieni Hilla oli vaunuissaan pöydän päässä tärkeimpänä osallistujana ja meidän koirat oli hirmuisen kiinnostuneita hänestä, kun nyt alkaa olla liikettä ja ääntä. Pientä Boogieta piti vähän toppuutella, kun olisi koko ajan ollut nuolemassa, ja varsinkin vaippaosasto oli niiiin kiinnostavan tuoksuinen..... 

Baby treffit

Parasta näissä päivissä on tosiaan yhdessäolo ja se rentous ilman pönöttämistä.