Yövuoron krapula

En ole tehnyt säännöllisesti yövuoroja yli kolmeen vuoteen. Satunnaisia olen silloin tällöin (noin kerran vuodessa) suunnitellut ja niistä olen selvinnyt kohtuudella. Ennen joulua otin vielä yhden keikkavuoron vanhaan työpaikkaan yöksi ja yllätyin, miten helposti se meni.
Sitten tuli töissä tilanne, että sairaanhoitajia ei ollut riittävästi ja tarjouduin pahaa aavistamatta valvomaan kaksi yötä. Kaksi on ihan oma maksimi. Olen tehnyt niitä aiemminkin, ja vaikken koskaan nuku hyvin tai pitkään, olen kuitenkin nukkunut siinä välipäivässä ja selvinnyt.

Yö meni hyvin. Niin se yleensä menee. Olin torkkunut päivällä tunnin verran ylimääräistä päiväunta, joten aivan valtavasti ei väsyttänyt. Sitä paitsi join kahvia kupillisen puolen yön aikaan.
Väsy iski vasta neljältä, kun oli rauhallista.... 

Harmi kyllä väsymys ei sitten kuitenkaan riittänyt sillä lailla kotiin asti. Pesin hampaat ja painuin punkkaan. Korvatulppa päällimmäiseen korvaan ja pää tyynyyn. Kello oli 7:56.
Paitsi että.... 😠 

Olin hereillä yhdeksältä kun joku koirista kolisteli jotain.
Olin hereillä myös kympiltä, kun joku toinen vinkui makkarin oven takana.
Saatoin nukkua tunnin verran siinä 10:30-11:30 välillä, mutta katsoin jälleen kelloa 11:35. Ja silloin alkoi tietenkin ahdistaa tieto siitä, etten ole nukkunut ja pitäisi toinen yö vetää perään.... ja sehän auttaakin nukkumiseen kun siitä alkaa stressaamaan.

Noh. Torkuin tunnin verran vielä illansuussa ja totesin, että pitää vaan olla äärettömän varovainen tien päällä. Töissä selviää, mutta itseä hirvittää aina nuo siirtymiset, koska minua alkaa väsyttää ratissa ja pimeä mottoritie vilkkaan liikenteen keskellä ei ole kiva paikka.


Ihana työkaveri oli ihan kauhuissaan kuultuaan illalla, etten ollut nukkunut. Hän sitten kantoi lautasellisen naposteltavaa eli pistaasi-pähkinöitä ja taateleita virkistämään mieltä. ♥  Suloinen ele!

Onneksi toisen yön alku oli niin räväkkä yhden potilaan hermostuttua tyystin, että siinä ei ehtinyt unta kaipailemaan. Kahvi virkisti sitten sen verran, että aamuun asti sinnittelin.
Suunnitellusti kotona kello soimaan 12 aikaan ja päästin koirat makkariin. Totesin, että lienee helpompi hyväksyä niiden kulkeminen (kuten yöllä) sen sijaan, että vinkuvat oven takana.

Torkuin, mutta sekin on jotain. Noustiin lopulta 10:30 jälkeen ja totesin, että pitänee ottaa univelat takaisin sitten joskus. 
Join kupin teetä, luin lehden ja lähdettiin lenkille.
Siellä havaitsin olevani kovin hyvällä tuulella ja virkeä kaikesta huolimatta, joten kotona lenkin päälle kuppi kahvia ja yleistä hääräämistä. mm pyykin pesun muodossa.

Ilokseni posti toi kivan kirjekuoren eli tilaamiani siemeniä.
Olen tosin hyvin varhaisessa eikä näitä voi vielä kaikkia laittaa. Mutta ainakin jotain voin jo suunnitella ja bellikset ajattelin kyllä laittaa taimettumaan hyvissä ajoin, että ne voisi siirtää ulos kukkapenkkiin (jota ei vielä ole....) ilahduttamaan vuosittain.


Kaipa siinä nyt käy niin, että kaadun naamalleni punkkaan illalla todella hyvissä ajoin. Seiska ei ole luultavasti liioittelua. Ja nukun aamuun. Rytmi kääntyy sillä sitten itsekseen. Toivottavasti.

Hiilihydraattihimo on mieletön ja olo krapulainen.

Annan mielelläni nuorempien ja vapaaehtoisten tehdä jatkossa yöt, ei ole kyllä itselleni sopivaa hommaa. (Seuraavassa listassa on vielä kaksi suunniteltuna.... ääääh!)

Kommentit

  1. Hyvää yötä! Toivottavasi nukut makeasti ja pitkään! Mä olen elämässäni tehnyt yhden yövuoron ja todennut, että ei ole minun juttuni. Jalkanikin turposivat niin, että luulin niiden räjähtävän. Hattua nostan heille, jotka pystyvät tekemään yövuoroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torkuin 8-10:30 ja nousin. =D
      Juu, kaaduin kyllä naamalleni sitten illalla klo 20 ja nukuin pitkään ja sikeästi. Olotila normaali taas tänään. Mutta ei ole mun homma kyllä.

      Poista
  2. Hyviä unia, toivottavasti rytmi kääntyy helposti normaaliksi taas!

    Mielenkiintoista, miten todella toi hiilarihimo ja huonot unet liittyy yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rytmi kääntyy oikeaksi onneksi helposti.

      Joo, ihan normaalioloissakin väsyneenä palelee ja tekee mieli hirveesti kaikkea hyvää ( = hiilareita ihan missä tahansa epäterveellisessä muodossa)

      Poista
  3. Niin tuttuja tuntemuksia nuo yövuoron nukkumiset, tai pikemminkin nukkumattomuudet. Olen aikoinani tehnyt jonkin aikaa osa-aikaista yötyötä. Silloin muistaakseni valvoin kolme-neljä yötä ja sitten oli pitkä vapaa. Yötyö ei kuitenkaan sovi minulle ollenkaan sillä en pysty päivällä nukkumaan. Siinä täytyy olla määrätyn tyylinen ihminen että yötyö sopii. Meilläkin vakituiset yököt jotka tekivät kokoaikaista yötyötä, valvoivat 7 yötä ja sitten olivat viikon vapaalla. Ja sitä vuodesta toiseen, huh, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin arvostan noita meidän vakiyökköjä nyt entistä enemmän. Ihanaa, että joillekin sopii tuo rytmi ja antavat meidän muiden tehdä päivävuoroja!

      Poista
  4. Kuulostaa kamalalta. Minä en ole yhtään yövuoroihminen myöskään. Onneksi meillä on vakiyököt, eikä öitä tarvi tehdä. Muutaman satunnaisen olen vuosien varrella tehnyt ja minulle käy just noin, paitsi että yöllä alkaa vielä kroppa kenkkuilemaan vatsan ja huonon olon merkeissä. Hattua täytyy nostaa niille, jotka öitä tekevät. Vaikka kyllähän ne näkyvät joillekin ihan sopivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi tosiaan työnantajien arvostaa ihmisten omaa rytmiä sallimalla niille muutamille ne yöt ja toisaalta sallia muiden tehdä myös haluamiaan vuoroja.
      Meillähän osa ongelmasta johtuu siitä, että sopimus edellyttää vähintään 30% päivävuoroja, jolloin ns. vakiyökkö ei enää pysty tekemään kaikkia haluamiaan vuoroja.

      Poista
  5. Yövuorot ovat varmasti rankkoja. Yövuorot eivät taitaisi olla minun juttu, kun nukkumisen kanssa on muutenkin haastetta. Hyviä unia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Unet maistui hyvälle ja samoin nämä pari vapaata tähän päälle!

      Poista
  6. Onneksi olen ollut elintarviketeollisuudessa aina sellaisissa hommissa, missä on korkean hygienian takia suurpesut aina öisin. Joten ole tehnyt vain 2-vuoroa. Joskus hetken aikaa 19-03 vuoroa. Yövalvomiset työn merkeissä on ollut minulle aina kauhistus! Beibe on meidän perheessä joutunut öitä tekemään ja nuorena ne häneltä luonnistuikin. Nyt kun on ikää, uniapneat sun muut, yötyöt eivät enään mene.

    Itse olen nukkunut viimeisen 10 vuoden aikana ajoittain tosi huonosti öisten hermokipujen takia. Pyrin välttämään kaikki oletetut häiriötekijät yöaikaan. Joten... voi kuulostaa julmalta joidenkin mielestä, mutta meillä koira viettää yönsä meidän pesuhuoneessa, 2 oven takana. Nyt varsinkin, kun se on jo reilusti toisella kymmenellä, se haukkuu öisin. Minä olen niin itsekäs, että jos kivuiltani saan nukkua, niin en halua turhan päiten heräillä. Sitä paitsi, koira talviaikaan pyytää itsekin pesuhuoneeseen. Se on meidän vanhan talon ainut lämmin paikka talvella! Naurattaa välillä, kun lattialämmityksellä makaa koira, kissa ja leipätaikina nousemassa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummi ja ukki!!!

Helpotusta arkeen

Pientä remonttia ja sisustamista