Kevättä ilmassa

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät? 
Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai?

Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä. 
Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen....

Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä.....

Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo.

Siellä on tasaisin lämpötila.

Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua.

Mutta kauniita.

Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa.

Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten. 

Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pystynyt pölyttämään.... 😕
Mutta olen toiveikas, että lannoittamalla se ehkä saattaisi alkaa kukkia uudestaan keväämmällä ja onnistuisin.
Muuten tyyppi näyttää viihtyneen tuossa viileässä hyvin, sillä kun on koko talven ollut kasvilamppukin, joka tekee kuistista Hollantilaisen kannabis-kasvattamon näköisen ulospäin. 😀

****

Poika käy tyttöystävänsä kanssa pelaamassa sulkista lähes joka viikko. Me ollaan sitten satunnaisesti käyty heidän kanssaan lätkimässä ja se on hauskaa.
Tuollainen järkevä yhdessätekeminen on kivaa, siinä tulee samalla seurusteltua ja kuultua kuulumiset ja vähän saatua hikeä pintaan. 

Viime viikonloppuna pelattiin tunti ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Olin kuullut (ja testannut) yhden uudehkon ravintolan, joten porukalla sinne.

Alkupalalankku Deliberissä

Ulkoiltu on sään mahdollistaessa. Ja vähän vaikkei se aina olisi niin mahdollistakaan.

Pirskatin sään herra kun pelleilee jälleen ja sulatti kaiken peilijääksi lyöden perään huolella pakkasta, että esim. meidän kotitie oli sellaisessa kunnossa, että hirvitti jopa ajaa autolla, jossa on nastat alla. Tien profiili kun on molempiin reunoihin kaatuva ja auto tuntui lähtevän lapasesta ihan hiljaisellakin vauhdilla.

Olen lämmöllä (sarkasmivaroitus!) muistellut kolmen vuoden takaista olkapää- ja kylkiluumurtumaa, joka tuli juuri näillä keleillä.
Metsässä pystyy kävelemään kun pysyy kanervikon puolella.

Mutta huomaan kyllä pelkääväni kaatumista ihan eri tavalla. Sitä on tullut niin jäykäksi ja kömpelöksi ja ikävä kyllä, vaikkei minua todellakaan tunneta siitä, että olisin hidas ja hiljainen, olen tullut hitaammaksi. Joten kaatuessa todennäköisesti sattuu.

Boogie on ottanut omakseen tuon nimenomaisen kulmaportaan.

Makuuhuoneen komero saatiin sillä lailla valmiiksi, että tuttu toimittaja toimitti myös tähän osoitteeseen liukuovet. Olemme kyllä tyytyväisiä! Edellisessä kodissa oli pantryn ja eteisen kaapin ovet täältä ja nekin olivat heti valmiit ja täydelliset niille suunniteltuun paikkaan, kun teki itse mittaamisen huolellisesti.

Kunhan vähän puhalletaan, otetaan toinen komero vielä auki ja tilataan siihenkin ovet. Pitää vaan ensin tarkistaa minkälainen pinta siinä on katossa, koska ovet pitää saada suoraan. Voi olla, että tarvii virittää jokin palkki siihen.

(Not to mention.... niin. Siis pikkuolkkarihan pitää tapetoida, ja jos aletaan seinää purkamaan jostain, ehkä sen tapetinkin voisi sitten samalla. Ja kun pihassakin on pari muuttujaa, jotka odottaa valmistumista... noh. En ehkä pidätä hengitystä.)

Vaatekaappi on valmis.
Älypäät peilissä.

Turun seudun cockerspanielit järjesti yhteisen kävelyn juuri ennen kuin uudet koronarajoitukset lyötiin päälle. Ehdittiin kuitenkin mukaan. 

Halistenkosken alueella menikin kaunis lenkki joen vartta pitkin ja oli rattoisa tunti jutella ihmisten kanssa samalla kun koirat saivat haistella ihan uusia uutisia.
Pistin mieleeni, että käydään tuolla uudestaan joskus kesäaikaan.

Halistenkosken rautaohrat

Omissa metsissä on ollut myös kaunista. Olkoonkin, että tuohon lempimetsään en tällä hetkellä pääse. Ojat on tulvineet niin paljon, että sinne suuntaan kulkeva hiekkatie on valtavan, sata metriä pitkän jääkannen alla. Luonnollisesti siihen ei mitään hiekoitusta ole mahdollista saada, koska siitä ei pysty kulkuneuvolla kulkemaan....

Tälle keväälle uutta on myös se, että aloitan jälleen tekemään satunnaisesti yövuoroja. 
Ei todellakaan lempipalani kakkua. Mutta kun työpaikalla ei ole sairaanhoitajia, jotka niitä tekevät, päätin kokeilla. Jos se ei onnistu, perutaan suunnitelma. 

Teen siis kerralla max kaksi yötä peräkkäin ja korkeintaan yhden setin per 3 viikon lista. Tuntuu vain, että siinäkin on jo liikaa. Olisin mieluusti jättänyt yöt esim. joka toiseen listaan.... 😖