Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin.
Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan.
Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥
Tulppaani. Ehkä.
Narsissi.
Saunan ikkunan alla.
En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä.
Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä jääkylmää vanhaa merenpohjan sinistä savea.
Tyrni näkyisi selviävän.
Koetin katsoa miltä hevoskastanja ja kultasateet näyttävät. Nehän olivat surkeita 30 cm taimia viime syksynä, ja talvi oli kova.
Kastanja näyttäisi tekevän pulleaa silmua eli todennäköisesti on hengissä. Olen siitä kovin iloinan.
Kultasateet taas näyttävän ennemminkin siltä, että ovat kuivuneet latvasta noin puoliväliin.... pahus. Viime kesä oli hankala ja luulen, että niille kaivetut kuopat ei olleet riittävän suuret. Eivät ehkä saaneet kesän aikana riittävästi vettä ja toisaalta syksyn sateissa joutuivat sitten opettelemaan uimista.
No, aina ei voi voittaa. Hevoskastanja ilahduttaa minua kyllä kovin. Pidän siitä puuna, sen ulkonäkö jotenkin viehättää ja on kovin kaunis kukkiessaan. Lisäksi se istutettiin harkiten paikkaansa, jossa saa kasvaa rauhassa olematta minkään tiellä. Tulppaanit on laitettu rinkiin sen juurelle. Muistaakseni saatoin laittaa siihen joko krookusta tai narsissiakin, en nyt muista.
Pitäisi piirtää itselleen kartta, mitä istuttaa minnekin ja minkä värisenä. Tästä itselleni kuvaannollinen solmu sormeen!
Mikä ilahdutti eniten, ja pääsi yllättämään täysin puun takaa oli tämä kuistilla talvehtinut kaktus:
Minä nimittäin kyttäsin tätä kaktusta toiveikkaana ihan viikko sitten, ja noita vaaleanpunaisia ei ollut näkyvissä yhtään. ♥
Olen saanut saman kaktuksen kukkimaan joskus vuosia sitten parina peräkkäisenä kesänä, mutta sitten se lopetti. Aloittaakseen näemmä jälleen. Taisi olla oikeat olosuhteet talven yli: viileää mutta valoisaa, ja kertaalleen kastelin talvella laittaen kaikki kerralla isolle lautaselle ja saivat imeä vettä useita tunteja.
