Ilon pilkahduksia

Edelliseen liittyen: piha on sittemmin saanut aikaan varovaisia hymyjä ja ilon pilkahduksia, kun joitain kasveja, joiden luulin jo menehtyneen talven kourissa, onkin näköjään selvinnyt. (Toistaiseksi! Sanoo varovainen minä.... ei syytä tuuletteluun vielä.) 

Rhododendron näyttäisi sittenkin selviävän.

Tosin ihmettelen uskaltaako siitä leikata n 3/4 pois,

koska se on aivan rutikuiva ja ruskea siltä osin.

Ostin viime kesänä kaksi alppiruusua Tokmannilta. Joo, ei mitään takeita mistään, koska halpakauppa. Mutta ne lähti hienoon kasvuun ja kukkivatkin. 

Mutta toki ne varmasti olivat jossain määrin tuollaisia ressukoita, jotka pelastin vaan pihamyymälästä.
Enkä tajunnut keväällä, että meille paistaa itse asiassa aamuaurinko suoraan tuohon minusta varjoisaan kohtaan, eli noiden päälle. Niitä olisi varmasti pitänyt alkaa kastella runsaasti jo huhtikuussa, että olisivat saaneet vettä. Nyt pääsivät kuivumaan auringon paahdettua, mutta juuriston oltua jäässä.....

Tänä kesänä harrastin tätä kasvien pelastamista vielä yhden oliivipuun verran. Sekin Tokmannin pihalla, jossa yksinään nökötti surullisen ja puolikuolleen näköisenä.

Minä sitten nappasin sen -60% mukaan ja istutin. Nyt olen huolella hoivannut ja tutkinut nettiä sen suhteen, mitä se kaipaa (muuta kuin kasvihuonetta ja runsaasti vettä). 

Talveksi se pääsee meille yläkertaan, jossa toivon mukaan menestyy sitten talven yli.

Eniten harmitti vadelmat.

Ostin viime vuonna kolme, jotka istutettiin mielestämme hyvin.

No, sieltä ei lähtenyt mitään kuulumaan ja julistin ne tosi pahoillani kuolleiksi

ja kävin ostamassa uudet taimet, joille suunniteltiin paikka muualle.

Yllättäen sieltä kuitenkin pilkistikin kaikkien kolmen lehtiä,

joten nyt vadelmaa on sitten runsaasti. 😋

Hevoskastanja lienee sitkeä.

Se näytti kyllä toipuvalta jo keväällä, mutta

savinen piha sai epäröimään siitäkään hehkuttamista.

Sen juurelle istutetut sipulikukat sen sijaan eivät ole pärjänneet.

Noin 35 sipulista ehkä 5 on noussut ylös ja yksikään ei kuki.

Toinen kultasateen taimista on sittenkin puskemassa varovaista lehteä!

Toivon hartaasti tämän kasvavan isoksi pensaaksi, koska

sen sijainti olisi hyvä varjostamaan vähän kasvihuonetta.

Myös nämä pohjoisesta tuodut aihki-männyn taimet

alkoivat työntää vihreää, mikä ilahduttaa kovin!

Kyllä tällainen pihan hoitaminen on yhden sortin stressi sekin. Niin kivaa kuin onkin, sitten tulee näitä tilanteita, kun ajattelet kovan työn ja satasten menneen hukkaan jonkun onnettoman, Suomessa ei-niin-yllättävän, vuodenajan takia.

Jälkiviisaus, tuo viisauksista paras, jälleen kerran kertoi, että olisi saattanut olla fiksua selvitellä vaikka naapureilta, mikä selviää mitenkin tässä maassa. Tai ylipäänsä pohtia miten savimaa käyttäytyy pakkasella....

Kasvihuone ovelta käsin.

Etuvasemmalla kasvusäkissä pari kasvihuonekurkkua.

Niille pitää virittää narut tällä viikolla.

Kurkkujen takana myskikurpitsaa ja takana kesäkurpitsaa.

Takaoikealla perunat, sinisessä korkeassa pelastettu oliivi ja

koristekottikärryissä chilit.

Kasvihuone aiheuttaa päivittäin hyvää mieltä ja rauhoitun tyystin kantaessani sinne kannukaupalla vettä ja rauhassa kastellessani kasveja. 

Laitoimme pohjalle paksun pahvin, jonka päälle nuo puulaatat (jotka saimme viime vuonna isältä), joten siellä on miellyttävä kulkea eikä rikkaruohot pääse ihan niin leviämään. (Ehkä!)

Toisella sivustalla laatikkopenkki, jossa tällä hetkellä pioni ja siemenestä

istutettuja hajuherneitä (niukasti itäneet). Laatikon päässä siemenestä kasvatettua malvaa

sekä arovuokkoa, joiden pitäisi kuuleman mukaan olla kovia leviämään.....

Malvan eteen laitoin erittäin huonosti menestyneet, siemenestä kasvatetut bellikset,

joiden toivoisin elävän....

Takana matalampi laatikko, jossa tällä hetkellä lipstikka ja

siemenestä heitetyt samettiruusut.

Toisella puolen takaosassa matala lava, 

jossa yksi kesäkurpitsa ja perunaa avomaalla.

Eteen valmistui eilen kukkalaatikko, jossa nyt 

yksi hunajamarja (uusi, edellisen kuoltua pikku puutarhureiden hampaissa....)

ja suunnittelen siihen vielä toista hunajamarjaa. Hyötyvät ristipölytyksestä!

Viinimarjat ilahduttavat aivan valtavasti.

Vasemmalla mustaherukka ja edessä valkoinen.

Molemmat puskevat uutta versoa aivan hassuina. ♥

Aivan omavaraistelevaa meistä ei sentään saa, mutta minusta on hurjan kivaa voida hakea jotain itse kasvatettua ruokapöytään, kun sattuu olemaan yhteinen vapaa ja pohditaan mitä tänään syötäisiin.

Kasvihuoneen vieressä, mun autotallin kulmalla, on sellainen törkeän ruma, mutta järjettömän käytännöllinen kuution kokoinen vesitankki, johon sadevesi valuu ulkorakennuksen katolta. Ei ole pitkä matka kantaa vettä (paitsi toiselle puolen pihaa....) ja se lämpeneekin siinä kivasti auringossa.

Meillähän on myös toimiva kaivo, jonka vettä voi käyttää kasteluun, muttei esim. saunassa, koska se on harmaata ja siinä on hitusia savea. Pitäisi ehkä jonain vuonna huvikseen tutkituttaa onko se muuten ihan puhdasta. Tuoksu on ainakin raikas, vain väri on epämiellyttävä.

Kaiken tämän kasvimaa-rakentamisen lisäksi olemme saaneet aikaiseksi uudet portaat etuovelle.

Eikä mitään sen suuntaistakaan, mitä haaveilin syksyllä.... huoh! Klikkiotsikko tuohon toiseen blogiin, jossa rakastuin noihin uusiin portaisiin.....

Täytyy sanoa, että joskus on tylsää löytää itsestään se järkevä aikuinen, joka ajattelee asiaa käytännöllisyyden kannalta pelkän ulkonäön tai hauskuuden sijaan. 

Kunhan saamme vielä kaiteet ja muutaman muun jutun valmiiksi (toisin sanoen tilattua puutavaran, että voisi rakentaa), kerron lisää. Tässä vaiheessa meillä on vasta laituri, ja portaat yhteen suuntaan. Tavoite on parveke, josta kahteen suuntaan eri portaat......

Työnteosta ja muista kiireistä johtuen pidempiä taukoja kirjoitteluun näyttää tulevan. 

Mutta kuten jossain vanhassa leffassa: I'll be back!

Kevät taisi tulla vihdonkin

Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin.
Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan.

Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥

Tulppaani. Ehkä.

Narsissi.

Saunan ikkunan alla.

En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä.

Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä jääkylmää vanhaa merenpohjan sinistä savea.

Tyrni näkyisi selviävän.

Koetin katsoa miltä hevoskastanja ja kultasateet näyttävät. Nehän olivat surkeita 30 cm taimia viime syksynä, ja talvi oli kova.

Kastanja näyttäisi tekevän pulleaa silmua eli todennäköisesti on hengissä. Olen siitä kovin iloinan.

Kultasateet taas näyttävän ennemminkin siltä, että ovat kuivuneet latvasta noin puoliväliin.... pahus. Viime kesä oli hankala ja luulen, että niille kaivetut kuopat ei olleet riittävän suuret. Eivät ehkä saaneet kesän aikana riittävästi vettä ja toisaalta syksyn sateissa joutuivat sitten opettelemaan uimista.

No, aina ei voi voittaa. Hevoskastanja ilahduttaa minua kyllä kovin. Pidän siitä puuna, sen ulkonäkö jotenkin viehättää ja on kovin kaunis kukkiessaan. Lisäksi se istutettiin harkiten paikkaansa, jossa saa kasvaa rauhassa olematta minkään tiellä. Tulppaanit on laitettu rinkiin sen juurelle. Muistaakseni saatoin laittaa siihen joko krookusta tai narsissiakin, en nyt muista.

Pitäisi piirtää itselleen kartta, mitä istuttaa minnekin ja minkä värisenä. Tästä itselleni kuvaannollinen solmu sormeen!

Mikä ilahdutti eniten, ja pääsi yllättämään täysin puun takaa oli tämä kuistilla talvehtinut kaktus:

Minä nimittäin kyttäsin tätä kaktusta toiveikkaana ihan viikko sitten, ja noita vaaleanpunaisia ei ollut näkyvissä yhtään. ♥

Olen saanut saman kaktuksen kukkimaan joskus vuosia sitten parina peräkkäisenä kesänä, mutta sitten se lopetti. Aloittaakseen näemmä jälleen. Taisi olla oikeat olosuhteet talven yli: viileää mutta valoisaa, ja kertaalleen kastelin talvella laittaen kaikki kerralla isolle lautaselle ja saivat imeä vettä useita tunteja.