Sitä sun tätä, ja mitä jos...

Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että "siis huomenna ei tulla tänne?"
Uskon, että pieni joulun tauko tulee tarpeeseen, vaikka suurin osa kiireestä onkin ollut kivaa ja sellaista itsevalittua puuhaa. Huomaan kuitenkin väsyväni tosi kovin, kun arkeen tulee iltameno ja ajan kotiin vasta pimeässä. Tuo pimeän ajo nimenomaan väsyttää, ei se meno. 

Uusi tapetti ja hyllyt, joissa kivi-tuikkulyhdyt.

Äiti keräsi minulle noita kiviä aika monena vuonna, kuten näkyy.

Minähän lähdin järjestämään joulua jo älyttömän aikaisin marraskuun lopulla. Koska minusta se odotus on kaikkein parasta. Joulukoristeet voi hyvin kerätä pois jo Tapaninpäivänä, ei niitä joulun jälkeen kukaan enää kaipaa. (Tänä vuonna saattaa olla, että tuo sinivalkoinen "kuusi" olkkarissa jää loppiaiseen, koska tuolloin on tulossa vielä ruokavieraita....)

Eteisen joulu

Pidimme yhdet syömiset ystävien kanssa reilu viikko sitten. Olikin ihanaa istua rauhassa pöydän ääressä, vaihtaa kuulumisia ja syödä samalla. Iloa, naurua ja yhdessäoloa - ihan parasta.

Olkkarin pikkukuusi on tosi näppärän kokoinen.

Iso kuusi on junaratoineen yläkerrassa ja kerran päivässä 

ajatamme junaa sen verran, että ehtii yhdet "kulkuset" soittaa.... 

Joulun olemme pois kotoa ja tytöt tulevat sitten joulun jälkeen viikonloppuna syömään ja vietämme yhteisen joulun tuolloin. Eikä sitä tiedä, jätämme heille toisen auton tänne - saavat he lähteä ajamaan pohjoiseen perään halutessaan. 😄  Tosin kaupan alan työläisille joulunpyhät on kalliita päiviä olla töissä, joten ymmärrän myös hyvin heidän halun pitää kiinni työvuoroistaan. (Juuri tästä syystä olen itse pois paikkakunnalta, olisin muuten takuulla sortunut menemään taas pyhiksi osastolle...)

Meillä jouluun tulee siis niin sanottu valmis pöytä. Runsaasti ulkoilua, retkiä, mahdollisesti vähän kylpylää ja ennen kaikkea lukemista, rentoilua, löhöilyä ja höntsäilyä. Jos ei muuta purtavaa löydy, voin syödä vaikka Finduksen pakasteaterioita, mutta ruuasta en lähde hössöttämään. Jääkellarin lohen teen heti päästyämme perille ja ostan ruisleipää, siinäpä se. 

Tuossa hässäkkäpäivinä kun aamulla kävelin vakio-koiralenkkiä, ehdin kertaalleen miettiä tällaista "mitä jos" ajatusta. Eli mitä jos elämä olisi mennyt toisin, olisinko samassa tilanteessa, minkälaista elämä olisi. Ja tätä jossittelua kävin päässäni pelkästään hyvällä, ja ajatus lähtikin siitä, että olen niin onnellinen nykyisestä asuinpaikasta ja näistä rutiineista ja mahdollisuuksista mitä meillä on. 

Mitä jos olisin opiskellut toisin? Mitä jos en olisi aikanaan muuttanut opintojen perässä?

Jos puoliso olisi eri, jos olisin päätynyt täysin eri paikkakunnalle. Mitä jos en olisi nelikymppisenä vaihtanut ammattia ja olisi nykyisessä työssäni?

Jotenkin uskon kuitenkin siihen, että tietyllä tapaa olisin päätynyt vähintään yhtä hyvään, mutta onhan se valtavan hienoa pystyä tässä vaiheessa elämää sanomaan, että en oikeastaan muuttaisi paljon mitään. 

Erään sunnuntain aamupala, joka teki erittäin onnelliseksi.

Graavattua lohta ruisleivällä.

Ystävät hankkivat pihasaunan ja mies on ollut parina viikonloppuna talkootöissä auttelemassa rakentamaan lauteita ja laittamaan pihaa saunan ympäriltä kuntoon. Meillä on ylimääräistä sepeliä muutama kuutio kasassa ja onkin ollut kiva tietää, että sillekin löytyi vihdoin hyvää käyttöä.

Ystävien pihasaunan lauteet tulevat oikein tukevasta lankusta. Niitä oltiin porukalla sahaamassa valmiiksi, että miehet pääsivät vain aamusta rakentamaan, ja siinä se ajatus sitten virisi: tulisiko meille uudet lauteet ensi kesänä? Lankkulauteet..... 😂

Karkkipöytä / Jälkkäripöytä

Se on hyvä, että miehen huumorintaju pysyy hereillä. Minä kun herkästi saan näitä ideoita ja lähden niitä toteuttamaan.... Tosin lauteiden suhteen perustelu on se, että meidän keskimmäisen lauteen (se, missä kävellään) laudat notkuvat vanhuuttaan, ja lisäksi se väli astella lauteen päähän tukipuun välissä on melko ahdas, ja koska tästä ei kukaan paljon enää nuorene tai muutu notkeammaksi, ihan jo mahdollisia putoamis/kaatumisriskejä poistaakseen laude tulisi korjata tai uusia. Joten samalla vaivalla sitten tekee ne kerralla kaikki uusiksi. Ja nyt harjoittelevat tuossa toisessa saunassa, jonka koko on muuten melko lailla sama kuin meidän, luulisi olevan sitten helppo toteuttaa sama uudestaan mutta vasta kesämmällä. 

Ystävillä on sentään sisällä tilaa käsitellä laudepuut, koska käsittelyn pitää olla lämpimässä. Meillä taas ainoa paikka olisi keskellä keittiötä, joten toteutus meidän kohdalla on vasta kun käsittely ja rakentaminen kaikki voi tapahtua pihatiloissa.

Jään odottamaan toteutuuko ajatus.

SULOISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!!!!

Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.

Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 

Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....

Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 

Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 

Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.

Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.

Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 

mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!

Näkymä ulkoa

Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.

Ainakin hetken siisti.

Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.

Tuoksuu ihanalle saunassa.

Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀

Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.

Tietä aamulenkillä

Pihan tuija

Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.

Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi. 

Sekalaista keväästä ja alkukesästä

On ollut vauhdikas ja kiva toukokuu. Yllättävä hellehän iskeytyi Suomen ylle ja tosiaan on ollut poikkeuksellisen kuuma.

Meidän nuorimmainen täytti vuoden juuri ennen vappua. Suloisia vekaroita, kerrassaan hyväntuulisia ja virkeitä tenavia. Synttärikahvit käytiin juomassa ja katsomassa heidän hassutteluaan.

Mummin murut ♥

Kesälomiahan pitää tunnetusti töissä alkaa suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, jotta loma-ajat voidaan vahvistaa. Itse halusin varta vasten myöhäisen lomajakson tälle vuodelle. Lapin lentävät ovat turhan uteliaita ja päällekäyviä yleensä kesä-heinäkuussa, joten parempi suunnata pohjoiseen vasta ihan loppukesällä. Sainkin helposti vaihdettua lomajaksoni elokuulle. Viikon saan kuitenkin pitää jo ennen juhannusta niin jonkunlainen tasapaino säilyy.

Kesälomasuunnitelmia on tehty ja kaikenlaista varattu ja tilattu. Katsotaan nyt....

Bonolle syntyi pentuja keväällä ja käytiin helatorstaina päiväseltään retki Kotkaan. Mellis sai samalla edustavan trimmin kasvattajalta, joten kelpasi näyttää nuortamiestä näyttelykehässä. 

Mellis ja Mamma-Kaja

Yksi pennuista jää kasvattajan siskontytölle asumaan. Frida on kyllä ehdottomasti kaunis ja kaikkihan ne olivat melkoisia mörssäreitä ja varsin reippaita tutustumaan paikkoihin ja pihaan. 

Jos Frida on vaan luustoltaan täysin terve, uskon, että siitä tulee kasvattajalle jossain kohtaa mahdollisesti emäkoira. 

Frida on väriltään tricolor. Bono kantaa geeneissään kaikenlaisia hassuja yhdistelmiä väreistä, joten sillä näköjään voi tulla mitä vain. 

Vasta toukokuun puolivälissä uskalsin laittaa kesäkukkia. Eihän näistä keleistä koskaan tiedä. 

Pikainen reissu puutarhakauppaan ja yhtäkkiä auto oli pakattu täyteen erilaista ruukkua ja kukkaa.... 

Sireenit tuoksuivat mahtavalle.

Harmi kyllä ukkosmyrskyt pieksivät ne aika pahasti. 

Napakka kuumuus sai myös aikaan tosi nopean kukinnan.

Ystävien teini täytti joulukuussa 13v ja sai meiltä lahjaksi rannekkeen ja päivän Linnanmäellä. Eilen oli sitten vuoro toteuttaa tämä pitkään odotettu päivä, koulujen loppumisen kunniaksi.

Ajeltiin porukalla (minä, teini ja teinin kaveri) Helsinkiin ja käveltiin porteista sisään. Siellä sanoin vaan "vapaa" ja sinne pyyhälsivät. Pariin otteeseen törmäsin jossain kun kuljeskelin ja ihmettelin ihmisten iloa ja koneiden vinkunaa. Päivä oli tosi kaunis. Siinä missä kotona oli tullut kunnon ukkonen, me saatiin nauttia lämpimästä auringosta.

Muutaman kertalipun hankin itselleni ja kävin pari rauhallisempaa laitetta ihmettelemässä. En pidä noista vatkaimista ja katsoinkin tyytyväisenä maan pinnalta miten muut heiluivat laitteissa. Perinteinen puinen vuoristorata on hurjinta, mihin pystyn ja sen kokeilin tänäkin vuonna.

Minä pakkasin aamulla kirjan kassiin, ostin muutaman hyvän juotavan ja istuin vähän eri puolilla ihmettelyjen välillä. 

Päivä oli tosi kiva. Teinien kanssa syötiin vähän yhdessä ja sinne he taas painuivat. Olivat kokeilleet kaikenlaisia vatkaimia ja vemputtimia, mutta onneksi molemmilla oli sikäli järki päässä, että siinä rajoissa ettei kumpikaan tullut huonovointiseksi.

Vähän 19:30 jälkeen tulivat etsimään minut ja totesivat olleensa niin monta kertaa jossain missä kastui, että alkoi olla aika siirtyä autolle ja kotiinpäin. Nukkuvia teinejä takapenkin täydeltä 1,5 tunnin matkan ajan... 

Uusi Swingi

Minulle ei pystyisi maksamaan tarpeeksi, että menisin tuohon.

Ihmiset jonottivat siihen ja nähtävästi se oli hieno kokemus.

Sillä aikaa kun me hurvittelimme, miehet tekivät meillä kotona sokkeriremonttia, eli vihdoin jo 2021 kesällä hankitut sokkelilevyt saatiin paikalleen ja sepeli tuohon talon seinustalle.

Olin tästä superiloinen! 

Nyt sitten viileni toistaiseksi. Onneksi myös sadetta on tullut, että keräysastioihin on saatu jotain talteen. Ehdin 1000 litraa jo kantaa kastelukannulla ja juuri pohdin pitääkö kaivosta alkaa pumpata vettä säiliöön, kun ensimmäinen sade tuotti vähän. 

Kelpaa tomaateille kantaa vettä kasvihuoneeseen edelleen.

Remonttireiska päivää

Se alkoi jo vuoden viimeisenä päivänä jatkuakseen heti aamusta.... nimittäin WC-remppa.
Siellä oli vanhastaan kellertävät, kutsuin niitä nikotiininkeltaisiksi, tapetit, joissa kukkia ja bling blingiä. Ei minun makuun. Varsinkin se jotenkin tunkkainen keltainen teki naamankin ihan valjuksi aamuisin kun joutui itseään peilistä katsomaan.

Ei tästä ehkä suoraan näe tapetin keltaisuutta...

Kukkakuvio kyllä näkyy.

Aloitin uudenvuoden aattona ja jatkoin yöllä ja seuraavana päivänä. Tapetti oli onneksi kiinnitetty niin, että se irtosi kiitettävän helposti vähän kostuttamalla ja tausta oli kerrassaan mainiossa kunnossa eli pohjatöitä ei tarvittu.

Kuka ikinä WC:n oli aikanaan tehnyt, oli tehnyt hyvää jälkeä. Olihan sotku tietenkin mieletön kun tapetinriekaleita oli kaikkialla ja kamat säilössä mikä missäkin... 

Meillä kuitenkin oli ylimääräinen valkoinen tapettirulla, joten kustannukset olivat työaika ja vaiva. Edes listoja ei tarvinnut hankkia uusia, kun mies otti vanhat kauniisti pois ja pystyi käyttämään ne uudestaan.

Raikas ja valkoinen.

Vessassa tarvitaan kuitenkin aina säilytystilaa. Ihmeellisiä asioita ihmiset joutuvat hilloamaan ja jos jotain olen oppinut vuosien varrella, sen, etten ihan kaikkea heitä heti pois. (Nyt heitin aika tavalla sitä kohta 3 vuotta hillottua....)

Valitettavasti huoneen minimaalisen koon vuoksi lavuaari on mitättömän pieni ja takuulla vanha kuin Mooses. Eivätkä nuo näkyvissä olevat putket nyt mitenkään koristeelliset ole...
Siihen ei saanut mitään kivaa tai järkevää alakaapistoa, joten sen verran hassasin, että tilasin lopulta Netraudasta uuden lavuaarin ja siihen kiinteän alalaatikoston. 

No, se ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Tilasin laatikoston+altaan 30.12. Netrauta lupasi toimituksen 4-7 päivän sisällä. 
Kun tilauksesta oli 10 päivää eli reilun viikon päästä maanantaina, laitoin viestin, että mikähän juttu, kun edes seurantakoodia ei olla lähetetty... 
No, siinä vaiheessa ilmeisesti kaupassa huomattiin, että "kas, joku on jotain oikein ostanut" ja alettiin puuhata sille kuljetusta. Lopulta, 13 päivää tilauksen jälkeen (perjantaina), sain viestin, että kuljetusyritys tulisi tuomaan sen kotiin seuraavana maanantaina. Soitin Schenkerille, josta älyttömän ystävällinen ja hyväntuulinen nuori mies selvitti asiaa ja kertoi, että laittavat laatikon Helsinkiin lähtevän auton kyytiin ja se tulisi vielä samana iltana. Ja niin tuli, kotiin asti. ♥  Uskomatonta palvelua!

Onpahan laatikosto.

Ja nyt silmään ottaa nuo oven viereiset hyllyt, kun on sahattu eri tavoin. 😞

Levyä vielä on, joten voi olla, että menee siltä osin uusiksi.

Toinen onnenkantamoinen kävi peilin suhteen. Minähän olen varsin aktiivinen torin ja muiden kirpparipalstojen seuraaja. Jostain syystä en kuitenkaan ollut edes hoksannut ajatella moista ennen kuin mies kysyi olinko katsonut peilejä sieltä. Ja simsalabim: Turussa oli juuri Ikeasta havittelemani peili puoleen hintaan. 

Ei silti, peilinhakureissu ei tullut kuitenkaan halvaksi, koska pysähdyin lisäksi Mustin & Mirrin myymälässä. Meillä on yksi koiran talvitakki liian vähän ja nuo kovat pakkaset tekivät ulkoilusta hankalaa. Joten kävin ostamassa toppatakin kokoa 55cm. Se ei valitettavasti ollut halpa, eikä niitä käytettynä oikein mistään löydy, mutta toisaalta meille tuskin tarvitsee ikinä ostaa uutta takkia enää.

Kiinalaisen kaupan hyllyt.

Kuvaavaa, että näiden toimitusaika oli lyhyempi kuin laatikon ja lavuaarin.

Remonttivauhtiin päässeenä aloitettiin myös eteisen maalaus. Lattia on harmaa. En todennäköisesti olisi itse valinnut tätä nimenomaista laminaattia, mutta en halunnut missään nimessä lähteä myöskään lattioiden vaihtoon. Sen sijaan edellisellä asukkaalla on ollut tapa, jossa keittiön kaappien ovet oli "kerman keltaista" (tämä on se nikotiinisävy minusta) ja samoin seinät oli maalattu samalla sävyllä. Jotenkin tunkkainen ja likaisen oloinen. Kaappit olisi menneet hyvin valkoisten seinien kanssa, yhdistelmänä aika tappava. No, eteisessä on valittu se harmaa lattia ja viereen sitten saman harmaa seinä. 

Harmaata harmaalla.

Tosin kirkkaudesta johtuen sitä tummuutta ei kuvasta erota.

Näin Skandinaavisen "joka paikassa pelkkää valkoista ja harmaata" tyylin tykkäjänä jopa minä olin hämmentynyt, että nyt on ehkä vähän liikaa. Mutta kuten sanottua, koska talo oli muuten täysin muuttovalmis aikanaan, tässä on ehtinyt katsella ja miettiä.

Koska valkoista maaliakin löytyi iso purkillinen, ei ollut homma eikä mikään viettää pakkaspäivää tyhjentämällä kaikki ja vetämällä iloiset Suomen-siniset maalarinteipit suojaksi ja aloittamalla homma.

Kun ovi on valkoinen, erottaa, että harmaa seinä

oli oikeastaan aika tummaa harmaata

Vaaleasta ilmeestään huolimatta maali olikin yllättävän tummaa ja vaadittiin useampi kerros, että se peittyi kokonaan. Mieshän totesi toista kerrosta vetäessään, ettei aio jatkossa ostaa jotain halpismaalia Tokmannilta, koska työnmäärä on infernaalinen. Hän hakikin sitten pikkupurkin maalia rautakaupasta ja laittoi kolmannen kierroksen vielä.

Raidallisuus näkyy hyvin. =( 

Ja siniset "listat" on kyllä hauskat. Väliaikaisena.

Maalarinteippi on siis nykyään sinistä.

Lopputulos oli iloinen. Tavarat paikalleen ja kunnon siivous. 

Tosin vähän olmi eteinen kuitenkin on. Kaipaisi väriä. Jos olisin tajunnut hankkia tuon peilin edes mustilla kehyksillä, olisi jotain särmää.... 

Kovin on valkoista. 

Suorastaan häikäisee...

Onneksi teetin suuren määrän valokuvia, eri kokoisia, perheestä. Hankin myös mustia valokuvakehyksiä, joten taidan luoda jonkinlaisen kollaasin yhdelle eteisen seinälle värin vuoksi. Yläkertaan menevät portaathan on jo valjastettu valokuville ja siitä seinästä tykkään valtavasti. 

*****

Seuraavaa remonttikohdetta ehdottelin jo. Meiltähän jäi viime talvena tapetoimatta olohuone, vaikka siitä puhuttiin. Nytkään asialla ei ole kiire, mutta lähinnä ajatuksena, että tapettia voisi alkaa katsella ja laskea menekkiä. Meillä on olkkarissa kahdella seinällä rauhallinen valkoinen tapetti ja kahdella kuviollinen, minusta hyvin outo "männynrunko"tapetti, vaihdeeksi kunnon bling blingillä...

Oikeastaan tarkoitus on laittaa vain tehostetapetti noiden puunrunkojen sijaan. Värimaailma on vähän hakusessa. En haluaisi olla pelkästään valkoinen-harmaa-musta -tyyppi, vaan vähän väriä, kuten yläkerran TV-olkkarissa. Keltainen/valkoinen leveä raitatapetti kiinnostaisi. Kaunis hento keltainen tekisi lämpimän ilmeen.

Mutta toistaiseksi pidetään pieni tauko. Remontin suhteen. Kaikkea muuta kivaa voi suunnitella.

Takkaprojekti

Vanha takka tuli tiensä päähän ja kesän projekti oli purkaa vanha ja syksyllä pohtia sitten uutta.

No, mikäänhän ei koskaan mene kuin kuuluisassa Strömsössä, ei tämäkään. Ensinnäkin havahduttiin mielettömään menneeseen paloriskiin takkaa purkaessa, kun selvisi, että se oli luvattoman heikkoa tekoa. Onni onnettomuudessa, ettei mitään sattunut. Purku sinänsä oli helppoa, tiilethän oli lähinnä purkalla liimattu toisiinsa.....

Pinta kuorittu.

Tästä eteenpäin piti oleman rankkaa työtä, 

irtosi 1,5 tunnissa suunnilleen potkimalla.

Siivo kaiken keskellä oli tosiaan järkyttävä. Se pölyn määrä on jotain sanoinkuvaamatonta. Onneksi oli rakennettu muovitunneli suoraan ikkunaan, joten suurin pöly meni ulos ja tiilien poisheittämisen jälkeen muovin siivoaminen oli kohtuullisen helppoa.

Melko kiva pohja jäi jäljelle.

Vanhaa reikää hyödynnetään jatkossa nuohousluukkuna.

Sitten oli lattia betonoitu siistiksi ja seinä maalattu useaan kertaan. Piti vain ohimennen käydä hakemassa valitsemamme takka ja laittaa se paikalleen. Eikös juuri silloin alkanut jotkin Bauhausin hullut päivät ja haluamamme takka oli kokonaisen satasen halvempi - ja nehän myytiin loppuun päivässä. 😠

Yritin tilata takan nettikaupasta, mutta liikkeet eivät toimita liikkeestä toiseen, vain keskusvarastolta. Joten lähin olisi ollut Tampereella. 

Ihan ei rahkeet riittäneet siihen, että olisi lähtenyt sieltä hakemaan, joten homma jäi syysloman alle hautumaan. Onneksi takkamalli, jonka halusimme, on sellainen, ettei sen kohdalla tarvitse odotella betonin/laastin kuivumisia tms. vaan sitten kun se on paikalleen laitettu, sen voi ottaa käyttöön saman tien.

Sitten olikin yhtäkkiä jo lokakuu ja parina iltana oli lenkin jälkeen olevinaan vilpoisaa. Harmi kyllä oli myös sen verran matalapainetta, etten halunnut alkaa keittiön liettä lämmittämään, joten poltin kynttilöitä - ja kävin tilaamassa vihdoin takan. 

Miehet sen lopulta raahasivat sisään, omani ja kaverin. Pikkasen toista sataa kiloa painoa, sen kaksi miestä kantoi, todetakseen sisällä, että se olisi ollut kevyempi ilman sitä kuljetusta varten tehtyä puukehikkoa, jonka myös toivat olkkariin. 😅  Vaan sattuuhan näitä. 

Seuraavaksi odoteltiinkin nuohoojaa tekemään reikää piippuun. Polttelin sen aikana kynttilöitä, mikä itse asiassa lämmitti yllättävän paljon peltikuorta. Ei niitä turhaan lämpökynttilöiksi mainosteta.
(Nuohooja tulee vasta marraskuun alussa, mutta toistaiseksi pärjätään näin.)

Ei ihan vielä asennossaan.

Eikä nuo tötterötkään tule jäämään siihen päälle....  *huoh*

Harmi, että muurissa on piipun reikä nimenomaan tuossa, missä on. Eli kuvasta katsoen jotakuinkin suoraan takan takana, keskellä tuota kulmasta oikeanpuoleista seinää. Muuten takka olisi asetettu kulmittain, mutta S-mallinen mutka piippuun olisi ollut paitsi hölmöyttä, myös fyysisen tilan vuoksi älytön, joten siinä se sitten seisoo. 

Keittiön hellaa polttelin varovaisesti ja se kuivatti mukavasti talon sisäilman, jolloin lämmön tunne tuli pelkästään kuivumisesta. Puuhella on ihan parasta. Muutama vilpoisa yö tuossa oli, mutta osuivat viikonloppuun, jolloin ehti poltella yhden kierroksen aamulla ja toisen myöhemmin, niin pinta jäi lämpimäksi. Näin arkisin ei muuta ehdi, kuin pari pesällistä laittaa, mutta lämpenee se silläkin. 

Viikonlopun tohinoita ja sadonkorjuuta

Olipa jotenkin kiireinen viikko, joka jatkui vielä viikonloppuun. Silti näin maanantaina on olo, etten ole tehnyt mitään.

Tein viime viikolla parina päivänä ylimääräisen iltavuoron toisessa työpaikassa ja perjantaina oli ihana tulla kotiin suoraan saunaan. Lauteilla istuimme ja puhuimme, että pitänee aloittaa takan paikan valmistelut ja lauantaina lenkin jälkeen vähän kokeilin rappauksen reunaa, joka repsotti. Siitähän irtosi jonkin verran vanhaa maalattua pintaa ja kas, alta löytyi mm. vanhaa sanomalehteä. Ei ollut siis takka tehty vasta 90-luvulla, vaan oli alkuperäinen. Hyvä, että tuli purettua.

Saman lehden ilmoituksista saisi hyvän hevosen ja 

sille apilaheinää. 

Hirveän paljon rappaus ei irronnut. Hioimme vaan reunat suoraan. Sitten piti rapsutella tiilten päältä kaikki irtonainen pois. Se pölyn määrä jälleen.....  pahimmillaan myös palovaroitin kiljaisi, kun pöly tietysti kävi sen nenään siinä alapuolella hiotessa.

Lopulta lattia oli kohtuullisen siisti. Vedettiin ruman keltainen vedeneristys/praimeri pintaan ja jätettiin kuivumaan. Tähän on välillä myös rakennettu "seinät", joiden taakse betoni voidaan lattiaankin valaa. Jospa tällä viikolla saisi betonin levitettyä ja seinän hierrettyä myös siistiksi. Sitten muuri pitää maalata ja nuohooja tulee poraamaan piippuun uuden liitäntäreiän. Lopulta takka voidaan asentaa.

On tämä ollut aika jumppa, mutta toki talvella liekkien ääressä istuessa kiittelen itseäni, että tuli tehtyä.

Vanha työpaikka kyseli josko tulisin tekemään yhden vuoron. Sovittiin sunnuntain iltavuorosta. Matkan varrella se sitten vaihtui niin, että päädyin tekemään yövuoron la-su. Hullu!! Minähän en ole kuuluisa valvomaan ja varsinkaan tekemään yövuoroja. Sehän oli yksi syy, miksi työpaikkaa vaihdoin viimeksi. Ahneudella on siis se kuuluisa loppu ja päätyy hommiin, joista ei niin välitä.

yökkö

Menihän se. Meitä oli kolme vanhaa sijaista ja yksi kesätyöntekijä. Vanha työkaveri nappasi kyytiin la iltana ja ajettiin yhdessä töihin. Samoin sain kyydin kotiin, mikä oli toki kivaa, koska en kokenut itseäni kovin vakuuttavaksi kuskiksi siinä 25 tunnin valvomisen jälkeen....

Onneksi yö oli mukavan rauhallinen, vaikka tekemistä oli koko ajalle. Ei ehtinyt pysähtyä nuokkumaan, mikä on pahinta yövuorossa.

Torkuin muutaman tunnin sunnuntaina aamulla ja sitten lähdin liikkeelle. Parasta pysyä liikkeessä niin ei uuvahda.

Tyrnejä on saatu kerättyä hyvin vähän. Suurin osa ei suinkaan ole vielä edes kypsiä ja kerääminen on todella hidasta. Mutta kuivuri on pöhissyt nyt yötäpäivää ja ensimmäinen satsi oli valmista. Rouhin sen ja kuivatin rouhetta vielä pari tuntia homehtumisen estämiseksi. Osa marjoista kun jää aina vähän kosteiksi.

Tyrnirouhe on niin hyvää!!

Nam!!

Sain vaihtokaupalla ison puskan Mojito-merkkistä minttua, ja keräsin siitäkin lehtiä. Pari satsia teetäkin olen keittänyt, ja koska olen niitä hassuja ihmisiä, jotka tykkää hammastahnan makuisesta teestä, tuo on ihan herkkua. Tein ison kannullisen jääteetäkin kaappiin. 

Loput keräämistäni lehdistä jätin kuivumaan hellan päälle (ei ole lämmitetty). 

Varsinainen sadonkorjuutaso: tarjottimilla kuivuu -30% laputettua leipää koirille, sitten muutama hassu kanttarelli ja minttua.