Haipakkaa, mutta fillarikausi korkattu

Onnistuin toimittamaan pyörän huoltoon juuri ajoissa ennen pahimpia kevätkiireitä. Fiksuna ihmisenä sen olisi voinut huollattaa jo keskellä talvea, mutta milloinkas sitä ajoissa olisi?

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 
Ajoin pyörän huoltoon juuri päivää ennen sitä lumikaaosta, mikä yllätti pari viikkoa ennen pääsiäistä. Olin liki tippa linssissä, kun ajattelin, että mun pyörä vie huoltomiehen tallissa turhaan tilaa, mutta en uskaltanut sitä poiskaan ajaa. 
Ja fiilis, kun pääsi taas hyppäämään kyytiin oli kyllä mieletön! ♥

Auton mittarinlukema oli hauska siinä kohtaa, kun siirryin taas

työmatkapyöräilijäksi. Nauratti jättää se "seisomaan".

Mulla oli viime syksynä hyvin epämiellyttävä ja epäsopiva pyöräilykypärä, ja sitäKÄÄN en saanut aikaiseksi uusia talven aikana. Nyt oli kuitenkin pakko, koska periaatteesta haluan pitää pottaa päässä ajaessani.

Ja senhän siis oli oltava keltainen. Koska mun kumisaappaat. (Joita toivottavasti en joudu käyttämään....)

Tokmannin sivusto kertoi, että meidän lähimyymälässä olisi YKSI keltainen kypärä. Sinne siis. 
No eihän ollut. Seitsemän muuta oli laatikoineen pinoissa, ja keltaista ei löytynyt kuin rakennuskypärä-mallistosta. Onneksi paikalle sattui kiva ja reipas miesmyyjä, joka kävi vähän varastoa penkomassa ja toi sen ainokaisen. 

Laitoin Tokmannin sivuston kautta palautetta, miten hienosti homma hoidettiin, koska keski-ikäiset täti-ihmiset voi joskus olla hankalia, kun ne saa päähänsä, että sen on oltava jotain tiettyä. 

Potta on oltava!

Pääsiäisen pyhät meni kivasti. Otin lauantaiksi keikkatöitä vanhassa paikassa ja tosi kivalla fiiliksellä tein illan vanhojen kamujen kanssa.

Muut pääsiäisen päivät meni rattoisasti pihahommissa. Kovin paljon ei vielä pysty tekemään, koska maa on roudassa, mutta lettuja saatiin sentään ulkotulella jo paistettua ja tulevan kesän koirahoitaja istui pitkään kahvilla ja letuilla meidän kanssa. Meillä on niin uskomaton mäihä käynyt ihmisten suhteen täällä, olen edelleen siitä hyvin otettu. On siis ihmisiä, joiden kanssa synkkasi samantien ja tosiaan on puolin ja toisin apua ja seuraa. 

Hississä matkalla töihin.

Pihalla on suuresti ilahduttanut se, että vihdoin näyttäisi istutukset alkavan tuottaa tulosta. Viime syksynä istutetut sipulit, ainakin hyvin iso osa niistä, näyttäisi nousevan pintaan, ja tosiaan kasvihuoneen kyljessä olevassa laatikossa krookukset peräti kukkii jo. ♥

Tähän viikonloppuun on sitten osunut vanhemman tyttären muutto. Nyt ollaan siis tämän kevään aikana muutettu jokainen lapsi kertaalleen. Toivottavasti saadaan pitää jonkin verran taukoa ennen seuraavaa settiä. 

Tyttären perhe muutti muutaman kilometrin vähän isompaan asuntoon ja päivän verran kannettiin tavaraa ja pyrittiin ainakin jotain laittamaan paikalleen. Tytär oli hakenut vauhtia päivystyksestä aamutuimaan (viimeisillään raskaana) ja jouduin emoilemaan ja patistamaan häntä olemaan reuhomatta muuttokuormien kanssa. 

Asunto on tosi kiva, ja kun haettiin pikku-Hilla iltapäivällä uuteen kotiin, oli kiva, että sängyt oli paikallaan ja pedattuna ja sohva kasattuna. Saivat jäädä kaksistaan sinne viettämään iltaa, kun tyttären mies oli iltavuorossa. Oli kuulemma löytänyt kotiin illalla. 😃

Ihana kevät!! Päivälämpötilat on jo tosi kivat, joskin aamuisin on aika viileää kun lähtee koirien kanssa lenkille.

Fillaroidessa onneksi tarkenee. Lapaset tosin on pakko olla.

Itse suunniteltu on hyvin tehty

Noista meidän autonomisista työvuoroista tulikin runsaasti kommenttia ja ihmettelyä.
Avaan asiaa vähän. 

Aamu valkenee polilla.

Meillä siis suunnitellaan listat itse. Koska työ tehdään kolmen viikon listoilla, listoja avataan kerralla kaksi. Käytännössä saamme sähköpostin, että "listat X ja X ovat auki, aloitetaan yövuoroista". Meitä oli vajaa 10 ihmistä työryhmässä vuosi sitten keväällä, kun suunniteltiin miten tämä voisi toteutua käytännössä. Nyt siis ensimmäiset viikko-puolitoista laitetaan yöt, pitkät, polit ja vapaatoiveet. Vapaat priorisoidaan.

Öitä ja pitkiä vuoroja (7-20:30) saa varata kolmeen viikkoon max neljä siten, että niitä varataan molempia yhteensä neljä, ei neljää molempia. (Kaikki ei tee öitä eikä kaikki tee pitkiä, toiset tekee molempia.)
Toisaalta vajaan listan tekijät jättävät yhden pois samassa suhteessa kuin tekevät töitä, esim. itse teen max kolme/kolme viikkoa. 
Vapaita saa priorisoida kolme, lähinnä siis päivät, joina on pakko saada olla vapaalla.

Kun listantekijä näkee, että nuo em. vuorot on aika lailla varattuja, hän avaa listan lopuille vuoroille. Silloin jokainen näpyttelee sinne siis omat aamunsa ja iltansa, meillä myös lääkevuorot. 
Sitten jokaisen velvollisuus on käydä tutkimassa kesken olevia listoja viikottain, ja jos esim. aamussa on väkeä ylenmäärin, mutta illasta puuttuu, mahdollisuuksien mukaan siirtää itsensä sen mukaan. Joka vuoroon on asetettu tavoitemäärät sairaanhoitajia ja lähihoitajia. 

Esimerkki omasta suunnitelmastani

Lista näyttää suunnitteluvaiheessa värikoodein vuorojen raskauden, eli minulla tuo Q-vuoro eli pitkä näkyy aina punaisena. (Haluaisin tietää, miksi systeemi ei tarjoa noihin kaikkiin vapaihin vihreää.... mysteeri, joka kaipaa ratkaisua.)
Alapuolella näkyy miinukset eli vuoroista vielä puuttuvat toiveet/suunnitelmat. Alapuolelle muuttuvat vihreät ruudut kertovat siitä, että vuorosuunnitelma on "täydellinen" eli joka vuorossa on sopivasti väkeä. Meillä ei ole koskaan niin paljon työntekijöitä, että kaikki ruudut olisivat vihreinä. 😁
Tuonne oikeaan laitaan tulee näkyviin oma tuntimääräni ja se, miten paljon esim. vuoroja vielä tarvitaan, että lista on täynnä. 

Koska isolla osastolla on jonkin verran yksinhuoltajia tai muita, joilla on ns. vuoroviikot, heille suodaan enemmän esim. sitä, että joka toinen viikko on aamua, joka toinen iltaa, mutta muiden pitäisi tasata aamut ja illat suunnilleen 50/50. Toisaalta YH-äiditkin pystyvät kuuden viikon listalla tekemään aika tasaiset aamut ja illat. Samoin viikonloppujen vuorot pitää mennä niin, että jos varaa itselleen sunnuntain (kallis vuoro), on tehtävä myös sama tuntimäärä jonain lauantaina.

Keuhkopolin hoitaja, huomenta

Käytännössä itse suunnittelen omaan kalenteriin ensin lyijykynällä vuorot siten kuin toivoisin niiden menevän. Nyt kun teen 80 % työaikaa ja polia, pyrin järjestämään listat niin, että jos kollega vetää polia viikon, otan siihen alkuviikon vapaaksi ja teen jossain kohtaa vähän pidemmän putken töitä. Toisaalta, silloin kun ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, on melko lailla se ja sama mitä vuoroa listalle laittaa. Katson kuitenkin myös miehen vuoroja siten, ettemme olisi yhtä aikaa iltavuorossa vaan pyrin suunnittelemaan vuorot ristiin koirien takia.

Toki muutoksia tulee. Jonkin verran muokkaan omia toiveitani joka kerta, mutta pääasiassa koen kuitenkin aina tehneeni listan ihan omien toiveideni mukaan. 
Ainahan on joku, joka tekisi kolme sunnuntaita ja nolla lauantaita. Tai pelkästään aamua/iltaa. 
Koska kyse on naisvaltaisesta paikasta, on valitettavasti tai onneksi, en ole varma kumpi, sanottava, että kanalauma kyllä puuttuu muiden sluibaamiseen herkästi. 

Ihan tulevasta pääsiäisestä jo nousi mekkala, kun joku oli ahneena varannut itselleen neljä pitkää päivää yhtä soittoa.... Sovittiin sitten osastokokouksessa, että pääsiäisen pyhille saa varata yhden pitkän per nekku.

Käytännössä listantekijä, joka on tällä hetkellä yksi kollegani, sitten katsoo listan läpi ja varmistaa, että joka vuorossa on minimimäärä väkeä. Jos ei ole, hän itsevaltiaasti siirtää sinne tarvittavat, jos toisissa vuoroissa on liikaa. Hän on niin ihana ihminen, että käy kysymässä tyypeiltä onko jotain suunnitelmaa niille päiville ja siirto tehdään yhteisymmärryksessä. Mutta periaatteessa jos kukaan ei tee siirtoa itse, hän lopulta vaan siirtää sinne jonkun. Tilannehan oli aivan sama silloin kun pomo suunnitteli vuorot.

Autonominen työvuorosuunnittelu on minulle tehnyt elämästä helpompaa ja kevyempää. Koen voivani vaikuttaa asioihin ja pystyväni aidosti pohtimaan mitä tarvitsen milloinkin. Erityisesti niin, että voin tehdä 4 päivää putkeen töitä ja ottaa siihen perään 3 vapaata. 👍  Tykkään!

Sekalaista askartelua ja kevään merkkejä

Yritän toimia kronologisesti....
Tämä on vähän sellaista juoruilua tyyliin tätä meille kuuluu tänään.....

Bono kävi trimmattavana. Uskomatonta, että noin pienestä koirasta saadaan irti ämpärillinen karvaa ja sille jäi silti ihan kunnolla noita juhlaröyhelöitä ja muita koristekarvoja, joita kuuluu olla.

Trimmaaja tekee myös ompelutöitä ja olenkin ostanut häneltä aiemmin jo fleeceviitat kylvyn jälkeen, sekä pannan ja hihnan molemmille pojille. 

Bonolla on myös sellainen silkkiviitta, millä painetaan turkki alas juuri ennen näyttelypäivää. Se tekee myös karvasta jännästi kiiltävän, siis kankaan materiaali jotenkin kiillottaa karvan. Ja nyt Marilla oli näitä korvahuppuja. Lurppakorvan kanssa ongelma on siis nuuskuttelu, minkä vuoksi korvat laahaa maata ja näyttelypäivänä niitä on pitänyt jollain konstilla aina pitää ylhäällä.

Enhän minä tällaisena harakkana voinut vastustaa bling-bling -mallia! 😁 

Nyt tarvitaan enää näyttely.

Isäni oli viime syksynä teatterissa ja kehui tätä näytelmää valtavasti. Lapsillehan se on suunnattu, mutta silti. No, isä halusi ostaa meille miehen kanssa ennenaikaiseksi synttärilahjaksi liput tähän produktioon ja niinpä viime perjantaina otimme bussin Hesaan ja Kampista metron Hakaniemeen.

Pieni Merenneito oli valtavan hieno!! Meillä on Suomessa kyllä todella laadukasta näyttelijäntyötä.

Esityksen aikana oli kuvaaminen ehdottomasti kielletty, joten en ottanut kuvaa edes lopusta, missä kaikki olivat kumartamassa. 

Sanna Saarijärvi merinoita Ursulana oli mieletön! Myös Pärskyä esittänyt lapsinäyttelijä oli huikea, ja luonnollisesti tarinan muut hahmot aivan järjettömän hienoine lauluäänineen.... huh huh! Tarina on tuttu ja musiikki kaunista.

Jos sinulla on mahdollisuus saada tänne liput ja mennä, suosittelen! 

Viikonloppuna lämmitin takkaa ja havaitsin sytykeruusujen olevan aika vähissä, joten sorruin jälleen askartelemaan. Tästä on tullut jo ihan sisäpiirivitsi meillä kotona. Minä kun en askartele. Paitsi näköjään pikku hiljaa aina jotain....

Vanhat kynttilät sulavat kätevästi vesihauteessa. Minä leikkasin kaksi isoa 30 munan kennoa yksittäisiksi ja sitten niitä reunoja vielä joukkoon. Sulaa steariinia kaadan kattilasta pieneen kannuun, jolla kaadan sitten aina yhteen kuppiin vähän massaa.

En siis kasta noita ruusukkeita kokonaan, mitä myös näkee tehtävän. Nämä syttyvät hyvin pelkkänä "pahvina" ja toisaalta steariinia ei tarvita kuin tilkka ja ruusu palaa pitkään ja kuumasti, ja näin sytyttää myös puut.

Ruusuja meidän tapaan.

Viikko alkoi eilen rutiinimaanantailla. Mitä nyt lounais-Suomeen tuli sunnuntai-iltana sellainen myrsky, että pitkän päivän jälkeen kotimatkalla tuuli otti omaan pieneen autooni jo tosi kovin kiinni, ja vähän jännitti aamulla lähteä tien päälle. Yön olin kuunnellut peltikaton rytinää ja miettinyt mahtaako mennä metsää nurin....

Tuuli oli yllättäen tyyntynyt jonkun verran aamuun mennessä ja työmatka sujui tavanomaisesti.

Vettä kyllä roimi sitten huolella.

Itse asiassa niin huolella, että kun päätin kuvata näkymää ikkunasta, heijastus ei näyttänyt kuin peilikuvan. Ja kuva on otettu keskellä päivää, jolloin päivänvaloa siis oli....

Uskoisitko, että minulla on oikeasti aika hienot näkymät kuudennesta kerroksesta normaalisti?

Normipäivä keuhkopolilla

Koska täytän tänä vuonna tasavuosia, ystävämme joukkorekisteri tai vastaava taho lähestyi tärkeällä asialla.

Sattumoisin olen tuolloin vahvasti työpaikalla enkä pysty sitä vuoroa vaihtamaan johtuen polityöstä. Soitin siis Terveystaloon vaihtaakseni ajan. Ja siitäpä alkoikin sitten show.

Jonotin yli 10 minuuttia kuunnellen vallan huonoa hissimusiikkia. (Onko tahoa, minne voi antaa palautetta näistä surkeista musiikeista? Joillain on ihan hyviäkin kappaleita, mutta joidenkin taustasirinää ei jaksaisi yhtään.... tämä oli jälkimmäinen versio.)

Lopulta pääsin asiaan. Vastaaja oli ystävällinen ja kaivoi ylös henkilötietoni ja avasi kalenterin. Ja kas, heillä ei ole yhtään ainoaa aikaa tämän jo annetun lisäksi. Siis yhtään. Edes loppukeväällä, kesällä tai syksyllä. Nada!

Olin kohtuullisen tyrmistynyt tästä. 

Kysyin lopulta voisinko ajaa Turkuun, mutta ehei. Toisten alueelle ei tungeta.

Kysyin sitten onko heidän mahdollista sisällyttää minut esim. seuraavaan porukkaan, jolle joukkokutsu laitetaan, koska oletan, ettei ihan kaikki 2020 vuoden aikana täyttävät sentään saa kutsua näin alkuvuodesta, mutta ei. Kun ei pysty.

Lopulta melko turhautuneena kysyin miten he odottavat minun toimivan. Minulla on oikeus tuohon tutkimukseen mennä, mutta voisin olla vaikka ulkomailla valmiiksi annettuna ajankohtana, joten minusta se täytyy voida vaihtaa. Puhelimessa ollut henkilö ei tiennyt. Hän toisti toistamistaan, että voi sentään, kun nämä pitäisi käyttää silloin kun on aika annettu....  Niih!

Lopputulos on, että aikani on peruttu enkä tiedä miten toimin jatkossa.

Ehkä olen vain yhteydessä omaan terveysasemaani ja pyydän lähetteen jälleen sairaalaan, mutta pidän tätä aikamoisena vääryytenä ihan jo kustannussyistä.

Katsotaan.

Sitten päästin vihreän peukaloni esiin. Otin viime vuonna chilistä siemeniä talteen, koska se oli tosi hyvänmakuinen ja napakka. Toivottavasti siemenet itävät.

Laitoin nyt alkuun vain 5 siementä per purkki ja siis vain nuo neljä purkkia. Siemeniähän jäi suunnilleen sata vielä....

Kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä koittaa!!!

Lääkevuoro

Joskus kerroin yövuorosta.
Tänään taas tein lääkevuoron, koska ihana työkaverini paikkasi minua enkä joutunut valvomaan viime yönä. Hip hei!  Tein siis hänelle eilisen aamuvuoron ja sitten ylimääräisenä vielä tämän päivän, koska yövuoron tunnit ei muuten menisi tasan.... (ylitöitä saa tehdä näin sovitusti ja koska teen sitä 80% listaa, siinä on varaa.)

Meillä on iltavuorossa miehitys sellainen, että jokaisessa solussa (3 kpl) on kaksi hoitajaa. Lisäksi iltavuoron kanssa päällekkäin on lääkevuorolainen, jonka vastuulla on jakaa koko osaston (tänään oli 47 potilasta) kaikki seuraavan vuorokauden (klo 14 - klo 12 seur. pv) tablettilääkkeet sekä hoitaa kaikki suonensisäiset sekä mahdolliset pistoksena annettavat lääkkeet. Työaika on 12-20.

Yksityisyydensuojana ja muutenkin, meillähän ei osastolla voi juurikaan mitään kuvata. En todellakaan haluaisi, että joku lätkäisisi oman naamani jonnekin someen. Otin kuitenkin yhden naamakuvan lääkehuoneessa, kun siellä ei ollut muita. Lisäksi mistään ei voi päätellä mitään. Edes lääkepurkkien etikettejä ei pysty lukemaan.

Meillä on nuo takana olevat 7 kaappia, joissa tabletit. Niistä purkitetaan siis jokaiselle yksitellen.
Meillä on kolmena päivänä viikossa farmaseutti, joka sen tekee, mutta kahtena päivänä ja viikonloppuisin joku sairaanhoitaja hoitaa tontin.

Minä henkilökohtaisesti tykkään lääkevuorosta. En tekisi sitä joka viikko, mutta se on miellyttävää vaihtelua ja pitää oman osaamisen muistissa. Työaika on myös mainio: ehtii aamulla lenkille, mutta silti on järkevään aikaan kotona.

Päivä alkoi sillä, että desinfioin kaikki pinnat. Sitten keräsin tarpeellisia tavaroita (pinsetit, purkkeja, tablettileikkurin, kynät, tyypillisimmät lääkkeet tuohon pöydälle lähelle) ja aloitin. Noin klo 12-15 jaan pillereitä. Jokaisen potilaan jälkeen tarkistan laskemalla, että ne on oikein.
Tänään oli yksi potilas, jonka pillerit ei meinanneet millään käyttäytyä. Jouduin käymään ne yksittäin läpi kahteen kertaan.... (Olin jakanut yhden kapselin klo 12 purkkiin klo 8 sijaan.... samanväriset purkit aiheuttaa päänsärkyä näin.)

Huoneessa juoksee jengiä hakemassa milloin mitäkin, joku kyselee jotain, radio pauhaa (haluan sen taustaäänen), joten keskityttävä on.

Klo 15 kävin kahvilla/tauolla/jaloittelemassa ja nollasin hetken.
Sitten tulostin lääkelisäystarrat ja aloin nostella pöydälle klo 16 meneviä lääkkeitä. Ne on kaikki suonensisäisiä tai pistoksia. Laimensin ne valmiiksi, letkutin ja lähdin viemään. (Kello on siinä vaiheessa ehkä 15:30-15:45 kun lähden...)
Käytännössä käyn lähes jokaisessa huoneessa. Kello juoksee kilpaa, koska klo 16 tulee myös päivällinen ja on ärsyttävää olla jaloissa.....

Solujen hoitajat kerää tippuneet pullot pois. Minä tulostin seuraavan kierroksen laput ja menin syömään.
Höpöteltiin niitä näitä siinä pöydässä, keitettiin kahvit. Tarpeellinen tauko.

Sitten järjestelin paikkoja: toin lääkehuoneeseen laatikoittain uusia letkuja varastosta, availin laatikoista nestepulloja, pyyhin pintoja ja tarkistin, että yötä varten on kaikkea. Tänään muistin pari asiaa, joista oli esimiehen kanssa puhetta ja heitin hänelle sähköpostiviestin, koska olen nyt muutamalla vapaalla.

Kuuden jälkeen lähdin ensimmäiselle iltakierrokselle. Lähes kaikki sairaalan potilaat saa ns. napapiikin, eli "verta ohentavan" lääkkeen pistoksena vatsaan, veritulppien ehkäisyyn. Juoksutan piikit ajoissa, koska niiden antoaika ei ole minuutin päälle.
Sitten laimensin loppuja lääkkeitä (klo 20 kierrokselle, käytännössä jouduin lähtemään 19:30 jälkeen kiireellä), vein ne, siivosin jälkeni, luovutin avaimet ja lähdin kotiin.

Yllätys kotiinlähtiessä oli hauska: tytär kavereineen istui osaston käytävän päässä kun kävelin sinne. Olivat tulleet kaupunkiin ja saivat kyydin kotiin.

Ja seuraavaksi:  Huomenna Bonon näyttely Turussa ja NELJÄ VAPAATA!! Niin ansaittua!