Haipakkaa, mutta fillarikausi korkattu

Onnistuin toimittamaan pyörän huoltoon juuri ajoissa ennen pahimpia kevätkiireitä. Fiksuna ihmisenä sen olisi voinut huollattaa jo keskellä talvea, mutta milloinkas sitä ajoissa olisi?

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 
Ajoin pyörän huoltoon juuri päivää ennen sitä lumikaaosta, mikä yllätti pari viikkoa ennen pääsiäistä. Olin liki tippa linssissä, kun ajattelin, että mun pyörä vie huoltomiehen tallissa turhaan tilaa, mutta en uskaltanut sitä poiskaan ajaa. 
Ja fiilis, kun pääsi taas hyppäämään kyytiin oli kyllä mieletön! ♥

Auton mittarinlukema oli hauska siinä kohtaa, kun siirryin taas

työmatkapyöräilijäksi. Nauratti jättää se "seisomaan".

Mulla oli viime syksynä hyvin epämiellyttävä ja epäsopiva pyöräilykypärä, ja sitäKÄÄN en saanut aikaiseksi uusia talven aikana. Nyt oli kuitenkin pakko, koska periaatteesta haluan pitää pottaa päässä ajaessani.

Ja senhän siis oli oltava keltainen. Koska mun kumisaappaat. (Joita toivottavasti en joudu käyttämään....)

Tokmannin sivusto kertoi, että meidän lähimyymälässä olisi YKSI keltainen kypärä. Sinne siis. 
No eihän ollut. Seitsemän muuta oli laatikoineen pinoissa, ja keltaista ei löytynyt kuin rakennuskypärä-mallistosta. Onneksi paikalle sattui kiva ja reipas miesmyyjä, joka kävi vähän varastoa penkomassa ja toi sen ainokaisen. 

Laitoin Tokmannin sivuston kautta palautetta, miten hienosti homma hoidettiin, koska keski-ikäiset täti-ihmiset voi joskus olla hankalia, kun ne saa päähänsä, että sen on oltava jotain tiettyä. 

Potta on oltava!

Pääsiäisen pyhät meni kivasti. Otin lauantaiksi keikkatöitä vanhassa paikassa ja tosi kivalla fiiliksellä tein illan vanhojen kamujen kanssa.

Muut pääsiäisen päivät meni rattoisasti pihahommissa. Kovin paljon ei vielä pysty tekemään, koska maa on roudassa, mutta lettuja saatiin sentään ulkotulella jo paistettua ja tulevan kesän koirahoitaja istui pitkään kahvilla ja letuilla meidän kanssa. Meillä on niin uskomaton mäihä käynyt ihmisten suhteen täällä, olen edelleen siitä hyvin otettu. On siis ihmisiä, joiden kanssa synkkasi samantien ja tosiaan on puolin ja toisin apua ja seuraa. 

Hississä matkalla töihin.

Pihalla on suuresti ilahduttanut se, että vihdoin näyttäisi istutukset alkavan tuottaa tulosta. Viime syksynä istutetut sipulit, ainakin hyvin iso osa niistä, näyttäisi nousevan pintaan, ja tosiaan kasvihuoneen kyljessä olevassa laatikossa krookukset peräti kukkii jo. ♥

Tähän viikonloppuun on sitten osunut vanhemman tyttären muutto. Nyt ollaan siis tämän kevään aikana muutettu jokainen lapsi kertaalleen. Toivottavasti saadaan pitää jonkin verran taukoa ennen seuraavaa settiä. 

Tyttären perhe muutti muutaman kilometrin vähän isompaan asuntoon ja päivän verran kannettiin tavaraa ja pyrittiin ainakin jotain laittamaan paikalleen. Tytär oli hakenut vauhtia päivystyksestä aamutuimaan (viimeisillään raskaana) ja jouduin emoilemaan ja patistamaan häntä olemaan reuhomatta muuttokuormien kanssa. 

Asunto on tosi kiva, ja kun haettiin pikku-Hilla iltapäivällä uuteen kotiin, oli kiva, että sängyt oli paikallaan ja pedattuna ja sohva kasattuna. Saivat jäädä kaksistaan sinne viettämään iltaa, kun tyttären mies oli iltavuorossa. Oli kuulemma löytänyt kotiin illalla. 😃

Ihana kevät!! Päivälämpötilat on jo tosi kivat, joskin aamuisin on aika viileää kun lähtee koirien kanssa lenkille.

Fillaroidessa onneksi tarkenee. Lapaset tosin on pakko olla.

Syksyn alku, arjen paluu

En olisi kuuna päivänä uskonut sanovani ääneen, että "olen tainnut lainata liikaa kerralla kirjastosta".....
Näin kuitenkin pääsi käymään. Jotenkin kesäloman jälkeen arkeen paluu on ollut hirmu hektinen ja kiireinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kiire on mielentila. Yhtä kaikki, olen joutunut eräänkin kirjan laina-ajan uusimaan!!

Työmatkojen maisemat on joka aamu samat, mutta

silti aika ajoin tosi erinäköiset.

Mielettömiä sumuaamuja on ollut....

Vaikka en tee mitenkään enempää töitä kuin tähänkään asti, ehkä nuo yhden päivän vapaat on olleet riittämättömät, koska tuntuu, että jokaiselle vapaapäivälle on kertynyt hirveän paljon kaikkea tekemistä.

Ehdimme sentään kertaalleen Teijon kansallispuistoon kävelemään Matildajärven ympäri miehen työpäivän jälkeen, kun olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Vielä illat ei pimene niin nopeasti, että olisi otsalamppua tarvinnut.

Säilöntäkausi on kuumimmillaan. Kirjaimellisesti.

Meillä siis kuivataan tänä vuonna ennätysmäärä kaikkea, ja koska ilma on muutenkin ollut kuuman kostean nihkeä, tuo kuivurin hurina keittiössä ei ainakaan ole millään tavoin viilentänyt kämppää.

Olemme joutuneet nukkumaan ikkunat auki ja aamulla heräämään siihen, että lattia on tosi epämiellyttävän kylmä....

Sisäinen hamsterini minussa hykertelee!!

Vielä on puolukat täysin aloittamatta, ja

juuresrouhetta teen kaiken aikaa.

Isän avokin poika, eli oma lainattu pikkuveljeni, poikkesi Saksasta pikimmiten, ja sattui olemaan juuri elokuun lopun viikonloppu, jolloin vietetään Venetsialaisia/Muinaistulien yötä. 

En ole tästä perinteestä kuullut kuin ehkä vajaa 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja olemme olleet yleensä jossain muualla eikä sikäli tätä mitenkään vietetty. Nyt kuitenkin kiinnosti, koska olisi kiva tehdä porukalla jotain.

Googlaaminen kertoi, että se on aika iso tapahtuma täällä monessakin paikassa, meren äärellä kun ollaan. Suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Teijoon ja siellä oli menoa kyllä tosi kivasti.

Rannassa oli elävää musiikkia, roihuja ja muita tulia, ihmisiä aivan mielettömät määrät. Suuri osa oli selvästi valinnut illan yhteistä ruokailua varten ja kaikki ravintolapöydät oli ääriään myöten täynnä. Porukka oli tosi iloisella tuulella ja kun bändi aloitti, jengi lauloi mukana ja tanssi. 

Huisin kiva fiilis!!

Klo 22 ammuttiin ensimmäiset ilotulitteet, mikä oli minusta sillä lailla kiva, että nuorempi väki saattoi sitten lähteä nukkumaan (ja niin mekin, aamulla kun oli herätys....) ja samalla sytytettiin kokko. Täällä kun ei juhannuksena saatu polttaa metsäpalovaaran takia kokkoa, sitä oli nyt kiva katsoa.

Kiva tapahtuma, saatan pohtia ensi vuodelle itsekin jotain vapaatoivetta siihen, ja ehkä varata pöydän pientä iltapurtavaa ajatellen ja istua jollain porukalla.....

Otin opikseni ennen kuin vahinko sattui. Laputin.

Omenarouhe näyttää aivan identtiseltä.

Näettekö, miten laitan lanttu-porkkanaa aamurahkaan joskus

tammikuussa puoliunisena?  Niin minäkin..... 

Yhden vapaapäivän käytin osittain siihen, että tukka lähti.

Olen siis kaiken kaikkiaan todella huono kampaajan asiakas, muistan käydä ehkä kerran pari vuodessa, ja kun tässä on ollut tuo vaihe, että sen sai ponnarille, mitäpä sitä enempää ihmettelemään.

Alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja otettiin kerralla 15-20cm pois. 

Kevyt ja kiva. Ainakin siihen asti, että haluan sen taas kiinni ja alkaa ns. kasvatusvaihe....

Ennen ja jälkeen.