Takka olohuoneessa käyttäytyi kummallisesti jo parina talvena.
Hormista putosi puolikas tiili ensimmäisenä talvena tulipesään, viime talvena sain liki varpailleni pari tiiltä....
Tähän vaiheeseen ei mennyt kuin reilu tunti.
Jälkikäteen ajateltuna tuo pinta varmasti piti koko takkaa kasassa.....
Luulemme, koska vahvistusta asiaan ei ole saatu. Mutta tässä talossa on ilmeisesti sen valmistumisesta lähtien eli 40-luvulta, asunut Rauha-rouva (en muista sukunimeä), joka sittemmin myi maitaan grynderille, joka mm. rakensi nuo kolme taloa tähän meidän naapuriin. Niillä rahoilla kertoman mukaan Rauha uusi taloon ja ulkorakennuksiin katot ja sen jälkeen pisti tontin rakennuksineen myyntiin.
Ilmeisesti talon osti mies, joka remontoi sen nykyaikaiseen kuosiin, uusi mm. vesiputket, sähköt, salaojat jne, eli niitä todella kalliita juttuja, minkä jälkeen pisti taas talon myyntiin. Kaikesta päätellen mm. takka on tuolta ajalta. Se on paikallaan muurattu ja sitten slammattu pinta laitettu päälle.
Mehän ostimme talon mieheltä, joka oli asunut tässä perheineen, kunnes tuli ero ja sen sellaista.
Tämä mies oli laivalla töissä eli tuskin ikinä paikalla. Hän ei kertomansa mukaan esim. juurikaan koskaan polttanut takassa tai puuhellassakaan tulta, koska koki sen epäkäytännölliseksi, joutuessaan pitämään jonkinlaisen peruslämmön kuitenkin päällä sähköllä.
No, siihen aikaan sähkökin saattoi olla halpaa......
Piipun tiilet olivat suunnilleen kiinni purukumilla, siten, että ne pystyi nostamaan irti rapsuttelematta sen enempää. Näin nähtynä aivan hirveä ajatus.
Jos tuli olisi päässyt noihin poskikanaviin ja leimahtanut, se olisi voinut leimahtaa myös huoneen puolella. Kiitin tässä kohtaa onneani, että pyysin piipun massausta heti ensimmäisenä keväänä. Näin ollen pystyn jatkossakin luottamaan siihen, että ainakaan välipohjaan ei tuli pääse karkaamaan huonosti tehdyn muurauksen vuoksi.
Kahdelta mieheltä kesti 1,5 tuntia purkaa koko roska.
Sitten omalta mieheltä kesti vähän enemmän siivota jäljet. Huonehan oli huputettu muovilla katosta lattiaan ja pölyn määrä oli mahtava.
Nyt olkkarin seinässä on reikä ja ankara pohdinta mitä siihen tulee tilalle.
Pahaa pelkään, että jonkinverran laminaattia joutuu purkamaan ja täytynee valaa tuohon joku yksittäinen betonitaso pohjaksi. Nyt siinä on kierros samoista tiilistä, joista takkakin oli tehty. Tila on varsin ahdas ja koska polttopuut olisi kiva saada mahtumaan viereen, mistään isosta pöntöstä ei aleta edes keskustella. Pönttöuuni olisi ihana ja meillä kävi keväällä jo myyjä sellaista esittelemässäkin. MUTTA. Ja se on aika iso mutta. Kokeilin matolla, jonka ympärys on sama kuin pöntön, ja se tulisi tosi paljon ulos seinästä, ollen sitten tuon ruokahuoneen oviaukon tiellä.
Huone on pieni eikä lämmin ilma kierrä sillä lailla, että järin isosta varaavasta takasta olisi hyötyä yleisesti lämmitykseen. Lähinnä toivoisimme kamiina-tyyppistä ratkaisua, jolla tämän huoneen ja ehkä ihan hiukan eteistä (kuvassa vasemmalla) saisi lämmitettyä. Taustalla näkyvä ruokahuone ei lämmennyt edellisinäkään talvina erityisemmin, vaikka keittiössä puuhella ja tässä takka olivat kädelle lämpimiä.
Tosi kauniita kamiinoita on myynnissä. Pitänee ottaa joku päivä ja ajella niitä katselemaan.
Oijoi, kyllä tuli elävästi mieleen, kun meiltä aikoinaan purettiin kaksi uunia. Sotku oli ihan järjetön! Molempiin kohtiin tuli sitten kyllä uunit takaisin: olkkariin uusi tiilistä muurattu ja keittiöön pönttöuuni, joka tehtiin vanhojen peltien sisään. Sen kohdalla taisi olla tilanne se, että vanha uuni oli ollut osittain tyhjän päällä (!!), joten piti muurailla alle lisää pohjaa... Ne ei raksahommat ollu aikanaan ihan niin justiinsa, vaan vähän sinne päin, tämäkin talo on tehty joskus 1939 tienoilla.
VastaaPoistaTuohon teidän takan tilalle sopii varmasti tosi kivasti suunnittelemasi kamiina!
Ja niin, meillä on vähän ongelmana oikeastaan molempienkin uunien kanssa, mutta etenkin ton pönttiksen, että mihinkään ei saa puita lähelle. Joten talviaikaan meillä onkin sitten aina "ihana" karjaportin valkoinen muovilaatikko siinä uunin edessä, oikein paraatipaikalla näkyvillä.... mutta ei voi mitään, pakko on puut sisään saada ja jossain säilyttää, puulämmitys kun on meidän ainoa lämmitysmuoto.
Tuon purkaminen meni aivan järkyttävän kivuttomasti. Sitä ilmeisesti piti kasassa suunnilleen pinta-slammaus.... miehet purki sen omin käsin. Oli siis varustauduttu poravasaroilla ja vermeillä, mutta suunnilleen potkimalla hajosi ja sai heitellä ulos.
PoistaSekin tosiaan pitää ottaa huomioon, että puut pitää mahtua. Ystäväni ompeli tosi kivan huopakassin minulle tuparilahjaksi ja laitoin sinne muovisen saavin, jossa puut ovat. Ei mene huopa rikki ja toisaalta näyttää aika kivalta.
Onneksi saitte purettua takan ennen kuin mitään vakavampaa sattui. Harmi ettette ehkä pönttöuunia tuohon voi laittaa, mutta kuten itsekin titeat, niin kauniita kamiinoita on pilvin pimein.
VastaaPoistaNiinpä, kauniita pönttiksiä olisi vaikka kuinka. Mutta tosiaan se tietäisi niin hirveää remonttia, kun sille pitäisi tehdä oikean kokoinen peti, että saa jäädä.
PoistaLisäksi kovin suuri pitkäänlämmittävä menisi tavallaan hukkaan, kun se lämpö ei vaan kierrä tällaisessa sokkeloisessa talossa samoin kuin avoimemmassa mallissa.
Jokin kamiina varmasti löytyy. Sitten on kiva istua lasiluukkuja tuijotellen. Sitä ei vanhan takan kanssa voinut tehdä, kun oli valurautaluukut.
Huh, kuulostipa vaaralliselta tuo takka. Onneksi saitte sen noin helposti purettua, ja toivottavasti keksitte tilalle jonkin kivan ja käytännöllisen ratkaisun!
VastaaPoistaJep, jälkiviisaus jos mikä on helppoa, myös omalla kohdallani. Me puhuttiin tästä silloin, kun ensimmäinen kivi putosi, mutta todennäköisesti ihan puhdasta saamattomuutta kuitattiin sillä, että joskus aina voi sattua.....
PoistaKieltämättä jälkeenpäin oli sellainen olo, että onneksi ei mitään sattunut.