Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paimion parantola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paimion parantola. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Joulu kävi

♪♫♫♪♪  Taas tultiin jouluun, nyt riemuita saa.....  ♪♫♪♪♫

Ja sitten yhtä nopeasti se oli ohi. Vähän kuin tavallinen viikonloppu. 
Varsinkin, kun lupauduin tekemään aaton iltavuoron osastolla, se OLI pelkkä kaksipäiväinen vapaa viikonloppu kaikkiaan.


Aattoaamun lenkillä kulttuurihistoriallisissa maisemissa

Koko nuoriso tuli meille sovitusti joulupäivänä syömään.
Poika tyttiksineen haettiin jo aattoiltana kun mies oli muutenkin noukkimassa minua töistä niin haki nuoret sitten samalla. Loppu porukka noukittiin joulupäivän aamuna sillä välin kun kävelin lenkin koirien kanssa.


Ainoa jouluruoka, jota voisin syödä loputtomasti:
jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä

Ruokalistan osalta annoin periksi perinteille rosollin ja Waldorfin salaatin muodossa, muuten meillä ruokana on yleensä kaikkea muuta kuin tyypillistä jouluruokaa, koska siitä ei kukaan (paitsi mies) erikoisemmin pidä ja minua ahdistaa ajatus, että niitä hillotaan sitten siihen saakka, että homehtuvat jääkaapissa.



Who said I can't have nachos and guacamole for Christmas?
Watch me!

Kellarista löytyi olohuoneen (rumaa) tapettia vielä rulla, joten tein siitä "pöytäliinan", johon kirjoitin ikäänkuin menun näkyviin. Toimi buffet-pöydässä itse asiassa kivasti ja sai vähän huumoria kylvettyä, kun ruoka tosiaan oli mitä oli.


Oli kyllä kivaa, kun porukka oli oikein ajan kanssa eikä ollut kiire. Pieni Hilla nukkui 2,5 tunnin päikkärit ja jaksoi sen jälkeen olla puuhakkaana muiden mukana. 

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut. Hilla on vielä vähän pieni sille eikä ollut mitään tarvetta.
Itse asiassa, koska kasvisgratiineita joutui odottamaan (laitoin ne vähän hassun malliseen astiaan ja kestivätkin huomattavasti kauemmin, kuin ohjeessa sanottiin....), päätettiin jakaa lahjat jo ennen ateriaa. Mikä olikin toimiva ratkaisu, koska siinä yhteydessä saatiin sitten mm. kasattua Hillan taaperokärry valmiiksi, ja neiti pääsi päristelemään heti herättyään. Tuollainen vuosikas kun on vähän kärsimätön odottelemaan, että etsitään jotain ruuvimeisseliä yms kahvan kiinnittämiseksi.

Illan suussa sitten osa nuorisosta lähti toisella autolla kotia kohti. Poika jäi vielä ja tunnettuun tapaan otimme tiukan peli-illan tuon jo tutuksi tulleen Terraformin Mars -pelin muodossa.
Yksi harvoja lautapelejä, joissa tietääkseni yksi peli kestää hyvinkin 3-4 tuntia ja toisaalta koko ajan tapahtuu ja on hauskaa. (Todennäköisesti vastaavia on tusinoittain, en vaan tiedä niistä....)

Yöpuulle käytiin hyvinkin Tapaninpäivän puolella.


Tapanina olin varannut meille vielä puuhaa nuorison kanssa eli pakohuoneen Turusta.
Olen itse käynyt siis kerran aikaisemmin ja oli jonkinlainen käry mitä siellä odotetaan. Piti kuitenkin varata sellaisesta paikasta, jonne kävisi myös e-passi yms, joten paikka oli itsellekin uusi. 

Pakohuoneesta ei ole kuvia, se on niissä ankarasti kielletty. Opettaja Riikonen kuitenkin sai meidät lankaan emmekä ehtineet tunnissa avata kaikkia lukkoja, koska ensimmäisen kanssa sähläämiseen meni turhan paljon aikaa. Harmi. Mutta vähän nälkä jäi, että vastaavaa voisi tehdä toistekin. 
Hauskaa kuitenkin oli.

Mitä tulee lahjoihin, no, näin aikuisten kesken ei mitään ihmeellistä hankita. 
Me laitoimme omalta osaltamme kaikki tenavat jonnekin matkalle: ensimmäinen lahja on jo käytetty, kun poika oli pari päivää Tallinnassa joulumarkkinoilla. 
Vanhempi tytär perheineen pääsee keväällä pariksi päiväksi Helsinkiin, siellä Korkeasaareen ja Allas Sea Pooliin uimaan (pojan lahja heille) ja nuorin lähtee Vaasaan katsomaan Nightwishin keikkaa, joten hänelle junaliput ja hotelliyö. 

Minä kävin jotain toimittamassa Tokmannilla ennen joulua ja siellä oli mm kaikki yövaatteet -40% joten hankin itselleni pari uutta pyjamaa sekä Reino-tohvelit. Lisäksi mies osti jo aikaisemmin syksyllä uuden puhelimen, koska vanha alkaa olla tullut tiensä päähän. 

Siitähän tosin riemu meinasi revetä, tai tilannehan ON vielä kesken... koska tein puhelimen kloonauksen suoraan luurista toiseen ja havaitsin varsin nopeasti, että esim. pankkien tunnistautumisjutut menee kaikki uusiksi. Mutta niitäpä ei sitten noin vain uusittukaan ja nyt odotankin pankin tekevän asialle jotain, koska olen kaikkien tunnistautumisten suhteen täysin jumissa. Luulin siis, että vanha puhelin pitää poistaa nettipankissa, jotta uuden voi ladata sinne (ja poistin sen), ja nyt olen tilanteessa, jossa missään puhelimessa ei ole sovellusta, jolla pankkiin pääsee.

Ehkäpä pankki voisi hiljalleen tulla 2020-luvulle sieltä 1980-luvulta.....  
Ihmiset nimittäin vaihtavat puhelimia eikä voi olla todellista, että jotain pahvinumeroläpyskää vuodelta 2019 tarvitaan vielä tässä kohtaa, kun on käyttänyt tunnistussovellusta siitä lähtien.

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Tutkielma sairaalasta

Linnuntietä meiltä on ehkä vajaa kilometri vanhalle Paimion parantolalle. Sairaala, jonka suunnitteli kuuluisa Alvar Aalto, ja jossa hoidettiin aikanaan tuberkuloosi-potilaita mm. makuuttamalla heitä vuoteissa läpi vuoden isoilla parvekkeilla hengittelemässä raikasta kangasmetsän ilmaa. Sairaala on rakennettu upealle paikalle keskelle metsää (joka on vieläkin hieno).


On todella sääli, että se ei ole enää ansaitsemassaan käytössä. Ensinnäkin se on terve talo, siisti ja iso. Varmasti vanhanaikainen, mitä tulee nykyaikaiseen terveysteknologiaan, mutta esim. tiettyjä avo-puolen toimintoja (poliklinikat) siellä pystyisi takuulla järjestämään helposti. 

Muistaen, että itse lähdin sisäilmaltaan sairaasta Salon sairaalasta, pidän sairaanhoitopiirin päätöstä lakkauttaa tämä pähkähulluna.


Kävelen siitä usein ohi. Eräs lempilenkeistäni menee nykyään reittiä, jonka nimi on Parantolan Polku. Joskus 2000-luvulla yhdistys nimeltä Parantolan Ystävät ry hankki metsät suojelukseensa ja ovat nyt rakentaneet sinne mahtavia liikuntareittejä. Siellä on alueella mm. laavu, jonne saa mennä omien polttopuiden kanssa grillaamaan ja ihailemaan kaunista maisemaa, löytyy upeita sammaleisia kuusenalusmetsiä, kaunista mäntykangasta ja leveitä, siistejä polkuja. Osan reiteistä pystyy kulkemaan jopa pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa.

Alueella on myös vanha 60-luvun Lemmenlampi, jossa kertoman mukaan lempiväiset tapailivat. Sairaalassahan jouduttiin tubin vuoksi viettämään kuukausitolkulla, omaisten vierailuja ei tartuntavaaran vuoksi suosittu, ja sattuneesta syystä tuona aikana saatoi syttyä useitakin rakkaustarinoita. Lemmenlampi on nykyään vain puro, koska vesi on syönyt tiensä padon alta ja kulkee siis vain purona.


Puro on kuitenkin valtavan kaunis ja kirkasvetinen. Siinä on napakka kivipohja, joten vaikka koirat käyvät siinä kahlaamassa ja juomassa, vesi ei sekoitu mutaiseksi.

Sairaalan alueella toimii edelleen vanha parantolan päiväkoti, ja ilmeisesti päiväkodin toimesta sinne on tehty muutamia kylttejä ja lisäksi puihin erilaisia roikkuvia koristeita ja esim. kiviä, jotka on maalattu kauniisti ja kirjoitettu jokin kiva teksti, kuten "olet ihana". 


Minusta tuo on rakennuksena todella hieno. Odotan kovin, että kesällä sinne järjestetään ohjattuja kävelyitä, joissa pääsee myös sisälle. Kertoman mukaan (vanha työkaveri ollut siellä töissä) aulatilat on maalattu keltaiseksi ja sisätiloista jää valoisa ja pirteä fiilis. Sinne on myös järjestetty Aallon suunnittelemia huonekaluja, joten kaiken kaikkiaan se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja hieno kohde. 


Ihastuin näihin pyöreäreunaisiin parvekkeisiin kovin.



Keväällä, kun käytiin Imatralla, bongasin myös sieltä alueelta ohikävellessä vanhan sairaalarakennuksen, joka oli hyvin paljon samaa tyyliä. Wikipedia kertoi sen olevan myös vanha tubisairaala, nimeltään Tiurun sairaala. Se oli toiminut sairaalakäytöstä poistuttuaan mm. vastaanottokeskuksena ja sittemmin jätetty rapistumaan. 

Minulla on epämääräinen muistikuva lapsuudesta, että naapurin Sirkka kävi siellä töissä vakiyökkönä, tämä siis 80-luvun alussa. Silloin se on toiminut keuhko- ja reumasairaalana, kuten tuo Paimiokin.
Tunsin jotenkin sympatiaa myös sitä kohtaan ja harmitti vietävästi nähdä niitä rikottuja ikkunoita ja pahvitettuja reikiä seinissä. 

Unettomuus

Koko Suomi leipoo  tietää miten pitäisi nukkua.  Pahinta on ihmiset, joiden mielestä nukkumattomuus on valinta. Että pistät vaan sen pään ty...