Joulu on taas.... ajoissa tänä vuonna

Kuten olen vuosia jo todennut: meille joulu ei ole tietty päivä kalenterissa vaan mielentila.

Olosuhteiden pakosta joulu vietettiin tasan viikkoa aiemmin kuin kalenteripäivä. Poika lensi tyttöystävineen Hanoista Suomeen viikoksi, paluulento 22.12. joten joulu oli syytä juhlia silloin kun olivat paikalla. Onneksi tytöilläkään ei ollut mitään menoja, vaikka tokihan me tätä suunnittelimme jo kuukauden kun kaukomailta tulijoiden aikataulu varmistui.

Mielikuvitusköyhä savityöntekijä

askarteli suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja

kun ei muutakaan keksinyt. 

Ostin muutaman pöytäkynttilän jälleen poltettavaksi.

Todennäköisesti muutaman polton jälkeen näistä

tulee lopulta sytykepalojen steariinia.

Joskus kauan sitten Tukholmasta ostettu lasitonttu

on niin kaunis, kun taakse laittaa valon.

Nuoriso saapui kotiin kahdessa erässä. Lauantaina ajoin kentälle hakemaan pojan. Luonnollisesti keli muuttui juuri silloin vaihteeksi lämpimäksi, oli vetistä ja sumuista. Kun tähän lisätään maassa normaalistikin alkava pimeä aika klo 15:30 jälkeen, poika oli hämmentynyt siitä, että "lento tuli ajoissa ja nyt on jo yö", kunnes tajusi, että täällä on pimeää. 😃

Ilta meni jutellessa, toinen oli valvonut 28 tuntia osaamatta levätä lennolla ja kaatui lopulta punkkaan luvaten nukkua sellaiset 14 tuntia yhtä soittoa.

Aamulla olikin ihan eri meninki. Uni se tekee ihmiselle kummia. Me ehdittiin käydä koiralenkki jo ennen heräämistä, joten juotiin sitten yhdessä kahvit ja puuhailtiin siinä kaikenlaista.

Tytöt tulivat päivällä ja pojan tyttöystäväkin vihdoin iltapäivän puolella. Ruokapöydässä istuttiin pitkään ja höpöttelyä oli taas joka suuntaan.

Jouluhullu hassuttelija hankki kuusen alle junan.

Se paitsi kulkee, soittaa melodiaa, viheltää ja päästelee tsuku-tsuku ääniä.

Koirat on ihan hassuina, ja joka päivä junaa pitää ajaa ainakin vähän.

Erityisesti pikkulapset olivat olleet kiltteinä.

Miehen lempparit,

omat inhokkini, vaikkakin tykkään ulkonäöstä.

Sahramikakku pitää tehdä joka vuosi.

Koristelussa aina mielummin överit kuin vajarit.

Ruokalista jälleen ei niin tavanomainen.

Saimme yhdeltä ystävältä 3,5 kilon hirvipaistin, joka vietiin palviin. Meillähän ei tunnetusti kinkkua syödä vaan joka vuosi liha on milloin mitäkin. Tänä vuonna siis palvihirveä. Lisukkeena oli kermaperunat, Waldorfin salaatti sekä perunasalaatti ja luonnollisesti iso savustettu lohi sekä jääkellarin lohi, johon olin kokeillut uutta tvistiä reseptiikkaan vanhemman tyttären vinkistä ja laitoin suolaliemeen appelsiinin ja sitruunan viipaleet reiluksi vuorokaudeksi. Alkuun ne tuoksuivat tosi kovin ja olinkin huolissani, meneekö kala "pilalle" liiallisesta sitruksesta. Ei se kuitenkaan merkittävästi maistunut eikä ollut liioittelua sitruksia liemessä pitää. 

Ruuan päälle  vietnamilainen kahvi. Poika oli tuonut paikallista kahvia, joka on "melko jyrkkää". Sitä keitettiin ihan autenttisella vietnamilaisella systeemillä, se on vähän kuin mini-kokoinen teesiivilä-hommeli. Kahvista tulee kunnon espressoa (0,5 dl kerrallaan) ja se kaadetaan isoon lasiin. Päälle sekoitellaan kondensoitua maitoa sekä tavallista maitoa ja lasi täytetään jäillä. 

Jep, supermakeaa ja täyttävää. Meni jälkiruuasta. Kahvilla ei liene paljonkaan tekemistä tuon kanssa, mutta toki siitä kofeiinit sai.

Mitään ihmeellistä ei oltu aikuisten kesken lahjaksi hankittu. Muutama pikkujuttu, joista minun on pakko mainita nuoremman tyttären hankkimat figuurit meille: 

Mehän olemme intohimoisia Star Wars -faneja, kiitos nuoremman tyttären, joka niistä joskus innostui ja siitä lähtien olemme jokaisen leffan katsoneet ja kaikenlaista siihen liittyvää juttua nauraneet. Tytär oli itse Star Trooper penkkareissaan, ja oli tosiaan nyt löytänyt nuo hahmot "ei näe pahaa", "ei kuule pahaa", "ei puhu pahaa". 

Käytin vuosia etsimällä Thaimaan reissuilla sellaisia kivoja pyöreitä iloisen näköisiä apinahahmoja, joissa olisi tämä sama idea. Niitä en löytänyt ja viimeisenä vuonna taisin ostaa sitten pienen patsaan, jossa on kolme lihavaa Buddhaa samalla idealla. 

Näille naurettiin koko porukka, samalla ollen aivan ihastuksissaan. 

Pölyn kerääjiä, kyllä. Mutta tähän hassun ihanaan perheeseen ei sopivampaa juttua olisi voinut keksiä.

Ihanaa joulua teille kaikille, jotka sitä vietätte tulevana viikonloppuna!!!
(Itse silloin vapaaehtoisena töissä la-su, jotta perheelliset voivat juhlistaa rauhassa. Onneksi on pari vapaata siihen perään.)

Joulu kävi

♪♫♫♪♪  Taas tultiin jouluun, nyt riemuita saa.....  ♪♫♪♪♫

Ja sitten yhtä nopeasti se oli ohi. Vähän kuin tavallinen viikonloppu. 
Varsinkin, kun lupauduin tekemään aaton iltavuoron osastolla, se OLI pelkkä kaksipäiväinen vapaa viikonloppu kaikkiaan.

Aattoaamun lenkillä kulttuurihistoriallisissa maisemissa

Koko nuoriso tuli meille sovitusti joulupäivänä syömään.
Poika tyttiksineen haettiin jo aattoiltana kun mies oli muutenkin noukkimassa minua töistä niin haki nuoret sitten samalla. Loppu porukka noukittiin joulupäivän aamuna sillä välin kun kävelin lenkin koirien kanssa.

Ainoa jouluruoka, jota voisin syödä loputtomasti:

jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä

Ruokalistan osalta annoin periksi perinteille rosollin ja Waldorfin salaatin muodossa, muuten meillä ruokana on yleensä kaikkea muuta kuin tyypillistä jouluruokaa, koska siitä ei kukaan (paitsi mies) erikoisemmin pidä ja minua ahdistaa ajatus, että niitä hillotaan sitten siihen saakka, että homehtuvat jääkaapissa.

Who said I can't have nachos and guacamole for Christmas?

Watch me!

Kellarista löytyi olohuoneen (rumaa) tapettia vielä rulla, joten tein siitä "pöytäliinan", johon kirjoitin ikäänkuin menun näkyviin. Toimi buffet-pöydässä itse asiassa kivasti ja sai vähän huumoria kylvettyä, kun ruoka tosiaan oli mitä oli.

Oli kyllä kivaa, kun porukka oli oikein ajan kanssa eikä ollut kiire. Pieni Hilla nukkui 2,5 tunnin päikkärit ja jaksoi sen jälkeen olla puuhakkaana muiden mukana. 

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut. Hilla on vielä vähän pieni sille eikä ollut mitään tarvetta.

Itse asiassa, koska kasvisgratiineita joutui odottamaan (laitoin ne vähän hassun malliseen astiaan ja kestivätkin huomattavasti kauemmin, kuin ohjeessa sanottiin....), päätettiin jakaa lahjat jo ennen ateriaa. Mikä olikin toimiva ratkaisu, koska siinä yhteydessä saatiin sitten mm. kasattua Hillan taaperokärry valmiiksi, ja neiti pääsi päristelemään heti herättyään. Tuollainen vuosikas kun on vähän kärsimätön odottelemaan, että etsitään jotain ruuvimeisseliä yms kahvan kiinnittämiseksi.

Illan suussa sitten osa nuorisosta lähti toisella autolla kotia kohti. Poika jäi vielä ja tunnettuun tapaan otimme tiukan peli-illan tuon jo tutuksi tulleen Terraformin Mars -pelin muodossa.

Yksi harvoja lautapelejä, joissa tietääkseni yksi peli kestää hyvinkin 3-4 tuntia ja toisaalta koko ajan tapahtuu ja on hauskaa. (Todennäköisesti vastaavia on tusinoittain, en vaan tiedä niistä....)

Yöpuulle käytiin hyvinkin Tapaninpäivän puolella.

Tapanina olin varannut meille vielä puuhaa nuorison kanssa eli pakohuoneen Turusta.

Olen itse käynyt siis kerran aikaisemmin ja oli jonkinlainen käry mitä siellä odotetaan. Piti kuitenkin varata sellaisesta paikasta, jonne kävisi myös e-passi yms, joten paikka oli itsellekin uusi. 

Pakohuoneesta ei ole kuvia, se on niissä ankarasti kielletty. Opettaja Riikonen kuitenkin sai meidät lankaan emmekä ehtineet tunnissa avata kaikkia lukkoja, koska ensimmäisen kanssa sähläämiseen meni turhan paljon aikaa. Harmi. Mutta vähän nälkä jäi, että vastaavaa voisi tehdä toistekin. 

Hauskaa kuitenkin oli.

Mitä tulee lahjoihin, no, näin aikuisten kesken ei mitään ihmeellistä hankita. 

Me laitoimme omalta osaltamme kaikki tenavat jonnekin matkalle: ensimmäinen lahja on jo käytetty, kun poika oli pari päivää Tallinnassa joulumarkkinoilla. 

Vanhempi tytär perheineen pääsee keväällä pariksi päiväksi Helsinkiin, siellä Korkeasaareen ja Allas Sea Pooliin uimaan (pojan lahja heille) ja nuorin lähtee Vaasaan katsomaan Nightwishin keikkaa, joten hänelle junaliput ja hotelliyö. 

Minä kävin jotain toimittamassa Tokmannilla ennen joulua ja siellä oli mm kaikki yövaatteet -40% joten hankin itselleni pari uutta pyjamaa sekä Reino-tohvelit. Lisäksi mies osti jo aikaisemmin syksyllä uuden puhelimen, koska vanha alkaa olla tullut tiensä päähän. 

Siitähän tosin riemu meinasi revetä, tai tilannehan ON vielä kesken... koska tein puhelimen kloonauksen suoraan luurista toiseen ja havaitsin varsin nopeasti, että esim. pankkien tunnistautumisjutut menee kaikki uusiksi. Mutta niitäpä ei sitten noin vain uusittukaan ja nyt odotankin pankin tekevän asialle jotain, koska olen kaikkien tunnistautumisten suhteen täysin jumissa. Luulin siis, että vanha puhelin pitää poistaa nettipankissa, jotta uuden voi ladata sinne (ja poistin sen), ja nyt olen tilanteessa, jossa missään puhelimessa ei ole sovellusta, jolla pankkiin pääsee.

Ehkäpä pankki voisi hiljalleen tulla 2020-luvulle sieltä 1980-luvulta.....  

Ihmiset nimittäin vaihtavat puhelimia eikä voi olla todellista, että jotain pahvinumeroläpyskää vuodelta 2019 tarvitaan vielä tässä kohtaa, kun on käyttänyt tunnistussovellusta siitä lähtien.

Taisin olla kiltti

Jouluaattoaamun hössötystä: perinteinen patikka aattona Teijolle klo 7:30.
Koska olin tänä vuonna vapaalla, päätettiin tehdä tällainen perinne. Meidän tarvii joka tapauksessa lenkittää koirat ja sen voi tällaisena päivänä hyvin tehdä vähän eri tavalla. Kahvi maistuu aina niin älyttömän hyvälle ulkona, ja briejuustovoileipä ehkä kruunasi koko jutun. 

Pienet hienon koiran muistolle ♥

Hössön hössön hössön..... 

Tiesivät mitä tuleman pitää, tunnistavat repun.

Kenkien sitominen oli todella työlästä jommankumman pyöriessä

koko ajan naamalla...

Patikkareissun jälkeen pestiin koirat. Kyllä, joulukylpy niillekin. Koska Teijolla oli kuraista ja koti oli siivottu valmiiksi, en halunnut kuraisia tassunjälkiä joka puolelle. Sitten sauna lämpeni ja karvakaverit luonnollisesti pötköttivät lauteilla mukana kuivumassa.

Oli tosi rentoa. Aikataulu oli tarkoituksella väljä ja kaikki oli valmisteltu etukäteen valmiiksi. Joten saunottiin oikein ajan kanssa rauhassa, nautiskellen niin kuin jouluna pitääkin.

Lapset ehtivät perille vähän joulurauhan julistamisen jälkeen. Siinä vaiheessa meillä oli jo osa ruuasta uunissa ja loput aseteltuina lautasille tarjoilua varten. Yhdessä nosteltiin kaikki pöytään ja käytiin syömään.

(Ja voitteko uskoa: tajusin itsekin, että unohdin tyystin ottaa kuvan valmiiksi katetusta pöydästä ruokineen, samoin kuin kuvia siitä, miten koko porukka on yhdessä......

No toisaalta, tärkeintä oli yhdessäolo eikä siitä saadut kuvatodisteet.)

Kiltti olin kaikesta päätellen ollut....

Olen puhunut tästä lautasesta ehkä kolme vuotta.

Lapset olivat ostaneet sen porukalla. ♥ 

Poika tyttöystävineen oli hankkinut koko porukalle yhteisen lahjan:

uusi lautapeli. Taktiikka-sellainen: Terraforming Mars.

Mehän tykätään porukalla pelata, joten aattoilta menikin sitten siinä.

Ensimmäinen kierros kesti vaatimattomat 5 tuntia ja oli kivaa.

Seuraavana päivänä heti aamukahvin jälkeen aloitettiin uudelleen,

ajatuksella, nyt osataan ja ehditään pelaamaan parikin kierrosta.

Paljonpa tiedettiin. Yhtään nopeammin ei pystytty kierrosta tekemään,

kun jokaisella oli parempi käsitys miten taktikoida ja niinhän me

tahkottiin jälleen hyvinkin 4,5 tuntia.  Kivaa!!

Pelihait

Joulu meni siis mukavasti. Mitäpä muutakaan.

Palasin itse töihin lauantaina eli Tapanina. Silloin poikkesi myös Ipana, joka oli tehnyt yövuoroja siihen saakka. Heidän kyydissä sitten poistui talosta myös poika ja jäimme taas kahden. 

Niin kiva kuin onkin pitää muksuja kotona, jotenkin työvuorot ja vieraat ei sovi yhteen, joten oli tavallaan helpottunutkin olo. 

Eilen sunnuntaina mies oli mun työpäivän aikana korjannut joulun pois. Oli ihanaa tulla kotiin, jossa oli tilavaa (ei se kuusi nyt NIIN suuri ollut, mutta....) ja siistiä. 

Jotain joulukoristeita jätin vielä esille, mutta suurin osa on pois. 

Sitten arkea!!

Taidanpa kilahtaa

*Sisältää tuotesijoittelua, josta en saa mitään palkkiota*
*Sisältää myös epäkorrektia kielenkäyttöä*

Otsikko viittaa vähän jo keväällä kirjoitettuun "kilahtaisinko" kysymykseen. 

Keväällä ihan itsekin suhtauduin asiaan melko kevyesti. Ajattelin, että tämä on samanlainen riesa kuin vuosittainen influenssa.
Olen edelleen pitkälle samaa mieltä, kun kyse on itsestäni: perusterve, BMI normaali, kohtuullisen liikunnallinen vaikkakin keski-ikäinen nainen, vieläpä se O-veriryhmä ja tarpeellisia rokotuksia otettuna. 

MUTTA.

Löysin päivää kuvaavan viinin

Siis voi jumaliste!! Jengi bailaa kuin viimeistä päivää jossain Levin kisoissa ja toisaalta black fridayn ämpärijonoissa!! Pikkasen pistää vihaksi.

Iltapulut uutisoi Zedu de Lucan (siis mikä idiootti!!!!) megabileistä ja Zedu itse lupaa pyhästi "hoitaa kyllä kaikki mahdollisesti sairastuneet". No ai jaa!? Miten hän ajatteli hoitaa, intuboimallako? Olisko kuitenkin niin, että sekin hoito kaatuu lopulta valmiiksi kuormittuneen terveydenhuollon päälle?

Voisikohan Zedu-pallipää mennä vaikka HUSin teholle selittelemään niille hengityskoneessa oleville, että koko tauti on vain poliitikkojen keksimää kuplaa ja hysteriaa?

Voisikohan se samalla tulla käymään täällä sairaalassa, missä porukka alkaa olla melko tavalla tukka täynnä tätä kuonokoppapakkoa, jatkuvaa päivittäistä päänsärkyä, hengitysvajetta ihan meillä jokaisella, ja suoraan sanottuna aivan kokoaikaista paskaa potilailta ja erityisesti niiden omaisilta. Kun tämä tauti vaan pelottaa.

Tähän samaan saumaan on oikeasti huono idea alkaa järjestämään varta vasten koronantartuttamis-juhlia. Edes Zedun. (Sanoinko jo, että &#%¤ mikä pässi idiotti!!)

Joulun karkkipöytää aluilleen

Luotan siihen, ettei vävy-kokelaat käy lukemassa täällä.

Löysin mielestäni hirveän hauskat suihkusaippuat.

Tonttuperhe.

Mellin pentele.... Sillä oli tuhmapäivä viime maanantaina. Tehtiin pitkä ihana metsälenkki, toista tuntia koirat juoksenteli vapaana pitkin tannerta. Tullaan kotiin ja keitin teetä. 
Melli aloitti siinä kohtaa ensin härkkimään Bonoa, joka ärähti ja niinpä pentu siirtyi sujuvasti eteiseen pureskelemaan kenkätelinettä. Hätistin pois ja sen jälkeen se kokeili hampaitaan sohvaan, nojatuoliin, mun varpaisiin, keittiön tuolin jalkaan, teurasti yhden tontun (ei kuvassa) ja revitteli pitkin kämppää toisen kanssa.  Ai ai, Melliseni, ei taida tulla paketteja..... 

Lopulta jouduin suuttumaan sen verran, että nostin sen pariin otteeseen niska-persus -otteella lattialle sohvalta ja lopulta portitin keittiöön. Annoin yhden takkapuun pureskeltavaksi ja kiitettävä määrä hammastikkuja tulikin. 

Seuraavana päivänä sitten havaittiin, että se viheliäinen yksi kulmahammas, mikä oli kiusannut, oli pois. Lieneekö ollut syy pahaantuuleen?

Keittiön pöytätasolla vähän koristeita

Tuohon alun kuvan viiniin liittyen.
Lähdimme miehen kanssa tekemään muutamia harkittuja jouluostoksia tuossa viime viikolla. 

Olimme jo 27 km päässä Prismassa kun tajusin, että meillä jäi joulutortut uuniin ja uuni päälle.

Paniikki.

Näin jo silmissäni, miten palovaroittimet kiljuu ja savu tulee uunista.....

Mies soittamaan naapuriin, joka ei vastaa. Minä kellotan mielessäni, että "jos nyt lähtisi ajamaan ja menisi ihan vaan vähän ylinopeutta...."

Lopulta naapuri soitti takaisin ja mies sai puhuttua hänet vara-avaimen luo. Naapuri on tuttu myös koirille, joten uskaltaa mennä sisälle. Ihan kuka tahansa ei menisi!

Tortut (sitäpaitsi ensimmäistä kertaa taiteltu Star Wars tie-hävittäjän malliin) olivat jopa parempia kuin yleensä, kun olivat saaneet vähän väriä, ja kaikki oli kotona hyvin. 

Ostin siis pullon viiniä naapurille kiitokseksi, ja minusta tuo etiketti vaan kuvasti sitä päivää niin täydellisesti.

Tein lapsille joulukalenterit. Ostin läpi vuoden noita raaputusarpoja aina kun olin jossain vieraassa kaupungissa tai muuten "reissussa". Niistä sitten pienellä liimapisaralla. Ei ole kaunista, ei.

Alkuperäinen suunnitelma oli liimata kivat minipyykkipojat ja ripustaa ne siihen, mutta ei niitä saanut pysymään millään liimalla paikallaan pahvissa. Pitäisi olla joku tukeva teline.

Toivon, että ainakin yksi isompi voitto osuisi joka huusholliin. Sopimus vielä on, että jos joku sattuisi raaputtamaan 6-numeroisen luvun, siitä pistetään sitten jokaiselle....

Tein itse ja säästin!! Olen siis aivan huolissani tästä innosta askarrella ja kokeilla näitä dyi juttuja. Mielessä on muutakin.... siitä lisää sitten jos. 😄

Tässä kyseessä suolalyhty, josta tuli aika hauska ja vaivaa oli nolla prosenttia.
Pohjalle siis puolisen desiä karkeaa merisuolaa, sen verran vettä, että suola peittyy. Sitä suolavettä huljuteltiin reunoja pitkin ja jätin takan päälle, koska käskettiin pitää lämpimässä. Suola lähti kipuamaan reunaa pitkin ylöspäin ja on ihan kiva tuikkukynttilälle.

Ostoksia, pohdintoja

Koska meillä on kohta toista vuotta väännetty kättä siitä, että talon molemmat läppärit ovat toinen toistaan surullisemmassa kunnossa, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin hakemassa uuden. Eipä ollut kovin kaksinen vaiva se ostamis-osuus. Visa ehkä vingahteli, mutta..... *huoh*  Menköön joululahjasta.
Ongelmathan liittyvät aina allekirjoittaneen kohdalla siihen, että kärsivällisyyden suhteen selkärankani on ameeban luokkaa. 

Kun uuden koneen ottaa käyttöön, se ei suinkaan tarkoita sitä, että painat virtanappia ja alat surffata. Ehei. Ensin käytät puolisen tuntia siihen, että riivatun rakkineelle pitää kertoa nimi, osoite, henkkarit, rintsikoiden koko, miehen toinen nimi, saunan tilavuus, asunnon neliöt, postitoimipaikka, lähimmän kirjaston sijainti, äitisi edellisen lemmikin nimi yms. Ja jos et halua näitä kaikkia tietoja kertoa, kone "ei pysty" asentamaan tarvitsemiasi ohjelmia, jotka siis lupauksen mukaan on jo koneessa..... (kyse on tässä tapauksessa ihan Windows-paketista.)

Kiukulla tein kaiken tuon. Sitten päädyin ällistelemään, että Mikkisoftan ohjelmia (Word, Excel yms) pystyisi muka käyttämään ilman ostettua Office-pakettia, mutta jollain minulle oudolla versiolla.... 
Todistettavasti kuitenkin ohjelmat aukesivat, vaikka ne on tehty maksetulla versiolla edellisellä koneella.

Aikani tätä(kin) pähkäilin ja päädyin sitten lunastamaan paketin kuitenkin rahalla. Luulen pääseväni helpommalla. Käytän kuitenkin noita ohjelmia viikottain, koska rakastan Exceliä (pyöritän siinä kaikki kodin raha-asiat, lisäksi koirien painotaulukon, mittareiden lukemat yms) ja Wordissä taas kirjoitan joulukirjeet, teen listauksia asioista (kuten patikkaretken lista pakattavista tavaroista).

Kun olin päässyt näin pitkälle, tajusin surukseni, että seuraavaksi pitäisi pystyä löytämään kaikki ne ihanat nettisivut, jotka edellisellä koneella oli muistissa, että pystyisin niihin palaamaan.......   ja kun avasin netin, ryökäle kone tarjosi jotain Edgeä, vaikka nimenomaan olin avaavinani Chromea. *huoh*
(Niitä päiviä, kun mikään ei mene putkeen...)
Siirsin lisäksi myös tiedostot, joitain kuvia ja muuta. Nyt enää jännittää mitä huomaan kaipaavani, mikä on jäänyt vanhaan koneeseen.

Osaisinpa suhtautua asioihin näin kevyesti

Viime viikolla tein ihanan työkaverin kanssa pienen hupiretken ensin paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Paikka on tuossa vanhan ykköstien varrella, sanoisin, että paikka on Lahnajärveä/Suomusjärveä. Kannattaa poiketa. Munkit oli valtavia!!! Kahvi oli hyvää ja paikka on vaan kaikessa korniudessaan niin hupaisa, että siellä sai hyvin kulumaan tunteroisen jos toisenkin. Hintataso toki lykkäsi meidät tekemään varsinaisia ostoksia muualle. Jotain joulusalaisuuksia löysin, mutta niistä ei nyt kuvaa vielä tässä vaiheessa....

Tämän peltitaulun ostin. En voinut sitä sivuuttaa, kun näin tuon rodun. Noutajaa ei ollut, olisin kyllä senkin ottanut mukaan, hinnasta viis.
Tämä ei ollut ihan niin naurettavasti hinnoiteltu kuin moni muu kapine, ja värin puolesta istuu tuohon meidän vessan oveen yllättävän hyvin. Taidan potea peltitaulufetissiä, koska en vaan tunnu pääsevän niiden ohi, kun niitä jossain on tyrkyllä.

Päädyimme vielä kotimatkalla Muurlan Lasin tehtaanmyymälään, jossa olen ehkä itse pysähtynyt viimeksi 80-luvulla. Se paikka olikin muuttunut edukseen. Ihania tavaroita ja en lopulta pystynyt hillitsemään itseäni vaan ostaa pamautin 8 uutta lasia, koska ne niin kutsuvasti viheltelivät minulle tarjouspöydästä. Olivat siis viimeiset kappaleet...

Sikäli kävi uskomaton tuuri myös muutamaa hetkeä myöhemmin, että pistin vanhat Iittalan Verna-lasit kirpputorille myyntiin ja sain ne myytyä samantien. Tavallaan siis vaan vaihdoin lasien väriä tällaisen mutkan kautta. 

Mutta olen edelleen aivan hurjan iloinen kun katson astiakaappia ja näen nämä siellä. Joulupöydän kattaus tulee olemaan tänä vuonna vähän eri näköinen. Meillä on puhtaan valkoiset lautaset ja tähän asti on menty perinteisillä pöytähopeilla ja kirkkailla laseilla. Näistä tulee kiva jouluinen fiilis - ja mainittakoon, että testasin, ja punaviini maistui varsin hyvälle tällaisesta saunan jälkeen..... 

Muurlassa oli myös muutama muu juttu, joita jäin pohtimaan. Totuus on, etten todellakaan tarvitse yhtään mitään, mutta mm. aika hauska lasinen kasvatusastia huonekasville samoin kuin ne kasteluvahdit jäivät kyllä mieleen. Katsotaan, jos joku joulualennusmyynti tulee ja näen mainoksen. Meiltä ajaa tuohon tehtaanmyymälälle puolisen tuntia ja siellä olisi kahvila. Mikä tahansa tekosyy. 😏

Joulu ja vuodenvaihde

Kirjoitukset menee nyt ihan hullussa järjestyksessä.... mutta helppohan se oli painaa "julkaise" edellisen jutun kohdalla, mikä oli kirjoitettu valmiiksi.
Havaitsin muuten itsekin sen hölmön jutun, että vaikka nuo mun jaottelemat kirjat on omalla näytöllä ihan siististi 10 nipuissa, ne tosiaan näyttää jakautuvan ihmeellisiin välilyönteihin julkaistuna. No, ihan sama, en aio sitä käsitellä montaa kertaa.

Tähtitaivas toivottaa tervetulleeksi kotiin

Ennen joulua kävin kahdella hyvin erilaisella, mutta kivoilla keikoilla hakemassa joulufiilistä.
Keuhkolääkärin ja kollegan kanssa käytiin Turun Logomossa kuuntelemassa Club for Fiven joulukonsertti ja sen päälle syömässä Blancossa.

Uuuuuh, mikä viikuna-halloumisalaatti!!!

Seuraavana päivänä joulumieltä rakensi jälleen Raskasta Joulua -kiertue, jolla nuo pitkätukkaiset hevirokkarit saivat allekirjoittamaan hykertelemään ja nauramaan taas! Siinä on perheellisillä, isoilla äijillä kyllä niin hyvä meininki, että huh huh. Varsinainen hyvän mielen keikka.
Meikäläinen rokkasi lopun eturivissä ja hahaa, kitaristi Tuomas Wäinölä heitti plektran joka osui ihan suoraan kohdalle. Siinäpä joulukoriste! *tirsk*

Mikä mieletön energia, vaikka väkeä oli tosi niukasti!

Kolmas tapahtuma vielä ennen pyhiä oli kauan odotettu Star Wars -saagan viimeinen osa eli The Rise of the Skywalker, jonka pääsin vihdoin lauantaina katsomaan. Fani mikä fani!

JOULU
Minähän vietin aaton pitkässä päivässä työmaalla. Fiilis oli hyvä ja tonttulauluja jaksettiin veisata aika ajoin vielä illansuussakin. Hyvällä porukalla töitä jaksaa tehdä tuollaisena erikoisempanakin päivänä. Töissä on muutenkin aika eri tunnelma just jouluna ja äitien/isäinpäivinä, kun omaiset on eri tavoin käymässä ja eri tunnelmissa kuin arkena.

Kotona oli ollut rauhallista. Mies ja Ipana olivat viettäneet aattoa kotona ja Ipana taisi poikaystävällään käydä, vaikka perinteinen "oman perheen kesken" -päivä olikin.

Joulupäivänä poika sitten noukittiin meille. Ipana tykkää ajella ja meistä on vaan kivaa, että perheessä on vapaaehtoinen kuski. Minä olin joulupäivänä lääkevuorossa (12-20) joten illalla ehdittiin höpötellä koko porukalla. Sauna lämpeni, tietenkin.
Tapanina käytettiin miehen kanssa koirat pitkällä metsälenkillä aamusta, sitten poikakin oli jo hereillä ja juotiin siinä kahvit porukalla ennen kuin minun piti lähteä töihin (taas lääkevuoroon). Meillähän on ollut usein tapana, että kutsutaan anoppi ja appiukko syömään meille joulun pyhien aikana, mutta he olivat olleet miehen siskon luona aattona ja auto oli kotimatkalla sanonut sopimuksen irti....
Niinpä mies nappasi autonsa ja lapset, yhden vielä matkalla lisää, ja ajoivat yllättämään appivanhemmat käymällä heillä syömässä ja tervehtimässä.

Viikonloppuna sitten oli meidän perheen joulun vuoro, kun olin itse vihdoin vapailla.
Ipana ajeli taas Turkuun noukkimaan isompia sisaruksiaan ja koko konkkaronkka pääsi ruokapöytään. Koska meillä on ollut vuosia periaate "jouluna syödään lempi- ja herkkuruokia", eikä kukaan ole erikoisemmin perinteisten joululaatikoiden ystävä, tarjolla oli tällä kertaa peurakäristystä muussilla, jääkellarin lohta, waldorfin salaatti ja perunasalaatti. Jälkiruokana sahramikakku, joka jostain syystä ei päässytkään lasteni suosioon, vaikka itse olen siihen kovasti ihastunut, sekä vaniljapannacotat kaikille.

Tein kaksi isoa lohifilettä jääkellarissa ja ne tuli syötyä kaikki

Ruuan päälle yllättäen jälleen sauna....  En ole ainoa saunahullu tässä perheessä.  =)
Ja saunan päälle pelilauta esiin ja haasteena tällä kertaa Scrabble.
Emme ole kovin tiukkapipoisia sääntöjen suhteen, joten turkulaisittain mm. sana "bankis" on ihan oikeaa suomea, koska Turussa sijaitsee oikeasti kapakka nimeltään Bank ja niin edelleen. Harmi kyllä, tällaiset vitsit eivät aukene kerrottuna, mutta sanottakoon, että meillä naurettiin vedet silmissä eräänkin kerran pelin edetessä. Mitäs laittavat niin vaikeita kirjaimia jakoon peliin.

Lahjoja olin ostanut tänä vuonna hyvin hillitysti.
Isot muksut saivat kookkaan paperipussukan mieheen/naiseen, ja sinne olin kerännyt erinäisiä purkkeja/pulloja, joissa mm. pyykkietikkaa, kuivattuja mausteita, chiliä, marjarouheita yms tarvejuttuja, jotka kuluvat pois. Molemmat saivat tietenkin hyviä kahvipapuja yms.
Tyttären miehelle olimme hankkineet virvelin. Hän oli siitä hyvin otettu. Kelpaa nyt lähteä heittelemään.

Keskenään vaihdoimme myös vain tarpeellisia juttuja. Sanokaa mitä vain, mutta kirjat on hyvin tarpeellisia.....

Mies oli kiltisti ostanut minulle pari yöpaitaa, joita olin toivonut, koska niissä retaleisissa T-paidoissa ei enää kehtaa liikkua, joten paiskasin tyytyväisenä vanhat roskiin.

UUSI VUOSI
Koska tämä ammatti, olin tietenkin myös uuden vuoden aaton pitkässä päivässä.
Täytyy sanoa, että vuoden viimeisenä päivänä meinasi sitten mennä kuppi nurin työpaikalla pienten resurssien vuoksi, ja ilmoitinkin esimiehille, että jos ei muuta, niin tällä ajetaan loputkin mehut ja sairaslomaa odotellessa....
Loppuun vedin avautumisen jälkeen, mutta hetkellisesti harkitsin kyllä kotiin lähtöä.

Kotiin pääsin ajoissa (klo 21), mutta tosi väsyneenä. Edes saunaan en jaksanut. Sehän on ollut yksi meidän vuodenvaihteen perinteitä. Vanhempi koira ei ole mitenkään erikoisen paukkuarka, mutta läähättelee ja stressaa kyllä välähdyksiä. Saunan hämyssä sekin rauhoittuu.
Niin keski-ikäinen olen, että olin sängyssä klo 22:10 ja unessa varmasti jo 22:13. En ole yöllä kuullut risahdustakaan. Mies sanoi havahtuneensa paukkeeseen puoliltaöin, mutta minä ja koirat vedettiin läpi yön tiedottomana. Toisaalta, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla heti 7 jälkeen aivan pirteänä ja hyvän tuulisena (mikä ei ollut itsestään selvyys sen päivän jälkeen) ja teimme ihanan koiralenkin hiljaisessa metsässä.
Eilinen meni vielä työmaalla iltavuorossa ja nyt on edessä aivan ihana kuuden vapaan putki!

Kiitos teille, jotka olette mukana!
Ihanaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!

Arkihaaste 52/52

Vuoden viimeinen viikko.
Voi, mikä vuosi tämä onkaan ollut!! Vaiherikas, koiramainen....  sitten loppuvuodesta vähän remonttia.

Päällimmäisenä mieleen jää tietynlainen kiitollisuus. Tämä on ollut hyvä vuosi kaiken kaikkiaan.

Joulukirjeessä kävin läpi koko vuotta. Vuoden 2017 aikana perheeseen tuli uusi karvainen jäsen ja sitä myötä vähän toisenlaiset kujeet. Sen ansiosta tutustuttiin uusiin ihmisiin ja innostuttiin uudella tavalla harrastamaan vanhoja. Uusien ihmissuhteiden myötä käytiin itselle uusissa paikoissa ja ihastuttiin Suomen maisemiin ja luontoon aivan uudelle tavalla. Tehtiin retkiä ja visiittejä....

Sää ei ehkä suosinut loistokkaasti missään vaiheessa, mutta rusketusrajat sain ihan omalla kotipihalla.
Tehtiin suuria päätöksiä ja vedettiin niitä takaisin. Vietettiin aikaa perheen ja ihanien ihmisten kanssa, ulkoiltiin ja patikoitiin ennennäkemättömän paljon.

Joulun päivät meni melko arkiseen malliin: aamulla herätys seiskan jälkeen ja aamuteen jälkeen koiria käyttämään tunniksi metsässä. Sen jälkeen aamupala kun lapsetkin oli heränneet ja isoinkin hankkiutui aina meille. (Nukkui mun isän kämpillä.)

Joulupäivän aamupalana lättyjä

Tapanina munat + pekoni ja muut tykötarpeet

Vapaa-ajalla luin joululahjakirjoja.
Scarpetta/Cornwell jälleen jonkinmoinen pettymys. 375 sivun kirjasta ensimmäiset 210 sivua pelkkää vanhan toistoa ja jotain kuvausta henkilöistä ja syömisistä.... (kun on lukenut ne kaikki, tää todella toisti), sitten vasta viimeiset 20 sivua jotain actionia. Jään pohtimaan hankinko enää noita itselleni. Tähän mennessä olen ostanut kaikki. Voi olla, että kirjaston kirjat riittää tästä lähtien.
Ainakin luen ennen kuin teen ostopäätöksen.

Viimeinen viikko alkoi töillä. Minähän tarjouduin tekemään joulupyhät hommia ja olinkin kaikki pyhäpäivät kiinni. Töissä on hauska fiilis, koska potilaita on paljon (ei, sairaala ei todellakaan tyhjene jouluksi tai juhannukseksi.... ihmiset ei koe ihmeparantumisia pyhien vuoksi....) mutta heillä käy paljon omaisia ja jengi on hyvällä tuulella ja iloisia toivotuksia menee pitkin käytävää. Eikä pahaa tehnyt yhtään sekään, että omaiset kantaa meille yleensä kaikki ylijäämä-suklaarasiansa, joten kahvihuoneessa oli koko ajan jotain pientä hyvää naposteltavaa.  Heh!

Itselläkin on ihan toisenlainen fiilis. Minähän tykkään työstäni tosi kovin ja jouluna työn hyvät puolet oikein korostuu. Sitä hyräilee ja viheltelee mennessään, iloisesti korjaa jopa niitä kakkoja.....

(Tämän joulun teema oli kyllä kakka.... jestas mitä ripuleita. Enpä ole hetkeen ihan yhtä kakkaisissa hommissa ollut kuin nuo kolme päiväää.....   Sori! Unohdan aina, ettei kaikki suhtaudu eritteisiin yhtä luontevasti kuin itse.)

Kakkahoitaja....

Ke-pe oli ansaitusti sitten vapaana.

Keskiviikkona lähdettiin perinteiseen jouluhelv..... siis tietenkin -paratiisiin viettämään päivää, eli kauppakeskus Myllyyn Raisioon. Mukana me aikuiset, kolme teiniä ja poika tuli Turusta vielä. (Tytär oli töissä jo silloin.)  Tämä on nyt kolmas tai neljäs vuosi putkeen, kun vien tytöt irrottelemaan. Pakkohan niiden on kaikki joululahjarahat tuhlata ja alet on päällä......

Syötiin hyvin. Täytyy sanoa, että Rosso oli joskus melko mauton, hajuton ja kaikinpuolin sellainen ketjupaikka, mutta ovat kyllä nostaneet profiiliaan varsin reippaasti. Söin Porvoon joulumarkkinoilla Rosson pizzan ja keskiviikkona artesaanipizzan Myllyssä ja molemmat sai kyllä 9½ maukkuudessaan ja muussa. Lisäksi henkilökunta on tosi asiallista, reipasta ja ystävällistä. (Porvoossa oli parempi alkusalaattipöytä!)

Pizzan jälkeen vielä erinomaiset kahvit ja vähän italialaista gelatoa Airo Gelateriassa. Eipä sitä muuta tarvinnut. Teinit oli irti, eli oma Ipana kahden kaverinsa kanssa.
Mies ja poika lähtivät viemään pojan (ruoka-)ostoksia hänelle kotiin ja minä odottelin vielä vartin teinejä, joita varten tarvittiinkin koko Fabian peräloosteri..... oli pussia ja nyssykkää.
Pysähdyttiin vielä Hööksillä, koska hevostarvikekaupassa on hevosten harjanselvittelysuihketta, mitä meinaan kokeilla yhteen cockeriin.....
Tytär sai vielä pussillisen hepan herkkuja tallille vietäväksi ja uudet kannusremmit. Sitten moottoritie kutsui.

Torstaina korjattiin joulu pois.
Tämä on asia, josta minua (myös, muiden muassa) moititaan, mutta koska aloitan joulunvieton viimeistään itsenäisyyspäivästä, haluan sen pois kun se on ohi. Looginen päivä on Tapani tai sen jälkeinen päivä.
Eipä siinä iso vaiva ollut: koristeet niiden omiin säilytyslaatikoihin, pikainen imurointi ja siinä. Kämppä valmis.
Yläkerrasta kannettiin olkkariin vielä pari tuolia, kun olivat olleet kuusen tieltä evakossa.

Loppuviikon mies piikkasi kylppärin lattiaa. Vaihdamme sieltä myös vanhan vesikierron kupariputket pois. (Ei toivon mukaan tule ikäviä yllätyksiä sitten kahden vuoden päästä putken haljetessa....)

Harmi kyllä, joskus 30-luvulla kun talo on rakennettu, ei ole käytetty vastaavaa huonoa laastia kuin meidän remonttireiska käytti. Se on nimittäin kovaa! Aikamoinen homma sitä purkaa. Putkiakin piti vähän varoa ettei vettä nyt montaa litraa olisi pitkin lattioita roiskumassa.

Kävi mielessä, että olisiko ollut helpompi vetää uudet lattialämmitysputket ja valaa vaan vanhan päälle. Lattian korkeudessa olisi hävinnyt 10 cm mutta se vaiva.......

Seinät on jo "puhtaat".

Mielenkiintoinen tuo vanha värimaailma.... 

Vuoden viimeisen päivän illan (20:30 - 24:00) ja ensi vuoden ensimmäisen päivän aamun (24:00 - 7:15) vietän töissä. Vihonviimeinen yövuoro (hetkeen) siis.

Olen kyllä niin tyytyväinen, että seuraavassa listassa yövuoro tulee eteen vasta muutaman viikon päästä. Nyt alkaa riittää valvominen ja känniääliö-olo. Olen ihan tuskastunut näihin jokaviikkoisiin öihin töissä. 

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE LUKIJOILLE!!!
Kiitos kun olette olleet mukana!

Pahasti jouluttaa

♥ Olen oppinut jotain. Olen siis kehityskelpoinen: On hyvästä olla itselleen armollinen!!

(Kärsivä ilme kertoo vaan jäätävästä (lue: kylmästä sekä kovasta) viimasta....)

♥  Aina ei tarvitse höseltää täysillä. On lupa relata.

♥ Jos lihakset jumittaa valmiiksi ja on olevinaan vähän hoppukin, on täysin mahdollista tehdä lyhyempi lenkki koirien kanssa, jotta ehtii juoda teetä ennen kuin taas lähtee....

(Mitä siitä sitten, että lenkki oli loppujen lopuksi vain 300m lyhyempi? Mieli oli parempi kun tämän itselleen mahdollisti ja sitäpaitsi reitti oli pilkkopimeässä metsässä vähintäänkin mielenkiintoinen.)

♥ Joulun odotus on aivan ihanaa!! Suloista glögin tuoksua, pipareita ja torttuja... vähän takkatulta...

♥ Voi muka salaa paketoida lahjoja, piilottaa niitä olohuoneen isoon pärekoriin ja suunnitella kuuselle paikkaa...

♥ Kurren voi ruokkia siinä samalla kun pähkinöitä hankkii linnuille. Ei senkään suu tuohesta ole ja kärsii sekin nälkää.

♥ Voi tehdä hyviä tekoja, vapaaehtoistoimintaa.

Etukäteen voi olla tunne, ettei juuri tänään millään jaksaisi, yöt on mitä on, mutta toiminta itsessään palkitsee!!

Päivä Palokunnassa -tempaus viime viikonloppuna. Puuroa, kahvia ja mehua, lapsille erilaista toimintaa ja saatiinpa haastettua jälleen yksi ihminen naisosaston toimintaan mukaan.

♥ Voi käpertyä hyvän dekkarin kanssa huovan alle sohvalle, kuunnella takkatulen rapinaa, juoda teetä ja toisella korvalla nauraa tyttöjen kikatukselle yläkerrassa...

Juuri tänään, juuri nyt, naisosaston joulukokouksen jälkeen, mieli on tyyni, olo on hyvä vaikkakin väsynyt. Juuri nyt olen onnellinen. ♥ 

****

PS. Tajusin juuri, etten ole marraskuun ajalta kerännyt paskin haaste -haastetta. En pysty palauttamaan mitään erityistä mieleen, joten joudun sen skippaamaan....  =)