Valkoista joulua, vihreämpää joulua

Varsinainen joulu siis tuli ja meni. Omalta osaltamme vietimme joulun tosi rauhassa ja valoisasti, olihan meillä siis LUNTA. (Löysin itsestäni pienen talvesta tykkäävän ihmisen, joka haaveili opettelevansa hiihtämään....)

Ajoimme siis lauantaina Vuokattiin. Jossain vaiheessa syksyllä löysin hauskan tarjouksen (yksityiseltä) ja kyselin lisää. Hinta oli kovin edullinen, ja ajatus ensinnäkin lomasta ja toisekseen valkoisesta joulusta houkutti kovin. Sairaanhoitajan urani aikana en muista montaakaan joulua, etten olisi ainakin jotain osaa joulusta tehnyt töitä. Tuolta käsin se olisi mahdotonta. 😃

Lähtö oli aamulla ajoissa. No, muiden mittapuulla ajoissa, omallamme aika myöhään. Teimme koirille kunnon aamulenkin ja söimme aamupalaa ennen starttia. 

Matkalla jossain Jyväskylä-Kuopio välillä.

Maisema sen kuin kaunistui kun matka eteni.

Kuopiossa pidimme pidemmän tauon ja söimme myöhäisen lounaan. Sen jälkeen alkoi nopeassa tahdissa tulla hämärämpää ja navigaattori olisi halunnut opastaa merkillisille pikkuteille. Päätimme ajaa vitostietä kuitenkin suoraan Kajaaniin saakka, josta voisi helposti siirtyä perille. Päätös oli hyvä, tyypillinen Suomalainen ajokeli talvella. Liukasta oli, mutta porukka tuntui olevan hyväntuulista, koska mitään älyttömiä ohituksia tai perseilyjä ei liikenteessä ollut. Käytimme matkaan aikaa huomattavasti enemmän kuin GPS:n mukaan olisi pitänyt mennä. Nuo lienee laskettu kesänopeuksilla, koska pysähdykset oli nopeita tuota ruokailua lukuunottamatta. Ja mikäpä siinä kiirettä olisi tehnyt.

Kulta-Katti löytyi nopeasti, sijainti oli täydellinen, majapaikka vastasi täysin kuvaustaan ja asetuimme nopeasti taloksi. Siitä talvikamppeet päälle ja koirien kanssa lenkille tutustumaan alueeseen.

Tuo Katinkullan "kylä" on minusta tosi kiva. Se on kauniilla tavalla toteutettu, kävelyteitä oli runsaasti ja pitkin aluetta kulki hauska 2,5 km latu, jota pitkin porukka suihki suksillaan. En ole tarkistanut, mutta se lienee rakennettu joskus 80-luvun lopulla (?) ja paritalot ovat nykyään hyvän kokoisten puiden suojassa, ikään kuin metsässä. Ehdottomasti viehättävä. (Kun vertaa muutamaan muuhun vastaavaan majapaikkaan, jossa olemme käyneet: kaikki puusto hakattu alas ja pellolle pistetty sitten pystyyn kerros- ja rivitaloja...)

Meidän majoituksesta oli 800 m kylpylään ja 100 m ladulle. Kauppaan oli huikeat 200 m joten autoa ei tarvinnut startata sitäkään varten.

Illan aikana lähinnä asetuimme taloksi ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavasta päivästä eteenpäin tutustuimme alueeseen lähinnä kävellen. Mies sai jonkun lenssun ja oli jo sunnuntaina räkäinen kuin mikä. Jaksoi kävellä kun rauhassa mentiin, mutta esim pidemmät patikat jätettiin suosiolla vähemmälle. 

Ensimmäisen päivän aamulenkkiin kuului hupaisa juttu. Tultiin takaisin, jäin touhuamaan jotain pyykkien kanssa, ja mies meni keittiöön laittamaan kahvia. Hän huikkasi "mitä keitetään" ja vastasin "Ei mun takia tartte" ja toinen oli ihan hölmistyneenä että mitä hittoa, justhan se sanoi, että keitetään kahvit. Tajusi sitten kun käänteli kahvipussia käsissään....

Ihanien naapurien joulupaketista

Itse tosiaan ihastuin alueeseen kovin. Ihastuin myös siihen, kun maassa on lunta, pikkupakkasta eikä ole liukasta ja lumi narskuu kenkien alla. Pimeyskään ei tuntunut niin pimeältä. Olen kuvitellut vuosia vihaavani talvea, mutta kyse onkin siis täkäläisen rapa-kura-jää-liukas-pimeä talven vihaamisesta. Tuollainen oikea talvi, se niin sanottu lapsuuden talvi, on ihan eri asia. Ja katsoessa lapsuuden valokuvia, ihan oikeasti täällä etelässäkin oli muinoin oikeat talvet. Ei se pelkkää höpöpuhetta ole tuo ilmastonmuutos. Valitettavasti.

En ole hiihtänyt sitten lapsuusvuosien. Tuo on kuitenkin ollut jo joitain vuosia vähän takaraivossa, ja olen puhunut suksien hankkimisesta, mutta koska nämä Varsinais-Suomalaiset kelit.... eipä paljon houkuta. En ole koskaan kokeillut vapaan tyylin luisteluhiihtoa ja pystyn toki näkemään, miten sekoan käsiin ja jalkoihin, kun pitäisi "luistella" ja silti samalla saada ne kepakot osumaan mielellään muualle kuin jalan eteen... 😂

Tuolla olisi voinut pimeässä salaa harjoitella ja kaatuilla ihan itsekseen.

Rinteeseen en uskaltanut. Olen sillä lailla arka, etten halua laskea yksin. Mies taas ei polviltaan enää mutkamäkisuksiin pysty, joten suosiolla skippasin. Olen kuullut runsaasti kehuja Vuokatin rinteistä, joten joku kerta isommalla porukalla, jossa joku toinenkin laskee. Ja itse voisin laskea vaikka pulkkamäkeä, kun sopivasti hullu porukka olisi mukana.

Toisaalta lumettomalla kaudella tuolla vaaralla on kilometrikaupalla ihania reittejä käveltäväksi ja läskipyöräiltäväksi....  Tavatessamme ystävät torstai-iltana ensimmäiset sanat olivat "meidän pitäisi lähteä tuonne porukalla."

Ymmärrän hyvin, että tuolla valmennetaan olympia-tason urheilijoita. Puitteet oli kertakaikkiaan upeat. Osa spandex-asuisista suksijoista lienee myös tosi urheilijoita päätellen vauhdista, millä pyyhkäisivät vähän pidempiä latuja ohi.

Alue oli koristeltu kauniisti ja levollisesti.

Itselaukaisimella leikittiin ja johonkin kuvaan osuttiin ennen kuin puhelin taas kaatui...

Alueella olisi kilometreittäin reittejä. 😍

Tuon vajaan viikon aikana tehtiin useita lenkkejä joka päivä. Kämpillä ollessa istuskeltiin kirjan ja takkatulen ääressä. Sanoin jossain kohtaa ääneenkin, että "näetkö miten olisin kotona ollessa sanonut jossain vaiheessa päivällä, että mennäänkö vähän päiväkävelylle?" Kun kotona räpäskä-kelit, kuraa ja liukasta, ei paljon houkuttele. Tuolla oli niin kiva seikkailla eri puolilla ja antaa koirien lukea uutisia. Koirathan olivat aivan uuvuksissa kaikesta jatkuvasta menosta. Tohkeissaan olivat aina lähdössä ja mieluusti kävelivät, mutta kämpille päästyä kaatuivat jokainen jonnekin nukkumaan.

Olin ottanut kotoa mukaan pari peuranlihapalaa ja ostettiin vain lohi ekana päivänä. Meidän jouluruuat oli siis peurapataa ja jääkellarin lohi. Kun kumpikaan ei merkittävästi kaipaa perinteisiä suomalaisia jouluruokia, näillä pärjäsi. Miehen lenssu ja alueella uutisten mukaan riehuva influenssa ei hirveästi houkutellut mihinkään valmiiseen pöytään.... (eikä toki sekään, että siellä oli tarjolla sitä jouluruokaa.)

Räkätaudista johtuen jätettiin myös kylpylä väliin, vaikka sinne olisi ollut kiva mennä. Toisaalta sen verran alue ihastutti, että tulemme sinne varmasti menemään toistekin. Ymmärrän hyvin miksi ihmiset käyvät siellä vuosittain. Alue oli aika täynnä, tosi monessa paritalossa (niitä osake-paritaloja?) oli jouluvaloja ja ihmisiä liikkui tosi paljon päivittäin. 

Ilmeisesti Katinkullan golf-kenttä on jotenkin poikkeuksellisen hyvä? Lajia tuntematta en osaa ottaa kantaa. Päädyimme jonain päivänä seikkailemaan kentän ympäri. Päädyimme metsän reunaan ja paikalle ajoi ski-doo mies, jolta kysyimme saako kelkan jälkiä pitkin kävellä. Hän totesi lunta olevan niin vähän (!!!) että hyvin saa vielä kävellä kun ei latuja voi tehdä, joten tallustimme koko kentän ympäri umpihangessa päätyen itse asiassa lähes jonkun pihaan.... 

Hihitellen päädyimme kylpylän taakse ja totesimme kentän olevan varsin suuri.

Ystävämme, intohimoinen pyöräilijä, ihastui paikkaan tämän kuvan perusteella.

Loma oli siis mainio. Paluumatkan aloitimme ajoissa ja yllätys oli melkoinen kun radio uutisoi matkalla tuon Tapaninpäivän olevan oletettavasti kiireisin paluuliikennepäivä. Olin ajatellut, että ihmiset ottivat lomaa pitkälle joulun yli, kun kahdella vapaalla sai yli viikon....

Asia, joka kiinnitti kotimatkalla huomiota liikenteen osalta: kun nopeusrajoitus tässä maassa nyt pääsääntöisesti on se 80 km/h, on metkaa, että aina löytyy se kuski, jonka mielestä tuo kyltti tarkoittaa, että pidetään oma nopeus jonon ekana siinä 70-75 km/h välillä. Ja sitten kun ohituskaista alkaa, nostetaan oma nopeus 95-100 km/h, jolla saadaan pidettyä paikka jonon ekana. *vähän silmien pyörittelyä*  Meillähän ei ollut edes kykyä ohitteluun, boxi katolla tuo sen verran ilmanvastusta, että ei tuo minun pikkuropponen lähde kuin tykin suusta. Roikuttiin siis jonossa Jyväskylästä alaspäin, mutta Tampereen jälkeen helpotti. Matka kuitenkin eteni eikä ollut vaaratilanteita.

Toinen liikenteeseen liittyvä juttu, johon olen kiinnittänyt huomiota yleensä, en tällä reissulla, on, että moottoritielle liittyessä pidetään nopeus siinä 65 km/h kun ne motaria tulevat ajavat sataa... siinä on sitten ratkiriemukasta yrittää päästä liikenteen joukkoon kupeksimalla kaikkien edessä kun et pääse kiihdyttämään. Ne liittymiskaistat kun kuitenkin on jo motarinopeuksilla.

Kotimatkallakin meno oli kuitenkin asiallista ja rauhallista. 

Kuopion korkeudella alkoi olla jo räpäskä-keliä ja Jyväskylän korkeudella ihan silkkaa vettä. Tampereelta alas kaikki olikin jo vihreää ja mustaa....

Tähän maisemaan vielä uudestaan 💖

Kun olet niin uupunut, että ajattelet haukkaavasi puruluuta

ja nukahdat kuitenkin kesken... 

Oi, valkeata joulua

Viikon kirjat.

Näistä toiseksi alimmainen miehen.

Koti oli palatessa vähän viileä, mutta kiitos näiden plussakelien, yhdellä lämmityksellä lämpeni normaaliin. Vähän jännitti miten puuhellan uuni savuttaisi, mutta lähti vetämään hyvin. Mentiin vielä samana iltana katsomaan Levoton Tuhkimo paikalliseen leffateatteriin. Vanhana Dingo-fanina en olisi voinut sitä jättää väliin, vaikka totta puhuen leffa ei ollut niin ihmeellinen kuin odotin. Se oli kuitenkin hyvin leikattu ja osan aikaa ei pystynyt sanomaan oliko mikin ääressä oikea vai näyttelijä Neumann.

Perjantaina olin siis sovitusti töissä. On kiva huomata, että niin hauskaa kuin lomalla onkin, minulla on sellainen työpaikka, jonne on kiva palata. Ei siis harmittanut vähääkään herätä aamulla ja lähteä liikkeelle. Mies oli koirien kanssa kotona ja viikonlopun lenkkien jälkeen taitavat olla maanantaina tyytyväisiä meidän molempien vihdoin lähtevän töihin, että saavat jäädä lepäämään päiväksi.

Onneksi saimme olla joulun muualla kuin tässä ankeudessa.

Lonkeronharmaa on ihan oikea sana kuvaamaan tätä.

Viikonloppuna sitten normaaleja kotihommia ja vähän ylimääräistä ruuanlaittoa. Tytöt olivat perheineen tulossa syömään sunnuntaina, silloin myös vasta meidän joulu.

Ihanaa kun pienet tulivat taas. Olivat nukkuneet päiväunet kotona ja aivan täynnä virtaa saapuessaan. Heti alkuun piti pariin kertaan käydä moikkaamassa koiria, jotka oli portin takana yläkerrassa sen järjettömän sähläämisen vuoksi, mikä vieraita aina seuraa. Kaksi pientä ja kolme riehuvaa koiraa ei oikein toimi näissä neliöissä...

Mutta lelut ja leikit alkoivat vauhdikkaasti ja meidän syödessä olkkarissa oli iloinen höpötys. Hilla varsinkin on vihdoin "löytänyt äänensä" oltuaan siis lähes kolme vuotta aivan hiljainen. Nyt tyttöä ei voi hiljaiseksi kutsua kuin nukkuessaan. 💕  Sen päiväistä höpötystä ja touhua riitti. 

Vähän jo katettu ja savukala tuotu sisään.

Muuna ruokana ihan vain lihapataa ja muussia salaatin kanssa.

Joulupukki oli käynyt tässä osoitteessa joulun aikana,

kun ei tiennyt meidän olevan poissa.

Kerrassaan viehättävä päivä ja ilta. Tytöt olivat toisistaan tietämättään tehneet meille mielettömiä herkkuja: toinen dajmia ja toinen kinuskinougata. Ah! Muksut olivat onnellisia lahjoistaan, joskin meidän hankkimat ensisukset tuntuivat hivenen hassulta lahjalta tässä kelissä....

Ensi vuoden alusta vanhempi tytär keskittyy sitten enemmän opiskeluun ja tekee vähemmän töitä. Nuorin taas edelleen pohtii mitä alkaisi isona tehdä. Joten epäilenpä, ettei hän vieläkään saa haetuksi opiskelupaikkaa, vaikka toki se on sikäli viisasta, että turha menettää ensihakijan oikeutta, jos ei aidosti tiedä mikä kiinnostaa. Harmittaisi sitten joutua hakemaan toistamiseen. Onhan hällä vielä tuossa pari vuotta ennen kuin ikä tulee sillä lailla vastaan, että on "pakko hakea", jos haluaa ensikertalais-statuksesta hyötyä.

Minä päätin tempaista ja öljytä puuhellan päällä olevat vuolukivet. Teimme taas sytykekuppeja ja aina tulee tipluja steariinista. Niitä ei saa millään kivistä pois ja näyttävät likaisilta. Öljyämällä pinnasta tulee musta ja aavistuksen likaa hylkivä. Niinpä levittelin sormin parafiiniöljyt kivien pintaan ja etureunaan ja meistä siitä tuli oikein tyylikäs. 

Jonkin verran se haiskahti ensimmäisillä lämmityksillä, mutta teen saman vielä olohuoneen kamiinan päällä olevalle kivelle.

Öljytty ja vielä kosteudesta kiiltelevä pinta

Oli tarkoitus julkaista video siitä meidän joulujunasta, mutta en tunnu saavan sitä mitenkään tänne. 😡

Ilmeisesti koko on liian suuri tai jotain, ja taidot eivät riitä moisen kutistamiseen. YouTubeen en jaksa alkaa sitä lataamaan ja sitä kautta julkaisemaan. Onhan se nyt kumma.... 

Junavideo, tai sitten ei...

tai ainakin vahva ehkä....

Jouluinen haaste

Kristiina oli laittanut hauskan haasteen, johon tartuin joulunpyhien rennossa fiiliksessä.

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimetipassa?

Omalla kohdallani hankin pitkin vuotta, vaikkakin joskus tuo vuosi on ehkä vain 2 kuukautta, joskus tosiaan saatan löytää jotain kivaa vaikka jo joulualennusmyynnistä, minkä hankin valmiiksi. Ja kyllä, on käynyt niinkin, etten muista mitä olen hankkinut, koska paketoin ne myös heti valmiiksi ja yllätän itsenikin jouluaattona.

Joulussa ihanaa on saada uusi pyjama.

Mitä villimpi, sen hauskempi!

2. Joulukortit vai some-toivotukset?

Kirjoitan edelleen joka vuosi joulukirjeen, jonka postitan. Tänä vuonna olin rehellisesti sanottuna pettynyt siihen, miten vähän saimme itse joulutervehdyksiä postin välityksellä. En osaa antaa jollekin WhatsApp-toivotukselle samaa arvoa kuin ihan vaan kirjoitetulle postikortille, vaikka siinä ei olisi kuin nimi alla. 

3. Joululehdet vai some-ryhmät?

En ole kuullutkaan joulun some-ryhmistä. Lehtiä on tullut joskus ostettua mutta enää ei. Teen meidän näköisen joulun ilman vinkkejä kummastakaan.

4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

Meillä siivotaan viikottain läpi vuoden. Ennen joulua ei ole tarvetta siivota kaappeja tai muutenkaan mitenkään suur-maisesti. Perus siivous, ei ikkunoiden pesua tai muuta poikkeavaa. Saunaa en talvella pese, koska pihasauna ei ehtisi kuivua riittävästi. Sen pesu odottaa kesää.

Toisaalta, rakastan rauhallista kynttilänvaloa ja hämäryyttä, joten sen puhtaankin kodin piilotan sitten hämärään valaistukseen.

Joulun tuoksu.

5. Aito vai led kynttilä?

Poltin ehkä kahtena iltana kynttilöitä, aitoja. Loput steariinit päätyvät sytykkeisiin. En polta myöskään led-kynttilöitä, paitsi siis valosarjoja, jotka ovat led-valoja.

6. Vihreä vai punainen?

Pöytäliina punainen, joulukuusenpallot molemmissa väreissä, muuten en niinkään väritä mitään erikseen jouluksi. En vaihda verhoja tai tekstiileitä.

7. Jouluneule vai ehdoton ei?

Heh, minusta tämä on yksi hauskimmista jenkkiläisistä keksinnöistä. Niin karmea, että on jo hauska. Joka vuosi mietin, että pitäisi hankkia koko isolle perheelle samanlaiset neuleet ja pyrkiä ottamaan jokin hullunkurinen joulukuva varta vasten. Ajatuksen tasolle on jäänyt. 

8. Koristelussa överit vai vajarit?

Olen joulun överi-ihminen, joten kaikessa överit. Levitän koristeet jo hyvissä ajoin joulukuun alussa ja hehkuttelen joulua läpi kuukauden ihmisten riesaksi. 

Toisaalta kertään koristeet pois heti joulun jälkeen, enkä käsitä sitä perinteistä tapaa jatkaa joulua loppiaiseen saati jonnekin Nuutinpäivään....

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

Ei kumpaakaan. TV ei juurikaan aukene jouluna. Joulurauhanjulistus jäi tänä vuonna väliin, koska olin töissä. Sen haluan perinteisesti katsoa ja ehkäpä jonain vuonna ajelemme Turkuun sitä paikan päästä kuuntelemaan. Se on lapsuudesta asti liittynyt jouluun ja jouluni alkaa siitä.

Toisaalta tänä vuonna kävimme leffassa erikseen sekä joulupäivänä että tapanina. Kumpikaan ei tosin ollut lasten- eikä romanttinen.

10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?

Leivon itse saaristolaisleipää. Joululimppu lienee sellainen makeahko limppu, josta en erikoisemmin pidä. Jostain syystä maltainen makeus ei ole omassa suussani niin "liian makea" kuin tuollainen makea joululeipä.

11. Piparkakkutalo vai kaupan piparit?

Molempi parempi, vaikkakin tänä vuonna vain kaupan pipareita ja sinihomejuustoa.

12. Liköörikohvehdit vai englanninlakritsi?

Englanninlakritsit ovat karmeita! Liköörikohvehdit ei paljon parempia, mutta jos on pakko jompiakumpia hankkia, kallistun ennemmin liköörikohvehteihin. Mielummin jätän molemmat kauppaan.

13. Joulusaunassa vihta vai ei?

Meillä ei vihdota joulusaunassa. Istun mielummin hiljaisuudessa, hengittelen ja nautin hiljaisuudesta, raukeudesta, hämäryydestä ja koirien tuhinasta. 

14. Joulupukki vai lahjasäkki salaa kuusen alle?

Lasten kasvettua paketteja on vaan kerääntynyt kuusen alle. Silloin kun lapset olivat pieniä, pukki kävi pari kertaa salaa mm. savupiipun kautta meidän ollessa pimeässä etsimässä salaisuuksia (taskulamppu, etukäteen viritetyt heijastimet puissa ja pienet paketit reitin päässä). Pukki on myös käynyt. 

Olen sillä lailla tylsä, että minusta pukin käynti on vähän turha ohjelmanumero, koska se pitää varata tietylle kellonlyömälle ja päivää on kivempi viettää omaan tahtiin eikä kellottaa mitään. 

Itselle hankittu joululahja tänä vuonna.

Puinen Suomen kartta, johon voi merkitä käymänsä kansallispuistot.

15. Lahjat lemmikeille?

Olen hankkinut satunnaisesti jotain lahjoja koirille, mutta niille suurin lahja on pitkät ihanat lenkit oman lauman ihmisten kanssa, normaali elämä, johon kuuluu ruoka säännöllisesti, rapsutuksia ja oikeus tulla sohvalle kylkeen kiinni. Joku erillinen puruluu toki voi kuulua jouluun, mutta meillä saattaa saada ylimääräisen puruluun ihan vaan viikonloppuna tavanomaista pidemmän lenkin jälkeenkin.

16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Tässä olemme huonoja. Haluaisin nähdä jokaisen lahjan avaamisen erikseen, mutta joskus ihmiset on vaan niin malttamattomia, että jokainen repii papereita yhtä aikaa.

17. Joululahjojen avaaminen aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan päiväkausia?

Siis onko tähänkin muka vaihtoehto?? Tietenkään niitä ei mitään säilytellä vaan kaikki avataan samantien.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

Joka joulu haluaisin, että tunnelmaa olisi kuvattu, mutta nautimme hetkestä ilman kameraa ja harmittelen asiaa päivää myöhemmin, ettei taaskaan otettu yhtään kuvaa.

19. Aattoillan joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

Ilmeisesti puhutaan taas telkkarista? Ei kumpikaan. 
Aattoilta menee monesti sohvalla joko uuden tai vanhan kirjan kanssa, takkatulta katsellen tai vielä mieluummin lautapeliä pelaten. Jotain joulumusiikkia voi toki soitella taustalla, mutta sekin tulee levyltä.

20. Tapaninajelu vai -kävely?

Kävely, tietenkin. Jouluaaton kävely, joulupäivän kävely, Tapaninpäivän kävely. Arkikävely. Sitä samaa joka päivä. 

Raitis ilma virkistää ja kahvi maistuu valtavan hyvälle kunnon aamulenkin jälkeen. Tänä vuonna Tapaninkävelyllä teimme normaalia pidemmän lenkin, koirat saivat haistella uusia hajuja ja pääsivät vähän vapaana kirmaamaan pellolle ja jopa aidattuun koirapuistoon, kun siellä ei ketään ollut. 

Aika reporankoja onkin kotona näiden lenkkien jälkeen.

Joulu on taas.... ajoissa tänä vuonna

Kuten olen vuosia jo todennut: meille joulu ei ole tietty päivä kalenterissa vaan mielentila.

Olosuhteiden pakosta joulu vietettiin tasan viikkoa aiemmin kuin kalenteripäivä. Poika lensi tyttöystävineen Hanoista Suomeen viikoksi, paluulento 22.12. joten joulu oli syytä juhlia silloin kun olivat paikalla. Onneksi tytöilläkään ei ollut mitään menoja, vaikka tokihan me tätä suunnittelimme jo kuukauden kun kaukomailta tulijoiden aikataulu varmistui.

Mielikuvitusköyhä savityöntekijä

askarteli suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja

kun ei muutakaan keksinyt. 

Ostin muutaman pöytäkynttilän jälleen poltettavaksi.

Todennäköisesti muutaman polton jälkeen näistä

tulee lopulta sytykepalojen steariinia.

Joskus kauan sitten Tukholmasta ostettu lasitonttu

on niin kaunis, kun taakse laittaa valon.

Nuoriso saapui kotiin kahdessa erässä. Lauantaina ajoin kentälle hakemaan pojan. Luonnollisesti keli muuttui juuri silloin vaihteeksi lämpimäksi, oli vetistä ja sumuista. Kun tähän lisätään maassa normaalistikin alkava pimeä aika klo 15:30 jälkeen, poika oli hämmentynyt siitä, että "lento tuli ajoissa ja nyt on jo yö", kunnes tajusi, että täällä on pimeää. 😃

Ilta meni jutellessa, toinen oli valvonut 28 tuntia osaamatta levätä lennolla ja kaatui lopulta punkkaan luvaten nukkua sellaiset 14 tuntia yhtä soittoa.

Aamulla olikin ihan eri meninki. Uni se tekee ihmiselle kummia. Me ehdittiin käydä koiralenkki jo ennen heräämistä, joten juotiin sitten yhdessä kahvit ja puuhailtiin siinä kaikenlaista.

Tytöt tulivat päivällä ja pojan tyttöystäväkin vihdoin iltapäivän puolella. Ruokapöydässä istuttiin pitkään ja höpöttelyä oli taas joka suuntaan.

Jouluhullu hassuttelija hankki kuusen alle junan.

Se paitsi kulkee, soittaa melodiaa, viheltää ja päästelee tsuku-tsuku ääniä.

Koirat on ihan hassuina, ja joka päivä junaa pitää ajaa ainakin vähän.

Erityisesti pikkulapset olivat olleet kiltteinä.

Miehen lempparit,

omat inhokkini, vaikkakin tykkään ulkonäöstä.

Sahramikakku pitää tehdä joka vuosi.

Koristelussa aina mielummin överit kuin vajarit.

Ruokalista jälleen ei niin tavanomainen.

Saimme yhdeltä ystävältä 3,5 kilon hirvipaistin, joka vietiin palviin. Meillähän ei tunnetusti kinkkua syödä vaan joka vuosi liha on milloin mitäkin. Tänä vuonna siis palvihirveä. Lisukkeena oli kermaperunat, Waldorfin salaatti sekä perunasalaatti ja luonnollisesti iso savustettu lohi sekä jääkellarin lohi, johon olin kokeillut uutta tvistiä reseptiikkaan vanhemman tyttären vinkistä ja laitoin suolaliemeen appelsiinin ja sitruunan viipaleet reiluksi vuorokaudeksi. Alkuun ne tuoksuivat tosi kovin ja olinkin huolissani, meneekö kala "pilalle" liiallisesta sitruksesta. Ei se kuitenkaan merkittävästi maistunut eikä ollut liioittelua sitruksia liemessä pitää. 

Ruuan päälle  vietnamilainen kahvi. Poika oli tuonut paikallista kahvia, joka on "melko jyrkkää". Sitä keitettiin ihan autenttisella vietnamilaisella systeemillä, se on vähän kuin mini-kokoinen teesiivilä-hommeli. Kahvista tulee kunnon espressoa (0,5 dl kerrallaan) ja se kaadetaan isoon lasiin. Päälle sekoitellaan kondensoitua maitoa sekä tavallista maitoa ja lasi täytetään jäillä. 

Jep, supermakeaa ja täyttävää. Meni jälkiruuasta. Kahvilla ei liene paljonkaan tekemistä tuon kanssa, mutta toki siitä kofeiinit sai.

Mitään ihmeellistä ei oltu aikuisten kesken lahjaksi hankittu. Muutama pikkujuttu, joista minun on pakko mainita nuoremman tyttären hankkimat figuurit meille: 

Mehän olemme intohimoisia Star Wars -faneja, kiitos nuoremman tyttären, joka niistä joskus innostui ja siitä lähtien olemme jokaisen leffan katsoneet ja kaikenlaista siihen liittyvää juttua nauraneet. Tytär oli itse Star Trooper penkkareissaan, ja oli tosiaan nyt löytänyt nuo hahmot "ei näe pahaa", "ei kuule pahaa", "ei puhu pahaa". 

Käytin vuosia etsimällä Thaimaan reissuilla sellaisia kivoja pyöreitä iloisen näköisiä apinahahmoja, joissa olisi tämä sama idea. Niitä en löytänyt ja viimeisenä vuonna taisin ostaa sitten pienen patsaan, jossa on kolme lihavaa Buddhaa samalla idealla. 

Näille naurettiin koko porukka, samalla ollen aivan ihastuksissaan. 

Pölyn kerääjiä, kyllä. Mutta tähän hassun ihanaan perheeseen ei sopivampaa juttua olisi voinut keksiä.

Ihanaa joulua teille kaikille, jotka sitä vietätte tulevana viikonloppuna!!!
(Itse silloin vapaaehtoisena töissä la-su, jotta perheelliset voivat juhlistaa rauhassa. Onneksi on pari vapaata siihen perään.)

Joulukuisia juttuja

Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀

Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.

Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....

Tästä maljasta tuli varsin kiva. 

Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,

mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.

Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.

Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan 

loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.

Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.

Kodin rauhaa. 
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,

teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.

Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.

Jouluhalko.

Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa. 

Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.

Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.

Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.

Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.

Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää.... 

Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!

Vanhat sedät jaksaa heilua.

Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse. 

Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä. 

Joulu kävi

♪♫♫♪♪  Taas tultiin jouluun, nyt riemuita saa.....  ♪♫♪♪♫

Ja sitten yhtä nopeasti se oli ohi. Vähän kuin tavallinen viikonloppu. 
Varsinkin, kun lupauduin tekemään aaton iltavuoron osastolla, se OLI pelkkä kaksipäiväinen vapaa viikonloppu kaikkiaan.

Aattoaamun lenkillä kulttuurihistoriallisissa maisemissa

Koko nuoriso tuli meille sovitusti joulupäivänä syömään.
Poika tyttiksineen haettiin jo aattoiltana kun mies oli muutenkin noukkimassa minua töistä niin haki nuoret sitten samalla. Loppu porukka noukittiin joulupäivän aamuna sillä välin kun kävelin lenkin koirien kanssa.

Ainoa jouluruoka, jota voisin syödä loputtomasti:

jääkellarin lohi ja saaristolaisleipä

Ruokalistan osalta annoin periksi perinteille rosollin ja Waldorfin salaatin muodossa, muuten meillä ruokana on yleensä kaikkea muuta kuin tyypillistä jouluruokaa, koska siitä ei kukaan (paitsi mies) erikoisemmin pidä ja minua ahdistaa ajatus, että niitä hillotaan sitten siihen saakka, että homehtuvat jääkaapissa.

Who said I can't have nachos and guacamole for Christmas?

Watch me!

Kellarista löytyi olohuoneen (rumaa) tapettia vielä rulla, joten tein siitä "pöytäliinan", johon kirjoitin ikäänkuin menun näkyviin. Toimi buffet-pöydässä itse asiassa kivasti ja sai vähän huumoria kylvettyä, kun ruoka tosiaan oli mitä oli.

Oli kyllä kivaa, kun porukka oli oikein ajan kanssa eikä ollut kiire. Pieni Hilla nukkui 2,5 tunnin päikkärit ja jaksoi sen jälkeen olla puuhakkaana muiden mukana. 

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut. Hilla on vielä vähän pieni sille eikä ollut mitään tarvetta.

Itse asiassa, koska kasvisgratiineita joutui odottamaan (laitoin ne vähän hassun malliseen astiaan ja kestivätkin huomattavasti kauemmin, kuin ohjeessa sanottiin....), päätettiin jakaa lahjat jo ennen ateriaa. Mikä olikin toimiva ratkaisu, koska siinä yhteydessä saatiin sitten mm. kasattua Hillan taaperokärry valmiiksi, ja neiti pääsi päristelemään heti herättyään. Tuollainen vuosikas kun on vähän kärsimätön odottelemaan, että etsitään jotain ruuvimeisseliä yms kahvan kiinnittämiseksi.

Illan suussa sitten osa nuorisosta lähti toisella autolla kotia kohti. Poika jäi vielä ja tunnettuun tapaan otimme tiukan peli-illan tuon jo tutuksi tulleen Terraformin Mars -pelin muodossa.

Yksi harvoja lautapelejä, joissa tietääkseni yksi peli kestää hyvinkin 3-4 tuntia ja toisaalta koko ajan tapahtuu ja on hauskaa. (Todennäköisesti vastaavia on tusinoittain, en vaan tiedä niistä....)

Yöpuulle käytiin hyvinkin Tapaninpäivän puolella.

Tapanina olin varannut meille vielä puuhaa nuorison kanssa eli pakohuoneen Turusta.

Olen itse käynyt siis kerran aikaisemmin ja oli jonkinlainen käry mitä siellä odotetaan. Piti kuitenkin varata sellaisesta paikasta, jonne kävisi myös e-passi yms, joten paikka oli itsellekin uusi. 

Pakohuoneesta ei ole kuvia, se on niissä ankarasti kielletty. Opettaja Riikonen kuitenkin sai meidät lankaan emmekä ehtineet tunnissa avata kaikkia lukkoja, koska ensimmäisen kanssa sähläämiseen meni turhan paljon aikaa. Harmi. Mutta vähän nälkä jäi, että vastaavaa voisi tehdä toistekin. 

Hauskaa kuitenkin oli.

Mitä tulee lahjoihin, no, näin aikuisten kesken ei mitään ihmeellistä hankita. 

Me laitoimme omalta osaltamme kaikki tenavat jonnekin matkalle: ensimmäinen lahja on jo käytetty, kun poika oli pari päivää Tallinnassa joulumarkkinoilla. 

Vanhempi tytär perheineen pääsee keväällä pariksi päiväksi Helsinkiin, siellä Korkeasaareen ja Allas Sea Pooliin uimaan (pojan lahja heille) ja nuorin lähtee Vaasaan katsomaan Nightwishin keikkaa, joten hänelle junaliput ja hotelliyö. 

Minä kävin jotain toimittamassa Tokmannilla ennen joulua ja siellä oli mm kaikki yövaatteet -40% joten hankin itselleni pari uutta pyjamaa sekä Reino-tohvelit. Lisäksi mies osti jo aikaisemmin syksyllä uuden puhelimen, koska vanha alkaa olla tullut tiensä päähän. 

Siitähän tosin riemu meinasi revetä, tai tilannehan ON vielä kesken... koska tein puhelimen kloonauksen suoraan luurista toiseen ja havaitsin varsin nopeasti, että esim. pankkien tunnistautumisjutut menee kaikki uusiksi. Mutta niitäpä ei sitten noin vain uusittukaan ja nyt odotankin pankin tekevän asialle jotain, koska olen kaikkien tunnistautumisten suhteen täysin jumissa. Luulin siis, että vanha puhelin pitää poistaa nettipankissa, jotta uuden voi ladata sinne (ja poistin sen), ja nyt olen tilanteessa, jossa missään puhelimessa ei ole sovellusta, jolla pankkiin pääsee.

Ehkäpä pankki voisi hiljalleen tulla 2020-luvulle sieltä 1980-luvulta.....  

Ihmiset nimittäin vaihtavat puhelimia eikä voi olla todellista, että jotain pahvinumeroläpyskää vuodelta 2019 tarvitaan vielä tässä kohtaa, kun on käyttänyt tunnistussovellusta siitä lähtien.

Joulufiilistelyä

Jouluhulluus iski täysillä! Ei tosin yllätä.... 

Laitoin jo hyvän matkaa marraskuun puolella muutamat valot esille. Tykkään siitä, että kun valot ovat ajastimen päässä, voin ajastaa ne niin, että herätessä ja alakertaan kömpiessä siellä on jo jotain valoa. Nimenomaan tuollaista hellää valoa, ei mitään kattolamppuja.

Ruokapöydällä valot saavat olla myös ruokapöydän koristeena aattoillallisella.

Vaihdan tosin nuo mustat tabletit punaisiin ihan vaan sesongin vuoksi.

Koska jostain syystä oma Instagram-tilini on ollut varsin täynnä kaikenlaisia askarteluideoita syötteissä, olen hiukan sallinut itseni huvitella ajatuksella, että voisin jotain askarella. Mitä en siis todellakaan normaalisti tee. Olen hyvin lahjaton ja lyhytpinnainen, enkä osaa ajatella geometrisesti tai kolmiulotteisesti jotta jotain paperista leikatuista tähdistä tulisi esim. sen näköisiä, että haluaisin ne pitää esillä. Omat askarteluni ovat luokkaa alakoululainen....

Sen sijaan jotain ideoita saatoin varastaa. Kuten esimerkiksi tekemämme jouluhalko.

Jouluhalko

Katajan rungon pätkä, roikkuu ketjuilla katosta ja 

valaisee nyt pimeän ajan ruokapöydän päällä.

Jos aloittaisin työn nyt, tekisin jotain toisin. Laittaisin valojen alle hopeanauhaa tms joka vielä toistaisi valoa paremmin ja sinällään piilottaisi ei-niin-kauniit valosarjan johdot.

Idea tähän tuli jonkun tekemästä kynttiläkruunusta, johon oli kieputettu valosarja ja lisätty joulukoristeita. Se oli todella kaunis, ja hetken aikaa sallin itseni harmitella, että muinoin hävitin meidän vanhan kynttiläkruunun tarpeettomana.

Onhan se mahdollista, että pitää alkaa kirpputoreja koluamaan vähän sitä silmällä pitäen....

Jouluhalkoakin mietittiin, että jospa nähdään se vaiva, että kiedotaan valot pois ja paikataan se alennusmyynti-hopealangalla ja tehdään uusiksi.... 

Ruokahuonetta aamun hämärissä

Lisäksi omistan ihania ystäviä, jotka innostavat kokeilemaan asioita, kuten nyt tässä tapauksessa jälleen askartelua, jonka tein koronapäissäni.

Mies haki pihalta yhden sireenin rungon, pätki sen mittojen mukaan paloiksi ja porasi päihin reiät. Pujotin niistä siimaa (mikä viheliäinen tarvike muuten solmittavaksi!) ja sidoin "kuuseksi". Sitten purin koko roskan ja sidoin löysemmin, jotta välit olisivat isommat. 

Suunnittelin sen heti alkuun tähän ikkunaan, joten mitat oli varsin kapeat, mikä asetti vähän vaatimuksia muullekin koolle. Niitä upeita seinäluomuksia olen edelleen nähnyt Instassa, ja hetken pohdin, löytyisikö esim. yläkerran portaista sellainen seinä, johon sen voisi toteuttaa.....

Kun kuusi oli sidottu mittoihinsa, se ripustettiin ikkunan karmiin. Sitten vaan hopeaköynnöstä ja valosarja, lisäksi muutama hassu joulupallo ja sehän onkin aika kiva tuossa keittiössä. 

Juomabaari ja takana tuo ikkunakuusi

Meillä on vuosia ollut ns. karkkipöytä jouluna. Se oli hyvä silloin kun lapset oli kotona, koska tiesi, että kaikki tulee syötyä. Minähän olen itse armoton karkkihiiri, mutta tässä on pakko vähän hillitä hampaiden ja kilojen vuoksi, joten muuton yhteydessä pari vuotta sitten hävitin suuren osan kaikista karkkipurkeista ja nyt hankin hillitysti vähän jotain. (Itselleni turvallinen vaihtoehto on ostaa suklaakonvehteja, kun en tykkää suklaasta....)

Sen sijaan, koska kaikki lapseni eivät juo kahvia, halusin sellaisen jokaiselle jotakin -tyyppisen tarjoilun juomia ajatellen. Monellahan näitä kaakaobaareja löytyy. Mausteita on nyt kahviin, teehen, kaakaoon ja glögiin. Ja kaikkia on jouluna tarjolla. Pitää vielä selvittää mikä valmiskerma olisi sellainen, ettei sula heti kaakaon päältä. 

Amazon oli aivan huippu, koska mies oli tilaamassa itselleen joka tapauksessa värisevää rannekelloa, jota käyttää herätykseen, ja samalla surffailin ja löysin nuo kahvisiirapit. Ostin kesäretkellä Porvoosta tosi kivoja pikkupulloja kahvisiirappia, mutta niiden hinta ja varsinkin postitus Suomessa on niin suolainen, etten raaskinut tilata niitä. Amazon myi tuplamäärän ja vielä telineen samalla hinnalla.... 😐 joten ihmetellä saa rauhassa, miksi Suomessa kauppa ei kannata.

Tämä on paras aika tätä sesonkia: odottaminen!

Olen kutsunut muutamia ystäviä silloin tällöin nyt kahville, tai testaamaan juomabaaria, ja samalla saan mahdollisuuden kokeilla paria jälkiruokaideaa, joita myös matkan varrella olen kehitellyt.

SULOISTA JOULUNAIKAA YSTÄVÄT!!! Ihanaa odottamista! Hyviä tuoksuja! Rakkaita ihmisiä!