Meillä ei ole (eikä tule) maksullisia TV-kanavia, ei ole kaapeli- tai valokuituyhteyttä myöskään netin käyttöön. Meillä netin käyttö on niin vähäistä, jokunen satunnainen lasku, harvoin muuta. TV:tä emme juurikaan katso. Lineaarinen televisio välttää silloin, kun aamuisin istun ryyppimässä teetä ja tuijotan Huomenta Suomen uutiset todetakseni, ettei maailmassa mikään ole menossa ainakaan parempaan suuntaan...
Paikallinen puhelinlaitos tyrkytti tuossa ilmaista (!!) kaapelia keväällä ja nyt kaikki lähinaapurit ovat valokuidun piirissä. Ilmaisessa oli sellainen tyrkky, että sen kk-maksu oli sitten puolet suurempi kuin meidän nykyinen purkki, ja siihen sitoutui 24-36 kk. Meillä on siis jokin puhelinfirman purkki pöydällä, joka nappaa kaiketi signaalin jostain avaruudesta ja siirtää sen näkymättömissä koneeseen, jos haluan päästä maksamaan laskuja - tai vaikka kirjoittamaan blogiin.
Kevään jälkeen netin käyttö on ollut meillä kotona jotenkin hankalaa. Olen useastikin lukenut blogeja ja halunnut kommentoida - vain todetakseni, että "sattui virhe". Kun kuusikin kertaa avaa ja sulkee ja yrittää, sitä väkisin lannistuu ja toteaa, ettei mun sanomiset niin tärkeitä olleet... että antaa olla.
Syy TV:n katsomattomuuteen....
Olen pohtinut onko jotain lähetintä käyty säätämässä sen jälkeen, kun naapurit ottivat valokuidun, koska ongelma on tosiaan kärjistynyt nimenomaan sen jälkeen.
Koska ongelma ei ole merkittävä, en ole ollut viitseliäs ja alkaa selvittää sitä. (Helpompi marista itsekseen...) Lisäksi 99% laskuista tulee nettipankkiin, joten voin helposti käydä töissä turvallisessa, palomuurein suojatussa netissä, ne hyväksymässä maksuun tarvittaessa.
Tyrnit on poimittu,
suurin osa kuivattu rouheeksi, osa pakastettu kokonaisena.
Syksy tuli ja sitten palasi outo lämmin kesäinen aika.
Huonosti nukkujalle ihan tuskaa. Yhtäkkiä on taas jatkuvasti liian kuuma, heräilee ja kääntyilee läpi yön ja aamulla on ihan tattis moro -fiilis.
Ruotsin reissulla setäkoira-Bono ilmeisesti loukkasi taas selkänsä. Se oli vähän ontuva jo Ruotsissa, mutta siellä sekä mökissä että laivassa paljaat liukkaat lattiat ja koira ponnistamassa sänkyyn... noh, sillä se on ennenkin mennyt. Pahus!
Nyt siis kipulääkkeillä ja aamulenkit jätetty väliin.
Bono tosin tekee selväksi aamulenkittömyyden sillä, ettei tule edes alakertaan. Onneksi se on jo parempi ja toipumassa. Iltapäivällä lähtee mielellään kävelylle ja on aamuisinkin iloisena vastassa.
Syksyyn virittäytymistä.
Aikaista koristeille, mutta asenteella: oma tupa, oma lupa.
Kasvihuone pitäisi tyhjentää. Tomaatteja tuntuu tulevan mahdottomasti. Olen kuivannut viipaleita suuret määrät, ja meillä on alakerran jääkaapissa varsinainen kylmäkellari mausteöljyyn upotettuja tomaatinviipaleita. Minusta ne on hyviä eväs-salaateissa töissä ja riittävät pitkään. Kun en ole salaatinkastike-ihminen ollenkaan, niistä tulee myös tilkka hyvää öljyä ruokaan päivittäin.
Tomaatit kuivurissa.
Jouduin ostamaan uuden kuivurin vanhan sanottua sopimuksen irti.
Kasvihuoneessa on kesää viettänyt oliivipuu, jonka multiin lentomuurahaiset tekivät ison pesän. Jossain vaiheessa elokuulla oli ihan tuskaa käydä kastelemassa, kun murkkuja pörräsi joka paikassa.
Täytyy vaihtaa mullat oliiviin ennen kuin sen tuo takaisin sisälle syksyä ja talvea viettämään.
Muutenkin muurahaisista oli tänä kesänä poikkeuksellisen paljon riesaa. Niitä oli vähän joka kukkapurkissa ja kukkapenkeissä. Ei siinä muuten, mutta en tiedä syövätkö kukkien juuret vai vaikuttaako niiden kaivaminen liian ilmastoituvasti kasveihin, mutta ei se tuntunut hyvää tekevän. Uhrasin heinäkuun lopulla pari purkkia kanelia niiden karkottamiseen ja olin iloinen, että moinen luonnontuote tuntui toimivan. Ainakin jatkuva pörrääminen väheni.
Ananaskirsikan toin jo kuistille. Ne ei ole meillä ehtineet koskaan kypsyttää hedelmiä edes kasvihuoneessa, koska syksyt kylmenevät nopeasti. Nyt näyttää hyvältä. Pohdin voisiko sitä myös talvettaa vaikka kellarin portaissa.
Tomaatit roikkuvat lattialle asti.
Tämä on kiva vuodenaika. Syksyn kirpsakkuus yhdistettynä valoisiin päiviin on suloinen.
Hurjan monet aamut ovat olleet sumuisia, mutta jotain tosi kauniitakin aamuja on ollut.
Vähän tummempaa maisemaa klo 5:45
Boogiella kävi vielä toinenkin naisvieras. Viime vuonna sovittu juttu, nartun juoksua odoteltiin vuosi - ja täytyy sanoa, että kävi kyllä uskomaton munkki ajoituksen suhteen. Narttu ja sen omistaja ovat Joensuusta. Se on kuitenkin jonkin matkaa meiltä, ja kuinka ollakaan omistaja oli menossa töihin suureen Maailmannäyttelyyn, joka pidettiin Hesan Messukeskuksessa. Juoksu oli juuri parhailla päivillään tuolloin, joten he olivat paikkakunnalla oikeaan aikaan useamman päivän. Täydellistä.
Eilen olivat käyneet ultrassa, ja tukevasti kantavana Kikka on. ♥
Koirista kun ei pysty sanomaan. Kikkakaan ei voinut yhtään pahoin, ei ole antanut mitään merkkejä, joten omistaja oli vähän huolissaan, että liekö mennyt pieleen....
Nuoripari
Meidän kesäloman jälkeen lokakuun alussa siis odotettavissa pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee tasalaatuinen, terve pentue.
Boogien edellisen pentueen kohdalla kun meni suunnilleen kaikki mahdollinen pieleen: tulossa iso pentue, yksi pentu jäi jumiin synnytyksen aikana ja emä menehtyi sektion jälkeen. Kasvattajalle jäi 8 kpl vuorokauden ikäisiä käsiin. Onneksi löytyi varaemot, ja tällä hetkellä siellä on vilkas kakaralauma jo pakkaamassa reppujaan muuttakseen uusiin omiin koteihin.
Osa kakaroista putkessa päiväunilla.
On ne suloisia, kun ovat paikallaan ja purematta... 😄
Tämän pentueen jälkeen Boogie pitää kunnon tauon kaikista isyys-jutuista. Katsotaan mitä noista kakaroista kasvaa, minkälaiset luonteet ja terveystulokset saadaan - ja sitten harkitaan, josko sitä voi vielä käyttää (JOS joku haluaa).
Minähän en koiriani missään myy, en kuulu yhdellekään "käyttöuros" listalle enkä sellaiseen liity. Omani ovat perheenjäseniä eikä niitä ole hankittu rahantekotarkoitusmielessä.
Ja ei, meille ei ole tulossa yhtään pentua. Ei jo olemassaolevista eikä tulevasta.
Ihania ne oli. Viehättävä parituntinen meni pallutellessa ja nuuskiessa. Niistä kasvoi varaemojen kasvatettavana mainioita pentuja, rohkeita ja itsenäisiä. Uskon, että perheet tulevat olemaan tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Plussana, ja meille naurun aiheena: minusta nuo päässä olevat valkoiset merkit on tosi kivat. Boogiella oli pentuna hyvin pieni raita, tämän pentueen emällä ei juurikaan, ja nauroinkin, että mitähän ruokkoja Boogie maksaa jonkun postinkantajan pennuista, kun näillä on niin voimakkaat kauniit merkit lähes kaikilla. Tuolla on pinossa päällimäisenä tuo yksi, joka on tumma kasvoiltaan. Silläkin oli upeat nilkkasukat ja hännäpää valkoinen.
