Nettiongelmia ja tietoturvaa

Meillä ei ole (eikä tule) maksullisia TV-kanavia, ei ole kaapeli- tai valokuituyhteyttä myöskään netin käyttöön. Meillä netin käyttö on niin vähäistä, jokunen satunnainen lasku, harvoin muuta. TV:tä emme juurikaan katso. Lineaarinen televisio välttää silloin, kun aamuisin istun ryyppimässä teetä ja tuijotan Huomenta Suomen uutiset todetakseni, ettei maailmassa mikään ole menossa ainakaan parempaan suuntaan...

Paikallinen puhelinlaitos tyrkytti tuossa ilmaista (!!) kaapelia keväällä ja nyt kaikki lähinaapurit ovat valokuidun piirissä. Ilmaisessa oli sellainen tyrkky, että sen kk-maksu oli sitten puolet suurempi kuin meidän nykyinen purkki, ja siihen sitoutui 24-36 kk. Meillä on siis jokin puhelinfirman purkki pöydällä, joka nappaa kaiketi signaalin jostain avaruudesta ja siirtää sen näkymättömissä koneeseen, jos haluan päästä maksamaan laskuja - tai vaikka kirjoittamaan blogiin.

Kevään jälkeen netin käyttö on ollut meillä kotona jotenkin hankalaa. Olen useastikin lukenut blogeja ja halunnut kommentoida - vain todetakseni, että "sattui virhe". Kun kuusikin kertaa avaa ja sulkee ja yrittää, sitä väkisin lannistuu ja toteaa, ettei mun sanomiset niin tärkeitä olleet... että antaa olla.

Syy TV:n katsomattomuuteen....

Olen pohtinut onko jotain lähetintä käyty säätämässä sen jälkeen, kun naapurit ottivat valokuidun, koska ongelma on tosiaan kärjistynyt nimenomaan sen jälkeen. 

Koska ongelma ei ole merkittävä, en ole ollut viitseliäs ja alkaa selvittää sitä. (Helpompi marista itsekseen...)  Lisäksi 99% laskuista tulee nettipankkiin, joten voin helposti käydä töissä turvallisessa, palomuurein suojatussa netissä, ne hyväksymässä maksuun tarvittaessa. 

Tyrnit on poimittu,

suurin osa kuivattu rouheeksi, osa pakastettu kokonaisena.

Syksy tuli ja sitten palasi outo lämmin kesäinen aika. 

Huonosti nukkujalle ihan tuskaa. Yhtäkkiä on taas jatkuvasti liian kuuma, heräilee ja kääntyilee läpi yön ja aamulla on ihan tattis moro -fiilis. 

Ruotsin reissulla setäkoira-Bono ilmeisesti loukkasi taas selkänsä. Se oli vähän ontuva jo Ruotsissa, mutta siellä sekä mökissä että laivassa paljaat liukkaat lattiat ja koira ponnistamassa sänkyyn... noh, sillä se on ennenkin mennyt. Pahus!

Nyt siis kipulääkkeillä ja aamulenkit jätetty väliin.

Bono tosin tekee selväksi aamulenkittömyyden sillä, ettei tule edes alakertaan. Onneksi se on jo parempi ja toipumassa. Iltapäivällä lähtee mielellään kävelylle ja on aamuisinkin iloisena vastassa. 

Syksyyn virittäytymistä.

Aikaista koristeille, mutta asenteella: oma tupa, oma lupa.

Kasvihuone pitäisi tyhjentää. Tomaatteja tuntuu tulevan mahdottomasti. Olen kuivannut viipaleita suuret määrät, ja meillä on alakerran jääkaapissa varsinainen kylmäkellari mausteöljyyn upotettuja tomaatinviipaleita. Minusta ne on hyviä eväs-salaateissa töissä ja riittävät pitkään. Kun en ole salaatinkastike-ihminen ollenkaan, niistä tulee myös tilkka hyvää öljyä ruokaan päivittäin.

Tomaatit kuivurissa.

Jouduin ostamaan uuden kuivurin vanhan sanottua sopimuksen irti.

Kasvihuoneessa on kesää viettänyt oliivipuu, jonka multiin lentomuurahaiset tekivät ison pesän. Jossain vaiheessa elokuulla oli ihan tuskaa käydä kastelemassa, kun murkkuja pörräsi joka paikassa. 

Täytyy vaihtaa mullat oliiviin ennen kuin sen tuo takaisin sisälle syksyä ja talvea viettämään. 

Muutenkin muurahaisista oli tänä kesänä poikkeuksellisen paljon riesaa. Niitä oli vähän joka kukkapurkissa ja kukkapenkeissä. Ei siinä muuten, mutta en tiedä syövätkö kukkien juuret vai vaikuttaako niiden kaivaminen liian ilmastoituvasti kasveihin, mutta ei se tuntunut hyvää tekevän. Uhrasin heinäkuun lopulla pari purkkia kanelia niiden karkottamiseen ja olin iloinen, että moinen luonnontuote tuntui toimivan. Ainakin jatkuva pörrääminen väheni.

Ananaskirsikan toin jo kuistille. Ne ei ole meillä ehtineet koskaan kypsyttää hedelmiä edes kasvihuoneessa, koska syksyt kylmenevät nopeasti. Nyt näyttää hyvältä. Pohdin voisiko sitä myös talvettaa vaikka kellarin portaissa. 

Tomaatit roikkuvat lattialle asti.

Tämä on kiva vuodenaika. Syksyn kirpsakkuus yhdistettynä valoisiin päiviin on suloinen.

Hurjan monet aamut ovat olleet sumuisia, mutta jotain tosi kauniitakin aamuja on ollut. 

Vähän tummempaa maisemaa klo 5:45

Boogiella kävi vielä toinenkin naisvieras. Viime vuonna sovittu juttu, nartun juoksua odoteltiin vuosi - ja täytyy sanoa, että kävi kyllä uskomaton munkki ajoituksen suhteen. Narttu ja sen omistaja ovat Joensuusta. Se on kuitenkin jonkin matkaa meiltä, ja kuinka ollakaan omistaja oli menossa töihin suureen Maailmannäyttelyyn, joka pidettiin Hesan Messukeskuksessa. Juoksu oli juuri parhailla päivillään tuolloin, joten he olivat paikkakunnalla oikeaan aikaan useamman päivän. Täydellistä.

Eilen olivat käyneet ultrassa, ja tukevasti kantavana Kikka on. ♥

Koirista kun ei pysty sanomaan. Kikkakaan ei voinut yhtään pahoin, ei ole antanut mitään merkkejä, joten omistaja oli vähän huolissaan, että liekö mennyt pieleen.... 

Nuoripari

Meidän kesäloman jälkeen lokakuun alussa siis odotettavissa pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee tasalaatuinen, terve pentue.

Boogien edellisen pentueen kohdalla kun meni suunnilleen kaikki mahdollinen pieleen: tulossa iso pentue, yksi pentu jäi jumiin synnytyksen aikana ja emä menehtyi sektion jälkeen. Kasvattajalle jäi 8 kpl vuorokauden ikäisiä käsiin. Onneksi löytyi varaemot, ja tällä hetkellä siellä on vilkas kakaralauma jo pakkaamassa reppujaan muuttakseen uusiin omiin koteihin.

Osa kakaroista putkessa päiväunilla.

On ne suloisia, kun ovat paikallaan ja purematta... 😄

Tämän pentueen jälkeen Boogie pitää kunnon tauon kaikista isyys-jutuista. Katsotaan mitä noista kakaroista kasvaa, minkälaiset luonteet ja terveystulokset saadaan - ja sitten harkitaan, josko sitä voi vielä käyttää (JOS joku haluaa). 

Minähän en koiriani missään myy, en kuulu yhdellekään "käyttöuros" listalle enkä sellaiseen liity. Omani ovat perheenjäseniä eikä niitä ole hankittu rahantekotarkoitusmielessä.

Ja ei, meille ei ole tulossa yhtään pentua. Ei jo olemassaolevista eikä tulevasta. 

Ihania ne oli. Viehättävä parituntinen meni pallutellessa ja nuuskiessa. Niistä kasvoi varaemojen kasvatettavana mainioita pentuja, rohkeita ja itsenäisiä. Uskon, että perheet tulevat olemaan tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Plussana, ja meille naurun aiheena: minusta nuo päässä olevat valkoiset merkit on tosi kivat. Boogiella oli pentuna hyvin pieni raita, tämän pentueen emällä ei juurikaan, ja nauroinkin, että mitähän ruokkoja Boogie maksaa jonkun postinkantajan pennuista, kun näillä on niin voimakkaat kauniit merkit lähes kaikilla. Tuolla on pinossa päällimäisenä tuo yksi, joka on tumma kasvoiltaan. Silläkin oli upeat nilkkasukat ja hännäpää valkoinen.

Koiramaista touhua

Kaverin poika hankki koiranpennun, greyhoundin. Jotta pentu saisi kivoja kokemuksia ja vähän puuhaa, tulivat käymään ja vietiin koko lauma juoksemaan tuohon meidän takapihan joen toisen puolen pellolle. Siellä ei näin talvella ole mitään, koska laidun odottaa kesää ja lehmiä. Mutta lääniä oli useampi sata metriä...

Vitsit, että koirilla oli kivaa. 

Saivat vetää rallia ihan huolella luvan kanssa ja maastoa riitti.

Jälkeenpäin oli aika räytyneitä koiria pitkin keittiön lattiaa. Saatiin juoda kahvia oikein rauhassa, kun pojat ei jaksaneet edes lelulaatikkoa kaivaa.

Hui, Vinskille alkaa riittää ja näyttää sen!

Nää puhuu hienosti koiraa toisilleen.

Spanielipojat kävi trimmissä. Molemmat olivat pikkuhiljaa alkaneet muistuttaa enemmän Moppea ja Rekkua kuin siistiä koiraa, joten tarpeeseen tuli. Ihanaa, miten taitava trimmaaja saa nätisti saksittua molemmista niin kivan näköiset. Otin Boogien trimmisalonkiin mukaan. Tavallaan olisi pitänyt jättää se kotiin, että oppisi siihen, mutta pohdin, että ehkä vähän lyhyempi pätkä kerrallaan, varsinkin ensimmäisellä kerralla, on kivempi. Se siis ei ole ollut vielä yksin kotona. Noita kun on kolme, yleensä otan vain yhden kerrallaan erikseen minnekään.

Lisäksi olin ajatellut ostaa sille uuden pannan ja taluttimen, meidän trimmaaja kun tekee sellaisia. Siihen tarvittiin sovitus, joten pää oli pakko olla mukana. Pöydälle Boogie ei päässyt, mutta muuten sai hörpöttää menemään. Tutustui siinä ohimennen vieraampaan ihmiseen ja sai sovittaa pantaa.

Seuraavana aamuna se oli löytänyt trimmaajan laskun pöydältä ja syönyt sen tuhannen päreiksi. Ilmeisesti kostona siitä, ettei sitä "hoidettu". 😀

Hankikanto.

Ihanaa, kun leudon päivän jälkeen oli napakka pakkanen yöllä.

Käveltiin pitkä lenkki peltoa pitkin itsekin.

Pakko myöntää, että olen päässyt luvattoman helpolla pari talvea. Merlinin turkki on valkoinen ja pehmeä. Jos olisi ns. normaali kurakeli, sen joutuisi pesemään pari kertaa viikossa, ettei kurastaisi koko kämppää. Näin lumitalvina on päästy kyllä normaalipesuilla.

Särkynyt sydän: In Memoriam ♥ Edu ♥

 Eilen oli päivä, jota olen kammonnut jo edeltä. 

Tammikuussa Pikkukoira, Pappakoira, meidän rakkain Edu, liukastui ja loukkasi jotain. Sillähän oli vanhastaan vammoja nuoruuden seikkailuista, mm. yksi täysin revennyt lapaluun päällä oleva lihas..... 
Kumman sitkeästi Pappa vaan siitäkin nousi, vaikka se oli yksi pisimmistä viikonlopuista, kun pohdin onko aika lähteä. 

Valitettavasti ikä ja vaivat painoivat. Mieli olisi vielä mennyt kuin pentuna mutta kroppa alkoi olla sitä mieltä, että lenkkien tekeminen ei ole kivaa.

Saimme 10 hyvää kuukautta sen jälkeen, kun sydän hajoten jo itkin, että joudun rakkaimman ystäväni päästämään....

Suomen Muotovalio  FI MVA
Suomen Jälkivalio  FI JVA
Viron Muotovalio  EE MVA
Latvian Muotovalio  LV MVA

Meidän Rakkain Pikkukoira.
Minun Elämäni Koira

Waterfox Eduardo

♥ Edu ♥.

24.3.2008 - 29.10.2020

Kehäkettuilua

Vaikka metsälajit onkin niitä meille ensimmäiseksi tärkeitä, minusta on kohtuullisen hauskaa kuitenkin viedä koira myös näyttelyyn. Tosin olen sitä mieltä, että ne on naurettavan ja järkyttävän hintaisia, ottaen huomioon, että noissa tekemisissä (kuten metsälajit yleensä), hintataso on lähes sama kuin se, että patsastelet sen viisi minuuttia jonkun arvosteltavana.

Mutta tulipa taas ilmoittauduttua, ja vielä on tälle kesälle pari edessä.

Tein ehkä tyhmästi, mene ja tiedä.
Ilmoitin kuitenkin myös Pappakoira-Edun veteraaniluokkaan, koska sen sai halvalla.

Harmi vaan, että Edun vanha vamma olkapää/lapa-akselilla on nyt näemmä pysyvä harmi, ja se vaikuttaa sen askellukseen. Se siis ontuu.
Pohdin asiaa jo menneellä viikolla pitkään. Mutta päätin sitten ottaa riskin, koska ajattelin, että veteraani voisi myös jotain saada anteeksi. Ikähän se meillä kaikilla tulee vastaan.

Edu muisti heti, että tätä me on tehty, tää oli kivaa.

Meillä oli kehässä tosi kivaa. Edu on moninkertainen valio ja tykännyt esiintyä myös näytelmissä, joten se kyllä syttyi päästessään vähän mamman kanssa kaksin. Mutta tuomari, niin kiva kuin olikin, ei voinut kuin antaa lausunnon "ei voida arvostella" tuon ontumisen vuoksi.

Pappakoirasta löytyy todella vielä vetävää potkua liikkeessä. ♥

Muuten arvostelu oli yhtä hehkutusta, ja hän sanoikin tykkäävänsä Edusta todella, kehui erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, ja "kaikilla meillähän ikä tuo erilaista kremppaa". Joten kaikesta huolimatta ei niin paha mieli tästä. En toki olisi rakkaalle vetskulle tuollaista EVAa halunnut, edellisestä kehästä kun on 7 vuotta ja silloin se on ollut rotunsa paras.....

Mutta nyt Edun eläke näytelmistä sitten alkoi lopullisesti ja virallisesti! Se ansaitsee jo päästä eläkkeelle.

Näiden kuvien (c) Seija

Bonon kanssa sitten jälleen junnu-kehään.
Tällä kertaa olin itse melko rento. (Pieni varovainen Jipii!)
Bono seisoi nätisti, juoksi minusta todella kauniisti ja olin tyytyväinen, koska sen liikkeet on saaneet paljon kehuja. Sehän kantaa itsensä erinomaisesti.

Tuomari on ilmeisesti cockeri-maailmassa uusi rotutuomari ja tietenkin me päädyimme käsittelyyn ekana. Koirathan menee esittelyyn aakkosjärjestyksessä....
En siis pystynyt yhtään näkemään mitä hän haluaa.
Kovin tarkasti kävi koiran läpi, juoksutti ja olin iloinen, että Bono malttoi kivasti seistä esiintymässä, vaikka ihan siinä esittelypaikan edessä oli isoakin isompi tyttöpissa.....

Arvostelua tuli koko sivun verran. Tästä pitää olla tyytyväinen. 35 eurolla on saatava muutakin kuin lausunto "ihan kiva ja nätti" tai vastaavat pari riviä.
Olin silti vähän hämmästynyt, että hän ei tykännyt Bonon päästä yhtään ja moitti myös turkkia, mikä on trimmattu tiistaina ja olin sitä kehän ulkopuolella juuri kampaillut siistiksi.

Kiinnitin toki huomiota, että yleisesti oli tosi niukkaturkkisia koiria liikkeellä. Noilla kun kuitenkin rotumääritelmän mukaan tulee olla noita riivatun koristekarvoja.
Kyllähän minäkin ne mieluusti saksisin pois kaikista jaloista roskia keräämästä.....

Mutta tällaista tänään ja reilun kuukauden päästä uusi yritys eri tuomarilla.

Junnuluokan Erittäin Hyvä ja kilpailuluokan kolmas sija. Meidät on ehkä tuomittu tähän ikuisiksi ajoiksi.....  =)   *vitsi vitsi*

Koiran murheita

Pieni pönttöpääni ♥. Isopieni Pappakoira, mun Pikkukoira.

Nuorena saatu vamma oikeassa lavassa (koko lapalihaksen repeämä kahtia), joka ei näin vanhemmiten enää paranekaan, kun ottaa nopeita eri suuntiin repiviä spurtteja ensin sinne, sitten tänne....

Olisiko ollut vuosi sitten syksyllä se hyppäsi alas isolta kiveltä, josta oli tullut meidän vakkarilenkillä paikka, jossa syödään karkkia. Heitin Mummokoiralle karkkia mustikanvarpujen joukkoon haisteltavaksi, ja Pappakoira loikki aina kivelle, jolla halusi niitä etsiä.

No, laskeutui jotenkin huonosti ja klenkutti jalkaansa, sitä samaa vanhaa vammajalkaa.

Se kuitenkin toipui parin päivän levolla. Sitten tuli peura, tai kissa, tai pupu.... läpi talven aina jotain minkä perään piti lähteä sata lasissa.... ja aina reissuilta palasi osin kolmijalkainen poikakoira.

Lainasin jo naapurista laseria, jolla saatiin lihakset toipumaan, aina seurasi tiukka kuuri remmilenkkiä ja alakuloisia korvia....

Ja jälleen sama juttu: typerä peura juuri sellaisessa kohdassa, että vauhti ehti nousta kovaksi, sitten vielä rytistellen metsään että raikui. Pieni hetki takaa-ajoa, ja kun adrenaliinipiikki oli ohi, ei ollutkaan enää kivaa.

Alkuun näytti siltä, että vamma paranee jälleen vanhoin konstein, mutta tällä kertaa oli alakuloinen koira päätä roikottaen kotona illan. Vähän myös vaikutti aggressiiviselta esim. Mummoa kohtaan, josta päättelin, että sitä tällä kertaa sattuu oikeasti.

Iltapalan yhteydessä Rimadyl (onni on eläinlääkäri, joka antaa varoiksi muutamia kipulääkkeitä kotiin).

Tänään aamulenkki oli ollut rauhallinen ja päivä mennyt pitkälti levossa, silti portille tuli tohkeissaan kolmijalkainen kun palasin töistä.

Päätös: lääkärikeikka on tarpeen joten sinne.

Evidensia Salo kutsui heti paikalle.

Sekä rinnan, olkapään että lavan lihakset oli jäykät ja kovat. Palpointia tuo ei pistä pahakseen, mutta ihan minunkin kädelle oikea lapa oli kuuma, selvästi lämpimämpi kuin vasen.

Antoi lääkärin tutkia, ei oikein tykännyt tassun nostelusta ja venyttämisestä eteen ja taakse, eikä huolinut lääkäriltä mitään kanankappaleita kiitokseksi.

Hoitaja antoi pari minuuttia oikein timakkaa laseria ja tämän jälkeen maistui vähän kananhelttakin.

Nyt ohjelmassa kuusi laserointikertaa, remmilenkkiä ja viikon särkylääkekuuri.

Voi Eduardo sinua, kun pitäisi muistaa, että vaikka korvien väli on vasta täyttänyt 2 vuotta, kroppa alkaa kuitenkin olla jo eläkeiässä ja pitäisi vähän himmata....