Jouluinen haaste

Kristiina oli laittanut hauskan haasteen, johon tartuin joulunpyhien rennossa fiiliksessä.

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimetipassa?

Omalla kohdallani hankin pitkin vuotta, vaikkakin joskus tuo vuosi on ehkä vain 2 kuukautta, joskus tosiaan saatan löytää jotain kivaa vaikka jo joulualennusmyynnistä, minkä hankin valmiiksi. Ja kyllä, on käynyt niinkin, etten muista mitä olen hankkinut, koska paketoin ne myös heti valmiiksi ja yllätän itsenikin jouluaattona.

Joulussa ihanaa on saada uusi pyjama.

Mitä villimpi, sen hauskempi!

2. Joulukortit vai some-toivotukset?

Kirjoitan edelleen joka vuosi joulukirjeen, jonka postitan. Tänä vuonna olin rehellisesti sanottuna pettynyt siihen, miten vähän saimme itse joulutervehdyksiä postin välityksellä. En osaa antaa jollekin WhatsApp-toivotukselle samaa arvoa kuin ihan vaan kirjoitetulle postikortille, vaikka siinä ei olisi kuin nimi alla. 

3. Joululehdet vai some-ryhmät?

En ole kuullutkaan joulun some-ryhmistä. Lehtiä on tullut joskus ostettua mutta enää ei. Teen meidän näköisen joulun ilman vinkkejä kummastakaan.

4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

Meillä siivotaan viikottain läpi vuoden. Ennen joulua ei ole tarvetta siivota kaappeja tai muutenkaan mitenkään suur-maisesti. Perus siivous, ei ikkunoiden pesua tai muuta poikkeavaa. Saunaa en talvella pese, koska pihasauna ei ehtisi kuivua riittävästi. Sen pesu odottaa kesää.

Toisaalta, rakastan rauhallista kynttilänvaloa ja hämäryyttä, joten sen puhtaankin kodin piilotan sitten hämärään valaistukseen.

Joulun tuoksu.

5. Aito vai led kynttilä?

Poltin ehkä kahtena iltana kynttilöitä, aitoja. Loput steariinit päätyvät sytykkeisiin. En polta myöskään led-kynttilöitä, paitsi siis valosarjoja, jotka ovat led-valoja.

6. Vihreä vai punainen?

Pöytäliina punainen, joulukuusenpallot molemmissa väreissä, muuten en niinkään väritä mitään erikseen jouluksi. En vaihda verhoja tai tekstiileitä.

7. Jouluneule vai ehdoton ei?

Heh, minusta tämä on yksi hauskimmista jenkkiläisistä keksinnöistä. Niin karmea, että on jo hauska. Joka vuosi mietin, että pitäisi hankkia koko isolle perheelle samanlaiset neuleet ja pyrkiä ottamaan jokin hullunkurinen joulukuva varta vasten. Ajatuksen tasolle on jäänyt. 

8. Koristelussa överit vai vajarit?

Olen joulun överi-ihminen, joten kaikessa överit. Levitän koristeet jo hyvissä ajoin joulukuun alussa ja hehkuttelen joulua läpi kuukauden ihmisten riesaksi. 

Toisaalta kertään koristeet pois heti joulun jälkeen, enkä käsitä sitä perinteistä tapaa jatkaa joulua loppiaiseen saati jonnekin Nuutinpäivään....

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

Ei kumpaakaan. TV ei juurikaan aukene jouluna. Joulurauhanjulistus jäi tänä vuonna väliin, koska olin töissä. Sen haluan perinteisesti katsoa ja ehkäpä jonain vuonna ajelemme Turkuun sitä paikan päästä kuuntelemaan. Se on lapsuudesta asti liittynyt jouluun ja jouluni alkaa siitä.

Toisaalta tänä vuonna kävimme leffassa erikseen sekä joulupäivänä että tapanina. Kumpikaan ei tosin ollut lasten- eikä romanttinen.

10. Joululimppu vai saaristolaisleipä?

Leivon itse saaristolaisleipää. Joululimppu lienee sellainen makeahko limppu, josta en erikoisemmin pidä. Jostain syystä maltainen makeus ei ole omassa suussani niin "liian makea" kuin tuollainen makea joululeipä.

11. Piparkakkutalo vai kaupan piparit?

Molempi parempi, vaikkakin tänä vuonna vain kaupan pipareita ja sinihomejuustoa.

12. Liköörikohvehdit vai englanninlakritsi?

Englanninlakritsit ovat karmeita! Liköörikohvehdit ei paljon parempia, mutta jos on pakko jompiakumpia hankkia, kallistun ennemmin liköörikohvehteihin. Mielummin jätän molemmat kauppaan.

13. Joulusaunassa vihta vai ei?

Meillä ei vihdota joulusaunassa. Istun mielummin hiljaisuudessa, hengittelen ja nautin hiljaisuudesta, raukeudesta, hämäryydestä ja koirien tuhinasta. 

14. Joulupukki vai lahjasäkki salaa kuusen alle?

Lasten kasvettua paketteja on vaan kerääntynyt kuusen alle. Silloin kun lapset olivat pieniä, pukki kävi pari kertaa salaa mm. savupiipun kautta meidän ollessa pimeässä etsimässä salaisuuksia (taskulamppu, etukäteen viritetyt heijastimet puissa ja pienet paketit reitin päässä). Pukki on myös käynyt. 

Olen sillä lailla tylsä, että minusta pukin käynti on vähän turha ohjelmanumero, koska se pitää varata tietylle kellonlyömälle ja päivää on kivempi viettää omaan tahtiin eikä kellottaa mitään. 

Itselle hankittu joululahja tänä vuonna.

Puinen Suomen kartta, johon voi merkitä käymänsä kansallispuistot.

15. Lahjat lemmikeille?

Olen hankkinut satunnaisesti jotain lahjoja koirille, mutta niille suurin lahja on pitkät ihanat lenkit oman lauman ihmisten kanssa, normaali elämä, johon kuuluu ruoka säännöllisesti, rapsutuksia ja oikeus tulla sohvalle kylkeen kiinni. Joku erillinen puruluu toki voi kuulua jouluun, mutta meillä saattaa saada ylimääräisen puruluun ihan vaan viikonloppuna tavanomaista pidemmän lenkin jälkeenkin.

16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Tässä olemme huonoja. Haluaisin nähdä jokaisen lahjan avaamisen erikseen, mutta joskus ihmiset on vaan niin malttamattomia, että jokainen repii papereita yhtä aikaa.

17. Joululahjojen avaaminen aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan päiväkausia?

Siis onko tähänkin muka vaihtoehto?? Tietenkään niitä ei mitään säilytellä vaan kaikki avataan samantien.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

Joka joulu haluaisin, että tunnelmaa olisi kuvattu, mutta nautimme hetkestä ilman kameraa ja harmittelen asiaa päivää myöhemmin, ettei taaskaan otettu yhtään kuvaa.

19. Aattoillan joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

Ilmeisesti puhutaan taas telkkarista? Ei kumpikaan. 
Aattoilta menee monesti sohvalla joko uuden tai vanhan kirjan kanssa, takkatulta katsellen tai vielä mieluummin lautapeliä pelaten. Jotain joulumusiikkia voi toki soitella taustalla, mutta sekin tulee levyltä.

20. Tapaninajelu vai -kävely?

Kävely, tietenkin. Jouluaaton kävely, joulupäivän kävely, Tapaninpäivän kävely. Arkikävely. Sitä samaa joka päivä. 

Raitis ilma virkistää ja kahvi maistuu valtavan hyvälle kunnon aamulenkin jälkeen. Tänä vuonna Tapaninkävelyllä teimme normaalia pidemmän lenkin, koirat saivat haistella uusia hajuja ja pääsivät vähän vapaana kirmaamaan pellolle ja jopa aidattuun koirapuistoon, kun siellä ei ketään ollut. 

Aika reporankoja onkin kotona näiden lenkkien jälkeen.

Joulukuisia juttuja

Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀

Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.

Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....

Tästä maljasta tuli varsin kiva. 

Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,

mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.

Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.

Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan 

loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.

Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.

Kodin rauhaa. 
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,

teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.

Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.

Jouluhalko.

Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa. 

Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.

Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.

Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.

Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.

Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää.... 

Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!

Vanhat sedät jaksaa heilua.

Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse. 

Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä.