Hellää helmikuuta

Tammikuusta 2024 jäi päällimmäisenä mieleen jokseenkin hirvittävä liukkaus. Itse asiassa taisi olla ihan alkukuusta myös ne kovat pakkaset, joiden jälkeen föhn-tuuli kävi päälle ja sulatti suuren osan.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että maailma on käveltävissä varovasti, eikä yhtään ainutta nollan ylittävää päivää tarvittaisi, ennemminkin ihan muutama sentti kosteahkoa lunta tuohon päälle. Se tekisi pinnoista miellyttävän tahmeat kävellä rennosti.

Taimikasvatus ei varsinaisesti etene. Jouduin nauramaan itselleni, kun mies totesi, että viime vuonna oli ihan sama tilanne. Kylvin siemenet ja olin kahden viikon jälkeen aivan hermokimppu, kun homma ei lähtenyt vetämään. Huoh!
Luin Jovelan Johannan tekstin noista lämpimistä kasvualustoista, ja toden totta, sehän meillä tässä ongelma on. Nuo turvepotit ovat järjettömän kylmiä, joten ei ihme, ettei idä. Toisaalta ei saa unohtaa faktaa, että kaivoin kätköistä myös mm. myskikurpitsan siemenet vuosimallia 2021 joten itämättömyys lienee myös ihan omaa vikaa. Samoin viime kesänä noukitut ananaskirsikat, jotka eivät ehtineet edes kypsyä. Hulluko olen, kun kuvittelen niiden siemenien sitten jaksavan lähteä kasvamaan?

Missä vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin?

Tekeleet tältä viikolta

Savityöt jatkuivat tauon jälkeen ja ideaköyhänä varastin tämän ajatuksen suoraan Pinterestistä. Kuvittelen siis, että näistä voisi tulla kaikista vähän eri sävyisiä sinisiä, ja jos ripustaisin ne naruun puukeppiin, ne voisi ehkä laittaa koristeeksi seinälle. Jää nähtäväksi. 

Vähän ongelmallista on se, että lasittaa voi vain toiselta puolen. Uuniin ei voi laittaa mitään niin, että lasite on uunin pohjassa, joten pitäisi keksiä tuet, minkä varassa nämä voisi olla ja lasittaa edes suurelta osin. Kyselen tästä lisää ensi viikolla, kun pääsen viimeistelemään ja totean jäävätkö polttoon asti. 

Bono-koira oli reissussa kasvattajan luona viikon verran. Tähän lomaan liittyy myös tällainen "perästä kuuluu" viesti. Kovin hyvin se oli solahtanut kasvattajan perheeseen, sen jälkeen kun ensin 12v mummokoira teki selväksi, että hän on perheen matriarkka ja pomo, ja kaksi muuta tyttöä samoin selvittivät, että he itse asiassa määräävät myös sängyssä paikan, minne vieraan sopii päänsä painaa. 

Oli ilo tehdä lauantaina pitkä aamulenkki kaikkien koirien kanssa. Ilma oli suloinen ja lumi natisi kenkien alla. Bonolla oli valtavasti lukemattomia uutisia matkan varrella eikä kiire ollut kellään.

Nämä kaislat ovat itse asiassa yhden päätien varressa ja minusta tekevät jotenkin ihanasti sellaisen kevätfiiliksetn (vaikka helmikuussa siitä on vielä ihan turha puhua), erityisesti tuota sinistä taivasta vasten. Vähän myöhemmin keväällä aurinko alkaa laskea niin, että kaislat saa siihen punaiseen kiinni. 

Lauantain sauna oli Bonolle myös viikon kohokohta. Meillä Merlin tulee saunaan, se sammuu lähes samantien kyljelleen lauteelle, ottaa ensimmäisen kierroksen löylyt ja haluaa sitten sisälle nukkumaan. Beet sen sijaan jatkaa kierros kierroksen jälkeen. Ne käyvät piehtaroimassa hangessa ja juovat löylyvettä, makailevat lauteilla rentoina ja hiljaa. 

Yhtään koiraa meillä ei ole koskaan tuotu saunaan, kaikki ovat tulleet sinne itse. Ja jokainen on jäänyt nauttimaan. Saunaa ei meillä lämmitetä kovin kuumaksi, sellainen 60 astetta on meistä hyvä. Pystyy hyvin hengittämään ja istumaan pitkiäkin aikoja vaan rentoutumassa. Pata kuitenkin lähtee niissäkin lämmöissä jo kiehumaan hyvin, ja ilma on pehmeän kosteaa.

Meillä on meidän mielestä ihan paras pihasauna!! ♥ 

Pientä myrkynkeittoa

Tehtiin kirpputorikierros, mutta löytöjä ei ollut. Ennemminkin pisti erikseen silmään, että kahdella isolla kirppiksellä oli tosi runsaasti tyhjiä pöytiä ja hyllyjä - ja että ihmiset tuntuvat hinnottelevat kaiken mahdollisen niin, ettei sitä kukaan halua ostaa. 

Osa tavarasta tuntui olevan silkkaa roskiksen täytettä, kuten vanhoja viinapulloja. Jossain pöydässä pisti silmään, että sinne oli tuotu iso osa vähänkin kalliimman tapaisia astioita; oli Taika-mukit, ja -lautaset sekä Muumi-mukit ja vielä jotain muuta Iittalan keittiökamaa. Hinnat vaan oli Taika-mukeissakin samat kuin esim. Prismassa, joten vaikea kuvitella niiden menevän käytettynä kaupaksi. Toisaalta jäin sentimentaalisena pohtimaan, josko perheessä on rahat loppu ja ruokalaskun kattamiseksi kiikutettu kirpparille ne ns. paremmat astiat.

Toisen kirpparin yhteydessä on Minihinta-niminen market. Sen myynti oli sitten kaikkea mahdollista ja vielä vähän. Oli pesuaineita, kynttilöitä, paperitavaraa ja jotain vaatteita. Osa ihan älyttömän halpaa (kuten ostamani tuulilasin pesuneste....) ja osa sitten sellaista, mille ei nyt vaan meillä ollut käyttöä. Mutta kauppa oli hupaisa. Voin tehdä retken sinne toistekin ihan vain katselumielessä. 

Paluumatkalla pysäytin saksalaisen marketin kohdalla, koska niillä on parhaat ja suurimmat inkiväärit. Pari miehen käden kokoista palaa ja pari pussia sitruunoita. Myrkynkeittoon kotona. 

Sulattelin hunajaa lämpimään veteen ja mies päristeli noista hedelmistä mehulingolla varsin tiukkaa tavaraa. Sitä kun ottaa snapsilasillisen aamuisin, luulisi pysyvän tautien loitolla.

Toistaiseksi helmikuu on hellinyt ainakin sään puolesta. Toki se Norjalainen myrsky tuntui melko reippaana tuulena vielä tänään ja savupiipussa vihelteli kun poltettiin. Mutta kiitos, näin saa jatkua.

Joulukuisia juttuja

Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀

Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.

Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....

Tästä maljasta tuli varsin kiva. 

Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,

mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.

Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.

Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan 

loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.

Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.

Kodin rauhaa. 
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,

teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.

Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.

Jouluhalko.

Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa. 

Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.

Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.

Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.

Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.

Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää.... 

Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!

Vanhat sedät jaksaa heilua.

Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse. 

Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä. 

Marraskuun huvit

Aloitin kansalaisopiston savityökurssilla syksyn aluksi. Olen vähän outolintuna siellä, tuntematta ketään ennestään - ja myönnettäköön, että alkuun oli myös vähän tunnelma, että  "joku vei paikan siltä ja siltä, joka on aina ollut tällä kurssilla..." Muu porukka on siis käynyt samaa kurssia jo useita vuosia. En kuitenkaan suostu kantamaan mitään syyllisyttä siitä, että ehdin varata itselleni paikan kurssilta. Se on ensi syksynä sitten tapeltava uudestaan paikasta, samalla viivalla ollaan. Toki on kovin harmi, ettei kursseja voida järjestää niin montaa kuin halukkaita olisi tulossa.

Minähän olen täysin lahjaton taiteellisesti, ja nähtävästi myös varsin mielikuvitukseton, kun pohdin mitä seuraavaksi alkaisin tehdä. Kun koko homma oli alkuun vielä sellaista, etten oikein tiennyt aikatauluista ja muista, päätin aloittaa joulujuttujen valmistelun hyvissä ajoin. Siihen sitten joukkoon vähän jotain syksyistä... 

Ensimmäisellä kerralla käteen lyötiin pala savea ja ohje oli pelkästään omin käsin tehdä "voimahahmo". Kuten sanottua, mikään hahmo ei eityisemmin tullut mieleen, joten päädyin tekemään kolme pientä "kivikasaa". Juuri niitä, joista joka paikassa sanotaan, ettei esim. luonnonpuistoihin enää saa kasata. Omasta mielestäni niistä tuli ihan lystikkäät, vaikka olisin jälkiviisaana voinut painaa ne litteämmäksi vähän Pyhä-Nattanen-tyyliin. Mutta siellä ne nyt seisovat saunan eteisen ikkunalla ja sopivat hyvin maisemaan.

Voimahahmo-kivet takana, tontut ja yksi

Halloweenin lehdistä

Kivet käsiteltiin patinoimalla, ei lasittamalla. Patinointi on enemmän mattapintainen. Valitsin tarkoituksella ruskeanmustan värin. Idea oli levittää väri poltettuun saveen ja pestä osa pois. Koloihin ja taitteisiin jäi sitten väriä enemmän ja pinnasta tuli miellyttävän elävä. Itse asiassa ihastuin tuohon patinointiin aika tavalla.

Pari syksyn lehteä tein, toisen kuivatin kuppimaiseksi ja yllätin itsenikin sillä, miten kiva siitä tuli oranssiksi lasitettuna. Lasitteen väri nimittäin ei paljastu vielä levitysvaiheessa vaan vasta poltossa...

Toinen lehti on vielä tuloillaan, kaikkea ei ole ehditty vielä lasituspolttaa. Ajattelin tehdä lehtiäkin lisää, koska niistä saa ihan kivat pöytäkoristeet syksyn kattauksiin. Kuppimaiseen voi vaikka laittaa tuikkukynttilän.

Myös pikkutontut on kohtuullisen kivat, niitä teen vielä lisää, että saan koko perheen.

Tontut takan päällä

Muuten marraskuu yrittää taas heti alusta lähtien tapppaa. Liukasta siis. Ja selkäongelmia. 
Aamun lenkit meni muutamana päivänä niin tönkkönä, että seuraavat yöt sitten iloisesti Buranan voimin valvoen... 

Tuohon peilijäiseen liukkauteen kun ei pure mikään nastakenkä, se on vaan liukasteltava. Onneksi toistaiseksi on taas plussalla. 

Muita marraskuisia juttuja on jokaviikkoinen rokotus eli rokotamme massatilaisuuksina ja ylitöinä joka sunnuntai. Omissa töissäni käyn vielä rokottamassa erikseen mm. eri vanhusten asumisyksiköt. 

Piikkejä riittää..... 

Hoitajat työssään....

Jospa tämä vuoden synkin kuukausi tästä sujuisi. Joka vuosi tähän aikaan mietin miksen varannut jotain lomaa ainakin viikoksi, että pääsisi pois tästä synkkyydestä. 

Kyllä se tämäkin kuukausi tästä. Kohta on ns. vuoden harmain päivä ja ehkäpä pikkuhiljaa joulufiilistä kohti. Takka on toiminnassa ja poltetaan joka ilta ainakin vähän. Elävä tuli tuo niin kivaa tunnelmaa kotiin.