Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskasta Joulua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskasta Joulua. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. marraskuuta 2025

Sedät (ja täti!) jaksaa heilua

Viime vuonna oli välivuosi. 
Ei mitenkään paikatakseen, vaan tunnelman vuoksi: tälle vuodelle on KAKSI Raskasta Joulua -lippua. 😜


Salon Uskelan kirkko

Ensimmäinen keikka oli tällä viikolla kirkossa. 

Hurmaava keikka! Korvaystävällinen, lämminhenkinen ja kaikin puolin suloinen joulutunnelman luoja. 
Artistit istuivat laulaessaan, soittivat akustisesti ja vetivät niitä rauhallisempia ja tunnelmallisia joululauluja. 

Kotimatkalla sitten puhuttiin, että muutama reippaampi viisu olisi sopinut joukkoon. Joku perinteinen Kulkuset tms. Mutta ehkä tuo kirkko paikkana vaati hartaampaa tunnelmaa. Yhtä kaikki, pistin samantien liput tilaukseen viikon päästä olevaa räime-keikkaa varten, vaikka vihaan tuota Turussa olevaa Gatorade-areenaa paikkana. Täysin epäkelpo minkään bändin kuunteluun, mutta valitettavasti Logomo on hinnoitellut itsensä ulos, joten jäähallia sitten.


Artisteina Marco Hietala, Tony Kakko ja JP Leppäluoto

Raskasta  Joulua -orkesteri on entisellään. Mahtava porukka! 

Tykkään kovasti tästä konseptista. Kotimaiset joululaulut on jostain syystä kovin mollivoittoisia ja itkuvirsimäisiä tyyliin "lapsi menee pesuveden mukana hankeen ja tuli polttaa torpan..." 
Tuolla hevirock-mentaliteetilla niistäkin tulee suorastaan hauskoja, vähättelemättä yhtään kuitenkaan sitä laulun sanomaa. 

Tony Kakon absoluuttinen sävelkorva ja ääni oli kyllä karvat pystyyn nostattavaa. Noin kun akustisesti säestää, ei laulu häviä räimeen joukkoon ja jokainen virhe kuuluu. No, tämän herran kohdalla ei kuulu. Jopa tällainen maallikko kuuli sen nuotilleen menon tarkkuuden niissä hankalimmissa biiseissä, jotka, ehkä juuri siksi, oli Tonylle valittu. 

Hietala esiintyy vähän turhan paljon. Luontevampi käytös olisi ehkä ollut suotavaa, mutta hienosti se pistää falsetin ja oman äänensä sillä lailla rinnakkain, ettei ajoittain tiedä vetääkö falsetissa vai omallaan.... Ave Maria oli järisyttävä!! 

JP taas on herttainen vanha setä. Laulaa ja esiintyy sopivan tonttuna, hyvällä fiiliksellä ja huumorilla. Täytynee ehkä hakeutua jossain kohtaa YÖn keikalle nyt kun JP keulii siellä. 

Salon porukka oli mainio yhdessä ja erikseen!

Torstai meni töissä hyräillessä joululauluja jopa siihen saakka, että pari potilasta käytävällä kysyi onko pikkujoulukausi jo alkanut vai hoitaja muuten vaan niin hyvällä tuulella. 😀

tiistai 5. joulukuuta 2023

Joulukuisia juttuja

Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀

Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.

Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....



Tästä maljasta tuli varsin kiva. 
Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,
mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.
Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.

Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan 
loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.
Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.



Kodin rauhaa. 
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,
teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.

Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.


Jouluhalko.

Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa. 
Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.

Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.

Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.
Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.
Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää.... 
Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!
Vanhat sedät jaksaa heilua.




Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse. 

Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä. 

torstai 2. tammikuuta 2020

Joulu ja vuodenvaihde

Kirjoitukset menee nyt ihan hullussa järjestyksessä.... mutta helppohan se oli painaa "julkaise" edellisen jutun kohdalla, mikä oli kirjoitettu valmiiksi.
Havaitsin muuten itsekin sen hölmön jutun, että vaikka nuo mun jaottelemat kirjat on omalla näytöllä ihan siististi 10 nipuissa, ne tosiaan näyttää jakautuvan ihmeellisiin välilyönteihin julkaistuna. No, ihan sama, en aio sitä käsitellä montaa kertaa.


Tähtitaivas toivottaa tervetulleeksi kotiin

Ennen joulua kävin kahdella hyvin erilaisella, mutta kivoilla keikoilla hakemassa joulufiilistä.
Keuhkolääkärin ja kollegan kanssa käytiin Turun Logomossa kuuntelemassa Club for Fiven joulukonsertti ja sen päälle syömässä Blancossa.


Uuuuuh, mikä viikuna-halloumisalaatti!!!

Seuraavana päivänä joulumieltä rakensi jälleen Raskasta Joulua -kiertue, jolla nuo pitkätukkaiset hevirokkarit saivat allekirjoittamaan hykertelemään ja nauramaan taas! Siinä on perheellisillä, isoilla äijillä kyllä niin hyvä meininki, että huh huh. Varsinainen hyvän mielen keikka.
Meikäläinen rokkasi lopun eturivissä ja hahaa, kitaristi Tuomas Wäinölä heitti plektran joka osui ihan suoraan kohdalle. Siinäpä joulukoriste! *tirsk*


Mikä mieletön energia, vaikka väkeä oli tosi niukasti!

Kolmas tapahtuma vielä ennen pyhiä oli kauan odotettu Star Wars -saagan viimeinen osa eli The Rise of the Skywalker, jonka pääsin vihdoin lauantaina katsomaan. Fani mikä fani!

JOULU
Minähän vietin aaton pitkässä päivässä työmaalla. Fiilis oli hyvä ja tonttulauluja jaksettiin veisata aika ajoin vielä illansuussakin. Hyvällä porukalla töitä jaksaa tehdä tuollaisena erikoisempanakin päivänä. Töissä on muutenkin aika eri tunnelma just jouluna ja äitien/isäinpäivinä, kun omaiset on eri tavoin käymässä ja eri tunnelmissa kuin arkena.

Kotona oli ollut rauhallista. Mies ja Ipana olivat viettäneet aattoa kotona ja Ipana taisi poikaystävällään käydä, vaikka perinteinen "oman perheen kesken" -päivä olikin.

Joulupäivänä poika sitten noukittiin meille. Ipana tykkää ajella ja meistä on vaan kivaa, että perheessä on vapaaehtoinen kuski. Minä olin joulupäivänä lääkevuorossa (12-20) joten illalla ehdittiin höpötellä koko porukalla. Sauna lämpeni, tietenkin.
Tapanina käytettiin miehen kanssa koirat pitkällä metsälenkillä aamusta, sitten poikakin oli jo hereillä ja juotiin siinä kahvit porukalla ennen kuin minun piti lähteä töihin (taas lääkevuoroon). Meillähän on ollut usein tapana, että kutsutaan anoppi ja appiukko syömään meille joulun pyhien aikana, mutta he olivat olleet miehen siskon luona aattona ja auto oli kotimatkalla sanonut sopimuksen irti....
Niinpä mies nappasi autonsa ja lapset, yhden vielä matkalla lisää, ja ajoivat yllättämään appivanhemmat käymällä heillä syömässä ja tervehtimässä.

Viikonloppuna sitten oli meidän perheen joulun vuoro, kun olin itse vihdoin vapailla.
Ipana ajeli taas Turkuun noukkimaan isompia sisaruksiaan ja koko konkkaronkka pääsi ruokapöytään. Koska meillä on ollut vuosia periaate "jouluna syödään lempi- ja herkkuruokia", eikä kukaan ole erikoisemmin perinteisten joululaatikoiden ystävä, tarjolla oli tällä kertaa peurakäristystä muussilla, jääkellarin lohta, waldorfin salaatti ja perunasalaatti. Jälkiruokana sahramikakku, joka jostain syystä ei päässytkään lasteni suosioon, vaikka itse olen siihen kovasti ihastunut, sekä vaniljapannacotat kaikille.


Tein kaksi isoa lohifilettä jääkellarissa ja ne tuli syötyä kaikki

Ruuan päälle yllättäen jälleen sauna....  En ole ainoa saunahullu tässä perheessä.  =)
Ja saunan päälle pelilauta esiin ja haasteena tällä kertaa Scrabble.
Emme ole kovin tiukkapipoisia sääntöjen suhteen, joten turkulaisittain mm. sana "bankis" on ihan oikeaa suomea, koska Turussa sijaitsee oikeasti kapakka nimeltään Bank ja niin edelleen. Harmi kyllä, tällaiset vitsit eivät aukene kerrottuna, mutta sanottakoon, että meillä naurettiin vedet silmissä eräänkin kerran pelin edetessä. Mitäs laittavat niin vaikeita kirjaimia jakoon peliin.


Lahjoja olin ostanut tänä vuonna hyvin hillitysti.
Isot muksut saivat kookkaan paperipussukan mieheen/naiseen, ja sinne olin kerännyt erinäisiä purkkeja/pulloja, joissa mm. pyykkietikkaa, kuivattuja mausteita, chiliä, marjarouheita yms tarvejuttuja, jotka kuluvat pois. Molemmat saivat tietenkin hyviä kahvipapuja yms.
Tyttären miehelle olimme hankkineet virvelin. Hän oli siitä hyvin otettu. Kelpaa nyt lähteä heittelemään.

Keskenään vaihdoimme myös vain tarpeellisia juttuja. Sanokaa mitä vain, mutta kirjat on hyvin tarpeellisia.....


Mies oli kiltisti ostanut minulle pari yöpaitaa, joita olin toivonut, koska niissä retaleisissa T-paidoissa ei enää kehtaa liikkua, joten paiskasin tyytyväisenä vanhat roskiin.

UUSI VUOSI
Koska tämä ammatti, olin tietenkin myös uuden vuoden aaton pitkässä päivässä.
Täytyy sanoa, että vuoden viimeisenä päivänä meinasi sitten mennä kuppi nurin työpaikalla pienten resurssien vuoksi, ja ilmoitinkin esimiehille, että jos ei muuta, niin tällä ajetaan loputkin mehut ja sairaslomaa odotellessa....
Loppuun vedin avautumisen jälkeen, mutta hetkellisesti harkitsin kyllä kotiin lähtöä.

Kotiin pääsin ajoissa (klo 21), mutta tosi väsyneenä. Edes saunaan en jaksanut. Sehän on ollut yksi meidän vuodenvaihteen perinteitä. Vanhempi koira ei ole mitenkään erikoisen paukkuarka, mutta läähättelee ja stressaa kyllä välähdyksiä. Saunan hämyssä sekin rauhoittuu.
Niin keski-ikäinen olen, että olin sängyssä klo 22:10 ja unessa varmasti jo 22:13. En ole yöllä kuullut risahdustakaan. Mies sanoi havahtuneensa paukkeeseen puoliltaöin, mutta minä ja koirat vedettiin läpi yön tiedottomana. Toisaalta, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla heti 7 jälkeen aivan pirteänä ja hyvän tuulisena (mikä ei ollut itsestään selvyys sen päivän jälkeen) ja teimme ihanan koiralenkin hiljaisessa metsässä.
Eilinen meni vielä työmaalla iltavuorossa ja nyt on edessä aivan ihana kuuden vapaan putki!

Kiitos teille, jotka olette mukana!
Ihanaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulun puuhia

Se lähestyy taas suurin harppauksin.
Parasta kaikessa on tosiaan tieto, että saan kuin saankin kaikki lapset tänä vuonna kotiin!! ♥
Ja toisena se, että päivä alkaa pitenemään kun nämä pyhät on vietetty. Jee!!


Isäntä viritteli meidän pihamajakkaan pihavalon. Vähän majakkaa piti korottaa, että valo ei paistaisi suoraan lasin läpi, vaan vähän sieltä kaulan korkeudelta loimottaisi.
Ihanan tunnelmallista!!!

Meidän uusi jouluperinne lienee aloitettu vuosi sitten: keikka kuuntelemaan, miten hevilettiset miehet (ja nainen/naiset) kiekuvat perinteisiä joululauluja vähän reippaamman säestyksen tahtiin.







Mielettömän hieno keikka! 
Salossa paikalla Marco Hietala, Ville Tuomi, Tommi Salmela, Pasi Rantanen ja Elize Ryd.

Mainittakoon, että paikallinen lehti kirjoitti kohtuullisen ylistävän jutun aiheesta ja salolainen yleisö kehuttiin siinä sitten samalla. Röyhistelin kyllä vähän.  *heko*  (Olisin linkittänyt jutun, mutta nykyään lehdet ei julkaise juuri mitään ilman rahaa, joten juttua ei ole näkyvissä (ilmaisessa) nettilehdessä.)

Itse tanssin pöydillä. No, en ihan. Mutta penkeille kiipesin seisomaan ja vetelin viimeisen puoli tuntia siinä, koska porukka seisoi ja tällainen hukkapätkä ei nähnyt mitään jengin takaa. Yhteislauluja ja kunnon tanssit. Vähän hermostutti, että tipahdan, joten piti tyytyä ketkuttelemaan jalat tukevasti kahdella eri jakkaralla.

Joululaulut iskee aina muutenkin, ja tuo on konseptina niin hullu, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Totta puhuen en kuitenkaan mielelläni kuuntele RJ levyjä esim. autossa. Sama tunnelma ei vaan välity. Levyltä haluan kuunnella ne perinteiset perinteisenä.


Kotia laitoin sen verran jouluasuun, että ostin Ikeasta pari punaista tyynyliinaa ja nuo harmaat huovat sohvalle. Alunperin olisin halunnut punaiset, mutta sellaisia ei ollut. Tuo harmaa on rauhallinen ja kiva, ja koska tuolien päälliset on punaiset, joulufiilistä on tekstiileissä näin riittämiin.

Jouluvalmistelut on muuten menneet rauhassa ja hyvin. 
Parina iltana otin asiakseni oikein tehdä jotain, ja nyt jääkaapeissa näyttää jo varsin namilta....

Tässä tulossa pororulla.
Leikkele kylmäsavuporoa folion päälle limittäin, päälle mautonsa Philadelphia-juustoa ja napakalle rullalle. Tämä pakkaseen, ja jäisestä pötköstä leikataan viipaleita tarjolle.
Viime vuonna laitoin jotain maustettua juustoa ja se oli todella vahvan suolaista. Tästä syystä tänä vuonna tuo "mauton".




Ai että sieppaa toi keittiön valon keltainen väri!!!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Raskasta Joulua

Tällainen keski-ikäinen täti-ihminen fanittamassa hevibändiä on tietenkin aivan hillittömän huvittavaa ja aiheuttaa kanssaihmisissä lähinnä myötähäpeän tunteita.
Antaa mennä vaan.  =)


Sen jälkeen kun reilu vuosi sitten törmäsin noihin idoleihini livenä ja höpötin heidän kanssaan useamman minuutin selfien ottamisen jälkeen, päätin, että seuraavalle Raskasta Joulua -kiertueen keikalle hankin liput vaikka mikä olisi. Toukokuussa siis varasin Turun Logomoon liput.
Periaatteessa olisin halunnut ne vasta ns. pääkonserttiin 15.12., mutta koska joulukuun aikana on joitain muitakin menoja, pelkäsin, etten saa kaikkia toivomiani vapaita enkä ehkä pääse.... joten tähän alkuun sitten.

Eikä haitannut penninkään vertaa!! Päinvastoin.
Keskellä kylppärikatastrofia, ihanaa, että oli jotain iloista ajateltavaa!!!



Musiikki oli fantastista. Perinteisiä joululauluja, joten mukana sai vetää äänen koko massalla.....


Floor ehti sittenkin Turkuun!
Uskomatonta kuulla Hollantilaisen Jätin vetävän ruotsiksi ja suomeksi joulumusiikkia.....
Toi ääniala on uskomaton. Kylmät väreet vaan kulki.....

Ja jotkut sitten kiekuu jonkun Turusen perään....  (makuasioita, sano!)


JP Leppäluoto, Marco Hietala, Antony Parviainen ja bändi tässä.


Aamulla muutaman hullun tunnin unien jälkeen lähdössä tavanomaista reippaampana töihin.
Menen tuossa mustassa RJ tonttulakissa töihin jouluaattona!
(Se on kyllä älyttömän kuuma joten jää nähtäväksi pystyykö koko vuoroa vetämään....)

Purunpää

Jos jotain kaipaan vanhasta kolmivuorotyöstäni, niin arkivapaita. Pystyn järjestämään kampaajat tai ripsien värjäyksen työpäivän jälkeen tai...