Marraskuun mietteitä

Kohta marraskuun puoliväli. Tämä syksy on mennyt omalta kohdaltani yllättävän kevyesti, yleensä olen tässä kohtaa uupunut pimeyteen ja lähinnä voivottelen. (Otin tiukan parin-kolmen viikon kuuriin Beroccaa joka aamu, sekö toi virtaa näin?)
Tosin tänä aamuna töissä tuli työkavereiden kanssa puhetta, että nyt alkaa tuntua kropassa jatkuva pimeys. Eilen lenkille lähtiessä 17:20 oli tosiaan jo aivan pilkkopimeää. (Se kellojen siirto....)

Ystävien vessan ovesta. 

Tämä on ihana!!

Toisaalta muutaman tosi kylmänkin aamun jälkeen nyt on taas ollut lämmintä. Jopa niin lämmin, että pipo on ollut aamulenkillä liikaa ja pitänyt poistaa taskuun kesken kävelyn. Samoin teiden pinta on ihanasti uudelleen sula ja olen pystynyt sittenkin fillaroimaan vielä töihin.

Tuohon puoliläskiin en hanki nastarenkaita. Renkaiden hinta olisi melko kohtuuton siihen nähden miten vähän uskaltaisin kuitenkin ajaa talvella. Kun en ole kokenut talvipyöräilijä, tässä iässä ei uskalla alkaa opettelemaan. Kaatuminen sattuu...

Mutta nautin näistä selvästi plussalla olevista aamuista, jolloin pääsen vielä kahdella renkaalla töihin.

Vaihdoimme pörssisähköön keväällä. Olenkin ahkera sähkönhinnan seuraaja tätä nykyä. Muuten elämäntavat ei ole kovin muuttuneet, mutta toki tarkistan onko jokin hintapiikki juuri päällä, kun pitäisi tiski- tai pyykkikone vääntää käyntiin, jos tilanne on se, että pysty odottamaan sen tunnista muutamaan ennen käynnistystä. (Ja sitten kun hinta on jatkuvasti korkealla, pesen kun tarvitsee. Eipä siitä eroonkaan pääse.)

Mitään patterilämmitystä emme ole vielä laittaneet päälle. Suihkun lattialämmitys on päällä läpi vuoden, samoin vessan pikkupatteri. Kuistilla toki on öljypatteri tasaamassa yöajan viileyttä, ettei kasvit ihan jäädy, mutta muuten lämmitys hoituu toistaiseksi puulla. Kamiinapuhallin tasaa virtaavan lämmön ympäri kämppää. Yläkerta tosin pysyy miellyttävän vilpoisena +18-20 välillä.

Haamuperhe tyytyväisenä lämmöstä

Nuo kivilaatat oli kyllä ihan paras ostos puuhellan päälle. Parin pesällisen polttamisella pinta on illalla +50-60 asteinen ja aamuun "viilenee" +35-40 asteiseksi. Iltapäivällä kun palaamme kotiin ja aloitamme uudestaan lämmityksen, pintalämpö on jossain +30-35 välillä ja lähtee siitä taas nousuun.

Tilasin vastaavan kiven olohuoneen kamiinan päälle. Siinä on tähän saakka pidetty pizzakiveä, joka myös varasi sen verran, että päälle asetettu kamiinatuuletin pyöri varsin pitkään tulen jo sammuttua. Muutenhan peltikamiina jäähtyy nopeasti tulen sammuttua.

Havaintoja tästä uudesta kivestä: tarvitsee polttaa enemmän saadakseen propelin pyörimään, mutta sitten kivi onkin niin kuuma, että se pyöri polton jälkeen 4 tuntia vielä, eli kiven varaus on tosiaan melkoinen.

Keittiössä ei hellanpäälliskivet koskaan lämpene niin kuumaksi, se olisi vaarallistakin, mutta tuo suora lämpö pellin läpi näköjään toimii.

Onnellinen fillaristi marraskuussa

Kuistin lämmitystä pyritään tänä talvena järkeistämään vaihtamalla uusi ulko-ovi. Meillä on vanha talo, joka on vino vähän joka suuntaan, ja kuistille on aikanaan hankittu jonkinlainen halvin mahdollinen ovimalli, joka vielä repsottaa sen verran, että viittä vaille varpuset mahtuu raoista sisälle. (Tässä oikeasti liian vähän liioittelua...) Mies, joka talon kunnosti, ei tehnyt itselleen vaan myyntiin, ja se tulee tällaisessa näkyviin.

Päätimme tilata uuden oven, ja koska ammattilaiset asentavat sen paikalleen, korjaavat vinouden samalla. Uudet tiivisteet, tukeva kunnon ovi ja toki sen ympäristön uusi eristys yms todennäköisesti muuttavat kuistin lämpötaloutta huomattavasti, vaikka se onkin suurelta osin ikkunaa. Se olkoon meidän perheen joululahja tänä vuonna. Onpahan moneksi vuodeksi iloittavaa.

Jouluhalko

Isänpäiväviikonloppu meni kaksin. Lauantaina mies oli kalassa päivän ja toi mahtavan määrän raitapaitoja kotiin. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (7:20) ja lapsilta tuli hauskoja viestejä pitkin päivää. Ennustavasta tekstinsyötöstä saa joskus todella hauskoja "virheitä". 

Aamulla tehtiin ihana pitkä lenkki pitkästä aikaa eri maisemassa ja metsässä. Koirat saivat rallata sydämen kyllyydestä ja olivat tosi tyytyväisiä kotiin päästyään. Otettiin hyvät kahvit, minä aloitin laittamaan ruokia ja mies lähti ripustamaan ulos valosarjaa.
Ruuan jälkeen hetken lepo, ja tuo Ismo Leikolasta tehty leffa kiinnosti ja meni paikallisessa, joten sinne. Varsin hauska, sai nauraa ja toisaalta sai hyvällä tavalla myös ajattelemaan. Leffan jälkeen koirille lenkki ja löysäilyä ilta. Rento viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Satunnaisia kuvia ja tapahtumia

Pelkkää sekalaista soppaa tiedossa.
Purin puhelimesta kuvia koneelle, kiukuttelin, kun kaikki ei kuitenkaan siirtyneet. Ihmettelin tätä aikani, päädyin lähettämään/tallentamaan ne itselleni sähköpostiin, josta voi ladata koneelle. Sitten ällistelin, että kuvat on silti vielä puhelimessa.

Huoh! Tietotekniikan ihmelapsi täällä, päivää.

Ipana kävi ja pelleiltiin pallolla.

Palloon liittyen muuten, meinasi käydä vahinko. Olin kuljettanut sitä taskussa jollain reissulla ajatuksena ehkä ottaa joku kuva. Se tietenkin unohtui, ja lopulta laskin pallon käsistäni eteisen lipaston päälle. Eräänä päivänä oltiin lähdössä lenkille ja puin tossuja jalkaan ja ihmettelin, kun yhden kukan aluslautasesta jollain tavoin nousi höyry. 
Noustuani ylös tajusin, että aurinko paistaa tuohon palloon ja se sulatti siitä aluslautasesta siinä muovia kaikessa rauhassa. Tulipalon riski siis aivan todellinen! Hitsit, että säikähdin....
Sen jälkeen pallo on ollut aina lipaston päällä olevassa korissa ehdottomasti varjossa.

Pidin pienet syyskauden aloittajaiset, kerrankin ihan kaikki lapset ja vanhemmat pääsivät yhtä aikaa. Ahdasta meillä toki on näin isolle lössille, mutta olipa kivaa.

Ruskan värejä.

Tietyllä tapaa harmittaa, ettei meillä ole yhtään vaahteraa. 

Sitten muistan aina miten herkästi ne lähti itämään jokaisesta siemenestä, mikä putoaa ja kiitän onneani, ettei meillä ole pihassa yhtään vaahteraa....

Boogie joutui viettämään krapulapäivää eli lonkka- ja kyynärkuville.

Lopputulos kiittää: parasta mahdollista luustoa! Jes!!

Jovelan Johanna oli laittanut erilaisia sähkönsäästövinkkejä. No, sähkölämmitteisessä talossa, jossa ei kukaan ole päivisin kotona, on pakko lämmittää myös sähköllä, maksoi mitä maksoi. Mutta innostuin toki ideasta laittaa puuhellan päälle lämpökivet imemään lämpöä ja sitten hitaasti levittämään sitä huoneeseen.

Meillähän ei keittiössä ole mitään muuta lämmitystä kuin puuhella, ja tietenkin muualta asunnosta lämpö kulkeutuu ilmavirtojen mukana. Mutta varsinaisia pattereita ei ole yhtään. Poltan kuitenkin talvikaudella päivittäin pari pesällistä klapia hellassa, koska pidän puulämmön pehmeydestä. (ja siitä pienestä savun tuoksusta, mikä väkisinkin tulee....)

Kivien toimittaja on kotimainen HelaStone. (En saa tästä maininnasta mitään hyötyä.)
Olin eritoten kovin iloinen siitä, että toimittaja on kotimainen.

Pyyhin tarkkaan jokaikisen pölyhitusen pois hellan päältä.

Siinäpä homma, kun olen lyhyt pätkä ja hella melkoisen syvä.

Kivet on 40 mm paksut ja niitä on yhteensä kuusi kappaletta.

Alkuperäinen tilaus oli neljä kiveä, 

mutta ilmoittivat tehtaalta, että niistä tulee liian painavat.

Nytkin ovat yli 10 kg/kpl.

Huomaa hassu vaaka.

Pojan tyttöystävä toi sen minulle.

Luulenpa, että itseäni on vauvana punnittu vastaavalla.
Muistelen, että äiti sai sellaisen äitiyspakkauksessa ja meillä

olisi ollut sellainen kotona kun olin lapsi. 

Siinä on tosi hyvä kuivattaa sieniä. 

Voi huvittaa itseään seuraamalla miten 250 grammasta tulee 50 grammaa.

Olen varsin innoissani tästä. Hellaa vasten on kivestä tehdyt pienet "kepit", jotka varmistavat ilmankierron hellan ja kiven välissä. Näin kivet eivät toivottavasti halkea kuumetessaan ja pääsevät lämpenemään tasaisemmin. Halkeamisen riski on varmasti suuri, jos käytän liettä, koska siinä kuumuus tulee suoraan liekistä hellan pintaan. Uunin kautta lämpö nousee tasaisemmin ja välissä on vähän muutakin materiaalia eli hellan itsensä kiveä.

Teen ihan omaksi ilokseni ja kuriositeettina jonkunmoisen seurannan tässä, miten kivien pintalämpö käyttäytyy kun niitä lämmitetään päivittäin. (Sillä edellytyksellä, että löydän sellaisen lämpömittarin....)

Näin syksyn tullen on saanut kaivaa jo pitkät kalsarit esille. Samoin olen työmatkafillarointia varten varustautunut myös kahdella paidalla. Vähän välillä tympii sitten pakata niitä välivaatteita töissä kassiin, koska iltapäivällä lämpö on sen verran korkea, että hikoilen liikaa, jos puen kaikki päälle. 

Toisaalta, eipä ole mitään syytä valittaa. Pääasia, ettei tarvitse palella.