Takkaprojekti

Vanha takka tuli tiensä päähän ja kesän projekti oli purkaa vanha ja syksyllä pohtia sitten uutta.

No, mikäänhän ei koskaan mene kuin kuuluisassa Strömsössä, ei tämäkään. Ensinnäkin havahduttiin mielettömään menneeseen paloriskiin takkaa purkaessa, kun selvisi, että se oli luvattoman heikkoa tekoa. Onni onnettomuudessa, ettei mitään sattunut. Purku sinänsä oli helppoa, tiilethän oli lähinnä purkalla liimattu toisiinsa.....

Pinta kuorittu.

Tästä eteenpäin piti oleman rankkaa työtä, 

irtosi 1,5 tunnissa suunnilleen potkimalla.

Siivo kaiken keskellä oli tosiaan järkyttävä. Se pölyn määrä on jotain sanoinkuvaamatonta. Onneksi oli rakennettu muovitunneli suoraan ikkunaan, joten suurin pöly meni ulos ja tiilien poisheittämisen jälkeen muovin siivoaminen oli kohtuullisen helppoa.

Melko kiva pohja jäi jäljelle.

Vanhaa reikää hyödynnetään jatkossa nuohousluukkuna.

Sitten oli lattia betonoitu siistiksi ja seinä maalattu useaan kertaan. Piti vain ohimennen käydä hakemassa valitsemamme takka ja laittaa se paikalleen. Eikös juuri silloin alkanut jotkin Bauhausin hullut päivät ja haluamamme takka oli kokonaisen satasen halvempi - ja nehän myytiin loppuun päivässä. 😠

Yritin tilata takan nettikaupasta, mutta liikkeet eivät toimita liikkeestä toiseen, vain keskusvarastolta. Joten lähin olisi ollut Tampereella. 

Ihan ei rahkeet riittäneet siihen, että olisi lähtenyt sieltä hakemaan, joten homma jäi syysloman alle hautumaan. Onneksi takkamalli, jonka halusimme, on sellainen, ettei sen kohdalla tarvitse odotella betonin/laastin kuivumisia tms. vaan sitten kun se on paikalleen laitettu, sen voi ottaa käyttöön saman tien.

Sitten olikin yhtäkkiä jo lokakuu ja parina iltana oli lenkin jälkeen olevinaan vilpoisaa. Harmi kyllä oli myös sen verran matalapainetta, etten halunnut alkaa keittiön liettä lämmittämään, joten poltin kynttilöitä - ja kävin tilaamassa vihdoin takan. 

Miehet sen lopulta raahasivat sisään, omani ja kaverin. Pikkasen toista sataa kiloa painoa, sen kaksi miestä kantoi, todetakseen sisällä, että se olisi ollut kevyempi ilman sitä kuljetusta varten tehtyä puukehikkoa, jonka myös toivat olkkariin. 😅  Vaan sattuuhan näitä. 

Seuraavaksi odoteltiinkin nuohoojaa tekemään reikää piippuun. Polttelin sen aikana kynttilöitä, mikä itse asiassa lämmitti yllättävän paljon peltikuorta. Ei niitä turhaan lämpökynttilöiksi mainosteta.
(Nuohooja tulee vasta marraskuun alussa, mutta toistaiseksi pärjätään näin.)

Ei ihan vielä asennossaan.

Eikä nuo tötterötkään tule jäämään siihen päälle....  *huoh*

Harmi, että muurissa on piipun reikä nimenomaan tuossa, missä on. Eli kuvasta katsoen jotakuinkin suoraan takan takana, keskellä tuota kulmasta oikeanpuoleista seinää. Muuten takka olisi asetettu kulmittain, mutta S-mallinen mutka piippuun olisi ollut paitsi hölmöyttä, myös fyysisen tilan vuoksi älytön, joten siinä se sitten seisoo. 

Keittiön hellaa polttelin varovaisesti ja se kuivatti mukavasti talon sisäilman, jolloin lämmön tunne tuli pelkästään kuivumisesta. Puuhella on ihan parasta. Muutama vilpoisa yö tuossa oli, mutta osuivat viikonloppuun, jolloin ehti poltella yhden kierroksen aamulla ja toisen myöhemmin, niin pinta jäi lämpimäksi. Näin arkisin ei muuta ehdi, kuin pari pesällistä laittaa, mutta lämpenee se silläkin. 

Viikonlopun tohinoita ja sadonkorjuuta

Olipa jotenkin kiireinen viikko, joka jatkui vielä viikonloppuun. Silti näin maanantaina on olo, etten ole tehnyt mitään.

Tein viime viikolla parina päivänä ylimääräisen iltavuoron toisessa työpaikassa ja perjantaina oli ihana tulla kotiin suoraan saunaan. Lauteilla istuimme ja puhuimme, että pitänee aloittaa takan paikan valmistelut ja lauantaina lenkin jälkeen vähän kokeilin rappauksen reunaa, joka repsotti. Siitähän irtosi jonkin verran vanhaa maalattua pintaa ja kas, alta löytyi mm. vanhaa sanomalehteä. Ei ollut siis takka tehty vasta 90-luvulla, vaan oli alkuperäinen. Hyvä, että tuli purettua.

Saman lehden ilmoituksista saisi hyvän hevosen ja 

sille apilaheinää. 

Hirveän paljon rappaus ei irronnut. Hioimme vaan reunat suoraan. Sitten piti rapsutella tiilten päältä kaikki irtonainen pois. Se pölyn määrä jälleen.....  pahimmillaan myös palovaroitin kiljaisi, kun pöly tietysti kävi sen nenään siinä alapuolella hiotessa.

Lopulta lattia oli kohtuullisen siisti. Vedettiin ruman keltainen vedeneristys/praimeri pintaan ja jätettiin kuivumaan. Tähän on välillä myös rakennettu "seinät", joiden taakse betoni voidaan lattiaankin valaa. Jospa tällä viikolla saisi betonin levitettyä ja seinän hierrettyä myös siistiksi. Sitten muuri pitää maalata ja nuohooja tulee poraamaan piippuun uuden liitäntäreiän. Lopulta takka voidaan asentaa.

On tämä ollut aika jumppa, mutta toki talvella liekkien ääressä istuessa kiittelen itseäni, että tuli tehtyä.

Vanha työpaikka kyseli josko tulisin tekemään yhden vuoron. Sovittiin sunnuntain iltavuorosta. Matkan varrella se sitten vaihtui niin, että päädyin tekemään yövuoron la-su. Hullu!! Minähän en ole kuuluisa valvomaan ja varsinkaan tekemään yövuoroja. Sehän oli yksi syy, miksi työpaikkaa vaihdoin viimeksi. Ahneudella on siis se kuuluisa loppu ja päätyy hommiin, joista ei niin välitä.

yökkö

Menihän se. Meitä oli kolme vanhaa sijaista ja yksi kesätyöntekijä. Vanha työkaveri nappasi kyytiin la iltana ja ajettiin yhdessä töihin. Samoin sain kyydin kotiin, mikä oli toki kivaa, koska en kokenut itseäni kovin vakuuttavaksi kuskiksi siinä 25 tunnin valvomisen jälkeen....

Onneksi yö oli mukavan rauhallinen, vaikka tekemistä oli koko ajalle. Ei ehtinyt pysähtyä nuokkumaan, mikä on pahinta yövuorossa.

Torkuin muutaman tunnin sunnuntaina aamulla ja sitten lähdin liikkeelle. Parasta pysyä liikkeessä niin ei uuvahda.

Tyrnejä on saatu kerättyä hyvin vähän. Suurin osa ei suinkaan ole vielä edes kypsiä ja kerääminen on todella hidasta. Mutta kuivuri on pöhissyt nyt yötäpäivää ja ensimmäinen satsi oli valmista. Rouhin sen ja kuivatin rouhetta vielä pari tuntia homehtumisen estämiseksi. Osa marjoista kun jää aina vähän kosteiksi.

Tyrnirouhe on niin hyvää!!

Nam!!

Sain vaihtokaupalla ison puskan Mojito-merkkistä minttua, ja keräsin siitäkin lehtiä. Pari satsia teetäkin olen keittänyt, ja koska olen niitä hassuja ihmisiä, jotka tykkää hammastahnan makuisesta teestä, tuo on ihan herkkua. Tein ison kannullisen jääteetäkin kaappiin. 

Loput keräämistäni lehdistä jätin kuivumaan hellan päälle (ei ole lämmitetty). 

Varsinainen sadonkorjuutaso: tarjottimilla kuivuu -30% laputettua leipää koirille, sitten muutama hassu kanttarelli ja minttua.