Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.

Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 

Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....

Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 

Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 

Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.

Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.

Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 

mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!

Näkymä ulkoa

Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.

Ainakin hetken siisti.

Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.

Tuoksuu ihanalle saunassa.

Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀

Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.

Tietä aamulenkillä

Pihan tuija

Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.

Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi. 

Takkaprojekti

Vanha takka tuli tiensä päähän ja kesän projekti oli purkaa vanha ja syksyllä pohtia sitten uutta.

No, mikäänhän ei koskaan mene kuin kuuluisassa Strömsössä, ei tämäkään. Ensinnäkin havahduttiin mielettömään menneeseen paloriskiin takkaa purkaessa, kun selvisi, että se oli luvattoman heikkoa tekoa. Onni onnettomuudessa, ettei mitään sattunut. Purku sinänsä oli helppoa, tiilethän oli lähinnä purkalla liimattu toisiinsa.....

Pinta kuorittu.

Tästä eteenpäin piti oleman rankkaa työtä, 

irtosi 1,5 tunnissa suunnilleen potkimalla.

Siivo kaiken keskellä oli tosiaan järkyttävä. Se pölyn määrä on jotain sanoinkuvaamatonta. Onneksi oli rakennettu muovitunneli suoraan ikkunaan, joten suurin pöly meni ulos ja tiilien poisheittämisen jälkeen muovin siivoaminen oli kohtuullisen helppoa.

Melko kiva pohja jäi jäljelle.

Vanhaa reikää hyödynnetään jatkossa nuohousluukkuna.

Sitten oli lattia betonoitu siistiksi ja seinä maalattu useaan kertaan. Piti vain ohimennen käydä hakemassa valitsemamme takka ja laittaa se paikalleen. Eikös juuri silloin alkanut jotkin Bauhausin hullut päivät ja haluamamme takka oli kokonaisen satasen halvempi - ja nehän myytiin loppuun päivässä. 😠

Yritin tilata takan nettikaupasta, mutta liikkeet eivät toimita liikkeestä toiseen, vain keskusvarastolta. Joten lähin olisi ollut Tampereella. 

Ihan ei rahkeet riittäneet siihen, että olisi lähtenyt sieltä hakemaan, joten homma jäi syysloman alle hautumaan. Onneksi takkamalli, jonka halusimme, on sellainen, ettei sen kohdalla tarvitse odotella betonin/laastin kuivumisia tms. vaan sitten kun se on paikalleen laitettu, sen voi ottaa käyttöön saman tien.

Sitten olikin yhtäkkiä jo lokakuu ja parina iltana oli lenkin jälkeen olevinaan vilpoisaa. Harmi kyllä oli myös sen verran matalapainetta, etten halunnut alkaa keittiön liettä lämmittämään, joten poltin kynttilöitä - ja kävin tilaamassa vihdoin takan. 

Miehet sen lopulta raahasivat sisään, omani ja kaverin. Pikkasen toista sataa kiloa painoa, sen kaksi miestä kantoi, todetakseen sisällä, että se olisi ollut kevyempi ilman sitä kuljetusta varten tehtyä puukehikkoa, jonka myös toivat olkkariin. 😅  Vaan sattuuhan näitä. 

Seuraavaksi odoteltiinkin nuohoojaa tekemään reikää piippuun. Polttelin sen aikana kynttilöitä, mikä itse asiassa lämmitti yllättävän paljon peltikuorta. Ei niitä turhaan lämpökynttilöiksi mainosteta.
(Nuohooja tulee vasta marraskuun alussa, mutta toistaiseksi pärjätään näin.)

Ei ihan vielä asennossaan.

Eikä nuo tötterötkään tule jäämään siihen päälle....  *huoh*

Harmi, että muurissa on piipun reikä nimenomaan tuossa, missä on. Eli kuvasta katsoen jotakuinkin suoraan takan takana, keskellä tuota kulmasta oikeanpuoleista seinää. Muuten takka olisi asetettu kulmittain, mutta S-mallinen mutka piippuun olisi ollut paitsi hölmöyttä, myös fyysisen tilan vuoksi älytön, joten siinä se sitten seisoo. 

Keittiön hellaa polttelin varovaisesti ja se kuivatti mukavasti talon sisäilman, jolloin lämmön tunne tuli pelkästään kuivumisesta. Puuhella on ihan parasta. Muutama vilpoisa yö tuossa oli, mutta osuivat viikonloppuun, jolloin ehti poltella yhden kierroksen aamulla ja toisen myöhemmin, niin pinta jäi lämpimäksi. Näin arkisin ei muuta ehdi, kuin pari pesällistä laittaa, mutta lämpenee se silläkin. 

Vielä vähän ja sitten sisustus (hupsis, se tulikin valmiiksi....)

Plaah! Vielä olisi telkkarin tausta työn alla. Ei siinä muuten, mutta kun telkkarille ei ole olemassa jalkaa, se pitäisi ripustaa jonnekin seinälle siksi aikaa eikä uusiin tapetteihin nyt herrantähden voi ruveta tekemään reikiä yhtä väliaikaista sijoitusta varten. 😟

yläkerran peli-olkkari

Niin, en sitten ostanut lankoja ja alkanut käsivarsi-kutoa. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka osaa ja taitaa. Olen ko. henkilöltä tilannut aiemminkin virkatun maton ja kun laatu on oivallinen, oli turvallinen mieli tilata tämä kun sen netin ihmeellisessä maailmassa näin.

Olin jo ennalta päättänyt, että otan teemaväriksi tällä kertaa keltaisen. Meillä ei ole koskaan ollut aiemmin keltaista huonekaluissa tai sisustuksessa sen kummemmin. Koska omat hiukseni ovat sellaiset raivostuttavat vaaleat, jotka taittavat herkästi keltaiseen, koen aina itseni ihan banaaniksi, jos joudun pukemaan jotain keltaista. 

Mutta tässä: voi pojat miten iloiseksi tulin. Koko huone tuo keväisen pirteän fiiliksen.

Kunhan saamme vielä valot paikalleen, sohvalla on ihana lojua joko TV:n ääressä tai kirjan kanssa käpertyä huovan alle.

*****

Muuten, tiedättekö mikä on takuulla toimivin vaihdevuosilaastari??

- metri jesaria miehen pään ympäri kiedottuna! Sen vaikuttavuudesta kuumiin aaltoihin ei tosin ole vielä tieteellistä näyttöä, mutta todistettavasti pitää yöt rauhallisina ja hiljaisina!

(Heko heko!)

yksi vaihdevuotinen

*****

Takaisin sisustukseen ja tapettihommiin.

Eihän se sitten lopulta ollut kuin yhden iltapäivän ponnistus. Mies irrotti TV:n ja laittoi sen sängylle. Pieni motivaattori hoitaa homma päivässä, että pääsee nukkumaan.... 😁

Vanha tapetti irtosi todella helposti kokonaisina vuotina, ja koska tuo seinä oli hyvin pitkälle suoraa ja tapetti valkoista, sen laittaminen paikalleen oli helppoa. 

Minähän tietenkin halusin taas oman kädenjälkeni tuohonKIN nurkkaan ja pakko oli askarrella sinne vähän kiviä. Tiedä sitten kenen mielestä valintamme on täysin hirveä. Oikeastaan ihan sama. Mehän tuolla asumme ja itselleni on lähinnä tullut nyt olo, että tästä tulee meidän pääolohuone ja alakerta jää ns. kirjastoksi, koska kirjahyllyt ei mahdu yläkertaan korkeuden puolesta.

PS. TV:n alla tyttären uuteen kotiin tuleva TV-taso.

Tähänkin tulee jotain muuta. Pelihylly (lautapelit, noppapelit yms)

Pinterestin ihmeellinen maailma sen sijaan. Voi hyvä tavaton! 

Jos kaikki ne ideat voisi toteuttaa, joita olen tähän mennessä haalinut, tarvitsemme yhden sata neliötä lisää tilaa kaikelle. 😀

Ottaen huomioon miten vähän loppujen lopuksi meillä käytetään alkon tuotteita, on jokseenkin huvittavaa miten isot kicksit sain näistä ideoista. Mutta pakko siis saada oma viinipullokaappi.

Ja päälle orkidea ja sille kasvivalo.

Pakko!

Mies ja poikahan rämpyttää kitaraa, ja molemmat voi lähes kirjaimellisesti pahoin nähdessään tämän. Pojalta tuli melko epätoivoinen viesti, että "äiti, mun kitaroihin ei sitten kosketa".... mutta ilmoittelin asiasta jälleen somen ihmeellisissä ympyröissä ja kas, meillä on romukitara, jota saan alkaa tuunaamaan.

Eiköhän tästä lisää seuraa....  be warned! 

Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Remonttimietteitä/haaveita

Minä haluaisin "uuden keittiön". Tai siis.

Meillä on tehty keittiöremontti alunperin 1999 kun muutettiin. Silloin laitettiin kaikki. Sittemmin, ehkä 5-8 vuotta sitten piti vaihtaa liesi, ja halusin silloin upotettavan uunin sekä liesitason. Olen näihin hirmu tyytyväinen, mutta muu keittiö on edelleen siltä 90-luvulta ja alkaa olla aika kulahtanut.
Lisäksi vuosien varrella olemme ostaneet pari alakaappia (tai siis laatikostoa) lisää, ja niiden etuosien väri on pyökki, vaikka muu keittiö on valkoinen. (Syy tähän on hyvin proosallinen: alkuperäisten kaapien väri ei ole puhdas valkoinen ja täysin saman valkoisen löytäminen oli mahdotonta. Oli helpompi valita suoraan täysin muu väri.)

TämäKIN on asia, joka ottaa itseäni silmään, nyt kun annan sen osua silmiin joka kerta.
Niinpä niin. Päästä ajatus päähän ja sen poistaminen onkin järjettömän työlästä.

Tuo lieden takaseinän laminaattikin lähinnä ärsyttää.

Mainitsemattakaan liesituuletinta, jonka ainoa toimiva ominaisuus on kova ääni.

Se ei siis ime hittojakaan mitään käryä.

Suurin ongelma, mikä ei koske pelkästään keittiötä, vaan koko asuinkerrosta, on hyvin riutunut laminaattilattia. Olen joka tapauksessa jo melko kyllästynyt väriin pyökki, ja lisäksi talon liikkuminen/eläminen ja satunnaiset putoilevat asiat ovat tehneet lattiaan rumia jälkiä.

Saumat ovat eläneet.

Niiden korjaaminen olisi iso työ, eikä jäljen pysyvyyttä voi taata.

Satunnaiset painavat putoamiset näkyvät jälkinä lattiassa.

Keittiö- tai kylpyhuoneremontit ovat niitä, joissa rahaa palaa aivan tolkuttomasti.

Meillä tilannetta hankaloittaa (rahanpuute), että asuinkerros on yhtä ja samaa pintaa ilman väliovia. Listoilla on eri huoneet eritelty toisistaan, mutta laminaattia on joka huoneessa tasaisesti, ja se pitäisi siis vaihtaa aivan kaikkialle.

Ajatuskin siitä, että lähtisi roudaamaan kaikki huonekalut muualle lattian vaihtoa varten. Huh, hiki nousee jo ajatuksesta. (Toki jotain sen suuntaista tarvitsisi tehdä jokatapauksessa, mutta itsellä on mielessä vähän pienempi vaihtoehto....)

Luin pitkästä aikaa mitään blogeja. Tunnen itseni ihan luuseriksi, kun en ole kertakaikkiaan pystynyt/ehtinyt/kyennyt seuraamaan mitä teille kaikille kuuluu ja varsinkaan kommentoimaan kaikkea mitä haluaisin sanoa. Kollektiiviset pahoittelut teille kaikille!!!

Mutta yhtä kaikki. Luin siis Paluumuuttajan blogia, jossa he olivat maalanneet vanhan laminaatin!!

Sytyin idealle heti täysillä.

Tuollaisen voisi tehdä rauhallisesti huone kerrallaan. (Siis minäkin. Tyyppi kaikki-mulle-heti-nyt?)

Betolux-maalissa on varmasti useitakin sävyjä, joita voisin miettiä. Samalla laajensin ajatteluani sen verran, että miksei keittiön kaappien oviakin voisi maalata. Ne on muuten pinnoiltaan hyväkuntoiset, mutta kulahtaneet, osin ehkä vähän tahraiset ja ennen kaikkea olen kyllästynyt. Pohdin samantien myös sellaista pystyisikö noita keittiön kaappien ovien koristeuria täyttämään, jolloin kaikki pinnat olisivat suorat? Hmmmmm..... voi olla, että siinä tapauksessa lopputulos ei olisi siisti.

Menisikö tällainen sellaiseen hyväksyttävään toimintaan, jossa ei tule jätteitä, ei heitetä pois käyttökelpoista ja toisaalta saisin itselleni jotain uutta ja kivaa? Tässä olisi näppärästi talvi aikaa, koska luonnollisesti ensi kevään lakkiaiset (jotka toivottavasti saan järjestää) olisi se kohta elämässä kun olisi kiva esitellä uudistettu köökki! 

Asialla ei myöskään olisi aikataulusyistä nyt kiire, joten ehtisin pohtia värimaailmaa yhdessä ja erikseen sekä lattian että ehkä keittiön osalta.

Jos joku on tällaista tehnyt, olisin ikikiitollinen kaikista suosituksista, kokemuksista, käytännön järjestely-vinkeistä yms.

Vähemmän on enemmän

Nyt kun jälleen yksi lapsi on saateltu maailmalle, ajattelin tehdä sen, mitä moni on jo toteuttanut ja itse olen hävennyt: tupa- ja kaappitarkastuksen.

Kaikki salat siis julki. Huh!! Omalta osaltani olkkarin, vanhan tyttären huoneen ja vaatehuoneen osalta. (Tällä kertaa...  älkää yllyttäkö hullua!)

Kun lapsen huone tyhjeni, päätin samantien, että olkkarista on saatava kamaa sivuun.

Se on ollut ahdas, ja kyse on kuitenkin isosta huoneesta.

Tuon huoneen suurin ongelma on kaksi isoa oviaukkoa, takka ja ikkunat (ja niiden alla oleva patteri, joka ei tosin ole juuri koskaan käytössä). Kaiken kalustaminen on äärettömän vaikeaa.

Jollain tavoin inhoan sitä kun kamat "kulkee pitkin seiniä", mutta kokeilin kerran sohvaa ikäänkuin tilanjakajana keskellä ja siinä se vasta hullu oli.

Imuroin, mutta mattoa en tuonut lattialle. Pidän yleensä kesäajan aina matot pois, koska kuljen itsekin paljain jaloin tai crockseissa pitkin kämppää ja harmittaisi, kun hiekkaa kulkeutuu....  (Nyt koiria jurppii kun märkää turkkia ei pysty kuivaamaan kuin eteisen mattoon!)

Tuo on nopea ja helppo siivota.

Vähän ehkä kaikki hakee vielä paikkaansa.

Tikapuut kuitenkin päätyivät tuohon nurkkaan ja minusta niiden paikka voisi olla siinä. Sen viereinen hylly tosin menee harkintaan....

Olkkarin viereinen huone on ollut jokaisen makkari jossain vaiheessa. Viimeksi meidän, kunnes sinne siirrettiin kaikki tyttären kamat vaan pinoon. (Ja miksi, maailma sentään, MIKSI, halusin tuon huoneen seinistä joskus beessin väriset??? Tunkkainen ja inhottava.)

Siihen laitettiin vuosia sitten liukuovet, jotka on eteisen puolelle peiliä. Kun ne oli suljettu, moni luuli, että takana on kaappi. Hämmästys oli suuri kun joskus avasin ne, ja takana olikin huone.

Nyt halusin, ainakin toistaiseksi, ovet pois. Tarkoitus on pitää tämä ns. TV-, työ- ja vierashuoneena. Ajattelin katsella löydänkö jostain kirpulta edullisesti tuonne takaseinälle avattavan sohvan. 

Vierashuoneena se palvelisi parhaiten kun ovet olisi. Onhan vieraiden toki paljon kivempi nukkua ja vaihtaa vaatteitaan yms, kun ei tarvitse tehdä sitä julkisesti. Olen vaan sitä mieltä, että meillä käy sen verran harvoin vieraita, etten pysty pitämään yhtä huonetta odottamassa sitä satunnaista kertaa.....

joten ovet on tallessa ja ne on helppo ja nopea tarpeen vaatiessa tuohon nostaa paikalleen.

****

Vaatehuone sitten. Murheenkryyni.

Paljastettakoon tässä, että nyt puhun vain ja ainoastaan ns. sisävaatteista. Ulkovaatteet, takit, tuulipuvut, toppavaatteet yms joudun käymään läpi myöhemmin (ja sitten vasta hävettääkin.)

Nappasin kuvan mennessä.

Meillä on siis olkkarin kokoinen vaate- ja kodinhoitohuone kellarissa. Tilaa on joku 30 neliötä. Tilassa on pieni onneton avoin vessa, jossa pytty on korokkeella (putkessa oli liitäntä vain 60cm lattiaa korkeammalla...)  Pesukonetorni on kuvan vasemmassa laidassa taustalla, se vessa on tässä heti vasemmalla.

Tämä on kuitenkin toiminut kiitettävästi, koska kun jokainen menee tuonne pukemaan, myös likapyykki päätyy automaattisesti pyykkikoriin eikä minun tarvitse edes ajatella, että juoksisin pitkin kämppää hakemassa kenenkään vaatteita pyykkiin.  HURRAA!!

Tässä huoneessa parasta ehdottomasti on tuo takaseinän piiiitkä ratkaisu henkaritangoiksi. Aivan äärettömän näppärä, ja ennen kaikkea siinä näkee todella mitä vaatteita jemmaa.

Elfa-korit on tosi kivat, mutta tässä ratkaisussa harmi on se, kuten jokainen näkee, että aivan hirvittävä määrä pölyä tuolla täytyy leijailla kun kaikki tekstiili on avoimesti.......  (Ja villakoirien koosta päätellen niille kasvaa seuraavaksi hampaat!!)

Minä vienkin kerran kesässä koko roskan pihalle ja tuuletan kaikki vaatteet ja viikkaan takaisin. Samalla tulee lattia pestyä ja käytyä läpi poisheitettäviä.

Minulla on 6 hupparia, joista yksi oli kuvaushetkellä päällä. Yksi villajakku/villatakki ja kaksi "pikkutakkia", mokkainen ja farkkuinen.

Pitkähihaisia trikoopaitoja oli 5, paitapuseroita 5, ja jotain entisestä työstä jääneitä T-paitoja, jotka on ns. siistimpiä, joku 7-8 kpl. Aivan älytöntä, suoraan sanottuna. Hillota noita ns. parempia T-paitoja. Milloinhan olen pitänyt niistä edes yhtä?  

Huoh!! Täytynee mennä uudestaan alas ja heittää vaan pois.

Omat Elfani, vasemmalta oikealla ja ylhäältä alaspäin:

* huiveja (käytän kerran pari vuodessa) 

* alusvaatteet (pitäisi tilata lisää uusia urheilurintsikoita, ainoat joita pidän vapaa-ajalla)

* T-paitoja raakkasin kylmästi pois. Nyt jäljellä on kolme urheilupaitaa (tekninen materiaali), muutama yksivärinen ja ihan muutama muu.

* shortseja, joku shortsihame, niitä on aika monta. Yksien metsästystyyppisten kohdalla mietin taas, mutta jätin vielä olemaan.....  myös joitain trikooleggareita/juoksutrikoita, kolmet yhteensä

* farkut (kahdet), verkkarit (kahdet), caprilökäreitä

* jumpsuit ja bikinit

* yövaatteita, lähinnä paituleita ja muutamat poikien boxerit yöhousuiksi

Toisessa:

* sukkia (omistan n. 7 tukisukat ja tolkuttomasti muita sukkia)

* hihattomat topit (työvaatteiden alusvaatteeksi), niitä on turhan paljon, mutta olen ostanut niitä Thaimaasta halvalla ja ovat vielä siistejä. Yhden poistin hikitahraisena.

* tekniset kerrastot, siis pitkät kalsarit ja aluspaidat

Alemmat korit ovat tyttären vaatteilla käytössä, jotain villapuseroita tosin olen satunnaisesti lainannut.

Survoin kaikki korit tuonne ikkunaseinälle ja siirsin rottinkisohvan tuohon sisääntulon "eteen". Sohvan käyttötarkoitustakin mietin. Tämä ei palvele meillä mitenkään vilvoittelutilana saunasta. Lähinnä tuohon sohvalle kertyy kamaa (lue: minun vaatteita) lojumaan harkinnalla "ei tarvi vielä pestä, ollut päällä kerran"....  ÄRH! 

Meillä on kaikilla jonkunlainen muovipurkki niille vaatteille jotka tulee pyykistä. En siis laita kenenkään (paitsi omani) vaatteita suoraan koreihin, vaan noihin vateihin. Tässä kuvassa miehen vaatteet on jääneet pyykkikoriin.

Täälläkään ei ole vielä mattoa lattialla. Se on juhannusaattona pesty, joten haluan ensin tuulettaa ja siivota tuon kämpän kunnolla. Siellä matto on ihan välttämätön. Kivilattia on niin kylmä, ja itselläni särkee jalat heti aamusta jos siellä tallustelen paljain jaloin.

Edelleen kamaa on aivan liikaa ja siellä on myös sellaista, jota voisi myydä jos saisi aikaiseksi. Ilmaiseksi en halua antaa, koska esim. tuon yhden telineen ostin vasta edelliskesänä kun jenkkityttö oli käymässä.... ja jätin itseni siihen uskoon, että sille on käyttöä meilläkin myöhemmin. No ei ole ollut. *huoh*

Kuvan oikeaan laitaan jää vielä yksi parikaappi, jossa on lakanat ja pyyheliinat. Nekin itse asiassa on Elfassa kaapin sisällä. Kuinkahan paljon rahaa noissakin koreissa on kiinni? Olisi pitänyt tyttären muuttokuormaan laittaa yksi pino.