Viikonlopun tohinoita ja sadonkorjuuta

Olipa jotenkin kiireinen viikko, joka jatkui vielä viikonloppuun. Silti näin maanantaina on olo, etten ole tehnyt mitään.

Tein viime viikolla parina päivänä ylimääräisen iltavuoron toisessa työpaikassa ja perjantaina oli ihana tulla kotiin suoraan saunaan. Lauteilla istuimme ja puhuimme, että pitänee aloittaa takan paikan valmistelut ja lauantaina lenkin jälkeen vähän kokeilin rappauksen reunaa, joka repsotti. Siitähän irtosi jonkin verran vanhaa maalattua pintaa ja kas, alta löytyi mm. vanhaa sanomalehteä. Ei ollut siis takka tehty vasta 90-luvulla, vaan oli alkuperäinen. Hyvä, että tuli purettua.

Saman lehden ilmoituksista saisi hyvän hevosen ja 

sille apilaheinää. 

Hirveän paljon rappaus ei irronnut. Hioimme vaan reunat suoraan. Sitten piti rapsutella tiilten päältä kaikki irtonainen pois. Se pölyn määrä jälleen.....  pahimmillaan myös palovaroitin kiljaisi, kun pöly tietysti kävi sen nenään siinä alapuolella hiotessa.

Lopulta lattia oli kohtuullisen siisti. Vedettiin ruman keltainen vedeneristys/praimeri pintaan ja jätettiin kuivumaan. Tähän on välillä myös rakennettu "seinät", joiden taakse betoni voidaan lattiaankin valaa. Jospa tällä viikolla saisi betonin levitettyä ja seinän hierrettyä myös siistiksi. Sitten muuri pitää maalata ja nuohooja tulee poraamaan piippuun uuden liitäntäreiän. Lopulta takka voidaan asentaa.

On tämä ollut aika jumppa, mutta toki talvella liekkien ääressä istuessa kiittelen itseäni, että tuli tehtyä.

Vanha työpaikka kyseli josko tulisin tekemään yhden vuoron. Sovittiin sunnuntain iltavuorosta. Matkan varrella se sitten vaihtui niin, että päädyin tekemään yövuoron la-su. Hullu!! Minähän en ole kuuluisa valvomaan ja varsinkaan tekemään yövuoroja. Sehän oli yksi syy, miksi työpaikkaa vaihdoin viimeksi. Ahneudella on siis se kuuluisa loppu ja päätyy hommiin, joista ei niin välitä.

yökkö

Menihän se. Meitä oli kolme vanhaa sijaista ja yksi kesätyöntekijä. Vanha työkaveri nappasi kyytiin la iltana ja ajettiin yhdessä töihin. Samoin sain kyydin kotiin, mikä oli toki kivaa, koska en kokenut itseäni kovin vakuuttavaksi kuskiksi siinä 25 tunnin valvomisen jälkeen....

Onneksi yö oli mukavan rauhallinen, vaikka tekemistä oli koko ajalle. Ei ehtinyt pysähtyä nuokkumaan, mikä on pahinta yövuorossa.

Torkuin muutaman tunnin sunnuntaina aamulla ja sitten lähdin liikkeelle. Parasta pysyä liikkeessä niin ei uuvahda.

Tyrnejä on saatu kerättyä hyvin vähän. Suurin osa ei suinkaan ole vielä edes kypsiä ja kerääminen on todella hidasta. Mutta kuivuri on pöhissyt nyt yötäpäivää ja ensimmäinen satsi oli valmista. Rouhin sen ja kuivatin rouhetta vielä pari tuntia homehtumisen estämiseksi. Osa marjoista kun jää aina vähän kosteiksi.

Tyrnirouhe on niin hyvää!!

Nam!!

Sain vaihtokaupalla ison puskan Mojito-merkkistä minttua, ja keräsin siitäkin lehtiä. Pari satsia teetäkin olen keittänyt, ja koska olen niitä hassuja ihmisiä, jotka tykkää hammastahnan makuisesta teestä, tuo on ihan herkkua. Tein ison kannullisen jääteetäkin kaappiin. 

Loput keräämistäni lehdistä jätin kuivumaan hellan päälle (ei ole lämmitetty). 

Varsinainen sadonkorjuutaso: tarjottimilla kuivuu -30% laputettua leipää koirille, sitten muutama hassu kanttarelli ja minttua.

Syksyn alku, arjen paluu

En olisi kuuna päivänä uskonut sanovani ääneen, että "olen tainnut lainata liikaa kerralla kirjastosta".....
Näin kuitenkin pääsi käymään. Jotenkin kesäloman jälkeen arkeen paluu on ollut hirmu hektinen ja kiireinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kiire on mielentila. Yhtä kaikki, olen joutunut eräänkin kirjan laina-ajan uusimaan!!

Työmatkojen maisemat on joka aamu samat, mutta

silti aika ajoin tosi erinäköiset.

Mielettömiä sumuaamuja on ollut....

Vaikka en tee mitenkään enempää töitä kuin tähänkään asti, ehkä nuo yhden päivän vapaat on olleet riittämättömät, koska tuntuu, että jokaiselle vapaapäivälle on kertynyt hirveän paljon kaikkea tekemistä.

Ehdimme sentään kertaalleen Teijon kansallispuistoon kävelemään Matildajärven ympäri miehen työpäivän jälkeen, kun olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Vielä illat ei pimene niin nopeasti, että olisi otsalamppua tarvinnut.

Säilöntäkausi on kuumimmillaan. Kirjaimellisesti.

Meillä siis kuivataan tänä vuonna ennätysmäärä kaikkea, ja koska ilma on muutenkin ollut kuuman kostean nihkeä, tuo kuivurin hurina keittiössä ei ainakaan ole millään tavoin viilentänyt kämppää.

Olemme joutuneet nukkumaan ikkunat auki ja aamulla heräämään siihen, että lattia on tosi epämiellyttävän kylmä....

Sisäinen hamsterini minussa hykertelee!!

Vielä on puolukat täysin aloittamatta, ja

juuresrouhetta teen kaiken aikaa.

Isän avokin poika, eli oma lainattu pikkuveljeni, poikkesi Saksasta pikimmiten, ja sattui olemaan juuri elokuun lopun viikonloppu, jolloin vietetään Venetsialaisia/Muinaistulien yötä. 

En ole tästä perinteestä kuullut kuin ehkä vajaa 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja olemme olleet yleensä jossain muualla eikä sikäli tätä mitenkään vietetty. Nyt kuitenkin kiinnosti, koska olisi kiva tehdä porukalla jotain.

Googlaaminen kertoi, että se on aika iso tapahtuma täällä monessakin paikassa, meren äärellä kun ollaan. Suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Teijoon ja siellä oli menoa kyllä tosi kivasti.

Rannassa oli elävää musiikkia, roihuja ja muita tulia, ihmisiä aivan mielettömät määrät. Suuri osa oli selvästi valinnut illan yhteistä ruokailua varten ja kaikki ravintolapöydät oli ääriään myöten täynnä. Porukka oli tosi iloisella tuulella ja kun bändi aloitti, jengi lauloi mukana ja tanssi. 

Huisin kiva fiilis!!

Klo 22 ammuttiin ensimmäiset ilotulitteet, mikä oli minusta sillä lailla kiva, että nuorempi väki saattoi sitten lähteä nukkumaan (ja niin mekin, aamulla kun oli herätys....) ja samalla sytytettiin kokko. Täällä kun ei juhannuksena saatu polttaa metsäpalovaaran takia kokkoa, sitä oli nyt kiva katsoa.

Kiva tapahtuma, saatan pohtia ensi vuodelle itsekin jotain vapaatoivetta siihen, ja ehkä varata pöydän pientä iltapurtavaa ajatellen ja istua jollain porukalla.....

Otin opikseni ennen kuin vahinko sattui. Laputin.

Omenarouhe näyttää aivan identtiseltä.

Näettekö, miten laitan lanttu-porkkanaa aamurahkaan joskus

tammikuussa puoliunisena?  Niin minäkin..... 

Yhden vapaapäivän käytin osittain siihen, että tukka lähti.

Olen siis kaiken kaikkiaan todella huono kampaajan asiakas, muistan käydä ehkä kerran pari vuodessa, ja kun tässä on ollut tuo vaihe, että sen sai ponnarille, mitäpä sitä enempää ihmettelemään.

Alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja otettiin kerralla 15-20cm pois. 

Kevyt ja kiva. Ainakin siihen asti, että haluan sen taas kiinni ja alkaa ns. kasvatusvaihe....

Ennen ja jälkeen.

Mansikkaa

Hullu säilöjä iskee jälleen!! =D

Olen ihan hämmentynyt siitä, että mansikkasesonki tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Ei siitä loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun meilläkin lapset oli pieniä, ja mansikoita ostettiin pakastettavaksi joskus heinäkuun lopun puolella, siis puolivälin jälkeen. (Tai sitten aika kultaa muistot.....)

Nyt kun palattiin pohjoisesta, JA täällä on ollut (minusta) viileä kesä, joka puolella uutisoitiin, että "pääsesonki on nyt, kiirehtikää...."  Ja kyse oli siis kesäkuun lopusta!

Yhtä kaikki, lähdin sitten samaan hysteeriseen kilpajuoksuun itsekin.
Ensin tuli laatikollinen. Siitä syötiin, jotta napa naukui. Pari purkkia saatiin sosetta pakastettavaksi ja vähän aamupalarahkan joukkoon.
Niin, luonnollisesti rönttimehua tehtiin kaikista ja ai että oli hyvää!! Kiitos Marketta vinkistä!

NAM!!

Rönttimehu

Viiden kilon laatikon peratut vihreät röntit

Jokunen mansikka

2 dl sokeria (laitoin itse jatkossa vähän niukemmin)

2 tl sitruunahappoa

2 litraa kiehuvaa vettä

Kaada vesi muiden päälle, anna seistä vuorokausi ja pullota siivilän läpi. 

Ja vaikka idea ei varmasti ole ainutlaatuinen, halusin kokeilla kuivattamista, joten siitä se sitten lähti.....

Mies nappasi munaleikkurin ja viipaloi mansikat kuivurin pelleille.

Vuorokauden hurisi keittiössä, 14-16 tuntia yhtä soittoa.

Sitten blenderiin.

Jauho oli aavistuksen nihkeän tuntuista, joten se levitettiin vielä kuivuriin 

pieneksi toviksi, 1-2 tuntia, jonka jälkeen sen annettiin hyvin jäähtyä.

Jukra, miten hyvää tämä on talvella rahkan joukossa!!

Koska jauhe maistui tosi hyvälle, raikkaalle mansikalle, ja totta puhuen ihan pari teelusikallista aamupalarahkassa riitti maustamaan sen, tehtiin pari satsia. Olisiko mansikkaa ollut yhteensä reilu kolmisen kiloa. Pieneen se menee.

Vinkki jatkoa ajatellen: älä aja sitä aivan hienoksi jauhoksi. Se pysyy paremmin paakkuuntumatta, kun on vähän karkeampaa.

Koska siinä samalla kun kuivuri oli taas kannettu keittiöön, pantrystä löytyi purkillinen viime syksynä kuivattuja omenaviipaleita. Jonkun kerran muistan itse laittaneeni käden purkkiin ja popsineeni niitä, mutta jostain syystä niiden menekki meillä ei ole ollut hääppöinen.
Niinpä nekin blenderiin:

Ja tässäpä löytyikin jatkoon idea, jonka toteutamme. Jauheena se maistui, jälleen kerran, rahkassa tosi hyvälle. Turha tehdä viipaleita, jos ne eivät mene vuoden aikana. Jauhe kuluu takuulla.

Viime syksynähän kuivatin puolukkaa ja tyrniä, lisäksi mies teki kokeiluja valko- ja viherherukan kanssa.... kaikki jauheet on syöty. Tyrni loppui itse asiassa vasta kesäkuun alkupäivinä.
Herukkajauheet tuli ajettua niin hienoksi, että niiden kanssa joutui temppuilemaan, kun paakkuuntuivat.

Ai että nautin, kun säilöntäkausi alkaa taas. ♥
Jokin sisäinen hamsterini hykertelee, kun hyllyt täyttyvät ihanista purkeista ja purnukoista. Olen takuulla jossain mahdollisessa entisessä elämässäni nähnyt nälkää, koska tästä tunteesta tulee vaan niin hyvä fiilis.