Virallisesti numeroina ilmeisesti vanha.
Tai ainakin hyvin tukevasti keski-ikäinen!
Olin tosi otettu tästä ystävältä saadusta "kortista", kuvastaa minusta jokseenkin täydellisesti omia tuntemuksiani tässä vaiheessa. Henkisesti olen ehkä kymmenisen vuotta jäljessä.....
Ryhmä rämä ♥
Ipana jäi kotiin poikien kanssa, koko muu perhe mukana.
Reissuun siis lähdettiin. Tästä jos jostain saa sanoa, että kyllä sitä on odotettukin. Viisivuotissuunnitelma nimittäin tehtiin tämän osalta jo 2015.
Treffattiin nuorison kanssa lentokentällä maanantaina iltapäivällä. Luovutettiin laukut ja siirryttiin kuohuvalle kilistelemään. Miehellä nimittäin osui synttäripäivä siihen matkapäivään....
Lento tyylikkäästi sinivalkoisilla siivillä kevyesti. Joskin hieman kaihersi, että miehen vieressä ja itseni takana istui teini-ikäinen kuonokoppa (kasvomaski) päässä koko matkan ja oli selvästi hyvin sairas.....
Perille kuitenkin päästiin. Matkatoimiston bussi noukki kyytiin ja tiputti hotellille 23 jälkeen. Me menimme jotakuinkin suoraan nukkumaan, nuoriso oli lähtenyt vielä hakemaan avoinna olevaa kauppaa vesipulloja varten ja päätyneet johonkin karaoke-paikkaan vielä "yksille".....
Bungalowin terassia
Vähän tapaksia....
Tässäpä oivallinen tapa muuten syödä!
Me nousimme ajoissa, niinhän minä aina. Seiskalta olin jo ylhäällä ja hirmu nälkäinen. Hotellin aamupala aukesi vasta kasilta, joten otimme suunnaksi lähikaupan ja etsimään vettä.
Toimme jokaisen bungalowin terassille 8 litran pänikän ja lisäksi lunastimme aamupalakortit jokaiselle parille. Hotellissa oli kiva aamupalabuffet. Tyyliin jokaiselle jotakin. Ja olihan se hirveän helppoa: kävellä valmiiseen pöytään sen sijaan, että olisi joka päivä hakenut tuoreet leivät ja hedelmät.
Ensimmäinen päivä meni niin, että jokainen vähän tutki kulmia itsekseen. Törmäsimme molempiin pariskuntiin rannalla eri kohdissa kun itse kävelimme pitkin poikin. Sovimme yhteisestä päivällisestä ja sen jälkeen peli-illasta:
Tiukkaa vääntöä kuka on porukan tehokkain korttihai
Seuraavat päivät menivät ilman erityistä suunnittelua. Ainoa sovittu juttu oli retki pohjoiseen keskiviikolle. Moikkasimme isäni ja kiersimme heidän kanssa koko kaupungin. En ollut tajunnut miten suuri paikka se on. Kukkulalta näki ehkä kolmanneksen ja ihan suurkaupungin fiilis tuli. Moni matkailija sortunee siihen, että käy vanhan kaupungin kujat ja sitten Canterasin rannan ja luulee nähneensä Las Palmasin....
Söimme huikean kivan lounaan ja kävimme heidän vuokra-asunnossa kahvilla. Palasimme etelään hyvissä ajoin ja illalla otimme erän minigolfia ja toisen biljardia. Kävi ilmi, että en ole ihan luuseri golfissa mutta poolia ei allekirjoittaneet kannata pelata ainakaan rahasta. =D Ylipäänsä oli älyttömän kivaa lähteä nuorison kanssa pelaamaan, kun kukaan ei pelaa vakavissaan tai suutu epäonnistumisesta.
Nukkumasa kutsui kuitenkin allekirjoittanutta jo 22 jälkeen ja nuoret jäivät vielä kiertämään. Hirveän kivaa, että tulevat juttuun tuolla lailla keskenään. Lisäksi pojan vietnamilainen tyttöystävä parantaa kaikkien kielitaitoa, kun keskustelut on käytävä englanniksi.
Nuoriso oli silloin illalla sitten punonut juoniaan ja meille ilmoitettiin torstaiaamuna, että muuta infoa ei tule, mutta olkaa valmiina klo 14.
Aamulla kävelimme jälleen aamulenkin ja haukkasimme jotain pientä omalla terassilla.
Klo 14 nuoriso pakkasi meidät isoon taksiin ja ajelutti Maspalomakseen, jossa käveltiin.... ja
yllätyttiin melkoisesti. Olivat buukanneet meille kamelikaravaaniajelun lahjaksi!!
Voi että!! ♥ Siinä sitä mentiin karavaanissa pitkin dyyniä. Huikeaa. Kameli todellakin peitsaa eli käyttää saman puolen jalkoja yhtä aikaa. Ymmärrän hyvin, että sitä kutsutaan laivaksi, sen verran keinuu....
Karavaanarina Noen kyydissä
Faro de Maspalomas
Retkimuki, emalia niin kestää kolhuja.
Oli lisäksi riittävän suuri sille, että sai aamulla riittävästi kahvia.
Espanjalaiset kahvikupit on hyvin niukkoja kooltaan.
Olimme tarkoituksella tehneet suunnitelmaksi ei suunnitelmia. Jokainen sai puuhata mitä halusi. Näimme kuitenkin harva se pävä aamupalalla tai törmäilimme jossain päivän varrella.
Perjantaille suunnittelin retken, jota olen halunnut jo kauan: patikkareissu vuorelle. Olin etukäteen selvittänyt, että Gran Canarialle on vuorenhuippu Roque Nublo 1813 metrin korkeudessa ja sen lähistöllä kulkee patikkareitti. Sinne siis, aivan keskelle saarta.
Poika tyttöystävineen halusi mukaan, joten nappasimme aamupalan jälkeen taksin ja suuntasimme vuoren rinteelle. Varjele niitä teitä: shikaania shikaanin jälkeen. Olen taipuvainen tulemaan huonovointiseksi autossa eikä tuolla kyllä helpottanut ainakaan. Mutta en oksentanut.
Matka kesti puolitoista tuntia. Yhtä mutkaa ja vuorenrinnettä ylös, toista alas ja takaisin. Ylhäällä oli jäätävä, siis jääkylmä, viima. Otimme välittömästi suunnan yhteen yleiseen vessaan ja vaihdoimme päälle pitkää hihaa ja lahjetta. Kulaus vettä ja liikkeelle.
Maasto oli paikka paikoin kovin hankalaa. Onneksi tytär ei lähtenyt mukaan, koska oli loukannut jalkansa pari päivää aikaisemmin ja ontui käveltyään pidempään. Polku oli hyvin kivinen, joka askelta sai katsoa. Maisemat oli upeat!! Aivan uskomatonta olla pilvien yläpuolella ja nähdä miten laakson yli vyöryi pilvimatto. Kun osui tuulensuojaiseen kohtaan, aurinko oli niin kuuma.... Onneksi olimme kylpeneet aurinkorasvassa huolella ennen lähtöä.
Kapuamista riitti. Kävelimme 300 metriä ylöspäin korkeudessa, matkaa tuli yhteensä viitisen kilometriä. Yllättävän paljon porukkaa oli liikkeellä. Monella oli myös kävelysauvat.
Huipulla tuuli, kirjaimellisesti. Mutta voihan nenä, mitkä näkymät!!!
Palasimme yhden pykälän alemmas, sellaiselle tasolle, missä ei tuullut, ja pidimme evästauon.
Sitten patikkaa takaisin kun oli ensin kurkittu varovasti alas.
Roque Nublo on tuo hassu kivimuodostelma, se nousee vielä 80 m ylöspäin huipusta ja on jokin tulivuoren purkauksen jäänne. Koko kukkula taas on kraaterin reunalla. Purkaus on tapahtunut sellaiset 14 miljoonaa vuotta sitten eli ei ihan äskettäin. Kraaterin pohja kasvoi jo runsasti vihreää.
Roque Nublo 1813 m
Kaukana siintää Teneriffa ja Teiden huippu
Patikan jälkeen olimme parkkipaikalla, jossa oli pieni koju. Ostimme palan paikallista juustoa ja jäimme pohtimaan miten palata takaisin alas.
Oli nimittäin melkoinen yllätys tajuta, ettei tuolla taksikuskit puhuneet mitään muuta kuin espanjaa, ja oma espanjani rajoittuu melko lailla ruokalistaan..... Lisäksi heillä on laki, jonka mukaan taksit ovat paikallisia, eivätkä saa tarjota kyytiä toisen taksin alueelta. Esim. meidän taksin katto oli punainen, mutta tuolla kylässä vihreä, ja tästä syystä meidän taksi ei voinut jäädä odottamaan meitä patikan jälkeen, koska olisi silloin ottanut kyydin toisen alueelta. Monimutkaista!
Kojun myyjä onneksi oli ajan tasalla ja tilasi meille taksin läheisestä Cruz de Tejedan kylästä. Sinne olisi voinut kävellä, mutta matkaa oli vielä 7 km ja emme olleet ihan enää parhaissa voimissa....
Joten helpoimman kautta ja autolla kotiin.
Isä puolisoineen piipahti etelässä reissulla lauantaina ja teimme porukalla retken Puerto de Moganiin, jota kutsutaan saarten Venetsiaksi. Kiva paikka, mutta hyvin pieni. Oikeastaan pelkästään se satama.
Kuitenkin kiva nähdä saarta eri kanteilta. Tulimme kahdella taksilla takaisin meille, ja joimme kahvit suklaakekeineen terassilla.
Viikonloppuna päädyimme patikoimaan dyyneille. Siinäpä oli keikka. Tuli koko akka hiekkapestyä. Hymyillä ei uskaltanut, kun pelkäsin kiilteiden puolesta. Muutenkin hampaan välit oli täynnä hiekkaa palattuamme.
Mereltä nimittäin tuuli niin kovin, että hiekka ihan lensi. Dyyneillä kävely oli kivaa joskin todella raskasta. Erityisesti rinnettä ylöspäin meneminen otti hyvin jalkoihin. Toisaalta rinnettä olisi ollut aivan mielettömän kiva päästä laskettelemaan alas vaikka liukurilla!! =D
Toisen jalan isovarvas sai pienen rakkulan hiekan hankaamisesta ja tuuli varasti lippiksen. Onneksi se putosi dyynin rinteen taakse ja jäi siihen, joten saatiin pelastettua.
Sivumennen: en ollut tiennyt, että Playa del Ingles on yksi Euroopan nudisti- ja homopääkaupungeista. Eritoten tuo ensimmäinen vähän yllätti, kun ensimmäistä kertaa käveltiin rantaa ja ihmisiä alkoi jossain kohtaa tulla vastaan täysin alasti.
Viimeisenä aamuna halusin kävellä rantaa pitkin niin pitkälle, että näkisin vielä Maspalomaksen majakan. Se kun jää dyynien taakse korkeuden vuoksi. Ranta tekee sellaisen alaspäin osoittavan kolmion kärjen kartalla. Matkaa tuli hyvinkin 4 km yhteen suuntaan ja jopa tuolla rantahiekalla kävely otti hyvin jalkoihin.
Loppumatkasta sanoin miehelle, että haluaisin piipahtaa jossain rannan kahvilassa vessassa, ja suuntasimme hiekan yli kohti ensimmäisiä ravintoloita. Siinäpä sitten tuli säikähdys:
Teipatut ikkunat
Poliisi oli jo koputtelemassa kaikkien naapuriliikkeiden ovia. Me suuntasimme tästä ohi vilkkaaseen tahtiin ja palasimme hotelliin, jossa käsien pesu vaikkei mihinkään oltu koskettukaan. Paluulento oli illalla....
Onneksi emme olleet kukaan käyneet yhtään kertaa tuolla päinkään missään rantaravintolassa edes ostamassa juotavaa.
Iltapäivän nautimme hotellin palveluista: minäkin ensimmäistä kertaa jopa allasalueella. Vähän naurattikin, että viikon reissussa ehdin altaalle sentään viimeisenä päivänä.
Suomessa on erinomaisesti tätä kuvaava sana: palvaamo! Nimesin allasalueen sellaiseksi kun olin hetken siinä pötkötellyt. Pakko oli aurinkotuoli siirtää suihkukopin varjoon ja lueskella siinä.
Mun nuoriso ♥♥♥♥
Jäi todella hyvä mieli koko reissusta vaikka kotiinpaluu oli hyvin harmaa. Kone laskeutui sellaisen pilvipeitteen läpi, että siinä vaiheessa kun näki mitään, renkaat tömähti jo maahan.
Saari oli kiva, hotellin valinta aivan nappi!
En liene tyyppiä, joka nauttii pönöttämisestä, joten sellaiset perinteiset 50-vuotisjuhlat puku päällä syömisineen ja puheineen eivät ole yhtään omaa tyyliäni. Tämä istui paljon paremmin!
Tärkeintä oli saada tuo oma porukka ympärille, ja minusta oli ylipäänsä aivan mahtavaa pystyä tarjoamaan noille nuorille tuo reissu, koska tuskin enää lähtisivät äidin kanssa muuten....
