Retkiä ja kävelyitä

Pienen pennun kanssa ei tietenkään pysty tekemään mitään mega-patikoita, eikä tarkoitus olekaan. Pappa-koirakin saadaan sopeutumaan uuteen perheenjäseneen, kun se pääsee mukaan.

Perhepotretti Viikinkivuorella

Joten ollaan tehty pieniä lenkkejä kerran päivässä. Isot koirat on kiinni ja Merlin pinkoo vapaana. Tällä saadaan pidettyä pennun vauhti taloudellisena, ettei se mene pupuloikkaa isompien perässä vaan malttaa myös vähän nuuskia ja tutkia.

Isot pojat saavat yleensä aina aamuisin pidemmän lenkin ihan yksin. Laatuaikaa siis niille. Sillä aikaa penska nukkuu ruokatirsat ja jaksaa aina niiden jälkeen sitten riehua.
Eilen, sunnuntaina, pakattiin kuitenkin koko konkkaronkka autoon, kun taivas vähän kirkastui, ja ajettiin Strömmaan, Kemiönsaareen päin. Siellä on paikka nimeltä Viikinkivuori. Tiettävästi muinoin jotain merkkitulia on poltettu sen laella, ja maisemat oli kyllä komeat, joskin pilviset.

Majakka ja Perävaunu

Kerran nukahdin syliin

Koulu järjesti elokuun lopulla vihdoin lakitusjuhlan noille abeille, joilta juhlat jäi väliin toukokuussa. Ipana tuli perjantaina paikalle ja väkersi hiuksiaan nutturalle aamusta. 

Koululla varsin valoisa ja kiva tapahtuma, jossa lakitettiin virallisesti, lueteltiin stipendit ja otettiin ryhmäkuva.

Olimme menossa naapuriin Ipanan hyvän ystävän juhliin tämän jälkeen. Oli jotenkin tosi kivaa, että tytöt pääsivät toistensa juhliin näin "siviileissä", koska vain juhlakalu piti hattua päässään. 

Perniön lukion abit 2020 (kuvasta puuttuu neljä)

Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua syksymmältä, ja meilläkin pyörähti pienimuotoinen omenapiirakkatehdas sen verran käyntiin, että sain käytettyä vanhat kertakäyttövuuat pois. Kiva, kun pakasteessa on jotain vierasvaraa.

Ei koiraa, joka ei kävisi saunassa.
Ikää 10 viikkoa ja lauteilla. Kun sauna on siis päällä. (Kuva lavastettu jälkeenpäin....)
Olipa viihtyisää. Rauhallinen ja utelias heppu, makaili ja pureskeli vähän pefletin reunaa.
Mainittakoon, että tässä kohtaa saunassa ei ollut isoja koiria. Niiden suhteen kun tuo on vielä sitä mieltä, että ovat leikkikavereita, niin olisi ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita....

Lakkiaiset

Koska neljäs heinäkuuta ja mahdollisuus juhlia tyttären lakkiaisia, pistettiin sitten vähän överimmät juhlat....

Jälkiviisaana: lakkiaisten ajankohtaa voisi aivan hyvin vaihdella näin. Miksi kaikkien pitäisi juhlia samana päivänä? Nytkin Ipanan luokkakaveri ja kaveri eka-luokasta lähtien, pääsi mukaan, ja hänen juhlat ovat sitten elokuussa, jolloin me pääsemme sinne juhlimaan.

Sitäpaitsi tämä oli ajankohtana todella hyvä ja toimiva. Ihmiset ovat vapaalla ja hyvällä kesäfiiliksellä. Eikä tarvitse stressata siitä toukokuun säästä, mistä ei ikinä tiedä.

Kahvipöytää katettuna valmiiksi

Ihana Ipana!! 

Juhlakalu

Koska kuulun Perniön VPK-naisiin, kysyin jo varhain keväällä, saisinko käyttää tuota VPK:n taloa (ent. nuorisoseuran talo) juhlapaikkana. Olen kaikki aiemmat juhlat järjestänyt aina kotona, mutta meillä ongelmaksi tulee, ettei istumapaikkoja ruokailua varten ole riittävästi, keli voi olla sellainen, ettei pihalle voi mennä, ja sitten nuo kaksi koiraa jaloissa....

On aina turhauttavaa komentaa koiria pois ihmisten lautasilta, koska sohvapöydällä syöminen on kuin tunkisi lautasen tahallaan niiden pään korkeudelle.

Sain samalla otettua muutamia mainoskuvia, joita palopäällikkö saa käyttää jatkossa mainonnassaan. Talolla on tehty talven aikana valtava remontti ja se oli saatu aivan mielettömän kivaksi. Täysi ravintolakeittiö varmisti henkilökunnan tyytyväisyyden. Jään ikuisiksi ajoiksi kiitollisuudenvelkaan ihanalle ystävälläeni, joka tyttärineen tuli keittiöorjiksi. Pusuja Sanna!!!

Myös ruokapöydässä ilmapallot

Tilasin jo syksyn puolella kiinalaisesta verkkokaupasta rekvisiittaa ja täytyy myöntää, että homma vedettiin aivan yli. Siis niin jenkkiläisittäin överiksi kuin pystyy, ja sikäli oli hirveän hauskaa juhlia nimenomaan neljäs heinäkuuta....

Alunperin Ipanan piti lähteä Jenkkilään kuun lopulla, mutta rajat ovat vielä kiinni ja lennot peruttu. Omalla tavallaan harmi, mutta korona-tilanteesta johtuen olen tyytyväinen.

Sinne voi mennä, kun riski sairastumiseen on pienempi, tai sitten täytyy tyytyä jäämään Eurooppaan. 

Silmäteräni! ♥♥♥

S-ilmapallo puhkesi puhaltaessa.

Ei paljon haitannut.

Oli pirteät ja kivat juhlat. Ihmisiä oli sopivasti, ruoka oli hyvää ja se riitti, ja kuten sanottua, keittiössä toimiminen oli helppoa kuin mikä. Pian neljän jälkeen oltiin jo valmiit ja siivottu.

Toin pöytäliinat kotiin pyykkiin ja jätin Talon jääkaappiin vähän palomiehille maistiaisia..... menevät sinne kuitenkin jatkamaan hommia taas.

Pikkuisen joulua

Marraskuun alku. Sesonki pikkujoulu-seasonille.
Minä en ole mikään kova bilettäjä. Edellisistä pikkujouluista taitaa olla jo useampi vuosi.... riittääköhän neljä?

Meidän osasto nyt kuitenkin ON tämän vuoden alusta virallisesti Tyksin medisiinisen toimialueen osa, ja kun kutsu sinne tupsahti, meitä ilmoittautui aika iso porukka mukaan pirskeisiin. Pitäähän maalaiskylä tuoda kartalle!

Aamulla ylös, teetä ja koirien kanssa metsään. Kunnon lenkki alle, kotona suihkuun, kahvi ja kosmetologille. Juu, olin varannut tarkoituksella kulmien ja ripsien kestovärin tälle päivälle.

Meikin kuitenkin päätin tehdä ihan itse. Kuten kuvasta näkyy, koska en edelleenkään meikkaa mitenkään rajusti, eipä tuosta juuri kuvaa saa, että mitään ripsiväriä kummempaa olisi.

Samoin varasin kampaajan ja latvoista nipsaistiin sentti pois. Siinä ohimennen mainitsin kampaajalle, että hipat on edessä niin hän ei tyytynyt pelkästään föönaamaan, vaan kampasi.

Ai jai!! Olen edelleen niin otettu tuosta tukasta! Onhan se niin, että luottokampaaja on kyllä kuin paras ystävä: silloin paikalla kun tarvitaan eniten!! Kiitos Taru!!!

Pikkumustaa ja pikkukenkää. Vaihdoin kyllä tummat sukkahousut kuitenkin myöhemmin.

Mekko on itse asiassa lapsen jenkkituonti, hän käytti sitä niissä Prom-tansseissaan. Ihanan laskeutuva trikookangas, äärettömän miellyttävä päällä.

Pikku etkot työkaverin luona. Syötiin salaatit ja otettiin skumppaa ennen bussin kyytiin menoa.

Ihanat naiset bileissä!!

En hirveästi kuvia räpsinyt. Minusta meni hyvinkin mauttomuuden puolelle, kun osa porukkaa ei muuta tehnytkään kuin heilui tanssilattialla kameran kanssa ja koko ajan poseerasi sinne ja tänne.

Meitä lähti sinne joku kolmisenkymmentä. (Osaston koko n. 75 henkilöä.)

Kiva olla työkavereiden kanssa vähän vapaalla.

Ruoka oli hyvää. Juomat oli vapaasti. 

Bändi oli outo. (Soitti siis minusta jotain muuta kuin tanssittavaa musiikkia suuren osan, mutta kyllä se tahti siitä parani niin, että lopun Bon Jovi -veto It's my life sai vanhan tädinkin jo hyppimään!!)

Mutta kyllä vaan aamu ainoa ongelma oli: kipeät päkiät!! Sen verran jorattiin! 

Pakko ottaa pyjamassa peili-selfie yöllä 02:15 kun on menossa nukkumaan. Toi tukka ♥

(Siinä on ranskalainen letti oikealta ohimolta taakse. Kaikki oli kiharrettu ja sitten pinneillä letin häntä kiinni ja niistä kiharoista sellanen pömpylä tuohon korvan taakse!)

En sitten purkanut kaikkia 30 pinniä päästäni yöllä vaan nukuin kampauksen kanssa.

Ei parhaita ideoitani: niska oli aamulla jumissa kun ei voinut kylkeä kääntää eikä edes kääntyä selälleen. Unta sentään sain joku 5-6 tuntia.

Ainoa miinuspuoli koko bileistä oli, että meille alunperin ilmoitettiin niiden kestävän klo 01:00 saakka ja niinpä meidän bussi pyydettiin paikalle silloin. Muuten kiva, mutta paikka pistettiin kiinni 23:30 ja meidät siirrettiin pihalle...... 

Noissa vaatteissa meinasi tulla kyllä vähän enemmänkin vilu ja oli tympeää seistä kadulla.

Nyt vaan toivon, että kylmän tunne, joka on edelleen päällä, väistyy eikä aiheuta jälkiseurauksia!! Ei olisi aikaa sairastella, joten juon kuumaa ja lepään ja otan illalla vähän enemmän D-vitaa enkä anna itseni unohtaa sinkkiä tällä viikolla.

Hyvällä mielellä huomenna työmaalle ja tästä taas jatkoon!! 

Synttärijuhlissa

Rakas ystävämme täytti vuosia!
Siinä ajaessamme "pohjoiseen", (Nokia ON pohjoiseen kun meiltä katsoo....) pohdin onko meidän sukupolven juttu nykyään vähän niin kuin jättää tuollaiset tasavuosijuhlat pitämättä.

Oma isäni juhli aikanaan viisikymppisiään ja se oli itsestäänselvyys. Puhumattakaan isovanhemmistani.
Toisaalta kaveriporukassa alkaa olla nyt sitä ikää lähellä, mutta muistan juhlineeni omia kolmikymppisiä ja toisaalta toisen ihanan ystävän nelikymppisiä, mutta vastaavasti ei sitten enää 10 vuoden päästä uudestaan.

Onko viisikymppinen nykyään vielä niin nuori, että merkkipäivän juhlistaminen tuollaisella perinteisellä isolla porukalla on vähän vanhanaikaista? Onko nykyinen eli 2000-luvun kuusikymppinen 1980-luvun viisikymppinen?

Puhuimme asiasta ja Hannukin sanoi, ettei olisi välttämättä tällaisia kekkereitä edes järjestänyt, mutta toisaalta tässä iässä kun omat vanhemmat on vielä hengissä ja sillä lailla hyväkuntoisia, että voivat osallistua, on jotenkin kivaa järjestää tuollainen isompi tapahtuma.

Ystävällä oli todella hauskat pirskeet. Paitsi, että juhlat oli kaikinpuolin onnistuneet, niiden ajankohta näin tammikuun lopulla katkaisi jotenkin talven.
Täytyy vakavasti pohtia onko se oma vuoro parin vuoden päästä......   =D

*****
Me ajelimme sinnepäin Huittinen-Sastamala -reittiä. (Puhuin kyllä sujuvasti Vammalasta edelleen......) Se on sitten hauska ajettava. On katseltavaa maisemaa eikä se ajassa ole varmasti kuin max 20-30 minuuttia hitaampi. (Jos perjantai tai lauantairuuhkaa on yhtään, voi olla, että Pirkkalan kautta matkanteko tökkiikin....)

Kotimatkalla päräytin kuitenkin moottoritietä Tre-Turku.
Olisi kannattanut ottaa hiljaisempi reitti pelkän säästön nimissä.

Ei, en otattanut itsestäni valokuvaa tolpalla tai muulla kameralla, mutta pysähdyin Humppilassa Iittalan lasitehtaan outlet-myymälässä ja en kertakaikkiaan voinut olla ostamatta muutamia juttuja, joten matka kävi vähän kalliiksi....

Olen tosi pitkään haaveillut kivoista pienistä jälkiruokamaljoista.
Katsoin noita Kastehelmen kippoja muutamalla kirpputorilla ja olinkin äimistynyt miten ihmiset pyytävät niistä jopa korkeampia hintoja kuin kaupassa.

Nämä olivat jotain väliväriä eli värien vaihdon kohdalla tulevia. Minusta tuo hailakka turkoosi on kaunis ja lisäksi sopii meille hyvin, joten nappasin kymmenen kippoa matkaan. Ja hinnat. No, kirpputorikauppias pitäköön omansa, nämä oli neljä kertaa halvempia kuin kaupassa.

Olen kerännyt aikanaan Taika-sarjasta kaikkia kolmea väriä kahvimukit kolme kpl kutakin. Mutta meiltä on pitkään puuttunut maitokannu, jonka vetoisuus olisi isompi kuin yhden kupillisen vaatima määrä. (Mihin sellaisia hassuja pieniä kermanekkoja oikeastaan voi käyttää? Siitä riittää yhteen kuppiiin ja taas pitää täydentää.....)
Tuo punainen oli Last Chance -tarjouksessa, koska on sesonkiväri. Erittäin halpa sekin, 65% alennuksella. Valkoinen ja sininen oli jo huomattavasti kalliimmat. Onneksi kannuja ei tarvitse kerätä kaikkia värejä. Vielä....

Joten olen tyytyväinen, vaikka kalliiksi tulikin.
Nappasin mukaan myös muutamia Muumi-mukeja ja yhden puurokulhon. Ne lähtevät tuliaisiksi Jenkkilään kesällä. Siskontyttöni sai pari vuotta sitten mukin ja vaikka eivät todellakaan ymmärrä lihavia alastomia hippoja mukin kuvituksena, heistä se on vitsinä hyvä. Joten valikoin kaikille perheenjäsenille omannäköisen mukin ja siskonlikalle puurokulhon Nipsu-kuosilla, jotta sopii mukiin.