Tasavuodet lähestyy

Mittariin tuli 48 vuotta. (En juhli enkä kaipaa erityisiä huomionosoituksia, perheen kesken niin sanotusti. Töihin vien erityisesti muutamalle lähimmälle ihanalle työkaverille vähän piirakkaa, loput saakoon sitten ne, jotka työmaalla tänään ovat.)

Onneksi olen syntynyt tasakymmenellä, koska vaikka tässä iässä kukaan ei enää kysykään "minkä ikäinen olet" vaan "milloin olet syntynyt", tasakymmenestä on nopea ja helppo laskea mitä mittariin tulee.....  JOS sitä nyt joku sattuisi kysymään. (Kysyjä on todennäköisesti joku alle kouluikäinen....)

Kaksi vuotta tasavuosiin, puoleen vuosisataan.  Onko elämä ohi?
En tiedä suvussa kenenkään saavuttaneen sataa vuotta, pitäisikö olla ensimmäinen?

Kolme vuotta sitten sain idean, jonka toteuttamista pohdin edelleen: matkustaa viettämään merkkipäivää jonnekin, ja maksaa koko oma perhe (sisältää lapset puolisoineen) mukaan. Olen totta puhuen kolme vuotta laittanut rahaa sivuun joka kuukausi tätä ideaa varten, mutta valitettavasti vuosien varrella olen säästöilläni joutunut käymään, esim. tuossa surullisessa kylppäriremontissa.
Mutta aikaahan tässä vielä on. Hmmm..... erittäin houkuttelevaa!!

Muuten: miltä nyt tuntuu?
Olen tyytyväisempi itseeni kuin kaksvitosena. Naamassa näkyy eletyt vuodet, kurttuja ja juonteita on siellä ja täällä. Kroppa on löysempi ja roikkuvampi kuin vaikka kolmevitosena, mutta muuten luulen, että olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin olin silloin, kiitos noiden nelijalkaisten personal trainereiden.

Henkisellä puolella kehitystä on tapahtunut varmasti eniten. Olen aina ollut liikkeissäni nopea, enkä jää taivastelemaan, jos asiat voi tehdä. Nyt voin malttaa hetken.... (Huom! Hetken...)
Olen tätä nykyä vähän harkitsevampi, pystyn jopa ajattelemaan, ennen kuin päästän suustani isompia sammakoita. Heh! Ainakin joskus.

Ikäkriisinä: en suinkaan aina tunne itseäni viiskymppiseksi. Päinvastoin.
Olen töissä ja muutenkin paljon tekemisissä itseäni nuorempien kanssa, ja vaikka vanha ei jaksakaan enää bailata aamuun, koen kuitenkin itseni hyvin paljon samanikäiseksi näiden kanssa. Lienen siis perusluonteeltani lapsellinen, koska juttujen taso kolahtaa paremmin 30-35 vuotiailta kuin ikäisiltäni....

Olen pirskatin ylpeä lapsistani. Hirveän monta muuta asiaa en pysty omimaan omiksi saavutuksikseni, mutta nämä kolme kyllä. Ne on kasvatettu ihmisiksi, pärjäävät ja osaavat käyttäytyä eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa.

Poika (tänä vuonna 24v) lähtee huomenna idän lämpöön moikkaamaan isääni ja olen siitä niin iloinen hänen puolestaan. Minusta on vilpittömän hienoa tietää, että hänet voi laittaa maailmalle lomailemaan ilman pelkoa, että hän vetää kännit jo kentällä ja päätyy heitetyksi ulos koneesta, tai vetää aineita ja päätyy Thaimaalaiseen selliin.
Todennäköisesti hän käyttää viikon univelkojen korjaamiseen, juo litroittain kahvia isäni kanssa, filosofoi ja keskustelee, paistattelee ja polskii, lomailee ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012. Takuulla ansaitusti!

Isompi tytär (tänä vuonna 22v) taas tekee raivokkaasti töitä, pistää niin paljon rahaa säästöön kuin pystyy. Käy illat vielä lukio-opintoja ja pyrkii saavuttamaan elämässään paljon. Haaveilee ja laskee miten haaveet voi realistisesti toteuttaa. Toisaalta hassuttelee ja osaa iloita hetkestä. Innostuu asioista sekunnissa, mutta pystyy harkitsemaan ennen pikaista toteuttamista. Aina halukas ilahduttamaan muita!

Nuorin, Ipana (kohta 17v). Myönnettäköön: meidän eniten hemmoteltu.
Tekee koulunsa eteen paljon töitä. Harrastaa vakavissaan mutta loistavalla huumorilla. Auttaa kotona missä keksiikin pyytää ja toisaalta saa päähänsä ilahduttaa leipomalla jotain "vain, koska kaapissa oli aineita". Luotettava kuin peruskallio!

Melkein viisikymppiseksi olen ehtinyt paljon.
Voin olla rauhallisin mielin ja tyytyväinen kaikkeen saavuttamaani.
Maailmaa on kierretty sen verran, että uskallan olla kaikenlaista mieltä milloin mistäkin.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa!

Synttärijuhlissa

Rakas ystävämme täytti vuosia!
Siinä ajaessamme "pohjoiseen", (Nokia ON pohjoiseen kun meiltä katsoo....) pohdin onko meidän sukupolven juttu nykyään vähän niin kuin jättää tuollaiset tasavuosijuhlat pitämättä.

Oma isäni juhli aikanaan viisikymppisiään ja se oli itsestäänselvyys. Puhumattakaan isovanhemmistani.
Toisaalta kaveriporukassa alkaa olla nyt sitä ikää lähellä, mutta muistan juhlineeni omia kolmikymppisiä ja toisaalta toisen ihanan ystävän nelikymppisiä, mutta vastaavasti ei sitten enää 10 vuoden päästä uudestaan.

Onko viisikymppinen nykyään vielä niin nuori, että merkkipäivän juhlistaminen tuollaisella perinteisellä isolla porukalla on vähän vanhanaikaista? Onko nykyinen eli 2000-luvun kuusikymppinen 1980-luvun viisikymppinen?

Puhuimme asiasta ja Hannukin sanoi, ettei olisi välttämättä tällaisia kekkereitä edes järjestänyt, mutta toisaalta tässä iässä kun omat vanhemmat on vielä hengissä ja sillä lailla hyväkuntoisia, että voivat osallistua, on jotenkin kivaa järjestää tuollainen isompi tapahtuma.

Ystävällä oli todella hauskat pirskeet. Paitsi, että juhlat oli kaikinpuolin onnistuneet, niiden ajankohta näin tammikuun lopulla katkaisi jotenkin talven.
Täytyy vakavasti pohtia onko se oma vuoro parin vuoden päästä......   =D

*****
Me ajelimme sinnepäin Huittinen-Sastamala -reittiä. (Puhuin kyllä sujuvasti Vammalasta edelleen......) Se on sitten hauska ajettava. On katseltavaa maisemaa eikä se ajassa ole varmasti kuin max 20-30 minuuttia hitaampi. (Jos perjantai tai lauantairuuhkaa on yhtään, voi olla, että Pirkkalan kautta matkanteko tökkiikin....)

Kotimatkalla päräytin kuitenkin moottoritietä Tre-Turku.
Olisi kannattanut ottaa hiljaisempi reitti pelkän säästön nimissä.

Ei, en otattanut itsestäni valokuvaa tolpalla tai muulla kameralla, mutta pysähdyin Humppilassa Iittalan lasitehtaan outlet-myymälässä ja en kertakaikkiaan voinut olla ostamatta muutamia juttuja, joten matka kävi vähän kalliiksi....

Olen tosi pitkään haaveillut kivoista pienistä jälkiruokamaljoista.
Katsoin noita Kastehelmen kippoja muutamalla kirpputorilla ja olinkin äimistynyt miten ihmiset pyytävät niistä jopa korkeampia hintoja kuin kaupassa.

Nämä olivat jotain väliväriä eli värien vaihdon kohdalla tulevia. Minusta tuo hailakka turkoosi on kaunis ja lisäksi sopii meille hyvin, joten nappasin kymmenen kippoa matkaan. Ja hinnat. No, kirpputorikauppias pitäköön omansa, nämä oli neljä kertaa halvempia kuin kaupassa.

Olen kerännyt aikanaan Taika-sarjasta kaikkia kolmea väriä kahvimukit kolme kpl kutakin. Mutta meiltä on pitkään puuttunut maitokannu, jonka vetoisuus olisi isompi kuin yhden kupillisen vaatima määrä. (Mihin sellaisia hassuja pieniä kermanekkoja oikeastaan voi käyttää? Siitä riittää yhteen kuppiiin ja taas pitää täydentää.....)
Tuo punainen oli Last Chance -tarjouksessa, koska on sesonkiväri. Erittäin halpa sekin, 65% alennuksella. Valkoinen ja sininen oli jo huomattavasti kalliimmat. Onneksi kannuja ei tarvitse kerätä kaikkia värejä. Vielä....

Joten olen tyytyväinen, vaikka kalliiksi tulikin.
Nappasin mukaan myös muutamia Muumi-mukeja ja yhden puurokulhon. Ne lähtevät tuliaisiksi Jenkkilään kesällä. Siskontyttöni sai pari vuotta sitten mukin ja vaikka eivät todellakaan ymmärrä lihavia alastomia hippoja mukin kuvituksena, heistä se on vitsinä hyvä. Joten valikoin kaikille perheenjäsenille omannäköisen mukin ja siskonlikalle puurokulhon Nipsu-kuosilla, jotta sopii mukiin.

Arkihaaste 38/52

Työviikko loman jälkeen.
Ei puhettakaan mistään pehmeästä laskusta.

Melko normipäivä töissä.

Meillä on ihan jatkuvasti tarjolla kaikkea hyvää.

Tällä kertaa työkaverin 50v kakkua.

Pari maisemakuvaa sairaalan parvekkeelta.

Maanantaiaamuna oli niin vallattoman näköinen sumu ja aurinko,

toisaalta nuo parkkipaikan toisen puolen vaahterat alkavat jo vaihtaa väriä.

Jösses.

Se on syksy nyt!!

Meillä asuu pieni tihulainen.

Tai jollain oli tylsää kotona.

Tuon lehden saan onneksi lukea uudestaan ja kokonaisena töissä. Harmikseni myös sähkölaskun pystyi paikkaamaan (ja maksamaan), mutta tässä kohtaa nauratti kunnolla se, että nekin jo herjailevat tuosta e-laskusta.

Mysteeri siihen liittyen: en löydä nettipankista enää kohtaa, jossa voin e-laskun tilata. Ehken etsinyt riittävän innokkaasti.

Sen verran vilpoisaa on ollut, että oli pakko jälleen aloittaa lämmitys.

Pidin jo taukoa kun oli noita lämpimämpiä öitä, mutta ainakin täällä alkuviikolla laski niin, että aamulla kun lähdin 6:15, auton mittari väitti lämpötilaksi vain +4°C.

Sen verran tilannekatsausta, että olemme sittenkin ottaneet talon pois myynnistä.

Juu, tiedän. Jotenkin lyhytjänteistä toimintaa.

Ensinnäkin pari myyntihalukkuutta lisävää juttua saatiin taklattua niin, ettei koeta enää niitä "ongelmaksi", toiseksi pari sellaista taloa, joita olisimme halunneet mennä katsomaan, vedettiin pois myynnistä juuri kun olin yhteydessä.... 

Tärkein kuitenkin: varsinkin lukiolaisen, mutta omatkin stressitasot alkoi olla korkeat kun välittäjä pisti ihan täysillä tuulemaan. Oli tunne, ettei omaa elämää saanut olla yhtään, koko ajan oltiin valmiudessa lähtemään pois näytön jaloista.

JOTEN:

Hehehe!! Sain ensinnäkin ostaa viisi (5!!!) syyshortensiaa ja lisäksi 180 kpl kukkasipuleita.

Tuo oli villi paikka: kukkasipulit oli irtomyynnissä, muutamalla eurolla 20 kpl joten napsin niitä kuin irtokarkkeja pusseihin. Aijai!!! 

Mies-parka. Ensin se ei antanut lupaa ostaa mitään ja päätyi nyt kaivamaan mulle kuoppia uusia istutuksia varten.