Tiukkis

Pöydälle on nostettu mm. Sari Helinin "Huono Äiti" -blogin teksti, jossa hän lyttää koulujen käyttämän Wilman sekä Maaseudun Tulevaisuuden kirjoitus, jossa jonkun kirjoittajan toimesta kommentoitiin tätä "Mammamafiaa", mikä on vallalla eritoten sosiaalisessa mediassa.

Ensin mainuttuun, Helinin kirjoitukseen, suhtauduin ääneen nauraen:
http://yle.fi/uutiset/sari_helin_wilma_pilaa_kodin_ja_koulun_loputkin_valit/7780204

Tykkään tuosta sarkastisesta otteesta. Lisäksi, (muistettakoon, että se oma tenavani, joka on vielä Wilman päässä, kerää suuremmassa määrin kehuja ja vain muutaman huomautuksen), minustakin tuo systeemi on melkoinen kysymysmerkki. Henkilökohtaisesti olen vältellyt koko Wilman käyttöä hyvin sujuvasti edeltävät vuodet eivätkä nuo kaksi peruskoulunsa päättänyttä ainakaan siksi jääneet päättötodistusta saamatta.
Wilma on varmasti toimiva, SILLOIN KUN
- vanhemmalla on kiinnostusta tietää jokainen pieraisu ja muu pikkuasia, joista ilmeisen herkästi toiset opettajat raportoivat
- vanhempi sattuu istumaan sellaisella tietokoneella päivät pääksytysten, että voi kirjautua Wilmaan ja ihmetellä sen salaisuuksia

Meillä muksut ovat olleet vastuussa omasta koulunkäynnistään alusta asti. Jokainen. En ole kenenkään kanssa tehnyt läksyjä, ehkä pari kertaa kaikkien kanssa kuulustellut jotain enkun sanoja tms. Koulu on meillä ollut lapsen työ, ja jokainen hoitakoon työnsä itse. Arvosanat ovat kertoneet, että työ on kantanut hedelmää.  (Olen valmis myöntämään tässä kohtaa, että jos joku tenavistani olisi tuonut kotiin pelkkiä nelosia ja vitosia peruskoulussa, olisin luultavasti tarttunut toimeen eri tavalla.)

Jälkimmäiseen sanon vaan sen, että systeemi voisi toimia, jos opettajat opettelisivat käyttämään systeemiä vanhempi-ystävällisesti. Eli nuo viestit voi saada myös sähköpostiin (allekirjoittaneella ne tulevat puhelimeen), mutta se vaatii yhden ruksin täppäämisen viestiä lähetettäessä. Minua kun ei hirveästi lohduta viesti "sinulle on Wilma-viesti opettajalta XXX". Luen niitä ehkä joka kolmas kuukausi jos satun kirjautumaan systeemiin koneelta. Töissä sitä en voi tehdä.

Toinen kirjoitus, http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4nlaiset-%C3%A4idit-ammutaan-somessa-1.84444 sen sijaan kohotutti vähän kulmia täälläkin.

Ihan lievää kärjistystä sanoa, että "äippärillä ei saa olla kivaa". Totta helkatissa saa. Mutta ei se kiva tarvitse olla sitä, että isompi kersa raahataan päivähoitoon ja äiti saa "laatuaikaa" vauvan kanssa. Saati että sille kersalle hankitaan hoitopaikka, että äiti pääsee vähän laittamaan kynsiä ja ripsiä....

Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen on asia, josta itselläni on mielipide, että se pitäisi tehdä. Yksinkertaisesti en halua omia veroeurojani käytettävän siihen, että ns. latteäidit pääsevät helpommalla viemällä lapsen kunnalliseen päivähoitoon. Käyttäkööt MLL tai vastaavaa ja maksakoon siitä palvelusta.

On TÄYSIN ERI ASIA viedä isompi lapsi hoitoon silloin, kun perheessä on selvästi jotain ongelmia, erityislapsi, masentunut äiti tai muuten tilanne, jossa LAPSI kärsii siitä, että on kotona.

Joten kyllä: antaa paukkua vaan. Ampukaa minutkin.

Menee miten menee....

Niin se taitaa olla, että kun se alkaa mennä päin helvettiä, se myös menee...

Tää surullisenkuuluisa kaivonporaus:

Myyjä: poraus tehdään päivässä ja sitten seuraavana kytketään kiinni. Se on ihan kahden päivän homma. Laitetaan rakennuslupahakemukseen paikat esim. tuohon ja tuohon (= kaksi paikkaa jotakuinkin keskellä pihaa, kohdassa, johon pääsee hyvin.)

Totuus: viime torstaista on porattu ja mekkaloitu, toisella puolen taloa huutaa rekka-autossa oleva kompressori, toisella pora. Sisällä ei kuule ajatuksiaan ja meteli lisää stressiä, mikä tuli näin todistettua.  Ilmeisesti eilen (VIIDEN!! päivän jälkeen) joku osa on valmis, koska ainakin ne helvetinkoneet on viety pois pihasta. Muuten piha sitten onkin kuin sodan jäljiltä ja osa istutuksista entisiä. Eli paikka on kaikkea muuta kuin esitetty....  Lisäksi meidän pihalla valuu vesi ja kura kuin suihkulähteestä, myös naapurin pihalle on valunut vettä.

Yläpihalta alaspäin.

Kuvan keskellä, jos tarkkaan katsoo, voi nähdä jäänteet mun jasmikkeesta.
KYLLÄ, harmittaa tosi paljon.

Suihkulähde. Mainitsemattakaan, että toi tötterö osuu keskelle polkua.

Kuvassa taustalla näkyvä kuralätäkkö on sivumennen mun valkoisten pionien penkki.....

Kura valuu alapihalle ja naapuriin....

Miten se menikään? 

Pari päivää, ihan helppo homma....

****
Sitten tulee se päivä, kun olen sopinut työkaverin kanssa vuoronvaihdosta. Olisi ollut menoa illalla joten tarjouduin tekemään aamun. Asia sovittiin ja laitettiin kalentereihin.
Tänään aamulla olemme sitten molemmat työmaalla, koska "asiasta ei ollut eilen puhetta".....
No tota.
En ollut myöskään vaihtanut sitä työvuorolistoihin vielä, koska aina voi tulla muutoksia muutosten perään ja tästä syystä teen merkinnät yleensä siinä vaiheessa kun ne toteutuu.
Eipä mitä, onhan se hauskaa ajaa tuolla pimeässä turhat 50km valvotun yön jälkeen.

Våffeldagen

Kaikenlaisia ideoita. Ensin kuulee joltain, sitten googlaa vähän ja soveltaa... ja pam, niitä on pakko saada hetitässäkaikkimulle.

Kauravohvelit

Ajoin n. 5 dl Nalle ruis-kaurahiutaleita jauhoksi blenderillä, heivasin sekaan suunnilleen saman verran maitoa ja sekoittelin, kunnes blenderissä oli sellainen löysä velli. Jätin jääkaappiin turpoamaan, oli siellä ainakin pari tuntia.
Rikoin lasiin kolme munaa, kaadoin ne vielä sekaan (kone käyden) ja lopuksi ehkä puolisen desiä pullomargariinia.

Muuta ei sitten tarvittukaan kuin paisto. Meillä laitetaan aina aina himppanen margariinia vohvelirautaan, ne tarkertuu muuten kiinni.

Päälle sekoittelin purkillisen pakastettua mansikkasosetta kohmeisena ja reilusti turkkilaista jogua (ei mitään kevytversiota vaan aitoa tavaraa.) Ei kaipaa sokeria tms. Ja jäisiä mustikoita.

Meidän tenavat oli aivan otettuja. Ne oli älyttömän hyviä.

Kaivonporaus

Eilen iltapäivällä kuului eteisestä hurja haukku. Syystäkin. Pihaan nimittäin ajettiin merkillinen laite telaketjuilla ja pari kuorma-autoa. Kyllä tuollaisia vieraita miehiä pitääkin vähän räksyttää.

Illalla vielä lenkin jälkeen piti kone käydä haukkumassa pystyyn, samoin saunasta vilvoittelukierroksella. Lopuksi sen telaketjua vasten nostettiin jalkaa....

Tänään aamulenkin jälkeen pihassa olikin täysi hässäkkä päällä. Toisessa kuormurissa on kompura, jonka meteli raikuu sisätiloissa iloisesti, keittiön ikkunan takana taas jytisee pora. (Mainitsenko tässä yhteydessä, että menen yöksi töihin ja yleensä yritän edes ottaa jotkut torkut tässä valevapaana.....)

Miehet ovat päässeet reiluun 15 metriin ja vastaan on tullut kaikenlaista. Kertaalleen jo riemastuivat, että ollaan kalliossa, mutta se "kallio" loppui hetken päästä, eli pehmeää maata vielä. Toisaalta, kaivo kaivetaan 170 metriin niin onhan tuossa vielä vähän varaa.....

Mahtaako toimia? 

Kaiken varalta pikainen suunnitelma: menen huomenna nukkumaan muualle, koska vaikka poraus olisikin ohi, joutuvat kuitenkin kulkemaan eestaas sisälle ja ulos ja lisäksi purkamaan kellarista yhtä sun toista, joten meteliä meillä varmasti riittää. 

Pasikin tekee poikkeuksellisesti yön töitä, pari vuoroa putkeen, klo 12 - 6 ja koettaa sitten nukkua sen mitä voi aamulla kotona. 

Jännää.

Muuten tähän mennessä OK projekti, mutta jälleen kerran kävi ilmi, että myyjä lupaa vaikka kuun taivaalta mutta ei yhtään käsitä tiettyjä realiteetteja työn suhteen. Kattoremontissa aikanaan todettiin, että hyvä se on maasta käsin luvata, mutta se, joka katolle kiipeää, joutuu loppupeleissä ottamaan vastuun. Sama tässä. 

Poraaja oli vähän hymyillyt vinoon ja puistellut päätään kun kerrottiin mitä kaikkea meille luvattiin.... toteutus on nyt sitten sen näköinen kuin kuuluu ja myyjä kantaa vastuun siitä, että kaikki työ ei ehkä mene ihan sovitun hinnan piikkiin mutta toisaalta kun on annettu urakkahinta..... 

Aamulenkki

Tänään jotenkin tavallista enemmän tyytyväinen elämääni.
Oikein kiva aamuhyppely.  https://www.endomondo.com/workouts/   jos haluat nähdä tarkemmin reitin.

Meillähän on Perniössä eräs koira, musta labradori, joka vihaa Edua erittäin syvästi. Niin paljon, että jos tulemme kylällä vastakkain, se alkaa jo sadan metrin päästä rähjätä remmissä ja on tulossa hampaat irvessä kohti. Luonnollisesti tähän liittyy 8 metrinen flexi, joten ihan oikeasti välillä pelkään, että jossain kohtaa jätkät päätyy nappaamaan kiinni.
Tuo koira on reilun vuoden nuorempi ja tapellut muidenkin kanssa. Siitä huolimatta omistaja pitää sitä esim. tuolla metsässä irti (pidän minäkin omiani!) ja tästä syystä olen jo joitain vuosia tyytynyt oikeastaan pääsääntöisesti kävelemään pururataa tai teiden varsia pitkin, koska en halua ottaa riskiä, että ovat yhtäkkiä jonkun puun takana naamakkain ja toistensa kimpussa.

Pari viikkoa sitten lähdin aamukävelylle melko ajoissa, jo 8 aikaan, ja koirat ikäänkuin johdattivat eräälle metsäautotielle. Laskin ne irti, oli vielä hämärää enkä uskonut, että siellä tulee ketään vastaan. Lisäksi meidän koirat pysähtyvät käskystä ja antavat ottaa kiinni, joten luotan niihin siltä osin. No, jossain kohtaa lenkki kääntyy ns. koirien leikkipaikalle, jossa mekin kävimme siis silloin kun Edu oli vajaan vuoden. Sittemmin olen luovuttanut ja siirtynyt muille maille ulkoilemaan, mutta siitä menee aika kiva reitti ohi.
Tänään kävelimme sen taas. Olen itse asiassa tepastellut sitä nyt lähes joka aamu kun olemme lenkkiä tehneet, ja tänään aamulla jossain vaiheessa tajusin hymyileväni leveästi: olin jollain tavoin saanut takaisin "oman reittini". Tuolla metsässä käveleminen on niin rauhoittavaa, niin rentoa. Koirat saa temmeltää vapaasti, lukea omia uutisiaan ja nuuskia ja haistella rauhassa....

Loppumatkasta oli vähän rankkaa: polkua ei oltukaan tallattu yhtään, joten "auraaja-Edu" ja "mörssäri-Vivi" tekivät latua..... huh. Lenkki oli kuitenkin viihdyttävä ja virkistävä. Ihana vapaapäivän alku.

Syy iloon voi siis olla näinkin pieni.   =D

****
Kaivonporaajakin ilmoittautui.
Mehän teimme marraskuussa sopimuksen maalämpöpumpun poraamisesta, ja nimenomaan korostimme silloin, että meiltä loppuu öljy alkuvuodesta ja toisaalta lähdemme reissuun helmikuun puolivälissä, joten siihen mennessä on kaikki oltava valmiina. Sopimuksen allekirjoituksen jälkeen mitään ei olekaan sitten tapahtunut. Viime viikolla jo hermostuin ja soitin kyselläkseni. Vastaus oli vähän sellainen "ai niin, teilläkin oli se soppari". Että jurppi.
Annoin kauniisti ymmärtää, että voi tulla tai olla tulematta. Jälkimmäisessä tapauksessa odotan heidän hoitavan meille sen verran öljyä, ettei lasten tarvitse kotona palella.

Tänään siis ovelle koputettiin, ja ilmeisesti poraaminenkin alkaa loppuviikosta.

Ihme kun AINA pitää kiukutella, että jo sovittu saadaan pitämään.

Munkkeja

Olen ehkä maailman vähiten kiinnostunut mistään teknisistä vempaimista. Meille hankittiin hirveän hypen saattelemana sellainen TV-teatteri-setti eli puoli tusinaa typerää kaiutinta, jotta leffat kuulemma kuulostaisivat hienommilta.
(Tämä kaikki perheessä, jossa kukaan ei hyvässä tapauksessa avaa telkkaria yli kahteen viikkoon kertaakaan...)
No.... täytyy sanoa, että oli kyse sitten Jurassic Parkin dinoista tai Bruce Willsistä, en saa mitään kicksejä siitä, että joku puhuu/ärjyy/ampuu/piereskelee tms selkäni takana, olkkarin yläkulmissa tai TV:n takana...
Lisäksi ne keräsivät ihan naurettavan määrän pölyä pelkällä olemassaolollaan (kaikesta johtokilometrimäärästä puhumattakaan...), joten Pasin suureksi suruksi ne vietiin olkkarista pois.

Ennen joulua hankin sen elintarvikelämpömittarin sitä kotijuustoa varten, koska sitä ei pystynyt muuten tarkalleen ottaen edes tekemään. (Perinteinen kinkkumittari meillä on uunin varusteena ja sitä itse asiassa käytän melko paljon muutenkin.)

Tänäänpä keksin, kiitos ihanan työkaverini, paistaa munkkeja, ja koska oltiin käyty jonkinlainen keskustelu munkkien paistosta töissä, tarkistin pari juttua googlesta ja viritin tuon mittarin siis öljyyn.
Hitsi, se toimi sittenkin. Tässä paljastan siis suuren salaisuuden. (Salaisuus itselleni, jokainen muu luultavasti tiesi sen jo, koska käyttää yleisesti ottaen jotain ruokaohjeita....)

Munkkirasvan pitää olla jossain 180-190 asteen välissä, jotta munkeista tulee parhaita mahdollisia.
Olen tähän asti paistanut liian kuumassa.  (Huokaus!)

Syvissä vesissä

Kuoleman väsymys. Syyskuusta lähtien valvottuja öitä.
Illalla melatoniini huiviin ja punkkaan ennen klo 21. Uni on jo matkalla.

Muuten meni ihan putkeen, mutta kämppä on kuin helvetin keskusrautatieasema ja menoa riittää todellakin pitkälle yli 22. Nukkumatti ohitti.
Puoleenyöhön jaksoin maata, paikat särkee väkisinmakaamisesta, nousen. Vituttaa noin suomeksi sanottuna. Voisiko joku vaikka ampua päähän, että siellä hiljenisi?

Takaisin sänkyyn, jossa levotonta valvomista siihen asti että kolmen jälkeen makkarista katoaa sähköt enkä näe enää kellonaikaa. Kääntyilyä, tarkkailen koska alkaa valjeta....

Se rekan keula työmatkalla vaikuttaa TODELLA houkuttelevalta. Jospa mammografiasta tulisi rintasyöpädiagnoosi niin olisi syy joko vetää ilta toisensa jälkeen niin paljon viinaa että sammuisi tai sitten vaan pyytää kunnon lääkkeet....
Ymmärrän hyvin miksi typerässä TV-ohjelmassa hoitaja sortuu douppeihin. Ensi yö menee taas valvoessa, koska ilta-aamun välissä aika on niin lyhyt etten ehdi edes rauhoittua.

En tajua miksi edes yritän enää.