Suositus: pari mainiota lukemistoa tarjolla

Minulla on aina ollut paha tapa, että jos näen mielestäni mielenkiintoisen kirjan, haluan yleensä lukea saman kirjailijan koko sarjan (riippumatta siitä, kirjoittaako hän sarjaa vai yksittäisiä kirjoja), ja päädyn varaamaan kirjastosta vaihtelevan määrän kirjoja. Joskus tämä ajattelu vie ihan metsään, joskus osuu täyskymppi kohdalla. (Ja joskus en kertakaikkiaan jaksa samantyyppisiä kirjoja määräänsä enempää kerralla. Esim, dekkareiden keskelle on pakko saada jokunen osuus tyhmää romanttista hömppää tai muuta, ettei pelkkiä murhia jatkuvalla syötöllä.)

Nyt oli täyskympin vuoro.

Kolme ensimmäistä jonkun kirjan takaliepeestä

Sarja alkaa kirjalla, jossa burnoutista ja avioerosta toipuva entinen kiinteistönvälittäjä Venla törmää vanhaan kansakouluun ja ihastuu siihen, ostaa sen ja pistää pystyyn airbnb majatalon.

Kertomus downshiftaamisesta niin, että on kuitenkin koko ajan puuhaa. Vähän sellaista yltiöromanttista "kun kaikki onnistuu"-tyyppistä.... 

Joka tapauksessa tykästyin. Kuvaus oli jotenkin varsin aito. Erityisesti kohdat, joissa Venla tekee blogipostauksia ja saa kattilallisen kuraa niskaansa joltain anonyymiltä kirjoittajalta..... (ai että, miten kolahtikin, nauroin ääneen parissa kohtaa!!! 😂)

Tämä oli sellainen hyvänmielen sarja.

Varsin harmiton, humoristinen ja vähän jonkinlaista romanttista koukkua. Helppolukuinen ja hauska.

Toinen erittäin vahvasti kolahtanut oli Heidi Swainin sarja joulusta. Britteihin sijoittuvat, omina itsenään toimivat, joulun ja joulutohinan ympärille perustuvat kirjat. Tällainen joulusta hassuksi tuleva tyyppi oli ihan myyty. Kansikuvat on tosi kauniit ja vaikka tarinat on kevyitä, ihana tunnelmallinen joulun fiilis välittyy niistä täysin. Nämä pitäisi lukea joulukuussa. Ehkä silloin uudestaan.

Kävin kirjastossa pientä syyslomaa ajatellen....

Lähden siis huomenna töiden jälkeen pienelle lomaselle. Pari arkivapaata listassa ja kohteena kolme eri kansallispuistoa. Pikku patikat, rentoa löysäilyä, turistina olemista itselle uudella paikkakunnalla x 3, ja viikonloppuna kotiin.

Toivottavasti kelit suosii, että pystyy ottamaan valokuvia. Ja sen mitä olen etukäteen nuuskinut "nähtävyyksiä" yms, ei pitäisi ehtiä tylsistymään. 

Luulen, että nappasin vähän turhan suuren kakun sikäli, että autoon tulee kyllä kilometrejä. Vähän vähemmällä olisi voinut olla helpompaa, mutta kerrankos sitä. 

Seuraava loma vasta joulun tienoilla niin otetaan syksyn synkkyydestä nyt kaikki irti. (Eipähän tämä nyt varsin synkkää ole ollut..)

Kellojahan siirrellään taas viikonloppuna. Oi milloin siitäkin riesasta tässä maassa päästään???

Retkipäivä: Torronsuo

Olin loppuviikolla jossain oudossa taudissa. Keskiviikkona töissä alkoi kurkkukipu, joka muuttui tosi kovaksi, samoin alkoi merkillinen yskä... 
Torstain olin ihan tattismoro-kunnossa, mutta taisin ehtiä aloittaa huilaamisen ajoissa, koska tauti alkoi talttua samantien.

Tänään sunnuntaina sitten heräsin itsekseni tosi ajoissa. Ilmeisesti kun nukkuu monta yötä paljon, alkaa unet todellakin riittää....

Lego-palikat parkkipaikalla

Siitä se idea siis lähti. Nopeasti teetä ja kahvia termariin, reput kasaan ja koirat autoon. Matkalta evästä ja retkelle.
Auringonnousu oli mahtava moottoritiellä katsottuna. Harmi kyllä, Tammelaan mennessä sää oli muuttunut varsin pilvisen harmaaksi, mutta mitäpä näistä. Torronsuon kansallispuisto oli vielä kokematta ja näkemättä, joten sinne.

Pitkospuut oli uusittu täysin.

Parkkipaikalla oli yksi retkeilyauto sinne saapuessamme. Nähtävästi siellä nukuttiin vielä, kello oli siinä kohtaa vasta 8:30.

Pitkospuut lähtivät näppärästi parkkipaikan reunalta ja kohta oltiinkin jo suomaisemassa. Litteää, märkää, tasaista ja upeita värejä. Pystyn kuvittelemaan, miten lintubongarit tulevat tänne. Kertovat, että teeret parveilevat pulputtamassa suolla runsain määrin, samoin ilmeisesti kurkia nähdään paljon.

Kuraista, märkää, punaista, vihreää.

Tauko

Pitkospuut oli varsin liukkaat. Niiden vieressä oli isoja kasoja vanhoja pitkoksia ja nähtävästi ihan kaikki oli uusittu. Hieno juttu, että Metsähallitus pystyy pitämään paikkaa kunnossa. Vanhat puut näyttivät jo osin lahoilta, mutta tosi harmi, jos niitä ei mihinkään enää hyödynnetä vaan päätyvät jätepuuksi. 

Omasta mielestäni tuolla Suoreitillä on yksi paha puute: ei minkäänlaista taukopaikkaa. Parhaissa lintujenbongauspaikoissa oli pieniä levennyksiä ja jonkinlainen penkki. Niissä kohdissa tosin tänään tuuli huolella, koska tietenkin ovat aukeilla paikoilla. Mutta mitään tulistelu- tai muuta taukopaikkaa ei siis koko 8 kilsan lenkillä ole. Kansallispuisto kun kuitenkin palvelee muitakin kuin bongareita, saattaisi säästää luontoa, jos tehtäisiin huolella valitut paikat, jossa "leiriydytään" sen sijaan, että jokainen hakee itselleen mieluisimman paikan.

Tämä puute ei suinkaan saanut meitä luopumaan aamupalasta metsässä 😃 mutta kieltämättä olisi ollut kiva istuskella jossain penkillä. Ja koska siellä on poistettuja pitkoksia, niistä luulisi voivan rakentaa jonkun pisteen reitin varrelle..... 

Kaiken kaikkiaan reitti oli aika kiva. Hyvin suurelta osin reitti on pitkostettu, parissa kohtaa pääsi kävelemään metsäisempää reittiä ja muutaman sata metriä hiekkatietäkin. Reitti on erinomaisesti merkitty.

Metsäisissä kohdissa huomasin, että maa on painunut tosi paljon puiden juurien ympäriltä. Kurjenrahkallahan on näitä suojeltu levittämällä juurille suojamattoa sekä soraa. En näkisi tätä turhana liikkeenä täälläkään. Loppumatkasta oli myös metsäpätkä, jossa oli todella kuraista, varmaankin juuri siitä syystä, että puiden juuret eivät pysty loputtomiin maata pidättämään kun tuhannet jalkaparit tramppaavat päältä...

Hyvä sunnuntain aloitus. Ajomatka oli näppärä, eväät hyvät ja patikka oikein kiva.

Ehkä taukopaikan puutteessa ei jäänyt olo, että tuonne on päästävä uudestaan. Toki esim. kesällä auringonnousun aikaan kirkkaana aamuna värit varmasti hehkuisivat, joten olisi se näkemisen arvoinen.

Oletko koskaan?

Kristiinalla oli taas kiva kysely. Jotkut asiat pistivät oikein miettimään. Jotkut myös siltä kantilta, että "mitä jos" ja toisaalta myös niin, että ihan kaikkea ei julkisesti voi eikä kannata kirjoittaa.

Halunnut palata ajassa taaksenpäin?

Hmmm. Joitain asioita olisin voinut varmasti tehdä toisin. 
Toisaalta, minkälainen tämä hetki olisi, jos olisin voinut palata ja muuttaa tuolloin? 
Ehdottoman mielenkiintoista olisi voida palata ajassa taaksepäin niin paljon, että näkisi todella kaukaisia asioita. Tämä tietenkin edellyttäen, että olisi nykyisen kaltaiset mahdollisuudet esim. matkailuun (mikä ei tietenkään ole mahdollista, koska lentokoneita yms ei välttämättä tuolloin ollut....)

Miettinyt ulkomaille muuttamista?

Useinkin. Tämäkin on asia, jota jossain määrin harmittelen, etten ole ollut aktiivisempi asian suhteen.
Olen nuoruudessa saanut asua ulkomailla vanhempien työstä johtuen ja koin sen ehdottomasti erinomaisena tapana oppia vieraasta kulttuurista, kielitaidosta puhumattakaan.....

Tällä hetkellä olen lasteni puolesta ikionnellinen, että heillä on mahdollisuus vielä tehdä päätöksiä loppuelämäänsä varten. Vaikka poika onkin järisyttävän kaukana Vietnamissa, on se kuitenkin mahdollisuus, jota jokainen ei saa.

Eksynyt kauppakeskukseen?

En ehkä kauppakeskukseen, mutta sellaisen parkkihalliin. Olen siis kadottanut autoni useammankin kerran....   Samoin lentokentän parkkihalliin lomalta palattuani. Talvella sandaaleissa lumessa ei niin miellyttävä kokemus.

Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin?

Kyllä. Talvella 2018 olimme varanneet matkan Thaimaahan appivanhempien ja oman nuorimman tyttären ja hänen kaverinsa kanssa. Olimme juuri tammikuussa hakeneet kotiin Bonon, joka oli lähtöhetkellä asunut kotona nelisen viikkoa. Vanhempi tytär ja poikaystävineen silloin koiran- ja talonvahdiksi.

Paitsi että olimme olleet tuossa kohteessa liian monta kertaa aiemmin, reissun aikana kaikki ei mennyt meistä riippumattomista syistä ihan putkeen. Oli muutama päivä, jolloin suorastaan tympi tietää, että vielä on viikko jäljellä. Kymmenentänä päivänä (kahden viikon reissu) sanoin ääneen, että toivoisin olevani matkalla kotiin jo tänään.

Aloittanut terveellisen elämäntavan, laihdutuksen tms?

En pysty laskemaan miten monesti. En ihan joka maanantai, mutta ei paljon puutu.
Olen (tässä kohtaa onneksi) niin patalaiska, etten ole pystynyt kehittämään syömishäiriötä, mutta olen ollut tyytymätön vartalooni suunnilleen siitä lähtien kun täytin 12 vuotta.... 

Tuossa kolmenkympin kieppeillä oli jakso, jolloin treenasin kolmesti viikossa isoilla painoilla ja olin ehkä joitain kuukausia jollain tavoin tyytyväinen olemukseeni. Mutta olen ehdottomasti aina ollut liian lyhyt ja paksu.

Nykyään olen siinä määrin antanut periksi, että haistatan pitkät ehdotuksille pudottaa painoa (putoaa vääristä paikoista) mutta toki lähes viikottain edelleen mietin ja toivon olevani ahkerampi ja että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lähtisin jälleen salille.

Miettinyt miten elämäsi voisi olla erilaista, jos olisit ollut ahkerampi koulussa?

Enpä oikeastaan. Takuulla olisin voinut olla ahkerampi. 

Toisaalta olen opiskellut kaksi erilaista ammattia, joissa molemmissa menestyin töissä. 
En edelleenkään haaveile lääkärin ammatista enkä toisaalta missään vaiheessa halunnut toimitusjohtajaksi, joten eipä omalla laiskuudellani ollut siinä mielessä väliä.

Laulanut karaokea?

En ikinä.
Laulan mukana keikoilla korkealta ja kovaa, mutta en ole ikinä laulanut julkisesti yksin.

Ajanut autolla kolarin?

Tulee heti mieleen eräs kesäloma. Olin todennäköisesti täyttänyt 18 tai 19 edellisenä talvena, asuimme Englannissa, missä olen siis ajanut korttini (kyllä, vaihdekepillä ja ns. väärällä puolen tietä....)

Olin serkkulikan kanssa lähdössä kaupunkiin ja valoristeyksessä olin kääntymässä vasemmalle. En yksinkertaisesti tajunnut, että suoraan tulevat saavat tulla yhtä aikaa kuin minulla on vihreä ja kolautin jonkun auton perääkulmaan.... 

Auh miten noloa!!

Tehnyt huonon ostoksen?

Voiko tähän joku muka vastata rehellisesti, että ei. 
Erinäisiäkin ostoksia on tehty, jotka kaduttaa jo siinä vaiheessa kun niistä leikkaa laput irti. Olen vaan liian laiska palauttamaan tai lähtemään kinastelemaan jostain palautuksesta.

Jäänyt luokallesi koulussa?

En. 
En ollut koulussa loistava, mutta pärjäsin lukematta 8,5 arvoisesti ja olin/olen laiskimus. 

Katunut syvästi jotain tekemääsi?

Syvästi ja syvästi.... 

Joitain asioita varmasti on, joita kadun, mutta ei mitään sellaista, millä olisi mitään merkitystä enää näin runsaasti jälkeenpäin. 

Toki olen päästellyt sammakoita suustani jne, mutta epäilen, että niistäkään ei ole jäänyt kellekään juuri mitään hampaankoloon. Olisin varmasti voinut kasvattaa lapseni ja koirani paremmin, olisin voinut pyrkiä parempaan, tehdä enemmän jne. 

Näitä vakiintuneita "olisin voinut".... 

Sadonkorjuun loppu, kulttuuria, luonnonilmiöitä

Ihan syyskuun lopussa oli pakko kerätä kaikki loput paprikat ja nakata kasvit pihalle. Kuisti oli jo niin täynnä roskaa, jota niistä putoili, eikä nuo viileät yöt enää antaneet paprikoiden kypsyä sen kummemmin. Päivän lämpö ei riittänyt. Chilit keräsin samaan syssyyn.

Nyt kuisti on taas pelkästään vaatteiden säilytystä varten. Se on sen verran vilpoisampi, että sitruuna ja bougainvilleat talvehtivät siellä, samoin kaktukset. Olisin halunnut talvettaa persikkapuun myös siinä, koska se nimenomaan on viileämpi ja todella valoisa. Persikka on vaan niin älyttömän kookas, ettei se järkevästi mahtunut mitenkään päin. Joten toivon sen selviävän yläkerrassa, jossa on viileämpää muttei varsinaisesti viileää.... 

Täytyy katsoa onko se pakko siirtää jossain kohtaa kuitenkin kellarin portaisiin. Sen ohi pääseminen esim. pyykkien kanssa voi olla mielenkiintoista. Lisäksi kellarin portaissa on jo pergonit, verenpisara ja hortensia... 

Yllättävän hyviä, vaikka vähän jäivät vihreiksi.

Tämä Hot Lemon yllätti.

Odotin miedompaa ja vähän sitruunaan vivahtavaa.

Mutta on tosi tiukka ja chilinen.

Nyt on sitten syöty paprikoita urakalla. Onneksi pääasiallinen työevääni on salaatti, johon nuo hupenevat. Ja tykkään paprikasta sellaisenaan, joten se maistuu leivällä ja ihan paljaaltaankin. Innostuin sen verran tästä hienosta sadosta, että laitan varmasti ensi vuodellekin paprikaa tulemaan.

Chilit kuivasin silppuna ja ajoin vielä blenderillä pieneksi. Useampi purkillinen on annettu jo poiskin, koska ei sitä määräänsä enempää chiliäkään pysty syömään. Vaikka sitä toki lähes kaikkeen ruokaan ropistellaan ainakin vähän.

Blenderin käyttö oli aina mielenkiintoista. Chili tahtoi vähän pöllytä sieltä ja yskin useampana päivänä kun tuntui, että oli chiliä nielussa purkittamisen jäljiltä.

Syyskuun lopun kirjapinosta piti ottaa kuva. Ihastuin todella tuohon Jenny Colganin kirjaan. Toivon, että lisää tulee. Samoin Camilla Davidssonin kirja ja lisäksi toinenkin samalta kirjailijalta, olivat erittäin viihdyttäviä.

Jaaha, alimpana pinossa onkin työhön liittyvää. Kouluttaudun parhaillaan unihoitajaksi ja piti selailla vähän virallisempaakin lukemistoa tästä syystä.

Auringonlaskut ovat toinen toistaan värikkäämpiä.

Lokakuun lauantaiaamun lenkillä oli 

todella mielenkiintoinen valo.

Sumu oli sakea, itse asiassa lenkin jälkeen kotona havaitsin, 

että hiusten latvat oli märät.

Lauantaihin liittyi vähän kulttuuria. Olimme jo kesällä varanneet liput Turkuun kesäteatteriin Dingo-musikaalia varten. Näytös ja muutkin kesäteatterin näytökset, kuitenkin päädyttiin perumaan ja meille tarjottiin mahdollisuutta siirtää liput ns. sisätiloihin. Nyt oli sitten aika käyttää nuo kesäiset liput pois.

Olin silloin kasarilla intohimoinen Dingo-fani, kävin useamman keikankin ja seinät oli sen ajan tyyliin vuorattu Dingon julisteilla.... (voi niitä aikoja!)

Eilinen oli kuin paluu kasarille. Tuo Suomen Musiikkiteatterin porukka veti paremmin kuin alkuperäinen bändi ikinä. Aivan käsittämättömän hieno veto! Tuo kahden ja puolen tunnin setti oli yhtä tykitystä alusta loppuun. Tarina sinänsä oli kevyt sikäli, että siihen oli ujutettu myös perheen teinin ja äidin ihastus bändiin, mutta muuten varsin osuva "keikka". Ja nähtiinpä lavalla vähän muutakin Porilaista, jos toki vähän Tamperelaistakin vetoa.... 😁

Lopun Autiotalo vedettiin koko yleisö seisten ja kädet pystyssä! 

Oli todella kiva ilta. Mentiin kaveripariskunnan kanssa, ensin haukkaamaan vähän ja sitten tuonne. Nukkui makeasti kun oli "bailannut" tuon setin läpi.

Retkipäivä

Koska lauantaiaamu oli sumuinen, mutta lupasivat kaunista myöhemmin päivälle, oli ihan välttämätöntä keittää vesi termariin, pistää kamaa vähän reppuun ja hypätä autoon. Kaupan kautta (eväät!!) ja retkelle.

Katsoin mapsista, että se on reilu tunnin ajo. Kohteena Räyskälän lentokenttä ja siellä Iso-Melkutin (kuka näitä järvien nimiä keksii???)

Koetin tutkia tätä karttaa huolellisesti ennen lähtöä ja otin kuvan (jota en tietenkään missään välissä sitten kuitenkaan katsonut....)

Päätin kiertää järven vastapäivään. Auto oli parkissa kartan yläkulmassa oikealla lentokentän parkilla.

Reitti oli äärettömän hyvin merkattu eikä eksymisen vaaraa ollut. Pääsin lähtemään parkkipaikalta pian 9 jälkeen ja silloin ensimmäisellä laavulla, kuvassa kaikkein oikeammanpuoleinen, oli jo täysi tohina päällä. Useampi telttakunta keitteli aamupuuroaan ja väkeä oli kirjaimellisesti kymmeniä. 

Ahdistuin tästä  vähän.

Ohitin siis laavun ja totesin juovani aamukahvit mieluummin jossain rauhassa. Jatkoin ehkä noiden kahden laavun puoliväliin järven yläreunaa, ja pidin tauon ihan vaan järven rannalla.

Aamukahvit ja rahka

Iso-Melkutin on yksi Suomen harvinaisia kirkkaita järviä. Näkyvyys on ihan omaa luokkaansa ja järvi on myös sukeltajien suosiossa. Tuossa aamukahvipaikalla hätkähdin kunnolla, kun yhtäkkiä järvestä kuului pulputtava ääni ja pintaan nousi iso määrä kuplia. 

Pienen hetken pohdin kaikenlaista selittävää, kunnes tajusin kuplia tulevan kahdesta kohtaa aika symmetrisesti ja hoksasin siellä olevan pari sukeltajaa tutkimassa pohjaa. Myöhemmin näin myös soutajat, jotka varmasti liittyivät tähän seurueeseen ja laittoivat jonkinlaisia poijuja tietyille paikoille.

Toiselle laavulle ehtiessäni äänet kuuluivat jo hyvän matkaa ennen kuin näköyhteyttä oli. Paikallinen partiolaisten ryhmä oli ollut yöpymässä laavulla ja heilläkin jonkinlaiset aamutouhut vielä meneillään.

Aika meno oli tuolla leirillä, joskin totesin, että jos on retkellä pakko nähdä lapsia, mieluiten sitten partiolaisia. 

Myöhemmin pidin vielä toisen tauon ja silloin patikoivatkin ohitseni. Joskin kolmannella laavulla oli myös ollut partiolaisten leiri ja nuorisoa tosiaan parveili poluilla todella paljon.

Itse käytin järven kiertoon (reipas 5 km) hyvinkin pari tuntia ja tauot päälle. Ihmettelin, katselin, hengittelin ja nautiskelin, Kun loppumatkasta eli itse asiassa tämän sillan ylittämisen jälkeen (kartassa alakulmassa vasemmalla) väkeä alkoi tulla vastaan lähes joka mutkan jälkeen, totesin, että oli onni, kun pääsin niin ajoissa liikkeelle.

Palasin autolle pian puolenpäivän jälkeen ja parkkipaikka oli aivan täpösen täynnä.

Jo ennen puoltapäivää alkoi myös melkoinen "liikenteen meteli", kun tuon pienen lentokentän harrastajalentäjät starttasivat, kauniista ilmasta hurmaantuneena, pienkoneensa ylös ja niitä meni sitten ristiin rastiin järven yli jatkuvalla syötöllä.

Ihanaa alkanutta syksyä!!
Meillä oli aamulla jo -0,8 joten sieltä se tulee.

Kirjoja, lukemista

Meillä on Suomessa tosi hieno kirjastolaitos. Jossain vaiheessa halusin omistaa moniakin kirjoja. Käytännön syistä se ei toiminut, ei kenelläkään ole sellaisia tiloja. Edelleen meillä on jotain tiettyjä kirjailijoita, joiden koko tuotanto on hankittu ja josta en saata luopua. Ja säännönmukaisesti harmittelen, että kirjoja on niin rutosti, koska niiden säilyttämiseen menee tilaa..... Sitten käyn itseni kanssa keskustelua mistä voisin luopua ja pitkin hampain löydän ehkä kolme kirjaa... kunnes tulee seuraava kerta. Huoh!  Loputon suo.

Kulutan kuitenkin kirjastoa säännöllisesti, ja tälläkin hetkellä minulla on varauksessa kymmenkunta kirjaa, joista pahimpien kohdalla olen jonossa numerolla 378 tai jotain....  Ei siis ihan ensi viikolla ole tulossa viestiä, että tule noutamaan.

Luin koko tämän herran tuotannon tässä kesäloman aikana. Tämä lienee näistä nyt viimeinen. 
Eniten pidin sarjassa Catskills-vuoriston kuvailuista, toki muuten kyse on hyvin tavanomaisesta dekkarista; eläkkeelle jäänyt NY:n rikostutkija sekaantuu erinäisiin tapahtumiin ja päätyy selvittämään niitä. 

Dekkareita minun makuuni. Sopivasti tapahtumia, sellaista ajanvietettä, jossa saa aivot narikkaan ja uppoutua tarinaan. 

Se, minkä tuo sarja sai aikaan, oli pieni into joskus lähteä vielä reissuun meren tuolle puolen ja mahdollisesti päästä käymään noilla vuorilla. Tiettävästi siellä on kivoja patikointireittejä ja varsin kaunista nimenomaan syksyllä, kun sielläkin tulee ruska.

Tämä herätti mielenkiinnon kirjastossa ollessaan "tyrkyllä" eli erillisellä hyllyllä kansi ylöspäin.

Aitoa historiallista faktaa puettuna kaunokirjalliseen muotoon. Hipaisee vähän omaa alaani, leprasairaalassa työskentelevä Matilda kun on pääosassa. 

Samalta kirjailijalta luin myös kirjan Arpapeliä. Kertomus naisesta, joka saa yllättäen lahjaksi raaputusarvan ja voittaa päävoiton. Miten raha meitä muuttaa, miten ajatukset alkavat pyöriä siinä, mitä rahalla saa, miten omaa tai toisten elämää parantaa.... 

Se toi runsaasti ajattelemisen aihetta.

Tätä suositteli Kristiina. 
Varsin koskettava tarina miehestä, jonka isä kuolee Aurinkorannikolla yllättäen. Kun välit ovat olleet huonot tai jopa olemattomat, ja poika ehtii paikalle vasta kuoleman jo tultua.... 

Hieno tarina matkasta itseen.

Sattuneesta syystä osui ja upposi. Oma isäni viettää talvet muualla, jossei nyt Aurinkorannikolla niin vastaavasti. Asiat pitäisi voida sanoa kasvokkain vielä elossa ollessaan, ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua tai jälkipolven miettiä tahtoa. Tämä sai minut haluamaan tehdä vielä paremman hoitotahto-tyyppisen viestin kaikkine tietoineen missä ja miten löytää pankkitilit jne.

Patikkareissu

Auton vuosihuolto, mikä mainio syy tehdä retki itselle uuteen paikkaan.

Kahvit ja tykötarpeet reppuun, auto huoltoon ja toisella loppumatka. Kohteena Iso-Valkee järvi, joka käsittääkseni sijaitsee Someron kaupungissa, mutta voisi yhtähyvin olla myös Salon kaupungin reunama-aluetta.

Googlen ohjeet paikalle oli jälleen omintakeiset. Itsellä mennyt täysin maku siihen G:n akkaan, joka ohjeistaa, koska tuntuu, että puolet ajasta se eukko ei tiedä oikean ja vasemman eroa. Perille kuitenkin päästiin siten, että auto jätettiin melkoisen pienen metsätien varteen ja käveltiin loppuun. 

Kävi ilmi, että alueelle tulee useampia pieniä metsäautoteitä, joista suurin osa oli hyvinkin paljon paremmin kuljettavissa, kuin G:n meille opastama. Toisaalta, samainen eukko on minua ja ystävää kuljettanut Rovaniemellä yhtä korttelia ympäri kävellen ja samoin ajatti Kemissä korttelia ympäri kun tietöistä johtuen ei pystynyt kulkemaan...  eikä millään olisi laskenut uutta reittiä, kun mentiin toiseen suuntaan, hihkui vaan "tee U-käännös"....

Kotioloissa tuo tyyppi tunnetaankin paremmin nimellä "saakelin akka".

Järven ympäri menee kiva polkumainen reitti, hyvin merkitty ja kulkee jatkuvasti siten, että järvi on näkyvissä. Lenkin varrella on kaksi laavua, joissa polttopuut ja vessat, lisäksi pari erillistä grillipaikkaa, joissa ei voi avotulta pitää tulipalovaaran aikaan.

Järven vesi oli uskomattoman kirkasta. Pohjaan näki todella syvälle. Erehdyin todistamaan sen koettamalla astua pohjaan, mutta kun reiden puolimatka kastui eikä varpaat tavoittaneet pohjaa, oli uskottava, että sinne ei vaatteet päällä olisi asiaa. Harmi, että uikkarit jäi kotiin.

Pojat oli tietty tohkeissaan saadessaan juosta ja uida, ja sitten uida ja juosta vähän lisää. 
Pakkasin mukaan kahvit ja pienet eväät, tarkoitus oli syödä myöhemmin kunnon ruokaa, joten välipalalla mentiin. 

Sen mitä tosiaan jalkoja kastelin, vesi oli hyvinkin +20 ja olisi sietänyt uida.

Päivä oli lämmin, vaikka aamulla outo sumu teki olon viluiseksi ja kosteaksi. Sumun hälvettyä päivä tosin kääntyikin helteen puolelle.
Järven ympäri käveli ehkä nelisen kilsaa. Hyvin helppokulkuista, tosin juurakoita oli paikka paikoin, ja samoin joissain kohdissa rinnettä siten, että toinen jalka kulki alempana. Huonojalkaisena en lähtisi ehkä tätä kokeilemaan. 

Meillä oli auto reilun kilsan päässä järven rannasta ja kulutimme tarkoituksella aikaa siten, että pääsin hakemaan auton lähes samantien valmiina.

Alueella on myös yksi vuokramökki, jossa näkyi ikkunasta kurkistettuna olevan kerroslaverit ja pöytä+penkki. En ole varma oliko mökissä myös pieni sauna. Riippumatossa pystyisi nukkumaan alueella, puita riitti sitä tarkoitusta varten. Saattaisi olla kiva kohde kaveriporukalla mennä grillaamaan ja viettämään iltaa.