Ajeltiin perinteiseen tapaan Niinijoelle perjantaina. Leiri pystyyn tuttuun paikkaan, tervehdys-kierros tutulle porukalle, koirat kunnon lenkille metsäautoteille, grilli kuumaksi ja saunaan. Aurinko paistoi ja paikka oli rauhallinen ja ihana - kuten aina.
Grillattiin ihan törkeän hyvät pihvit ja nautittiin illasta.
Saunaan ensimmäistä kertaa taas n. kuukauteen, kyllä teki hyvää.
Lauantai valkeni kauniina ja lähdettiin aamulla metsään. Olin sopinut tekeväni eräälle kokeeseen tulijalle jäljen, kun eivät pääseet paikalle. Koirat odottivat autossa kun suunnistimme ja veretimme kaksi jälkeä. Kello oli 9 kun syötiin aamupala ja vasta 15 aikaan päästiin jäljiltä takaisin majalle. Täytyy sanoa, että lievä hypo oli siinä vaiheessa päällä ja jalat tuntui varsin vetelältä jälkimmäisen jäljen veretyksessä..... eli jatkossa jotain purtavaa autoon varmuuden varalle.
Sapuskan jälkeen otettiin koirat ja käveltiin pitkä lenkki, joka päättyi tutulle hiekkakuopalle. Edu säntäsi tapansa mukaan jo viimeiset 50 m täysillä ja päätyi juosten niin syvään veteen, että jalat kirjaimellisesti katosivat alta. Uimasilleen päätyivät molemmat, ja sanoisinpa, että näyttivät nauttivan.
Koirien uimareissun jälkeen käytiin itse taas saunassa. Tässä vaiheessa suurin osa jäljentekijöistä oli jo kadonnut paikalta ja päästiin saunaan ihan kaksistaan - välittämättä naisten ja miesten vuoroista.
Ilta meni rattoisasti, lättyjä syötiin ja parannettiin maailmaa keittiöväen kanssa.
Lauantaina Vivin jäljen makaus suunnistettiin paikkaan, jossa törötti, mikäs muukaan, kuin iso korvasieni. En siihen koskenut ensimmäisellä kierroksella, ja totta puhuen siirsin makauksen muutamaa metriä edemmäs. Veretyskierroksella nappasin sienen, ja pari sen kaveria, matkaan... ja majalla brassailin löydölläni. Miten ollakaan, majan lähistöltä löytyi paikka, josta sieniä löytyi sitten muovipussillinen.
Totesin lauantaina, että olen tästä kokeesta saanut jo kaiken mitä halusin. Tulos on bonus.
****
Sunnuntaina aamu oli kaunis ja näytti tulevan kuuma päivä. Meillä oli aamun ensimmäiset jäljet opastettavana joten koirat jäi vaunuun. Edun jälki oli päivän viimeinen siinä tuomariryhmässä.
Tuomarina Marko Aaltonen, joka arvosteli Edun seuraavasti:
Edu reippaasti jäljelle. 1. ja 2. osuuden koira tekee hyvää jälkityötä. 1. kulma (katko) rengastetaan väärältä puolelta, joudutaan näyttämään puhdas jälki. 2. ja 3. kulma laajalla tarkistuksella, 3. ja 4. osuus enemmänkin seuraillaan jäljen suuntaisesti muita hajuja. 3. osuuden lopulla määrätietoisesti jäljeltä. 2. hukka. 4. osuuden lopulla jäljen sivuun, aina hukkaan asti, koe keskeytetään. Makauksista 1. ja 3. nopeasti pysähtyen, 2. ja 4. ohi. Runsaat riistajäljet sekä tuulinen sää sotkivat tänään koiran työskentelyä.
VOI0
****
Niinijoen kokeen tunnelma oli taas tapansa mukaan ainutlaatuinen: hieno, lämmin, naurava ja sopivasti pään-nollaava. Mahtavaa seuraa, hyvää ruokaa, upeat maastot ja hassunhauska epäonnistuminen. Rehellisesti tuo nolla ei edes harmita, enemmän nauratti. Edu teki Niinijoella taas historiaa: se on siellä jäljestänyt sen kuuluisan 18 minuutin AVO-jäljen, ollut kokeen paras koira, valioitunut, ja nyt - reilu 5-vuotiaana - ottanut elämänsä ensimmäisen nollan.
Markon kanssa naurettiin, että "pitää se joskus aloittaa". Tulostaso tuossa kokeessa oli hämmentävä: vain kolme tulosta, kaikki muut nollia. Joku on joskus sanonut, että kevään ensimmäinen voi olla vaikea, ehkä uskon sitä nyt vähän enemmän.....
Ja mainittakoon, että joku, jolla on edelleen saunaremontti kesken, kävi saunassa KOLMESTI kolmen päivän aikana nauttien niistä joka kerrasta aivan suunnattomasti.
KIITOS SEPPO JA OUTI!! Ensi vuonna jälleen samat maisemat, samat kujeet.
Mahtavalla tuulella tulevaan viikkoon siis!
