torstai 3. marraskuuta 2016

Ensilumi, kateus-päivä, nainen ja naisten kengät

No sehän sitten satoi: ensilumi. Tiistai-keskiviikon välisenä yönä. Pari senttiä.

Koirien naamat on aina hauskat nähdä sellaisena aamuna: vähän kysyvä (mitäs tää taas on?), toisaalta hirveä into ja nenät käy ihan eri tahtiin, myös pitäen nuuskuttavaa ääntä (hei, kaikki haisee erilaiselle!) ja sitten riemua siitä, miten siinä voi piehtaroida. Silloin ei ole väliksi, vaikka tukka kastuu.

Toisaalta: yksi ainoa lenkki ja seuraavana yönä valvoinkin sitten neljästä lähtien, koska selkä jumittaa eikä missään asennossa ole hyvä.
Eli omasta puolestani: kiitos talvi, poikkesit ja nyt taas riittää. Minun puolesta joulukoristeet voidaan ripustaa vaikka palmuun. Sitä ilmastonlämpenemistä odotellessa.


Tiistaina ja keskiviikkona vietettiin taas valtakunnallista kateus-päivää. Verotiedot siis julkistettiin.

Kysyn vaan tästäkin: mitä hittoa? Ketä kiinnostaa jos naapuri saa kympin enemmän? Kuittaillaanko sille sitten aidan yli ensi kesänä, että "meillä syödäänkin tänään filettä, nih" jos vaikka erehtyvät ostamaan uuden riippumaton. Onko se todella minulta pois?
Töissä hirveä saikkina joistain paikallisista kuuluisuuksista. (En tunne.) Että miten joku voi saada niin ja niin paljon, ja miten silläkin alalla on......  *huoh*

Vähän tuohon liittyen, aamu alkoi pienimuotoisella Imelda Marcosilla, eli kenkäkaapin siivouksella. Pakkohan ne kesäpopot oli kantaa kellariin vaatehuoneen jemmaan ja tuoda parit talvipopot esille.
Noh, kateuspäivästä johtuen julkistan siis kuvan kengistäni. Kadehtikaa, saakeli. (Ja tähän hirveä röhönauru päälle....)

Liikaa kenkiä?? Ei pidä paikkaansa. Sellaista ei olekaan kuin nainen, jolla olisi liikaa kenkiä.

Tulipa samalla imuroitua eteisen vaatekaapin hyllyt taas kertaalleen.



Lunta oli tullut aamukahdeksaan mennessä sen verran, että ruoho oli peitossa.

Joskus hyvin monta vuotta sitten keskimmäinen lapsi oli melko pieni, ja oltiin lähdössä hoitoon aamulla. Puin haalarit ja kun avasin oven, hän tepasteli terassille ja jähmettyi kauhistuneena:

"Oho, joltain on kaatunut tosi paljon sokeria puuroon."


On se kaunista. Vaikka kiukuttelinkin jo etukäteen (ja vähän jälkeenkin).
Onni onnettomuudessa, että ehdittiin laittaa terassin kalusteet pinoon viikonloppuna edeltävästi, siirtää suurin osa lumen alta pois-otettavista kamoista sisälle jne. Ainoa, että maljaköynnös ja hortensia jäi pihalle yöksi. Maljaköynnöksen lehdet oli ainakin melko mädäntyneen väriset aamulla, hortensia saattaa tuon pikkupakkasen kestääkin.



Pari polkua metsässä. Vielä ilman tassun- tai tossunjälkiä.
Aivan ihana kasin lenkki, kellonajassa ja kilometreissä. Molemmat vanhemmat menossa iltavuoroon ja koirien iltalenkki jää lapselle. Parempi hoitaa kunnon lenkki aamulla niin ovat tyytyväisiä vähän kevyempään hölköttelyyn illalla.

2 kommenttia:

  1. Minusta on ihanan valoisaa kun tuli vähän lunta! Ja sitten se MUTTA. Mä olen ehkä oikeesti vähän kateellinen noin monesta kenkäparista, koska lumen tultua mulla ei ole siistejä, lämpimiä kenkiä. Kaapista ja vintistä löytyy ainoastaan mukavia ja lämpimiä, mutta hitokseen rumia kenkiä :/

    ps. meillä koiralapsi SYÖ lunta oikein haukkomalla. Niinkuin muutkin lapset *huoh* ja *eih*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kaunista. =) Mutta voisin katsella, en kävellä siinä.

      Älä huoli, mun kengät ei ole nättejä, ne on kuvattu loitolta. Yhdet lenkkarit on siistit, yhdet olisi kaatopaikkakamaa mutten raaski luopua... =) Imelda mikä Imelda.
      Koiraihmisen vinkkinä: hanki Icebugit. Ne pitää pystyssä vähän liukkaammallakin nastoillaan. On rumat kuin synti ja minusta ei mitenkään erikoisen mukavat, mutta ajaa asiansa. Koiran kanssa kun tarvii kävellä kelissä kuin kelissä. Niissä (Speed-jotain mallissa) on goretex-pinta. Joku tukeva sukka sovitukseen, koska eivät ole vuorilliset.

      Ou nou. Lumen syömistä meilläkin oli muuten pentuna.... varsinkin keltaisen lumen. =/ *namiii*

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...