Aurinko ja risukasat

Ensin oli se kuuden putki, sitten yksi vapaa. Tällä viikolla vielä neljä perään, pääasiassa iltavuoroja. Hoppua töissä, uusi opiskelija ja paljon tekemistä.
Nukkumaan joka ilta vasta 23 jälkeen. Ja koska täällä Lounais-Suomessa on totisesti saatu sitä lunta, aamu-kolmelta joka aamu lumiaura kolistelemassa makkarin ikkunan takana. Fyysinen väsymys on melkoinen.

Tiistaina olisi ollut työvuoro 1330-2130 mutta kutsuivat haastatteluun. (En sikäli valita.... heh!) Haastattelu 9:50 joten hullua lähteä sahaamaan tuota 25 kilsan pätkää eestaas. Menin siis luvalla töihin ajoissa. Ei se silti sieltä loppupäästä mihinkään lyhentynyt, tulihan muuten vaan päivälle mittaa.

Tänään koulutuspäivä.
Kotiin kaupan kautta. Ja kotona keittiössä puhelin soi. Pomo soittaa ja onnittelee: tarjoamme sulle sairaanhoitajan vakanssia osastolla 4. Pysyvä paikka.

Mitä tekee tämä uupunut hoitsu? Purskahtaa itkuun. Siis siinä puhelimessa.
Sain sentään änkytettyä kiitoksia ja wau ja muuta yhtä järkevää. Onneksi hoidon taso on oikeasti korkeampi.

Aurinko siis paistaa risukasaan niin että silmiä häikäisee!!

Meillä on lunta!

Meillä on siis aivan valtavasti lunta. Sitä on tullut nyt viikossa niin, että jengi hiihtää pururadalla, luistinrataa jäädytetään, ja metsässä saa aurata kinosta aamulenkillä.

Aivan ihanan kaunista!  (Paitsi ensi viikolla kun lupaavat lämmintä, että kaikki sulaa kuraksi..... pöh!)

Olen vuosia sanonut, että joulu on mielentila, ei päivä kalenterissa!
Jos joskus, tänään se pätee, enemmän kuin monesti ennen.