Sisustusta, huonekasveja

Lainasin kirjastosta pienen kasan lehtiä.

Yövuorojen jälkeen kun pää ei toimi edes puoliteholla, ajattelin, että niiden selailu olisi mukavaa......
No, olihan se.
Tusinoittain erilaisia sisustusjuttuja, ideoita, vinkkejä ja kaikenlaista, mistä voi napata kiinni.

Ihan kiva. Paitsi että.
Aina tällaista pinkkaa selatessani tulee sellainen voimaton ja vähän onneton olo: miksei mulla ole tuollaista, tuota eikä tätäkään? Sitten taas mennään. Koska aina ei voi hankkia uutta, aina voi "sisustaa" vanhalla eli vaihtaa järjestystä. Hii-o-hoi!

Haluan siirtää sohvaa taas uudelle seinälle, piano voisi mennä tuohon, tuolit noin ja matto välillä näin päin. Osan pystyn itsekin raivaamaan, mutta pianoa varten tarvitaan aina myös perheen miehen käsivoimat. Ja sekös pännii: mitään ei pysty tekemään valmiiksi päivän aikana ikään kuin yllätykseksi. (Ja mieshän ei tietenkään "ylläty iloisesti" kun kotiintullessaan havaitsee, että kämppä on kuin ryssän kaatopaikka ja vaimo käärmeissään odottelee toista siirtämään pianoa......)

Sitä "uutta" (vasta neljättätoista kertaa kokeiltua) kalustusta sitten pidetään esillä n. kuukauden päivät, kunnes huomataan, että sohva on oikeastaan parempi siinä "oikealla" (eli edellisellä) paikallaan.....

Rehellisesti: olenko ainoa, joka tätä tekee?? Olkaa nyt joku kiltti ja sanokaa että en.
Toisaalta, tuleepa aika ajoin imuroitua paikat, joihin ei muuten yletä ja muutenkin siivottua tavallista tehokkaammin....

****
Marketta teki hauskan postauksen kodin huonekasveista ja kerroin jo varastavani idean. Eri kasvithan meillä. Ja sisustustahan nuo kasvitkin ovat, tavallaan.

Ongelmaksi meinasi muodostua se, että on niin ärsyttävän hämärää ja valokuvaaminen hankalaa sen vuoksi. Kurjin vuodenaika meneillään. (Ja jokainen valokuva on tärähtänyt kuten ottajansa, koska en halunnut käyttää salamaa. Se latistaa kuvat niin täysin ja lyö kaikki värit lyttyyn. *huoh* )

Pakko esitellä viimeisin kirppariostokseni: kukkapöytä/sivupöytä. Millä nimellä tätä nyt sitten kukin haluaa kutsua. Olen aika ihastuksissani. Minusta se on nätti ja todella toimiva.
Tuohon alle voisi taitava tehdä kaikenlaisia asetelmia. Kun osaisi.

Siinä päällä sitten bougainvillea, jonka hölmöydestä olen kirjoittanut aiemminkin. Se nimittäin kukkii nyt, marraskuussa.
Se on juoppo kasviksi. Sitä saa kastella todella paljon läpi vuoden ja silti lehdet yleensä ehtivät vähän alkaa roikkua ennen kuin taas huomaan tulla kannun kanssa. Suihkuttelen näitä päivittäin.

Toisessa päässä rahapuu, jonka sain jonain vuonna synttärilahjaksi. Vielä se ei ole isoakaan satoa tehnyt, sitä odotellessa.
Tämän kastelu on itselleni vähän mysteeri. Kesät se on tuossa takaoven "parvekkeella" ja saa sitten vettä sään mukaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Rahapuun juurella kyyhöttää lystikäs mehikasvi, jonka isäni toi onnitteluna vakkari työpaikasta. Miksi se on maalattu spray-maalilla kultaiseksi on minulle arvoitus.

Nuo kävyt on ihan itse kerätty Jenkkilästä kesällä 2015. Ensimmäiset kaksi nappasin mukaan Grand Canyonin puistosta. Jouduin lähes hankaluuksiin, koska keräämisen jälkeen menimme myymälään, jossa ostin jotain ja kävyt olivat repussa, josta kaivoin lompakkoa. Myymälässä käyttivät käpyjä koristeina ja myyjä luuli, että olen varastamassa heidän koristeet ja sain hetken selittää, että ne oli ihan pihan puolelta löydetty....

Loput sitten pohjoisempaa, Utahin puolelta. Oltiin siskon kanssa ajamassa takaisin Salt Lake Cityyn kotimatkaa varten ja pysähdyttiin Zion parkissa ja Bryce Canyonissa. Jonkun ison havupuun alla oli noita isoja käpyjä ja kysyin systeriltä saisikohan niitä kerätä. Hän sanoi, ettei näe miksi ei, joten keräsin. Niissä on noiden silmujen/lehtien (mikä sen nimi on??) päissä älytömän terävät piikit. Olisi mielenkiintoista tietää mikä havu on kyseessä.

Myös kirpparilta ostettu pullojukka, yksi lempikasveistani.
Myös tämän kastelu on itselleni täysi arvoitus. Kastelin sitä nyt kesällä enemmän ja minusta se innostui puskemaan noita vihreitä "lehtiä" reippaammin. Toisaalta netti kertoi, että se nauttii kuivumisesta välillä. Tiedä näistä sitten....

Äidiltä joskus viime vuosituhannella saatu tyräkin pätkä, jota olen leikannut kertaa monta. Aina olen istuttanut uusia pätkiä uuteen purkkiin, ja sitten kun kasvi alkaa olla huoneen korkuinen, olen sen lahjoittanut pois. Tässä on nyt kasvamassa taas "tulokas", olisiko vuosimallia 2014.
Tämä tykkää vedestä. Se puskee noita lehtiä nyt kun palasi kylmästä sisälle ja on alkanut saada eri tavoin kastelua. Lisäsin myös ravinnepuikkoja sen multaan. Kohta meillä on taas 2,5 metria korkea "ongelma"....  =)

Ruokahuoneessa roikkuu juoru. Siltä leikkaan tukkaa säännöllisesti eli jos joku on taimia vailla, viestiä tänne, niin katsotaan miten saisi juurrutetut alut kulkeutumaan.

Keittiön ikkunaan on laitettu ikkunalauta puoliväliin. Pitkään emmin sitä, koska tykkään luonnonvalosta ja keittiön ikkuna on muutenkin pohjoiseen. Meillä on siis todella pimeä keittiö. Onneksi valoina on ledit, jotka kirkkaudessaan auttaa enemmän kuin aiemmat valaisinputket.

Orkideat toisaalta tykkää ilmeisesti siitä, ettei suoraa paistetta tule missään vaiheessa. Ne viihtyi aiemmin tuossa juorun takana olevalla ikkunalaudalla (länteen avautuva ikkuna), mutta kovana pakkastalvena oli pakko laittaa patteri päälle ja siitäpä eivät tykänneetkään yhtään.... joten pohjoisessa ja keittiön puolella.

Orkideat koetan upottaa n. tunniksi kerran viikossa. Tuo amppeli, jossa on kolme perhosta, on helpoin näistä, koska menee juuri keittiön altaaseen, johon valutan vaan hailakkaa vettä niin, että se on uppeluksissa. Sitten valutan suurimmat pikkualtaan päällä pois.

Pikkupurkkien kanssa saa taiteilla. Ne alkavat kellua enemmän ja vähemmän ja kaatuilevat. Pyrin saamaan ne kaikki kerralla altaaseen ja tuo painava savipurkki sitten tukee ne loput paikalleen.

Toin muuten Thaimaasta kookospähkinän kuoresta tehtyä orkidean kasvatusalustaa. Ilmeisesti se on vielä parempaa kuin täällä myytävä männynkaarna, ainakin tuntuvat voivan paremmin kun siirsin ne siihen. Noita reiällisiä savipurkkeja haluaisin vielä tuoda lisää.... 

Pikkukaktuksista tykkään. Ne on nyt vähän kurjasti alakerran ikkunalla, mutta tykkäävät tuosta viileästä enemmän kuin yläkerran lämpimästä. Kesäksi ne pääsee pihalle. Alkukesästä tein retken yhdelle paikalliselle puutarhalle. Siellä mies, joka paikan perusti, on istuttanut mm. opuntia-kaktuksia suoraan maahan. Siis täällä Länsi-Suomessa. Ne kuulemma talvehtii ihan hyvin jopa niissä naurettavissa tammikuun -30°C pakkasissa kun ovat vaan sillä lailla kallion tms päällä, etteivät pääse hukkumaan. Käsittämätöntä!

Näille annoin kesän aikana muutaman kerran kunnon hörpyn eli kaadoin tuohon lautaselle ihan reilusti vettä ja jätin imemään muutamaksi tunniksi. 

Talvella ne "unohtuvat" tuohon....

Kellarissa talvehtii nyt hyvin matalaksi leikatut maljaköynnös sekä hortensia. Hortensian suhteen olen toiveikas, että se talvehtiikin, maljaköynnös tuskin selviää....

Hortensia puskee jo uutta lehteä.

Maljaköynnös taisi saada kylmää liikaa.