Eräs sunnuntai

Kuuden päivän raskas työputki takana. Yksi vapaa, ja uusi putki alkamassa.

Siinä lähtökohta.

Nukuin kuin pieni porsas. Sikeästi ja pitkään. Pistin silmät kiinni joskus 21:20 aikaan eikä minulla ole mielikuvaa, että puolisko olisi tullut sänkyyn. Aamulla havahduin hännänheilutukseen kun käänsin kylkeä joskus 6:40...   Ylös nousin melko pian 7:00 jälkeen. Rapsuteltuani sitä huiskuvaa häntää (tai sen toista päätä) ensin sängyssä venytellen.

Kuva ei ole ihan samalta sunnuntailta. Nythän maa on jo valkoinen. Lenkkireitti on kuitenkin näköjään sama.

Ihania metsäpolkuja. Ihan parhaat kaverit.

Männyn kaarna on jotenkin kaunista.

Harmi, että kuvaan osui myös tuo puhelimesta jäänyt varjo.

Puron ylitys. Vesi on kuulkaas jo kylmää.... hrrrr.

Tuota tukkia pitkin emme puroa ylittäneet. Siinä menee muutama riuku, joita pitkin on hyvä kävellä. Tosin koko vesistön leveys on ehkä 80 cm joten sen toki vaikka hyppää yli.

Sitten tuli luminen sunnuntaiaamu. Aurinko nousi ihanasti kesken lenkin. Noilla maisemilla en muista milloin olisin käynyt viimeksi. 

Olin aika järkyttynyt kun näin miten päätehakkuut oli sielläkin tehty ja koko metsä oli matalana.

Me keräsimme niiltä main mustikoita ämpärikaupalla vielä joitain vuosia sitten. Eipä tarvitse enää mennä, paitsi keräämään risuja jos haluttaisi.

Viehättävää kalliota hakkuun reunassa. 

Aurinko on tosi matalalla. Varjot on pitkiä, minunkin. Kerrankin.

Kotipihalla lenkin jälkeen. Mummokoira ei mitenkään arvosta tätä kuvaamista. Päinvastoin. Kuuroa koiraa piti vähän väkisin pidellä, että suostui ylipäänsä olemaan vieressä tuon hetken.

Idea ei ole omani. Niinpä sen julkistan ja kehoitan kaikkia halukkaita kopioimaan itselleen sopivaan tyyliin. 

Joulun odottelu on vaan niin älyttömän ihanaa! Nyt kaikki kynttilät ja härpäkkeet esille ja iloitsemaan pienistä asioista kaiken pimeyden ja synkkyyden keskellä.

Salon Seurahuoneella oli joitain vuosia sitten joulun aikaan "Jälkiruokakaappi". Kuuluu näemmä valikoimiin tänäkin vuonna jouluaterian yhteydessä. Kohdassa "ajankohtaista" löytyy lista.

Sittemmin Jovelan Johanna kirjoitti aivan järkyttävän ihanasta kaapista, mikä heiltä löytyy salin nurkasta.

Joten koska muualla, minä myös.  Meillä ei ole karkeille tai jälkiruuille kaappia, mutta meillä on melko näppärä hylly. Sijainti sen verran korkealla ettei siihen pieni koirakaan itsekseen mene.

Sunnuntain kauppareissulla. Muilla laatikkokaupalla kaljaa, meillä peruselintarvikkeet ja ihan naurettava määrä karkkia.

Nuorimmalle ilmoitin, että karkkia ei syödä tästä parissa viikossa vaan niitä katsellaan ja aina joskus vaan otetaan yksi tai kaksi.

HAH!! Olisi varmaan pitänyt itsellenikin lukea näitä madonlukuja.....

Nyt tulee pohdintaan minne ne jälkiruuat laitetaan kun hyllyn päällinen on täynnä karkkia.

Nämä omat suosikkini. 

Maailmassa ei voisi olla liikaa mansikkapalloja tai liitulakuja.

Miehen suosikki: vadelma- ja lakritsiveneet.

Nuo takana olevat keltaiset ei olleetkaan lakritsia, höh.

Brunbergin suosikkini: kaneli-Alku

****

Aamulenkillä juolahti mieleen, että voisi leipoa jotain. Joten lenkin jälkeen elvyttävä kahvi ja pakkasesta Brunbergin pusu. (Hei, vinkki työkaverilta: ne on tosi hyviä "jäisenä".)

Sacher-kakku, vähän joulutorttuja, jotain suolaista. Hmmm. Pikainen soitto isälle avokkeineen, että "tulkaa nyt auttamaan, hullu leipuri on irti" ja siitä se lähti.

Vieraita odotellessa.

Tyttären ja oma suosikkini kaikista jouluherkuista: Aura-juusto ja piparit.

Joulutorttuja.

Kaupassa oli hyvää uutuusmakua hillosta: kirsikka-puolukka.

Pahus kun suklaa pääsi tuolla lailla valumaan liikaa.

Kumma juttu, kakkua on jäljellä vielä.

Illan tullen vielä toinen lenkki. Jostain syystä nyt parin päivän aikana on tehty sellaisia lenkkejä, mitä tehtiin silloin kun Mummokoira oli hyvin nuori. Mitähän nostalgiaa ja historian havinaa tämä lie?

Joka tapauksessa totesin iltalenkin jälkeen, että yhden päivän vapaalla olo on kuin olisin viettänyt koko viikonlopun ja vähän yli. Taivaallisen rento fiilis!