Huonekasvi-intoilu

Kuten ehdin aiemmin kertoa, tein tässä jälleen pari yövuoroa. Edelleenkään eivät ole kyllä minua varten ja huokaan tyytyväisenä, kun seuraavaan listaan niitä ei suunnitella. Nukkuminen yöllä, omassa sängyssä, kotona, on vaan niin kivaa!

Edellisessä työpaikassa tein vuosia sitten öitä aika säännöllisesti, ja silloin tein hullun havainnon, että yövuorot eivät sovi minulle myöskään lompakon vuoksi. Selitän: yövuoropöhnässä mikään ei maksa mitään ja millään ei ole juurikaan väliä. Sellainen iloinen nousuhumala-fiilis, vaikka kyse onkin lähinnä krapulapäivästä. Ja järki on ihan jäässä. Sitä ei ole. Yhtään.

Lapset (tytöt!) oppivat tämän hyvin parin kerran jälkeen. Kun pyytää äitiä viimeisenä nukkumispäivänä mukaan ostamaan "ne yhdet ihanat farkut", voi kotiin päätyä kohtuullisen kokoisen kassillisen kanssa ja äiti korkeintaan ällistelee muutamaa päivää myöhemmin missä riivatussa sen rahat taas on. Ja teinillä on kaapit väärällään uusia kuteita!

Sittemmin valvoin yhden kaverin kanssa ja huomasimme molemmat shoppailevamme yökaudet kaikenlaista turhaa krääsää - ihan vaan, koska voi, ja koska on halpaa. (Eikä edes ollut, mutta kun mikään ei maksa mitään riittävän väsyneenä.....)  Parhaat ostokset olen kuitenkin oikeasti tehnyt yöllä, kun ostin viidelle hengelle lentoliput jonnekin kauas... mikä lie tuntihinta tai muu alennus osui kohdalleen.

Aasinsiltana siis näihin öihin.

Aasinsilta,

en voinut vastustaa kuvaa.... 😂

Olen jo jonkin aikaa pohtinut haluavani pari uutta viherkasvia. Minkälaisia, sitä ajattelin siinä yön pimeinä tunteina googlata. Ja törmäsin erilaisiin orkideoihin. ♥

Minulla on muutama isohko orkidea. Parikin niistä olen tuonut ihan silloisen Eviran luvalla Thaimaasta, ja ne kukkivat lähes vuosittain ja ovat kauniita. Googgeli vaan esitteli sitten vielä erilaisia kasveja ja vähän tuppasin innostumaan. Tällainen keltainen Vanda on siis se "poikanen", joka meillä on ollut nyt muutaman vuoden ja kasvattanut melkoiset juuren, muttei vielä lisää lehtiä. Ja oikeastaan vasta nyt tajusin, ettei se välttämättä viihdykään kookoskokkareissa umpinaisesa purkissa, vaan haluaisi olla kiinnittyneenä johonkin runkoon ja roikottaa juuriaan ilmassa, kuten kuvassa. 

Hmmm. Mitenhän sellainen karkealla kookoksella päällystetty tukikeppi, joita köynnöskasveille myydään? Mahtaisiko se voida kasvaa sellaisessa?

Kuva Plantagen: Vanda orkidea

En sallinut itseni tilata yhden ensimmäistä kukkaa minkään postin kuljetuksen kautta. Päätin, että on pakko ajaa varta vasten jonnekin liikkeeseen niitä ihmettelemään (ja selvittämään niiden vaatimuksia), mutta olipas ihan mielenkiintoista lukea blogeja ja kertomuksia erityyppisten orkideojen kasvatuksesta.

Jotain vihreää pitäisi siis saada. Makuuhuone on jotakuinkin pohjoiseen, joten ainakaan orkideaa sinne on turha laittaa. Toisaalta hylly ikkunan pielessä edellyttäisi kuitenkin vähän roikkuvaa kasvia....

Sain noin vuosi sitten Kilpipiilean alun yhdeltä kaverilta ja se on kasvanut hienosti. Se lienee jokin vanha perinnekasvi, näin ainakin ymmärsin. Helppo kuin mikä.

Kuva Plantagen; kilpipiilea

No, tuosta voisin nipistää pari alkua uuteen purkkiin ja laittaa makkarin hyllyyn. Mutta kun mieli tekisi jotain uutta!

Kyttäilin myös facebookin huonekasviryhmiä, mutta ihmiset siellä oli niin viisaita ja kokeneita, tuli alemmuuden tunne. Eikä se ollut mikään kirpputoripalsta. Mistähän jengi hankkii uusia kivoja pistokkaita?? 

Kuva Puutarha.net

Jotain vähän tämän suuntaista tavallaan havittelen. Ja sitten taas en. Ei ehkä ihan noin runsasta, mutta tuo puun oksa on hauska....  Olisi sitä paitsi hauska opetella tekemään jotain amppeleita....

Näin tämä homma sitten lähtee ihan laukalle! Kokedama jollekin kasville ja roikkumaan..... juup, näen jo itseni kiukuttelemassa noita sammalpalloja ja kanaverkkoa. 

(Huomatkaa, etten sentään alkanut pohtia rupeaisinko veivaamaan makramea. Onneksi tiedostan väsyneenäkin omat rajani... Tirsk!!)

Kuva Kukkakauppa Opuntia: Kokedama

Olenhan jo sentään hankkinut tänä talvena kaksi kasvilamppua, joista toinen, kuistilla oleva, on vaaleanpunainen ja tekee kuistista vähän Hollantilaisen kannabis-kasvattamon oloisen, ja valaisee kuitenkin pääasiallisesti sitruunaa. 

Edellisen kerran kun innostuin jostain näin, kyse oli ilmakasveista, tillandsioista. 
Niitä on edelleen kolmessa eri lasipallossa ikkunoilla ja minusta ne ovat aika viehättävä sisustuselementti. (Kuulostipa hienolta....) Ja ennen kaikkea, koska ovat helppohoitoisia, mikä ettei. 
Suihkuttelen kyllä kasveja muutenkin lähes päivittäin, joten se ei ole ongelma. Muuten erilaiset kastelutavat (upottaminen, kylvettäminen, normi kastelu) sitten taas ovat työläämpiä.

Lisäksi lukemalla erinäisiä juttuja olen saanut ideoita mm. mullattomaan kasvattamiseen. 
Tähänkin asti olen tykännyt orkideojen kanssa eniten kookosrouheesta ja pikaisella kyselyllä selvisi, että mokomaa rouhetta myydään matelijoiden terraarioihin! 😳  Ja minä olen jo pari vuotta surrut, että se on niin hirveän kallista, jos tilaa Amazonilta tai Kiinasta....   (Missähän on lähin sellainen eläinkauppa, joka myy matelijoita?)
Nyt opin, että kookokseen voisi lisätä seramista, eli jotain leca-soran tyyppistä savea ja lisäksi kaarnaa. Nuo kaikki pidättävät vähän vettä ja kasvien kerrotaan viihtyvän erinomaisesti. Eikä enää vuosittaista mullanvaihtoa.

On lähes vaarallista päästää minut useaksi tunniksi lukemaan blogeja ja kirjoituksia erilaisten kasvien hoidosta ja puuhailusta niiden kanssa. (Rauhallinen yö!)

Toivottavasti herään ja olen unohtanut pahimman intoni. (Jos edes nukkuisin....)

Syksyn tuloa

Syksy pääsi tänä vuonna yllättämään.
Se vain putkahti tähän. Hups!

Sateisehkon viikon päätteeksi viikonloppu oli nätti. Onneksi, koska meillä oli paljon vielä puuhaa. Lauantaina aamulenkin jälkeen kuitenkin ihan ensin kirpputorikierrokselle. Tunsin olevani aivan luopio kulkemalla ilman maskia. Toisella kirpparilla 99% ihmisistä oli maskilla, vain me ilman. Luikin häntä koipien välissä aika äkkiä ulos.....

Kiitos ihmiset, kun pidätte maskia!! Pitäkää kuitenkin ensisijaisesti huoli käsihygieniasta ja etäisyyksistä. Niillä tämä ratkaistaan jos jollain. Erityisesti joillain oli ties mistä lakanasta revitty kangassuikale naamalla, ja mietin, että luo valheellisen turvallisuudentunteen vaan suotta....

Tein kuitenkin muutaman kivan löydön. Ison ihanan piparipurkin tiiviillä kannella, lisäksi kirkkaan Aalto-maljakon (halvalla!!). Saimme valkoisen joskus häälahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon. Tuo kirkas on hieno lisä ja siihen sopii risut, oksat ja tulppaanit valtavan hyvin. Ja jompikumpi tytöistä voi sen saada halutessaan, jos satun kyllästymään. 

Olemme keränneet vanhoja Asterixeja sekä Lucky Lukeja jo vuosia. 

Mies kerää myös Tex Willereitä ja muita "poikien juttuja"

joista minä en ymmärrä mitään.....

Melli sai Ihaan. 

Toistaiseksi Ihaa on isompi kuin se itse, mutta tämä oli rakkautta heti.

Toinen omenapuu noista kahdesta 60-luvulla istutetusta oli huonossa hapessa. Lisäksi sen omenat oli yli 90% täynnä muumiotautia ja ikävän makuisia muutenkin. Mies katkoi siitä oksat ja kaatoi viimeiseksi rungon. Hyvä on, että tehtiin tämä päätös, nimittäin runko oli keskeltä jo ihan muhjua. Olisi todennäköisesti kaatunut talvella tai seuraavan pahemman myrskyn aikana. Nyt pystyttiin vaikuttamaan mihin kaatuu eikä vahinkoja sattunut. 

Mutta kylläpä piha on autio!!!

Samaan kohtaan ei voi laittaa uutta omenapuuta, joten pitää pohtia mitä siihen voisi sijoittaa.

Haikailen vielä paria kasvatuslavaa, joihin tulee kuitenkin suojakangas alle. Ehkäpä jo tulevana keväänä.... vaikka jää ne valkosipulit taas istuttamatta, jos ei heti toimita.

Repesin nauruun lukiessani yhtä Asterixia. 

Meidän molemmat spanielit on selkeästi Idefixin sukua. 

Muita pihan puuhia. Yllätys oli melkoinen kun kertaalleen tyhjennetystä altaasta katsoi takaisin konna. Sateet ovat tuoneet vettä ja tämä rupikonna ilmeisesti haluaa talvehtia altaassa, joten olkoon. 

Hätkähdytti kyllä, kun se eräänä iltana loiskutti ja menin valon kanssa katsomaan mikä siellä ui. Kellutteli siinä ja tuijotti takaisin.

Nostin sen kertaalleen haavilla varovasti ylemmälle tasolle, mistä olisi päässyt ryömimään maalle, mutta oli mennä loikannut takaisin. Joten uikoon ja horrostakoon sitten täällä.

Kasvatin yhden kultasateen taimen siemenestä. 

Siemen siis omasta puusta.

Katsotaan jaksaako se talvehtia.

Päätin, että sisätiloissa se ei ainakaan selviä.

Myös terassihortensian siirsin ulos yhteen tyhjentyneeseen kasvatuslaatikkoon.

Jos talvehtii, pääsee ensi kesänä takaisin ruukkuun.

Jos ei, siitä tulee hyvää multaa kompostiin. 

Kultasade on muuten tuo pieni vihreä lehti sen edessä.

Tänään sunnuntaina keksin sitten aamulenkin ja kahvin jälkeen, etten ole laittanut mitään sipuleita maahan ainakaan tänä syksynä. (Taisin väittää miehelle, että useampaan vuoteen, mutta muistan kyllä nyt jälkeenpäin muutamat sipulit viime vuodelta....)

Ajelin sitten pikaisesti puutarhalle ja ostin ensin Callunoita. 

Koska niitä sai 5 kpl 15 eurolla, ostin tietenkin viisi. Kappalehinta oli 4,20 eur. 

(Tähän ehkä vähän silmien pyörittelyä, koska olisin tarvinnut kaksi ja tiettävästi 8,40 eur on vähemmän kuin 15 eur mutta näin sitä itselleen perustelee säästön.....)

Sitten muutamia sipuleita, niitä ei ollut kovin kaksisesti jäljellä, koska ihmiset hamstraa niitä jo elokuussa ja meikäläinen on ihan jälkijunassa aikataulun kanssa.

Totta puhuen meillä on nyt ehkä parhaat kelit istuttaa eli sikäli kerrankin oikeassa. Sain kuitenkin muutaman pussin.

Ja koska kompostiherätettä ei ollut, ostin jonkinlaista herätekuiviketta. Meillä siis kompostoidaan ruokajäte ihan tavallisessa muovikompostorissa, ei mikään lämpökompostori, vaan se jäätyy jos talvi on kylmä. Olen pyrkinyt sinne laittamaan vähän kerrosten väliin kuivikkeeksi jotain puutarhahaketta ja herätettä niin lähtee käyntiin hyvin varhain keväällä. No, joku firma on keksinyt yhdistää nämä joten sitä testiin.

Tuossa omenapuun juurella näkyy (huonosti) vähän kaivettua maata.

Siihen on kuopattu krookusta, scillaa ja helmihyasinttia.

Toivomme kukkasatoa keväälle!

Lisäksi nappasin vielä viisi säkkiä puutarhamultaa, sellaista aika turvepitoista, koska vaihdoin parille sisäkasville mullat. Ne kun ovat viettäneet kesän terassilla ja kokemuksesta tiedän, että multaan on voinut pesiytyä mielenkiintoisia öttiäisiä......

Tässä muutama vuosi sitten yhdestä marraskuun kaktuksesta nimittäin kömpi useampi turilas tms koppakuoriainen saaden aikaan kohtuullista kirkunaa ja hysteriaa.... yyyyhhh!

Samalla siirsin muutamia, viileästä nauttivia huonekasveja työhuoneeseen, koska se on meidän huoneista ainoa, jossa ei ole mitään lämmitystä. (Voit katsoa 2013 tekstin siitä, miten patterin putki jäätyi meidän ollessa reissussa ja sitten tulikin remonttia.....)

Totuushan on, että ihan kaikki kasvit (orkideat ehkä poikkeuksena) nauttisivat päästessään viileään ja valoisaan.

Nyt kun nukumme jälleen vintissä, tämä huone vapautui työhuoneeksi ja siellä on tuo ihana iso pöytä, jonka vieressä nytkin naputtelen... Siihen mahtuu vähän joku kasvikin. Tuleepahan niitä hoivattua kun silmäilee tässä satunnaisesti istuessaan. 

Instaan laitoinkin jo, ja ISO KIITOS MARKETTA, vinkistä, että tuo kannattaa peittää. Ei tullut mieleenkään. 

Kuvasarja siis siitä, miten useamman vuoden jo kasvanut hevoskastanja teki tänä vuonna ensimmäisen... noh, kastanjan. Se oli pudonneena ja noukin sen ylös, koska koirat häsläsivät jotain ja ajattelin niiden voivan satuttaa tassunsa piikkeihin.

Huomasin sitten kuoren jo haljenneen ja kun noukin sen ylös, kuori lähtikin kaikkineen pois. 

Koska kokeilu ei maksa mitään, tökkäsin siemenen multaan purkkiin ja tovin pohtimisen jälkeen kuoppasin purkin yhteen kasvulavaan, koska se voisi olla parempi, tiedä häntä. 

Ja Marketan vinkillä siis tuo verkko siihen päälle, ettei hiiret popsi!!!

Tykkään hevoskastanjasta ihan valtavasti ja olisi aivan mieletöntä, jos tästä saisi toisen puun pihaan! ♥

Voihan piha ja muut kasvatusjutut

Keväällä laitoin niitä kaktuksen ja aloen siemeniä multaan hyvin toiveikkaana. Tuliaisia Teneriffalta.
No, nehän riivatut menivät itämään ja nyt olen aivan ymmyrkäisenä, että mitenkäs näitä hoidetaan.

Suunnattomalla ihastuksella luin Marketan kaktuksista ja katsoin noita kuvia!! Oi, minäkin haluan!!
Ilmoitin siis miehenpuolikkaalle, että ensi kesäksi tilaan toisen kukkarappusen ja jos nyt sattuisin hankkimaan lisää kaktuksia talven aikana, niille löytyy sitten kesällä paikka. Heh heh!

Lisäksi intouduin ideoimaan yhtä hyllynpätkää myös sisälle noita kaktuksia ajatellen. Katsotaan pääseekö se idea jatkokehittelyyn.

Joutuuhan sitä toki suurennuslasilla etsimään, mutta se on siinä!!

Kaktuksen alku!

Lähes ensi vuonna mulla on varmasti 

50 cm halkaisijaltaan oleva anopinjakkara....... *roll*

Sitten alkukesällä mainitsin, että haluaisin ns. ruokapihan ja kukkapihan erikseen. Mies toi lavakauluksia istutuksia varten ja suunniteltiin.... mutta aika loppui kesken, kun on ollut tätä vierassakkia tässä jaloissa. Ja työt. Hitsi miten työt haittaa mitään harrastustoimintaa.

Ilmeisesti manasin tätä pihasuunnitelmaa liian suureen ääneen, koska vanha Åkerö, ihan paras ja maukkain talviomena, päätti sitten lahota pystyyn.
Kaksi isoa oksaa on nyt revennyt ja loppukin puu on pakko kaataa, ettei se aiheuta vahinkoa kaatuessaan itse.  PÖH!!!

Joten toimeen sen suhteen.
Kasvihuoneen takaa on aiemmin kaadettu jokin omenapuu, jonka omenat oli täynnä jotain ruttoa ja pahanmakuisia. Siitä on kanto jäljellä ja näitä kantojahan ei ilman jyrsintä poista mikään.
Mutta aina voi ideoida.... esim. yhden lavakauluksen muokata kukkapenkiksi, koska kyllä se kanto sinne ajan kanssa takuulla maatuu.

Siitä lavasta sitten lähdettiin ja loput piti asentaa sen mukaan.
Åkerön paikalle / siihen ihan viereen suunnittelen nyt kolmea lavakaulusta riviin ihan kiinni toisissaan, ja niihin vadelmaa. Meidän vadelmat on sellaisessa paikassa, että niihin leviää pensasaidan pihlaja-angervo (aivan vihonviimeinen yrtti muuten.....) sekä karhunvattu, joka on siinä vieressä. Lisäksi vadelmat on villiintyneet eikä varsinaisesti tee muuta kuin oksia, joten niiden oli aika päästä paremmille maille. Hakkeeksi....

Mutta niiden vadelmakaulusten kohdalla oleva kanto, se Åkerö, on kyllä pakko jyrsiä ensin.
Voi riesa ja niiden suuruus!

Töistä sain alun... onkos tämä nyt sitten murattiaralia tai jotain sinne päin? Jokin viherkasvi nyt kuitenkin. Meidän laitoshuoltajat leikkasivat sairaalan puskaa oikein isolla kädellä ja jakoivat alkuja henkilökunnalle. Pidin sitä vesiastiassa reilun kuukauden ja se kasvatti hienot juuret, joten päätyi sitten multaan.

Bougainvillean vetelin leikkureilla aivan töpöksi. Se rehotti niin moneen suuntaan, ja oli päässyt kaatumaan tukipuun ohi pahasti ja roikkui aivan kyljellään. Sellaisenaan sitä ei olisi voinut sisälle tuoda, koska se ei pysynyt enää pystyssä toispuoleisen painon vuoksi.
Eipä tuo näyttänyt nokkaansa ottavan hyvin ankarasta leikkauksesta. Vaihdoin mullat samalla ja kiikutin tuohon olkkarin kulmaan.

(Tiedän, että kukkamullat suositellaan vaihdettavaksi keväällä. Olen kuitenkin aina vaihtanut mullat noihin kasveihin, jotka ulkoilee kesän. Koska erään kerran yhdestä kevätkaktuksesta alkoi kuhista muurahaisia oikein satoja, niillä oli pesä purkissa ja virkosivat hereille kun tulivat lämpimään.......
Ja toisen kerran jossain kasvissa alkoi myös kuulua rapinaa ja sinne oli muninut jokin koppakuoriainen ja sellaisia valkoisia peukalonpään kokoisia toukkia rapisteli mullassa.....  yöööäääh!)

Näillä eväillä kohti syyskuuta ja kivoja rapsakoita ulkoilukelejä!!

Sekalaista tähän viikkoon

Työkaverini intoilee teestä.
Hän oli joskus reissullansa ostanut Englannista jotain, ja sittemmin löytänyt sitä samaa teetä myös nettikaupasta. Sain pari pussia testiin.

Teen nimi on Yumchaa Blue Woodoo, ja täytyy myöntää, että nimi on enne....

Se todella on sinistä.
Kuulin, että tähän liittyisi sellainen taika, että kun siihen tiputtaa pisaran kaksi sitruunaa, se alkaa jälleen vaihtaa väriä.... kokeilin pullotetulla sitruunalla, mutta ainakaan tässä lasissa ei tapahtunut yhtään mitään.

Koirillehan nyt tapahtuu, jos jollekin tässä perheessä.

Bono Bompsiainen päätyi kylpyyn eikä arvostanut yhtään laulua "... oon nähnyt Helga-neidin kylvyssä, oi ihanaa..."
Se kävi trimmissä ja näyttää nykyään Late Lampaan sijaan aivan oikealta koiralta. On tuo trimmaaja ihmeidentekijä!!

Kurahaalari oli päällä trimmin jälkeisenä päivänä, mutta tuo olikin juuri sen verran nafti kooltaan, että myin sen Bonon siskolle ja etsinnässä on itselle uusi.

Päädyin myös leikkaamaan juoruilta siivet.

Tai odotas, miten se nyt meni?? Tarkemmin sanottuna leikkasin juorulta "tukan poikki". Se roikkui lähes lattiaan asti ja jos ei Bonoa olisikaan kiinnostanut, se oli tiellä.

Kylän urheilukenttää korjataan ja uusitaan.
Tosi hieno juttu, koska kouluasteita löytyy kuitenkin lukioon asti ja näillä paikoilla on käyttöä.

Tuossa kentän pitkällä sivulla menee kävelytie, jota kävelen usein koirien kanssa. Ipanan vanha perhepäivähoitaja asuu tien toisella puolen, takapiha on siinä tien varrella.

Juttelin hänen kanssaan eräänä päivänä, hänellä on parhaillaan hoidossa pelkkiä poikia.
Arvatkaa miten onnellisia pienet pojat ovat, kun saavat pari viikkoa päivittäin katsella näitä koneita työssään. Siinä oli säpinää kun arvailivat mikä on minkäkin niminen ja mitä sillä tehdään. Suloisia!!

Arkihaaste 10/52

Rotua valitessani en tajunnut ihan kaikkea ajatella.

Cockeri kaipaa pesua säännöllisesti. Sen turkkia ei mm. trimmata pesemättä etukäteen...

(Ja kotiin palatessa, täällä oli ollut hyvin..... nooh, vaihtelevat, kelit... ja tuo suoraan sanottuna haisi pahalle ja valkoiset karvat oli ihan keltaiset ja ruskeat, kurasta. Turkin laatu on siis sellainen, ettei voi ajatella "kerran kesässä uinnin riittävän"..... Joku helppoturkkisempi on esim. tuo tolleri jolle se kertauinti riittää. Edu on pesty ehkä kerran oikein shampoolla.)

Reissun jälkeen ensimmäinen homma aamulenkin päätteeksi olikin cockeripyykki. Mainittakoon, että Bono ei arvostanut tätä erityisemmin.

Nukkui tosin nelisen tuntia huovan alla pyykin päätteeksi.

Mutta että on tyylikkäät tassukarvat. Korvien trimmiä ei vielä tehty.

Pesen aina reissujen jälkeen kaikki mukana olleet vaatteet.

Mikään ei tuoksu niin ihanalta kuin ulkona kuivattu pyykki. (poislukien cockeripyykki....)

Kun aloin niitä multia vaihtaa, laitoin samalla muutaman orkidean isompaan purkkiin. Toin melko ison säkillisen kookospähkinän kuorirouhetta, jota käyttävät orkideoihin tuolla, ja minusta se on parempaa kuin männynkaarna mitä meillä myydään.

Frangipani ikkunalla uudessa kodissa.

Sisustusta, huonekasveja

Lainasin kirjastosta pienen kasan lehtiä.

Yövuorojen jälkeen kun pää ei toimi edes puoliteholla, ajattelin, että niiden selailu olisi mukavaa......
No, olihan se.
Tusinoittain erilaisia sisustusjuttuja, ideoita, vinkkejä ja kaikenlaista, mistä voi napata kiinni.

Ihan kiva. Paitsi että.
Aina tällaista pinkkaa selatessani tulee sellainen voimaton ja vähän onneton olo: miksei mulla ole tuollaista, tuota eikä tätäkään? Sitten taas mennään. Koska aina ei voi hankkia uutta, aina voi "sisustaa" vanhalla eli vaihtaa järjestystä. Hii-o-hoi!

Haluan siirtää sohvaa taas uudelle seinälle, piano voisi mennä tuohon, tuolit noin ja matto välillä näin päin. Osan pystyn itsekin raivaamaan, mutta pianoa varten tarvitaan aina myös perheen miehen käsivoimat. Ja sekös pännii: mitään ei pysty tekemään valmiiksi päivän aikana ikään kuin yllätykseksi. (Ja mieshän ei tietenkään "ylläty iloisesti" kun kotiintullessaan havaitsee, että kämppä on kuin ryssän kaatopaikka ja vaimo käärmeissään odottelee toista siirtämään pianoa......)

Sitä "uutta" (vasta neljättätoista kertaa kokeiltua) kalustusta sitten pidetään esillä n. kuukauden päivät, kunnes huomataan, että sohva on oikeastaan parempi siinä "oikealla" (eli edellisellä) paikallaan.....

Rehellisesti: olenko ainoa, joka tätä tekee?? Olkaa nyt joku kiltti ja sanokaa että en.
Toisaalta, tuleepa aika ajoin imuroitua paikat, joihin ei muuten yletä ja muutenkin siivottua tavallista tehokkaammin....

****
Marketta teki hauskan postauksen kodin huonekasveista ja kerroin jo varastavani idean. Eri kasvithan meillä. Ja sisustustahan nuo kasvitkin ovat, tavallaan.

Ongelmaksi meinasi muodostua se, että on niin ärsyttävän hämärää ja valokuvaaminen hankalaa sen vuoksi. Kurjin vuodenaika meneillään. (Ja jokainen valokuva on tärähtänyt kuten ottajansa, koska en halunnut käyttää salamaa. Se latistaa kuvat niin täysin ja lyö kaikki värit lyttyyn. *huoh* )

Pakko esitellä viimeisin kirppariostokseni: kukkapöytä/sivupöytä. Millä nimellä tätä nyt sitten kukin haluaa kutsua. Olen aika ihastuksissani. Minusta se on nätti ja todella toimiva.
Tuohon alle voisi taitava tehdä kaikenlaisia asetelmia. Kun osaisi.

Siinä päällä sitten bougainvillea, jonka hölmöydestä olen kirjoittanut aiemminkin. Se nimittäin kukkii nyt, marraskuussa.
Se on juoppo kasviksi. Sitä saa kastella todella paljon läpi vuoden ja silti lehdet yleensä ehtivät vähän alkaa roikkua ennen kuin taas huomaan tulla kannun kanssa. Suihkuttelen näitä päivittäin.

Toisessa päässä rahapuu, jonka sain jonain vuonna synttärilahjaksi. Vielä se ei ole isoakaan satoa tehnyt, sitä odotellessa.
Tämän kastelu on itselleni vähän mysteeri. Kesät se on tuossa takaoven "parvekkeella" ja saa sitten vettä sään mukaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Rahapuun juurella kyyhöttää lystikäs mehikasvi, jonka isäni toi onnitteluna vakkari työpaikasta. Miksi se on maalattu spray-maalilla kultaiseksi on minulle arvoitus.

Nuo kävyt on ihan itse kerätty Jenkkilästä kesällä 2015. Ensimmäiset kaksi nappasin mukaan Grand Canyonin puistosta. Jouduin lähes hankaluuksiin, koska keräämisen jälkeen menimme myymälään, jossa ostin jotain ja kävyt olivat repussa, josta kaivoin lompakkoa. Myymälässä käyttivät käpyjä koristeina ja myyjä luuli, että olen varastamassa heidän koristeet ja sain hetken selittää, että ne oli ihan pihan puolelta löydetty....

Loput sitten pohjoisempaa, Utahin puolelta. Oltiin siskon kanssa ajamassa takaisin Salt Lake Cityyn kotimatkaa varten ja pysähdyttiin Zion parkissa ja Bryce Canyonissa. Jonkun ison havupuun alla oli noita isoja käpyjä ja kysyin systeriltä saisikohan niitä kerätä. Hän sanoi, ettei näe miksi ei, joten keräsin. Niissä on noiden silmujen/lehtien (mikä sen nimi on??) päissä älytömän terävät piikit. Olisi mielenkiintoista tietää mikä havu on kyseessä.

Myös kirpparilta ostettu pullojukka, yksi lempikasveistani.
Myös tämän kastelu on itselleni täysi arvoitus. Kastelin sitä nyt kesällä enemmän ja minusta se innostui puskemaan noita vihreitä "lehtiä" reippaammin. Toisaalta netti kertoi, että se nauttii kuivumisesta välillä. Tiedä näistä sitten....

Äidiltä joskus viime vuosituhannella saatu tyräkin pätkä, jota olen leikannut kertaa monta. Aina olen istuttanut uusia pätkiä uuteen purkkiin, ja sitten kun kasvi alkaa olla huoneen korkuinen, olen sen lahjoittanut pois. Tässä on nyt kasvamassa taas "tulokas", olisiko vuosimallia 2014.
Tämä tykkää vedestä. Se puskee noita lehtiä nyt kun palasi kylmästä sisälle ja on alkanut saada eri tavoin kastelua. Lisäsin myös ravinnepuikkoja sen multaan. Kohta meillä on taas 2,5 metria korkea "ongelma"....  =)

Ruokahuoneessa roikkuu juoru. Siltä leikkaan tukkaa säännöllisesti eli jos joku on taimia vailla, viestiä tänne, niin katsotaan miten saisi juurrutetut alut kulkeutumaan.

Keittiön ikkunaan on laitettu ikkunalauta puoliväliin. Pitkään emmin sitä, koska tykkään luonnonvalosta ja keittiön ikkuna on muutenkin pohjoiseen. Meillä on siis todella pimeä keittiö. Onneksi valoina on ledit, jotka kirkkaudessaan auttaa enemmän kuin aiemmat valaisinputket.

Orkideat toisaalta tykkää ilmeisesti siitä, ettei suoraa paistetta tule missään vaiheessa. Ne viihtyi aiemmin tuossa juorun takana olevalla ikkunalaudalla (länteen avautuva ikkuna), mutta kovana pakkastalvena oli pakko laittaa patteri päälle ja siitäpä eivät tykänneetkään yhtään.... joten pohjoisessa ja keittiön puolella.

Orkideat koetan upottaa n. tunniksi kerran viikossa. Tuo amppeli, jossa on kolme perhosta, on helpoin näistä, koska menee juuri keittiön altaaseen, johon valutan vaan hailakkaa vettä niin, että se on uppeluksissa. Sitten valutan suurimmat pikkualtaan päällä pois.

Pikkupurkkien kanssa saa taiteilla. Ne alkavat kellua enemmän ja vähemmän ja kaatuilevat. Pyrin saamaan ne kaikki kerralla altaaseen ja tuo painava savipurkki sitten tukee ne loput paikalleen.

Toin muuten Thaimaasta kookospähkinän kuoresta tehtyä orkidean kasvatusalustaa. Ilmeisesti se on vielä parempaa kuin täällä myytävä männynkaarna, ainakin tuntuvat voivan paremmin kun siirsin ne siihen. Noita reiällisiä savipurkkeja haluaisin vielä tuoda lisää.... 

Pikkukaktuksista tykkään. Ne on nyt vähän kurjasti alakerran ikkunalla, mutta tykkäävät tuosta viileästä enemmän kuin yläkerran lämpimästä. Kesäksi ne pääsee pihalle. Alkukesästä tein retken yhdelle paikalliselle puutarhalle. Siellä mies, joka paikan perusti, on istuttanut mm. opuntia-kaktuksia suoraan maahan. Siis täällä Länsi-Suomessa. Ne kuulemma talvehtii ihan hyvin jopa niissä naurettavissa tammikuun -30°C pakkasissa kun ovat vaan sillä lailla kallion tms päällä, etteivät pääse hukkumaan. Käsittämätöntä!

Näille annoin kesän aikana muutaman kerran kunnon hörpyn eli kaadoin tuohon lautaselle ihan reilusti vettä ja jätin imemään muutamaksi tunniksi. 

Talvella ne "unohtuvat" tuohon....

Kellarissa talvehtii nyt hyvin matalaksi leikatut maljaköynnös sekä hortensia. Hortensian suhteen olen toiveikas, että se talvehtiikin, maljaköynnös tuskin selviää....

Hortensia puskee jo uutta lehteä.

Maljaköynnös taisi saada kylmää liikaa.

Valo

Syksyllä valo on metka.
Ensinnäkin se on jännän sinistä. Paistoin hiljattain pullaa ja kun koetin kuvata niitä päivänvalossa eli ikkunan äärellä, pullat oli jotakuinkin sinisiä. (Tähän sellainen kauhistunut ilme -hymiö.)
Eli jos ei halua julkaista ihan hassunvärisiä juttuja, kuvia pitäisi käsitellä koneella lämpimämmäksi tai jotain.

Jokin outo valoilmiö poikkesi. Meidän olkkarin ikkunat on kulmassa. Pieni pätkä etelään, isompi länteen. Valoa tulee kivasti ihan läpi vuoden. Ilta-aurinko sitten paistaa tietenkin suoraan sohvalla istujan silmiin, mistä syystä sitä rullaverhoakin hankin.

Päivänä muutamana huomasin nämä hauskat varjot. Aurinko on hurjan kirkas, toisaalta se ei enää valaise siten, että koko huone olisi valoisa, vaan tekee älyttömän isoja valoeroja.

Hankin joitain vuosia sitten bougainvillean taimen. Mikäs se on suomeksi, ihmeköynnös? 

Ensimmäinen puska kasvoi ihan järkyttävän suureksi, sen läpimitta oli liki metrin ja meille tuli hankaluuksia saada se sopimaan enää minnekään. Nappasin siitä muutaman pätkän vesilasiin juuria kasvattamaan ja lahjoitin loput työkaverille, jolla on iso kuisti. Siellä se pärjää.

Yllätyksekseni alut juurtuivat. Tosin siihen meni muistaakseni yli puoli vuotta, eli mikään nopeakasvuinen kaveri tämä ei ollut. (Enkä ole muuten toiste saanut sitä juurtumaan...)

Tuo on ihan hassu puska. Se kasvaa joka suuntaan. Ylemmästä kuvasta näkyy miten oksilla ei ole mitään järkeä kasvussaan. Leikkaan sitä vuosittain reilulla kädellä, ja tänä vuonna olin vähän pettynyt kun se ei missään vaiheessa kukkinut. Yleensä se on meillä terassilla kesän ja kukkii villinä.

No nyt. Johtuuko valosta vai mistä, mutta tyyppi päätti alkaa kukkimaan. Vuoden pimeimpänä aikana. Aivan kummallista.

Laitoimme pihaan pari heinäseiväskolmiota, joissa lyhdyt. Pahoittelut tuosta vasemmanpuoleisesta. Se otti ja kaatui tuulessa ja sitä ei oltu laitettu vielä kunnolla pystyyn. Näyttää ihan juopuneelta tuolla lailla harittaessaan....  =)

Meillä on melko pitkä pihatie, joten näistä tulee vähän kuvitteellista valoa sitten illan pimeinä aikoina. Tällä hetkellä niissä roikkuu ihan tavalliset kynttilälyhdyt, tarkoitus on kuitenkin ostaa led-lyhdyt, koska ne valaisee vähän enemmän. Muutenkin haluan jo nyt laittaa kaikki "jouluvalot" pihalle, koska illat on pimeitä.

On niin kiva tulla kotiin iltalenkiltä kun koti on valaistu.

Toin Thaimaasta joitain vuosia sitten orkidean. Olin varma, että se kuolee Suomen pimeydessä, mutta koska purkki oli minusta niin kiva, ajattelin tökätä siihen sitten vaikka jonkun perinteisen Phaleonopsiksen....  ja miten sitten kävikään? Tuo viihtyy meillä paremmin kuin yksikään täältä ostettu, tekee joka talvi kukkaa aivan kahelina ja työntää uutta vartta vuosittain. Tänä vuonna puskee kukkavartta kolmesta eri kohtaa. Ja on pohjoisen puoleisella ikkunalla. Viileä ja pimeähkö paikka. Outo kasvi tuokin.

Lokakuun viimeisen päivän aamuna. Aamulenkillä "omassa metsässä", vähän ennen kahdeksaa. Aurinko nousi juuri puiden takaa ja oli kultainen ja ihana.

Lenkin päätteeksi olikin jo taas pilvistä, mutta tuo aamun valo sai jo hymyilemään.

****

Minä herään sarastusvaloon ja luen aamun lehden kirkasvalolampun valossa.

Kuolisin ilman niitä. Ainoa asia, mikä pitää itseni tajuissani tänä kammottavana pimeänä aikana. En yhtään tykkää Suomen syksystä, inhoan pimeää ja surkeaa syksyä. Toisaalta vaikka lumi tekee maisemasta heti valoisamman, en sinällään tykkää lumesta, koska siinä liikkuminen taas tekee selälleni kipeää.

Suo siellä, vetelä täällä....

Ostin ensimmäisen sarastusvalon jo silloin kun ne eivät olleet suosittuja saati edes tunnettuja. Ensimmäinen lamppu oli merkillinen pieni tötterö, jonka valo kuitenkin teki sen mitä lupasi: kirkastui n. puolisen tuntia ennen kuin päästi varsinaisen herätysäänen. Siinä oli muistaakseni kelloradio, nykyisessä jotkut tirpat alkaa tsirpittämään. 

Hyvä ystäväni sanoi, että polttaisi päreensä joka aamu, jos kottaraiset alkaisi kiekua makkarissa.  =) 

Minä taas herään jo valoon. Kun valo lähtee päälle, herään yleensä siinä 10-15 minuutin kohdalla eli harvoin se edes kirkastuu loppuun saakka.

Kirkasvalolamppu on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Olen herkkä tuolle valolle. Edellisessä työpaikassa oli iso kirkasvalolamppu kahvipöydässä ja joskus sitä polteltiin vielä iltapäiväkahvilla. Jos istuin niin päin, että katsoin valoa kohti, meni takuulla hyvinkin puoleen yöhön, että sain unta.

Nyt käytän lamppua aina ennen yövuoroa. Litkin teetä sen valossa illalla ja pärjään. Varmasti samasta syystä melatoniini saa minut sammumaan kuin saunalyhty. Samasta mekanismistahan siinä on kyse; toinen vaan "sammuttaa", toinen "herättää".

Toivon kaikille valoisaa ja iloista syksyä nyt kun pimeys todella pyrkii kimppuun!!

Pistetään kynttilät ja takkatulet päälle ja koetetaan nauttia parhaamme mukaan.