Ystäväni-kirja

Lapsuudessa otsikossa mainittuja kirjoja piti olla monta: kaikenvärisiä, -muotoisia ja varsinkin niitä, joissa (sama asia) kysyttiin vähän eri tavoin. Oi ja voi niitä(kin) aikoja.

Viime vuonna useampi työkaverini jäi eläkkeelle ja törmäsin ensimmäistä kertaa Aikuisten ystäväkirjaan. Sen kysymykset oli luonteeltaan (minusta) yleisesti kovin vakavia ja tosikkomaisia. Sääli, koska tuollainen on hauska idea nimenomaan työpaikkaa vaihtavalle tai muuten kuvioista pois jäävälle, muisto vanhoista kavereista.

Nyt monikin bloggaaja on jakanut itsestään tätä versiota.
Joku oli myös luetellut hyvinkin henkilökohtaisia asioita nimellä "25 asiaa minusta", joten otan ilon irti ja sekoitan tähän mielestäni parhaat palat koottuine selityksineen.

Nimeni: 

Vivi Karoliina

Nuorempana olin pahoillani nimestäni.
Miten vanhemmat saattoivat antaa jonkun näin vanhanaikaisen nimen?
Taivaalle kiitos niitä iitä on sentään vaan yksi eikä niitä kolmea, miten jotkut nimen ääntävät.....

Haavenimeni oli Satu Susanne  (voi taivas, kehtaako tätä edes myöntää?) ja
sillä nimellä leikin Barbie-leikkini naapurin tyttöjen kanssa.
(Barbien nimi oli siis tuo.)

Nykyään olen nimeen hyvin tyytyväinen.
Kaimoja ei tule joka käänteessä vastaan.
Toisaalta minut toki löytää mistä tahansa googlaamaalla juuri em. syystä.
Asia, joka ei ole yksioikoisesti hyvä tässä ammatissa....

 hikilenkillä

Lempinimeni: 

olin vuosia Vicky,
siitä johdettuna muutama rakas ystävä edelleen kutsuu minua Viltsuksi.

♥ ja pus teille!

Synnyin: 

vauvana (ehe ehe ehe!!) Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa
eräänä maaliskuisena aamuna 1970

 kuva netistä

Kasvoin:
hyvin vähän korkeutta,
eli jäin viimeisen mittauksen mukaan (peruskoulussa) 156 cm pieneksi.

(Asia, joka saa luvan kanssa pänniä kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.
Ei tosin enää nykyään yhtä paljon kuin vaikka 25 v sitten.)

Puolustan haluani käyttää noita MBT-kenkiä myös sillä, että 4cm pohjan korkeutta
tekee ihmettä itsetunnolle kun joskus edes ylettää jonnekin.

Pienenä halusin: 

opettajaksi tai sairaanhoitajaksi (kas, kas!!!)

Sen sijaan minusta tulikin: 

ensin talousalan ammattilainen, sittemmin se sairaanhoitaja. 

Hupaisaa molemmissa ammateissa oli se, että koulutin talouspuolella pääasiallisena työnäni 

viimeiset kolme vuotta, 

ja nyt sairaanhoitajana toimin opiskelijavastaavana eli koulutan jälleen itselleni kollegoita.

Minusta tuli myös kolmesti äiti.

Elämäni tärkein rooli.

Parhaat piirteeni:

optimismi, ikuinen lapsekkuus

Elämäni kaupunki:

Porvoo, yksi kotikaupungeistani

 kuva netistä

Kappale:

buaaah.... tää on kamalan vaikea

ihan vaan äkkiä vaikka Nightwishin The greatest show on Earth

https://youtu.be/IJb3xwtpmmc

Radiokanava:
autossa huudatan aamuisin Novaa, koska tykkään niistä juontajista.

Iltavuoron jälkeen, erityisesti perjantaisin, vaihdan aina kanavaa, koska
saan lähes kirjaimellisesti ihottumaa jostain retro-perjantaista ja ysäri-biiseistä. YÄK!

Suomipoppia kuuntelin jonkun kerran, mutta en jaksanut juontajien
muka-tekohauskaa-itsensä-kehumista ja alapää-juttuja heti aamukuudelta.
Myös kiroilu aamuradiossa oli omille korvilleni sellainen nou-nou!

Kunhan soittavat kunnon musaa ja puhuvat vähemmän.
Erityisesti vaihdan kanavaa heti kun alkaa joku 15 kilsan pätkä mainoksia.

Samoin olen hyvin rajoitteinen Jenni-eteerinen-huokailija-Vartiaisen suhteen,
joten jokainen huokailubiisi vaihtaa kanavaa. Sori, Jenni-fanit.

Lempijuoma:

vesi, juon sitä litroittain joka ikinen päivä kesät talvet,

sitten kuitenkin se kahvi hyvänä kakkosena

Juon kyllä tolkuttomia määriä myös teetä.

Itse asiassa enemmän kuin kahvia.

Aloitan aamun teellä ja lopetan päivän teellä.

Molemmilla kerroilla sitä menee helposti pannullinen, koska teelasini mitta on 6 dl.

Tykkään pääasiassa sitruuna- ja piparminttuteestä. Myös lakritsi on suosikki aamuisin.

Sitruunainkivääri taas tappaa kaikki taudin alut, näin uskon. Siihen lisään hunajaa.

Alkoholijuomista Lonkero, se ainoa oikea ja aito, 

ei todellakaan mikään kaupan versio.

Tässä suhteessa olen nirso.

Olen noita kaupan versioita maistanut ja ovat minun suuhuni vaan 

järjestään pahoja. Joten tämän suhteen tie vie viinakauppaan.

Puhelimen käyttö:
Voisi olla kova paikka joutua olemaan ilman luuria esim. pari vuorokautta.
Käytän puhelinta päivittäin.
Mutta en tykkää puhua puhelimessa.
(Muutama hyvin harva poikkeus (ihminen) on, keiden kanssa vaihdan kuulumiset luurissa.)

En varsinkaan halua hoitaa mitään asioita puhelimitse, vaan saatan tehdä itselleni
pienestäkin tikusta asiaa, jotta menen esim. käymään paikan päällä
soittamisen  sijaan.

Töissä soittelen ja vastaan puhelimeen joka päivä.

Mielileivonnaiseni:

tykkään leipoa juustokakkuja 

mutta parasta on kuitenkin kahviloissa on jokin marenkinen ja höttöinen ilmava kakkupala

Sarja:

Grey's Anatomy,

nuorempana (lue: 80-90-luvuilla) seurasin intohimoisesti myös 

E.R:ää, Bill Cosby Show'ta, Kate & Allie'tä, Cheer's'iä ja lukuisia muita

Kosmetiikka:

Kanebon 38° ripsiväri

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen:

nukkuisin enemmän ja treenaisin koiria paremmin tai ainakin enemmän

Matkalle mukaan aina:

lukemista, korvatulpat, hyvät kengät

Jos kukaan ei näe, kotona teen:

näkipä joku tai ei, saatan ottaa päiväunet sohvalla

Viimeisin sisustusostokseni:

En rehellisesti muista, lasketaanko koiranpentu sisustukseen?

Appsit ja Spotify:

Onko What'sApp appsi?? Sitä käytän eniten kaikkeen kommunikoimiseen. 

Muina jokapäiväisessä käytössä Endomondo seuraamaan liikkumista ja piirtämään karttoja lenkeistä.

Olen perus-ikivanha kalkkis mitä tulee tähän juttuun.

En jaksa mitään appseja. 

En kiinnostu tällaisesta pätkääkään, jos se ei liippaa liki jotain mitä haluaisin muutenkin tehdä.

En ole eläissäni kokeillut Spotify'ta, 

(en totta puhuen edes tiedä tarkalleen mikä se on...)

Instagram:

Minut löytää siitä omalla nimelläni.

Pidin hajurakoa ja käyttötaukoa Faceen 2016 ensimmäiset puoli vuotta

(enkä muuten menettänyt mitään sinä aikana....

kannattaisi ottaa uusiksi, pysyvästi!)

ja sinä aikana latasin Instan käyttöön. Tykkään siitä jopa enemmän kuin facesta.

Kuvaan paljon ja satunnaisesti pitkin poikin.

Joskus tulee vahinkolaukauksia (hyviä!) ja joskus tarkalleen suunnitellut menee metsään...

Paras tapa tuhlata 50 euroa:

kutsua kaveri mukaan ja käydä kahvilla (tarjota)

Mottoni:

Mai Pen Rai 

( = thain kieltä, tarkoittaa jotain tyyliin olkien kohautus, sellaista sattuu, ei voi auttaa, ei sen nyt niin väliä, ookoo, antaa olla)

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin.