Suomen kaksi vuodenaikaa: räntä ja loska, Bonon seikkailut

Tulipa totta tosiaan SE aamu. (Tiistai 25.4.2017)

Nousin puoli seiskalta ja päästin koirat ulos. (Koska mies nukkui vielä, en nostanut makkarista verhoa, enkä siis kyennyt valmistautumaan tähän mitenkään....) Tyrmistys ulko-ovella oli melkoinen.

Sissus saakeli: antakaa ny vähän armoa!! Se on huhtikuun loppu, vappu tällä viikolla, ja meillä tulee 15 cm loskapaskaa taivaalta.....

Kesärenkailla oli suht mielenkiintoista mennä töihin.

Bono sen sijaan loikki kuin aropupu pitkin pihaa ja pyöriskeli ihastuksissaan lumessa. On se kiva, että edes yksi perheenjäsen riemastui tästä(kin) sään vaihtelusta ja siitä, että ainakin Varsinais-Suomessa on näköjään kaikki neljä vuodenaikaa kahden tunnin sisällä.

Iltapäivällä oli nimittäin todella hurjan kaunista, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli kevät parhaimmillaan.

****

Bonosta puheenollen: arvatkaa kenen pentu meni ja löysi 15 kilon ruokapussin yksin kotona ollessaan....

Kyllä!

Sain töihin viestin, että alaovi (kellarin ovi keittiöstä) oli auennut. Siinä on tylsä ominaisuus, että ilmanpaine avaa sen, jollei ole oikein kovin vetänyt (ts. paukauttanut kuin vihaisesti) kiinni, ja Ipana ei ollut kouluunlähtiessään tätä tajunnut tehdä.

Pikkukoirapa oli päättänyt lähteä seikkailulle kellariin ja törmännyt varsinaiseen Jack Potiin, pussia kun säilytetään siellä. (Se ei ole tätä ennen kamalasti halunnut portaisiin muutenkaan....)

Siihen mennessä kun mies tuli kotiin lounaalle, se oli juonut jo litran vettä ja paino noussut 1,5 kiloa edellisestä lauantaista (tämä tapahtui muistaakseni ke tai to päivällä). Sitä ihteään oli myös aivan koko maailma täynnä.....

Lenkillä oli oma pirteä itsensä, mitä nyt sairaan pönäkkä.... ja paskoi menemään kyllä huolella koko lenkin. (Parempi näin, ehdin jo miettiä kaikki parafiiniöljyt ja parsat....)

Pidettiin paastolla se ilta, sai piimää ja pienen määrän lihaa suurimpaan nälkään, seuraava päivä vähän pienemmillä aterioilla, ja voila: lauantaina punnituspäivänä oli tullut normaali 300g viikon aikana. Läpipasko!

(Se ei varmaan ollut syönyt loppujen lopuksi kovin montaa desiä. Maha on kuitenkin pieni, ja se oli välittömästi ennen tätä syönyt aamupalansa, joka on melko suuri ateria. Mutta voin kuvitella sen onnen fiiliksen, kun on säkkiin sukeltanut.....)

****

Asiasta havumajaan: Sitä kun on riittävän kaheli, sitä tekee lähes mitä tahansa koiransa eteen. 

Joten: 

Jep!! Varasin lintukoiralle uimahalliajan ja oikein uimaopettajan. (Ja jo kauan ennen kuin nähtiin, että dieetti tuli tarpeeseen....)

Haluan, että tuo tottuu uimiseen ja veteen niin, ettei se ole jännää eikä ensimmäinen kerta syvässä vedessä pelottava.

Se oli aivan mielettömän hauskaa.

Oikein kiva ja asiallinen ope: kannusti ja leikitti, ja sitten hyvin päättäväisesti kahvasta avusti veteen, jolloin jäppinen lopulta ui.

Alku oli vähän jännää, vauhti miljoona ja mitään tajua siitä että pitäisi kääntyä kun vastapäinen seinä tulee vastaan, ei ollut, vaan mies päätyi kääntämään sen, jotta ui toiseen suuntaan. (Onneksi oli se kahva...)

Sitten Bono vähän rentoutui. Altaan reuna oli melko jyrkkä alamäki ja se vähän vierasti sitä veteen mennessä. Sitten siinä oli kuitenkin jo tasanne, josta oikein hyppäämällä otti vauhtia ja lähti uimaan kohti. Osasi muuten kääntyäkin...  heh! 

Lopulta jo vähän hörppikin vettä uidessaan.

20 min intensiivistä uimaopetusta, sitten lämmin suihku ja kylpytakki päälle.

Autoon oli varattu huopa, johon vielä käärittiin, ja unta riitti todellakin koko reilun tunnin kotimatkaksi.

Minä en tiennyt, mutta uimaopettaja valisti, että jopa 50 % koirista EI osaa uida. Myös niistä roduista, joita periaatteessa porukka käyttää esim. linnustamiseen eli joiden erityisesti tarvii uida. 

(Siis tietenkään sellaista koiraa ei veteen paiskata veneestä, mutta voi joku niinkin ajatella, että "hitto kun tuli ostettua "työkalu", joka ei toimi..." noin kärjistäen. Ja pahassa tapauksessa meillä on joku uuden-kodin-etsijä-koira, jolla on "pitovaikeuksia" tai vielä pahemmassa se pistetään kuoppaan kun siitä ei ole metsästäjäksi.)

Lisäksi kaikilla koirilla ei ole luontaisesti oikea uima-asento, jolloin uiminen on raskasta ja voi olla vaarallistakin.

Uiminenhan on mielettömän hyvä treeni, nivelystävällinen ja pehmeä laji.

Pitäisi meidän Pappakoiralle varata allas käyttöön. Sen tassulle tuollainen kuntoutus olisi tosi hyvästä. (Tosin tässä ehtii kesä tulla ja uimavedet luonnossa ennen kuin sinne ehtii, koska altaat on tosi varattuja.)

****
Muita koiramaisuuksia: arki jatkuu ja jokapäiväinen lenkki on ilomme.

Onneksi kevät on näyttänyt myös vähän hyviäkin päiviä.

Totta puhuen ainakin viime viikolla jokainen aamu oli kaunis kuin mikä, mutta lähes joka päivä puoleenpäivään mennessä veti pilveen ja roimi milloin mitäkin alas.