Ruskaa

Meillä on ollut joitain aika rapsakoita öitä. Ainakin satunnaisesti aamulla lehteä hakiessa on havaittu lievää säärikarvojen pystyynnousua, kun pakkanen on puraissut...  =)
Siitäpä sitten on seurannut sitä, että puiden lehtien väri on jälleen tosi hienoa!

En löytänyt RUSKAa tarkoittavaa sanaa muulla kielellä. Tai siis pystyyhän sen selittämään, mutta siis yksi sana.
Hauskaa, miten meillä on tuollainen sana. Eikös eskimoilla ole tusina sanaa tarkoittamaan lumen eri muotoja?

Vähän harmittaa, ettei esim. tuo Brynna ole nyt Suomessa, koska hän oli äärettömän taitava kameran kanssa, ja olisi pystynyt vangitsemaan mielettömiä kuvia näistä väreistä.
Minä kun pikaisesti lenkillä napsin jotain kännykällä (jossa sivumennen on ihan hyvä kamera), ei niistä vaan tule sellaisia, kuin haluaisin....  (ja toki kannattaisi keskittää se kuvaaminen aikaan, jolloin paistaa eikä ole pilvistä...)

Sain aika mielettömän otoksen taannoin sairaalan parvekkeelta. Meillä on siinä välittömästi toisella puolen tietä vaahterareunus, jonka värit todella häikäisevät. Yläilmoista kun vielä kuvaa, näkyy koko asuinalueen kirkkaat värit todella hienosti. 

Otin videonpätkän siitä loistosta aurinkoisena päivänä.... ja törppö talletin sen Instan storeihin, joten sehän katosi 24 tunnin kuluttua. Höh!

Tammi on metka puu. Tuossa oman lenkkireissuni varrella on vaikka kuinka monta tosi suurta tammea, ja niiden lehdet on edelleen aivan vihreät. Joskus muinoin meidänkin pihan reunalla kasvoi järkälemäinen, siis todella aivan mielettömän suuri, tammi, joka kaadettiin pyörätien tieltä. Palokunnan miehet kävivät sitä pilkkomassa ja muistan, miten yksi miehistä sanoi "siinä on kyllä yks hirviä puu".

Tammessa oli (ja on) se perustavanlaatuinen vika, että sen lehdet putosivat yleensä vasta lumen päälle. Että se oli rasittavaa. Kun muutenkin oli haravoitavaa, suorastaan otti pannuun päätyä haravoimaan noita kovia lehtieä viime töikseen lumella tai sitten vasta keväällä.

Plus että ne lehdet ei kyllä maadu miksikään alle sadan vuoden. 

Sitä puuta en jäänyt ikävöimään ja se lämmitti hyvin takassa. Khihih!

Nämä punaiset sävyt on mielettömän hienoja tuolla keltaisuuden keskellä. 

Ilmeisesti ihan joka paikassa pakkanen ei ole puraissut, koska vaahterat eivät ole tänä vuonna mitenkään monivärisiä, kuten joskus.

Punainen kai tarkoittaa sitä pakkasenpuremaa, näin olen antanut itselleni kertoa.

Koirapojat tykkää jostain syystä hurjasti kävellä vaahteranlehdissä nurmikolla ja kahistella niitä. Joku pikkupoika kai elää noissakin molemmissa?

Omat seppelvarvut vaihtaa väriä reippaasti.

Kohta on piha taas pelkkää ruskeaa ja pudonneita lehtiä. Täytyy valmistautua talveen....

Kuivuri on käynyt: suppilovahveroita ja milloin mitäkin. Viimeisin kokeilu piti sisällään porkkanasuikaleiden kuivattamisen ja niistä jauhoin porkkanajauhetta. Ajatus on laittaa sitä joko tyyliin sämpylätaikinaan, tai sitten keittoihin ihan vaan liemeen....

Kuivuri käy

Aamulla tuoksui ihan syksylle!! ♥

Kesäkurpitsa on vasta nyt alkanut tehdä satoa. Tai siis.... se on ehtinyt siellä askarrella noita kurpitsoja, mutta minä en ole muka ehtinyt siellä käydä tilannetta tarkistamassa ja nyt meillä on pari reiden paksuista kurpitsaa odottamassa käsittelyä.

Leppämäen Marketta oli samaa asiaa jo ehtinyt kirjoittaa. Hitsi kun meillä ei mene pikkelssit. Meinaan tässä pitäisi keksiä mitä niistä tekee.

Ainakin osan soseutan ja käytän talvella joko sosekeittoon tai sitten piirakkaan (käy sekä suolaiseen että makeaan) ja ehkäpä osan voisi vaan viipaloida ja paistaa pannulla.
Toisaalta kesäkurpitsalasagne on niin hyvää....  tässähän alkaa viikon ruokalista olla kohta kasassa.

Tyrni on kypsynyt.

Mies saa sitä alkaa keräämään. Minä pelkään niitä piikkejä...  Jokainen marja tarvitsee irrottaa yksitellen. Hidasta ja tuskaista hommaa. Ei tälle hermorakenteelle!!

Ensimmäinen koesatsi pyörii jo kuivurissa. Viime vuonna kuivattiin aika paljon ja rouhittiin sitten kuivatut yleiskoneella. Tyrnirouhetta aamusmoothieen niin tulee vitamiinit talteen. Eikä maistu ihan niin kirpakalle.
Tytär tosin toivoi, että ainakin osa pakastetaan ihan sellaisenaan. Hän napsii niitä jäisenä....

Kuivuri on tosiaan pöhissyt nyt vuorokaudet läpeensä vajaan viikon.
Viimevuotinen hankinta on painonsa arvoinen kultaa!! Niin nopea ja näppärä. Hurinaa se pitää, muttei ollenkaan sellaista kolinaa kuin edellinen, jonka kansi rämisi niin, ettei nukkua voinut.

Myös kantarellit on päätyneet kuivurin kautta vanhoihin keksilaatikoihin ruokakomeron hyllylle.

Jovelan Johanna oli jälleen aktivoitunut ja jukra mitä ihania ohjeita siellä olikaan.....
Meidän ehkä täytyy pakosta kokeilla ainakin noita marjaremmejä. Ja itse asiassa edes tästä tietämättä olin jo ehtinyt pohtia tuota sipulin kuivattamista ja hän ehtikin informoida, että se toimii hyvin ja on siis mahdollista.
Sipuliahan meillä ei ole omassa maassa, mutta voin ostosipuliakin kuivattaa. Tykkään käyttää kuivasipulia, koska se on niin helppoa ruuassa kuin ruuassa.

Syksyn todistaa luonnollisesti alkaneeksi koulut.
Että minä inhoan kontaktimuovia!!!!

Eniten jaksan ällistellä sitä, että tuon muovin on ihan pakko olla n. 50cm korkeaa kun kaikki koulukirjat on järjestään jotain 30 sentin luokkaa. Sitä muovia menee naurettavia määriä hukkaan jokaisesta rullasta!!! Eikö kirjojen ja muovin tekijät voisi vähän puuhata jotain yhteistyötä??

Tyttären lukio on alkanut kivasti, hän on innoissaan.
Äitinä olen vähän kauhuissani. Lukion aikana tarvitsee lukea n. 80 kurssia. Tytär on nyt ekalle vuodelle ottanut niitä 37.... päivät ovat siis pitkiä ja tehtävää on paljon. Mutta epäilemättä tuo on toimiva idea, kun aikoo suorittaa sen kolmessa vuodessa. Toisena vuonna tulee jo niitä tanssiaisia ja muuta sellaista, mikä vie aikaa lukemiselta ja viimeisenä vuonna niitä abi-kursseja....

Pirteää ja toivottavasti vielä aurinkoista syksyä!!