Joulunrauhaa

"....niityillä lunta,

hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn mahdottomuus...."

♪♫♫♪♪♫

Päivä on jo pidempi!! Jippii!! 

Olkoon mielikuvitusta (tai luminen metsä), mutta lauantaina 22.12. aamulla kävellessä jo kahdeksan aikaan tuli metsässä fiilis, että ilman otsalamppuakin voisi pärjätä eikä kompuroisi nilkkojaan murteille. 

Joulu tuli vietettyä erilaisin kokoonpanoin.
Lauantaina isoimmat pidot, vanhempi tytär poikaystävineen, appivanhemmat ja me kolme.

Noudatan periaatetta: jouluna syödään herkkuruokia, ei perinneherkkuja, paitsi jos ne kuuluvat jonkun herkkuruokiin.

Tässä taloudessa tarjolla oli: palvattua hirvenpaistia, savukalkkunaa, vähän palvattua possua, kermabataatteja, waldorfin salaattia, perunasalaattia ja hyvin niukanlaisesti rosollia. Tietenkin taivaallisen hyvää jääkellarin lohta sekä pororullaa...

Ateria aloitettiin skoolaamalla imelääkin imelämmällä skumpalla, jota toin Tallinnasta. Diva Cosmopolitan oli toki hupaisaa, mutta kerrassaan kammottavan makeaa....  =)

Jälkiruokina vaniljapannacottaa (isossa kulhossa), Ipanan tekemää karpalo-kinuskifudgea, piparkakkujuustokakkua (rumalla peltivadilla) ja pikku kannuissa glögisiirappia molempien päälle.

Koska meillä on niin järjetön määrä karkkeja, nostettiin myös niitä pöytään....

Tämä saateltiin alas todella erinomaisella kahvilla. Mies sai joululahjaksi työpaikaltaan joulukahvia, jota miksasin tavalliseen vastajauhettuun kahviin.

Aattona olin itse iltavuorossa. Ipana ajoi lentokentälle (miehen vahtiessa, ajetaan siis nyt ajotunteja korttia varten) noukkimaan pojan tyttöystävineen illansuussa ja olivat meillä kun saavuin kotiin.
Poika oli ollut Irlannissa avulias ja tuupannut jonkun miehen autoa mäkilähtöä varten. Auto vaan lähti vähän rivakammin ja poika päätyi polvilleen maahan rautaisen viemärikannen päälle....  Loukkasi polvensa siinä ja hakeutui sairaalaan jo Irlannissa.
Siellä annettiin klinikalta kyynärsauvat ja lähetettiin kotiin.

Minä katselin polvea joulupäivän aamuna ja tuumasin, että konsultoin asiasta lääkäriä. Päivystyksessä ei ollut suurempaa ruuhkaa kun kävelin sen läpi töihin mennessä. Jututin päivystävää ja hän kehotti kutsumaan pojan käymään, laittoi passituksen röntgenkuville ja katsoi kintun.
Patellamurtumahan siinä. Hyvä siis, että äidin vaisto soitti kelloa. Nyt on koivessa tukeva ortoosi kuutisen viikkoa ja jatkot ortopedialle.

Tapaninpäivä aloitettiin ihanalla pitkällä metsälenkillä.
Ateriana makaronilaatikkoa juustotvistillä!! NAM!! Illalla todennäköisesti leffaan koko porukalla!

Huisin ihanaa joulun jatkoa kaikille!!