Satunnaisia (talvi)kuvia ja ruokahöpötystä

Tämä on ollut mahdottoman hieno talvi!! Myös valokuvausta ajatellen...
Ainoa harmitus on, että pakkasessa sormet kylmenee turhan paljon kuvattaessa ja lisäksi laitan puhelimen aina välipaidan taskuun, jotta se pysyisi läpimänä ja akku kestäisi... joten sen kaivaminen edellyttää hetkellistä vetoketjujen avaamista ja kaivelua. Aika ajoin ehtii tulla vähän vilu. 

Joku tuntematon oli tampannut ihanan sydämen metsään meidän vakio-

karkkipaikalle, joten laitoin karkit sydämeen, että sain 

hauvat siihen kuvattavaksi.
Tämä ystävänpäivänä! ♥ 

Voisin seisokella täällä ja vaan katsella maisemaa kun 

se elää auringon siirtyessä.

Rakas nenä ♥

Vahva suositus tälle!!

Luin aiemmin sen edellisen kirjan ja tykkäsin.

Tämä oli tosiasioihin perustuva, kertoen ensimmäisestä presidenttikaudesta.

Arvostan miehen tekemää työtä ja suurisuuntaisia suunnitelmia ja haaveita.

Ainakin kirjasta saa käsityksen äärettömän selväjärkisestä ihmisestä, jolla ei ole liiallisia kuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudestaan tai mahdollisuuksistaan. 

Tuossa maassa on pähkähullu puoluejärjestelmä ja täysin idioottimainen logiikka siinä, että kun saat jotain väkisin runnottua läpi, seuraava pressa voi yhdellä allekirjoituksella sen perua. (Mikä tuli todistettua jälkeenpäin....)

Pullavanukas, osa II

Ei ole kaunis, mutta oi jestas miten hyvää!

Silloin kun lapset oli pienempiä, luin jostain dekkarista, miten sankaritar teki pullavanukasta ja kiikutti vadillisen poliisiasemalle kiitoksena. Minä tein silloin sitä donitseista ja laitoin nesteeseen myös kondenssimaitoa. Ja huh huh miten imelää!!

Nyt tarkistin reseptiikkaa vähän aikuisempaan makuun.

Leipänä paahtoleipää (täysvilja), munamaito ihan maidosta (5 munaa / 6 dl maitoa),

väleihin mustikoita pakastimesta (4 dl, sokeroimaton) ja nokareita vaniljatuorejuustoa päälle.

Annetaan ensin 10 min hautua, että leipä imee kosteutta munamaidosta.

Paistetaan folion alla alkuun 30 min  175°C ja sitten otetaan pintaan väri.

JEEESSSS!! Todellakin toimii!

Meidän paikkakunnalle ilmestyi uusi burgeripaikka.

Pariskunta, jonka työt korona vei, halusi työllistää itsensä,

ja laittoivat ison tien varteen pienen kopperon, jonka luukusta myyvät.

Respect yritteliäisyydestä!!!

Mainittakoon heti alkuun, etten syö ikinä hampurilaisia. Halusin kuitenkin testata tuon paikan, ihan jo kannatusmielessä. Sunnuntaina kun ajoin kotiin, soitin etukäteen ja varasin miehelle naudanlihaburgerin ja ranut, itselleni tilasin juustopallot ja bataattiranut.

Voi veljet!!! Suositus tällekin, jos sattuisit syystä tai toisesta

ajamaan Salosta kohti Tammisaarta. Siinä se on, puolimatkassa.

Viki & Jack's

Vietän tällä viikolla talvilomaa. Taisin joskus aiemminkin jo mainita, että meillä työehtosopimuksen paras puoli on siinä, että kun varaan itselleni loman ke-su, käytän lomaa vain kolme päivää, mutta saan viisi. Olin lisäksi suunnitellut tälle viikolle maanantain ja tiistain vapaaksi, joten lomaa oli tiedossa koko viikko. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinenkin. 

Noh, tilanteet muuttuu.
Osastolla oli puute tekijöistä ja kollega keuhkopolilta tarvitsi vapaan lääkärikäyntiä varten, joten otin itselleni pari vuoroa tästä keskeltä viikkoa.
Niinhän ne sanoo, että halvat huvit hulluilla, mutta joskus lomalla voi jopa tienata! 😄

Koronapääsiäinen

Tämän kevään juhlat lienee sitten juhlittu.
Meidän osalta vappua en pidä juhlana ja lakkiaisia ei voi järjestää.

Huoh!! Tuo lakkiaisten järjestäminen "joskus" on asia, joka stressaa. Aika paljonkin.

Kun ei tiedä voiko ne pitää kesällä, siirtyykö syksyyn vai peräti joulun alle. Lakitettavalla on myös ostettuna lentoliput pitkälle reissulle heinä-syyskuulle niin eipä ole juhlakalukaan toivon mukaan paikalla, jos koulu järjestää juhlat elokuulla.

Stressinaiheeksi voidaankin lisätä tuo reissu. Minä kun en osta lentolippuihin mitään peruutusturvaa, jää nähtäväksi miten rajat aukeavat ja pääseekö niitä käyttämään....

Pääsiäinen tuli. Pupu sukelsi muniin ja hukkui.....
Sain yhdeltä ystävältä näitä huovutettuja pupuja viime vuonna 
ja minusta tämä pelkkä peppu on kerrassaan viehättävä!

Herkkuruokapäivä: keitettyjä broileripyöryköitä! Pakastimessa oli broilerin jauhelihaa. Minä tykkään siitä muuten, mutta sellaista murukastiketta on työläs tehdä, kun se on takertuvaa ja tahtoo paakkuuntua minusta liikaa.
Joten pyörykät tai pihvit siitä tulee helposti. Eikä tarvita kananmunaa tai korppujauhoja.

Minä maustoin taikinan aika vahvasti ja jätin maustumaan ehkä n. tunniksi.
Sillä aikaa sekoitin tiukan chilillä maustetun liemen, siis ihan perus kanaliemi mutta vähän lisämausteita. Liemi imee jonkin verran makua noista pullista.
Pyörittelin taikinasta lusikan avulla palloja ja pudottelin niitä 5-6 kerrallaan kiehuvaan liemeen. Ne nousee pintaan, kun alkavat olla kypsiä. Asia, joka huvitti suuresti. Keittelin ehkä 5 minuuttia aina yhtä satsia ja nostin kulhoon. NAMIA!!!

Liemen siivilöin, lisäsin puoli purkkia ruokakermaa ja suurustetta ja lopulta uitin pullat takaisin siihen liemeen. Suositus kokeiluun!

Alun perin oli tarkoitus viettää perhepääsiäinen. Ensin jänisti poika, joka ilmoitti, ettei ehkä sittenkään uskalla lähteä reissaamaan edes saman maakunnan alueella kaiken varalta. 

Koska Ipana oli kulkemassa Turkuun, pakkasin mukaan sitten herkkuja ja poika sai pääsiäisherkkuja kuitenkin. 

Seuraavaksi isäni soitti ja sanoi, etteivät he uskalla tulla syömään kuitenkaan. Mutta jaoimme eväät siten, että he paistoivat lammasta ja toivat meille palan, ja kun olimme hakeneet paikalliselta kalkkunatilalta palan savustettua kalkkunaa, leikkasin siitä kunnon kimpaleen heille.

Kahvit joimme sentään terassilla ulkoilmassa kaikki yhdessä.

Tuin paikallista yrittäjää ja tilasin juustokakun (kuvassa) heiltä. Asiasta tuli jo itsessään hyvä mieli eikä kakkukaan ollut pöllömpää!

Vanhempi tytär kävi sentään. Ipanakin kääntyi kotona.

Meillä alkaa kuulkaas tupa tyhjentyä!!! 😲

Jotain kevätkukkia uskalsin laittaa!

Ihanan pirteää ja aurinkoista - säästä huolimatta!!

Koronaa ei ole meidän sairaalassa vieläkään, kuvasta huolimatta!!
Sen sijaan saimme jotain suojaimia kaiken varalta.
Olen hyvin toiveikas, että huolimatta Uudenmaan rajojen avaamisesta se ei leviäisi enää aivan holtittomasti ja villisti.

Pääsiäinen

No ni (sanoi Ismo Leikola), se olis sitten pässiäinen juhlittu omalta osaltani jo tänään. Huomisesta töihin ja arki lähtee rullaamaan!

Eilen paikallisen koirakerhon leikkimielisessä näyttelyssä kanttiinintäteilyä. Ihania muffareita tuli myyntiin: mitä muutakaan koiratapahtumassa kuin kakkakakkuja??

Oli aivan mielettömän hieno pitkäperjantai sään osalta. Sai D-vitamiinit muualta kuin purkista!!
Sitten kun näyttely loppui, meidän nuoriso saapui paikalle ja tultiin kotiin.

Tänään isolla porukalla eli yhteensä 9 henkeä saman pöydän äärellä lounaalla ja jälkkärillä. Ai että! Jäi oikein levännyt fiilis, vaikka olen muuten ollut järjettömän väsynyt.

Tytär poikaystävineen vaan ei saanut nukkua pitkään tänään. He olivat meillä koiravahteina kun Bono oli ollut vasta muutaman viikon ja niinhän nuoriherra tänäänkin meni aamulla heti seiskan jälkeen ja loikki vierassänkyyn, että sakki ylös heti!! Ryökäle!

Tää iltapäivälehdistä tuttu jäätelökakkuohje, olisko sitä Kinder-kakkuna myyty?? oli kyllä ehdottomasti suurin success ikinä! Suosittelen.
Me tehtiin jo alkuviikolla kakku, eli muotoiltiin pakettijäätelöstä keskelle jonkunmoinen ympyrä, sitten säteittäin noita Puffet-puolikkaita, ja kahdesta eri jäätelöstä sekä isoja että pieniä palloja, jäätelökauhalla ja sellaisella hedelmäkauhalla (melonille ehkä tarkoitettu).
Niitä pinoon ja jonooon..... se pakkaseen ja alkuvalmistelut on siinä.

Tänään kahvin tippuessa päälle rikottuja marenkeja, kinuskikastiketta, pieniä suklaamunia ja Kindermunan puolikkaita..... saa olla tuollainen sotkuinen. Oli hyvää!
Kesällä kokeilen niin, että on tuoreita marjoja.

Joulunrauhaa

"....niityillä lunta,

hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn mahdottomuus...."

♪♫♫♪♪♫

Päivä on jo pidempi!! Jippii!! 

Olkoon mielikuvitusta (tai luminen metsä), mutta lauantaina 22.12. aamulla kävellessä jo kahdeksan aikaan tuli metsässä fiilis, että ilman otsalamppuakin voisi pärjätä eikä kompuroisi nilkkojaan murteille. 

Joulu tuli vietettyä erilaisin kokoonpanoin.
Lauantaina isoimmat pidot, vanhempi tytär poikaystävineen, appivanhemmat ja me kolme.

Noudatan periaatetta: jouluna syödään herkkuruokia, ei perinneherkkuja, paitsi jos ne kuuluvat jonkun herkkuruokiin.

Tässä taloudessa tarjolla oli: palvattua hirvenpaistia, savukalkkunaa, vähän palvattua possua, kermabataatteja, waldorfin salaattia, perunasalaattia ja hyvin niukanlaisesti rosollia. Tietenkin taivaallisen hyvää jääkellarin lohta sekä pororullaa...

Ateria aloitettiin skoolaamalla imelääkin imelämmällä skumpalla, jota toin Tallinnasta. Diva Cosmopolitan oli toki hupaisaa, mutta kerrassaan kammottavan makeaa....  =)

Jälkiruokina vaniljapannacottaa (isossa kulhossa), Ipanan tekemää karpalo-kinuskifudgea, piparkakkujuustokakkua (rumalla peltivadilla) ja pikku kannuissa glögisiirappia molempien päälle.

Koska meillä on niin järjetön määrä karkkeja, nostettiin myös niitä pöytään....

Tämä saateltiin alas todella erinomaisella kahvilla. Mies sai joululahjaksi työpaikaltaan joulukahvia, jota miksasin tavalliseen vastajauhettuun kahviin.

Aattona olin itse iltavuorossa. Ipana ajoi lentokentälle (miehen vahtiessa, ajetaan siis nyt ajotunteja korttia varten) noukkimaan pojan tyttöystävineen illansuussa ja olivat meillä kun saavuin kotiin.
Poika oli ollut Irlannissa avulias ja tuupannut jonkun miehen autoa mäkilähtöä varten. Auto vaan lähti vähän rivakammin ja poika päätyi polvilleen maahan rautaisen viemärikannen päälle....  Loukkasi polvensa siinä ja hakeutui sairaalaan jo Irlannissa.
Siellä annettiin klinikalta kyynärsauvat ja lähetettiin kotiin.

Minä katselin polvea joulupäivän aamuna ja tuumasin, että konsultoin asiasta lääkäriä. Päivystyksessä ei ollut suurempaa ruuhkaa kun kävelin sen läpi töihin mennessä. Jututin päivystävää ja hän kehotti kutsumaan pojan käymään, laittoi passituksen röntgenkuville ja katsoi kintun.
Patellamurtumahan siinä. Hyvä siis, että äidin vaisto soitti kelloa. Nyt on koivessa tukeva ortoosi kuutisen viikkoa ja jatkot ortopedialle.

Tapaninpäivä aloitettiin ihanalla pitkällä metsälenkillä.
Ateriana makaronilaatikkoa juustotvistillä!! NAM!! Illalla todennäköisesti leffaan koko porukalla!

Huisin ihanaa joulun jatkoa kaikille!!

Joulun syömiset

Minähän olen nirsoista nirsoin ruuan suhteen.
Nirsoilun lisäksi olen melko ehdoton: kun en jostain tykkää, en siitä tykkää eikä se maistamalla siitä parane. Nih!

Joulu on tietenkin parisuhteessa se tavallaan arin aihe: miten vietetään, kenen perinteet painaa vaa'assa, mitä lapsuudenkodista tuodaan pöytään.....
Onneksi meillä on aina voinut sanoa suoraan, että "en syö", kun kyse on jostain itselle vieraammasta. Yleensä tarjolla kun on muutakin niin sitä ei ulkopuoliset juuri edes huomaa.

kuva netistä

Minä miellän perinteisen jouluruuan seuraavaksi:
- kalat
- mäti
- perunat
- kinkku/kalkkuna
- laatikot
- rosolli
- joskus sienisalaatti
- sillit

Jälkiruuissa onkin sitten variaatioita, joten ei niistä enempää.

Perinteisestä jouluruuasta minä napsin omasta mielestäni parhaat päältä: syön kalaa, poislukien ehdottomasti lipeäkalan.
Isäni tekee maailman parasta graavattua lohta ja siikaa, ja olen opetellut hänen ohjeillaan tekemään jääkellarin lohta, joka on vähän samanlainen, mutta helpompi eikä tule herkästi myrkkysuolaiseksi.

En syö mätiä, minusta perunaa saa läpi vuoden, kinkkua tai kalkkunaa maistan siivun, laatikot voin hypätä yli, rosollia maistan, sienisalaattiakin maistan jos se ei ole etikkaista, silliä en syö.

Näettekö mikä vajaa lautanen??  Nirso mikä nirso.

Tästä syystä, sen jälkeen kun olimme olleet parina jouluna maailmalla ja syöneet esim. kalakeittoa aattona (ehkä parasta ikinä!!!) tai nuudeleita ja paistettua riisiä....

Päätin, että jatkossa meillä syödään ruokaa, josta kaikki nauttii eikä jotain siksi, että niin kuuluu.
Siksi osa listasta on jopa hassu. Ipanan suurin ruokaherkku on perunamuussi. Hän söisi sitä kattilallisen ja voi syödä sitä pelkästään koulun jälkeen jos en patista laittamaan kastiketta päälle.

Meillä syötiin näin:

Alkupalat:
- jääkellarin lohi
- itse savustettu lohi
- itse tehty kotijuusto (paniikki, tämän olen pilannut hyvin monesti!)
- rosollia (Ipanan toiveesta)
- perunasalaattia
- Waldorfin salaattia (taidan olla ainoa, joka sitä syö, koska perheeni on sellerirajoitteinen)

(Unohdin pakkaseen "pötkön". Eli kylmäsavupaistista ja tuorejuustosta tehdyt napit, laitetaan paistiviipaleet paperille lomittain ja juusto päälle ja rullataan. Rullasta sitten leikataan nappeja.)

Pääruoka:
- savustettua kalkkunaa (kylmä)
- peuran filettä (lämmin)
- kermabataatteja
- perunamuussi (Ipana jälleen...)

Jälkiruoka:
- anopin taivaallista sacherkakkua
- pannacotta
- glögijuustokakku
- isot lapset oli tehneet fudgea ja tryffeleitä....  *slurps*

Lisäksi karkkihyllyn purkkien kansia voi käydä narauttamassa auki....

Noh. Niinhän siinä kävi, että katettiin kerralla kaikki pöytään ja jokainen söi mitä halusi.
Poika muotoili asian minusta parhaiten: Eikö juuri jouluna kuulu tehdä sellaista ruokaa, että kaikille jää fiilis, miten sain lempiruokaa.

Ähky olin.
Olinhan myös laittaessa "ihan vaan vähän maistanut".... jotakuinkin jokaista sorttia.

Pääsiäisen puuhat

Pääsiäisen aikaan sattui monta hyvääkin päivää ilmojen puolesta, ja otin kyllä ilon irti jokaisesta mahdollisuudesta käyttää koiria lenkillä.

Minne polku vie?

Jotain hyvää tarjolla, nenänkäyttöä kesken lenkin.

Jotenkin kaunis vanha kelottunut puu

Olin käytännössä koko pääsiäisen ajan töissä, ja niinpä meidän "virallinen" pääsiäisateria nautittiin lauantaina ennen kuin säntäsin iltavuoroon: paistoin peuran filettä ja punasipulirinkuloita, ja tein uunissa kermajuustoperunat. Olipa hyvää.

Sitä samaa sitten popsittiin muut pyhät kun annoskoot meillä on edelleen sitä suurperhe-luokkaa. En ole vielä päässyt sinuiksi sen faktan kanssa, että kaksi lapsista (se suuriruokaisin toinen niistä) eivät ole enää viikonloppuisin pöydässä.

Jälkkärinä on ollut pääasiassa Kinder-munia. Rehellistä laiskuutta.

Olin menossa sunnuntaina vielä yöksi töihin ja käytiin päivällä tyttären kanssa leffassa. Boss Baby oli listalla ja olikin ihan hauska pätkä. Hurjasti järjettömän kokoisia silmiä (lähikuvassa) ja jättimäisiä päitä. Tarina siitä miten ihmisten pitäisi rakastaa lapsiaan eikä aina vaan uusia koiranpentuja. Osui sillä lailla kivasti huumorilla hermoon, että moni asia nauratti kunnolla.

Leffan jälkeen poikettiin pikaisesti Lidlissä hakemassa muutama peruselintarvike, ja nappasin siitä mukaan muutaman purkin vispikermaa, koska halusin kokeilla ideaa nimeltä sitruunasemifredo.

Jossain naistenlehdessä ohje oli. Hetken lehtikin oli auki työpöydällä, kunnes siivousvimma siirsi sen sivuun, mutta ajatus jäi...

Olen patalaiska googlaamaan mitään ohjeita, heittelen mielummin päästäni reseptin kasaan. Joskus onnistuu (yleensä, rehellisyyden nimissä), joskus menee niin reippaasti metsähallituksen puolelle, että sitä voi nauraa (vuosien päästä) toisenkin kerran.
Joten koska oli idea, töihin.

Vispasin kermat (yht. 6 dl) ja desin verran tomusokeria tiukaksi vaahdoksi.
Vatkaimen käydessä kaadoin joukkoon tölkillisen kondensoitua maitoa, kahden sitruunan raastetun kuoren ja mehut. Se maistui tosi hyvältä. (Myös koirien mielestä, kun saivat nuolla vatkauskulhon ja silikonisen kaapimen....)
Kippasin koko hoidon silikoniseen vuokaan (joka ilmestyi jostain kätköstä siivouksen yhteydessä) ja pistin pakkaseen.