Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Sitä sun tätä, ja mitä jos...

Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että "siis huomenna ei tulla tänne?"
Uskon, että pieni joulun tauko tulee tarpeeseen, vaikka suurin osa kiireestä onkin ollut kivaa ja sellaista itsevalittua puuhaa. Huomaan kuitenkin väsyväni tosi kovin, kun arkeen tulee iltameno ja ajan kotiin vasta pimeässä. Tuo pimeän ajo nimenomaan väsyttää, ei se meno. 

Uusi tapetti ja hyllyt, joissa kivi-tuikkulyhdyt.

Äiti keräsi minulle noita kiviä aika monena vuonna, kuten näkyy.

Minähän lähdin järjestämään joulua jo älyttömän aikaisin marraskuun lopulla. Koska minusta se odotus on kaikkein parasta. Joulukoristeet voi hyvin kerätä pois jo Tapaninpäivänä, ei niitä joulun jälkeen kukaan enää kaipaa. (Tänä vuonna saattaa olla, että tuo sinivalkoinen "kuusi" olkkarissa jää loppiaiseen, koska tuolloin on tulossa vielä ruokavieraita....)

Eteisen joulu

Pidimme yhdet syömiset ystävien kanssa reilu viikko sitten. Olikin ihanaa istua rauhassa pöydän ääressä, vaihtaa kuulumisia ja syödä samalla. Iloa, naurua ja yhdessäoloa - ihan parasta.

Olkkarin pikkukuusi on tosi näppärän kokoinen.

Iso kuusi on junaratoineen yläkerrassa ja kerran päivässä 

ajatamme junaa sen verran, että ehtii yhdet "kulkuset" soittaa.... 

Joulun olemme pois kotoa ja tytöt tulevat sitten joulun jälkeen viikonloppuna syömään ja vietämme yhteisen joulun tuolloin. Eikä sitä tiedä, jätämme heille toisen auton tänne - saavat he lähteä ajamaan pohjoiseen perään halutessaan. 😄  Tosin kaupan alan työläisille joulunpyhät on kalliita päiviä olla töissä, joten ymmärrän myös hyvin heidän halun pitää kiinni työvuoroistaan. (Juuri tästä syystä olen itse pois paikkakunnalta, olisin muuten takuulla sortunut menemään taas pyhiksi osastolle...)

Meillä jouluun tulee siis niin sanottu valmis pöytä. Runsaasti ulkoilua, retkiä, mahdollisesti vähän kylpylää ja ennen kaikkea lukemista, rentoilua, löhöilyä ja höntsäilyä. Jos ei muuta purtavaa löydy, voin syödä vaikka Finduksen pakasteaterioita, mutta ruuasta en lähde hössöttämään. Jääkellarin lohen teen heti päästyämme perille ja ostan ruisleipää, siinäpä se. 

Tuossa hässäkkäpäivinä kun aamulla kävelin vakio-koiralenkkiä, ehdin kertaalleen miettiä tällaista "mitä jos" ajatusta. Eli mitä jos elämä olisi mennyt toisin, olisinko samassa tilanteessa, minkälaista elämä olisi. Ja tätä jossittelua kävin päässäni pelkästään hyvällä, ja ajatus lähtikin siitä, että olen niin onnellinen nykyisestä asuinpaikasta ja näistä rutiineista ja mahdollisuuksista mitä meillä on. 

Mitä jos olisin opiskellut toisin? Mitä jos en olisi aikanaan muuttanut opintojen perässä?

Jos puoliso olisi eri, jos olisin päätynyt täysin eri paikkakunnalle. Mitä jos en olisi nelikymppisenä vaihtanut ammattia ja olisi nykyisessä työssäni?

Jotenkin uskon kuitenkin siihen, että tietyllä tapaa olisin päätynyt vähintään yhtä hyvään, mutta onhan se valtavan hienoa pystyä tässä vaiheessa elämää sanomaan, että en oikeastaan muuttaisi paljon mitään. 

Erään sunnuntain aamupala, joka teki erittäin onnelliseksi.

Graavattua lohta ruisleivällä.

Ystävät hankkivat pihasaunan ja mies on ollut parina viikonloppuna talkootöissä auttelemassa rakentamaan lauteita ja laittamaan pihaa saunan ympäriltä kuntoon. Meillä on ylimääräistä sepeliä muutama kuutio kasassa ja onkin ollut kiva tietää, että sillekin löytyi vihdoin hyvää käyttöä.

Ystävien pihasaunan lauteet tulevat oikein tukevasta lankusta. Niitä oltiin porukalla sahaamassa valmiiksi, että miehet pääsivät vain aamusta rakentamaan, ja siinä se ajatus sitten virisi: tulisiko meille uudet lauteet ensi kesänä? Lankkulauteet..... 😂

Karkkipöytä / Jälkkäripöytä

Se on hyvä, että miehen huumorintaju pysyy hereillä. Minä kun herkästi saan näitä ideoita ja lähden niitä toteuttamaan.... Tosin lauteiden suhteen perustelu on se, että meidän keskimmäisen lauteen (se, missä kävellään) laudat notkuvat vanhuuttaan, ja lisäksi se väli astella lauteen päähän tukipuun välissä on melko ahdas, ja koska tästä ei kukaan paljon enää nuorene tai muutu notkeammaksi, ihan jo mahdollisia putoamis/kaatumisriskejä poistaakseen laude tulisi korjata tai uusia. Joten samalla vaivalla sitten tekee ne kerralla kaikki uusiksi. Ja nyt harjoittelevat tuossa toisessa saunassa, jonka koko on muuten melko lailla sama kuin meidän, luulisi olevan sitten helppo toteuttaa sama uudestaan mutta vasta kesämmällä. 

Ystävillä on sentään sisällä tilaa käsitellä laudepuut, koska käsittelyn pitää olla lämpimässä. Meillä taas ainoa paikka olisi keskellä keittiötä, joten toteutus meidän kohdalla on vasta kun käsittely ja rakentaminen kaikki voi tapahtua pihatiloissa.

Jään odottamaan toteutuuko ajatus.

SULOISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!!!!

Onko elämää ilman sanomalehteä?

Olen ollut yli 25 vuotta Hesarin tilaaja. Ihan ensin isäni tilasi sen pojan nimellä viikonloppunumeroina. Sittemmin päätin tilata koko lehden ihan joka päivä jaettuna. Olen täysin fiksoitunut aamurutiiniin, jossa kaiken muun heräämisen jälkeen tapahtuvan tohinan jälkeen saan istua alas teekupin viereen (kirkaslampun valoon) ja lukea lehden.

Mutta kuinkas kävikään. 
Muutettuamme tänne lehti alkoi tulla mitä hulluimpiin aikoihin. Oli todella paljon aamuja, jolloin lehteä ei ollut laatikossa. Tein siitä ilmoituksia tuloksetta, koska Hesarin mukaan lehden on oltava laatikossa klo 6. Vasta sen jälkeen voi valittaa, ettei se tullut ajoissa. 
No, vanhoilla työajoillani lähdin ajamaan töihin 6:15 joten tuo kuuden jakelu oli lievästi sanottuna myöhään. Muistaen, että vanhassa osoitteessa (pieni käpykylänen) lehti kolahti laatikkoon säännönmukaisesti klo 3-4 välillä. 

Vaikka tämänhetkinen työaikani sallisi heittämällä lehden selailun vasta kuuden jälkeen, minua alkoi risoa lehden politiikka (hinnasta puhumattakaan....), joten ilmoitin, että saa olla jatkossa tulematta.
Erittäin lukuisista tyrkyttelyistä huolimatta en myöskään lämmennyt digi-versiolle, koska luen netistä lähinnä iltapulujen otsikot, harvoin muuta enkä halua opetella elämään, jossa aamulla ensimmäiseksi avaan koneen.

Nyt marraskuun alkupäivinä on sitten aamut, joihin tarvitsee keksiä ohjelmaa n. 30-45 minuutiksi aamuisin. 😅
Alkaisiko jumpata, joogata tai opetella seisomaan käsillään? 
Nukkuminen ei ole siis vaihtoehto. Herään joka tapauksessa isännän kanssa yhtäaikaa ja lähden lenkittämään koirat. Suihkun jälkeen on se joutilas aika, jota en pysty siirtämään. 

Noh, ongelma ei ole edes ongelma, saati että olisi vakava. 

***

Viikonloppuna oli vähän toisenlaista ohjelmaa.
Järjestimme töissä rokotusaamun, jotta saadaan noita influenssa- ja koronatehosteita jaettua ihmisiin nyt kun kausi jälleen alkaa.

Varsin mukava ja tehokas aamu/päivä. Otimme potilaita vastaan klo 9-14 ja pistimme useamman kymmenen piikkiä. Meitä oli kolme työparia ja homma oli joutuisaa. Ihmiset oli kovin tyytyväisiä ja ylipäänsä palaute miellyttävää. Jäi ehdottomasti hyvä mieli moisesta lyhyestä ylityöstä.

Menen toistekin, jos pääsen.

Lauantai-illan kruunasi jälleen sauna. 
En lakkaa hehkuttamasta meidän pihasaunaa. Sen rennompaa olotilaa en pysty kuvittelemaan.

Sain vihdoin aikaiseksi hankittua itsellenikin hamam-hiusturbaanin. Varsinkin pihasaunassa aika ehdoton, saa hiukset heti piiloon kun hetken kuivattelee itseään viileässä ja sitten kipittää sisälle. Hankin hamam-pyyhkeet silloin pian muuton jälkeen saunapyyhkeiksi ja ovat kyllä erittäin hyvät. Jos en olisi vuosien varrella hankkinut niin montaa froteista hyvää kylpypyyhettä, voisin vaihtaa kaikki pyyheliinat noihin hamameihin. Mutta en lähde sentään hyviä ja toimivia heittämään pois vain vaihtamisen takia. Mutta hamamit kyllä kuivuu tosi nopeasti ja periaatteessa niiden peseminenkin on ekologisempaa, koska tykkäävät viileämmästä vedestä ja lyhyemmästä pesusta. 

Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.

Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!

Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.

Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 

Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!

Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥

Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.

Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 

Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.

Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!

Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.

Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.

Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 

Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 

Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 

Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 

Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Onni yksillä, kesä kaikilla

Kiva kesä!!
Minulla on sopinut se hellejakso ja toisaalta nautin kyllä myös siitä, että sai laittaa hupparin päälle lenkille. Pidän lämpimästä, mutta kieltämättä olen toimeliaampi vähän viileämmässä. Eihän täällä pohjolassa ole totuttu puuhastelemaan oikein kuumassa. Selvästi huomaa, että se helle vetää sellaisen loma-moodin päälle, kuin makailisi vaan rannalla lukemassa. Perin hankalaa, että pitää raahautua töihin... 

Heti alkukesästä tilasin rautakaupasta kotiinkuljetuksella mielestäni hirveän määrän puutavaraa, harkkoa, ruuveja yms. Viime kesänä aloitettua terassiprojektia piti jatkaa, terassi oli määrä suurentaa yms.

No, yksi asia johti toiseen. Yhden viikonlopun aikana aseteltiin harkkoja muka terassin pohjaksi, ladottiin siihen puolihuolimattomasti lautoja ja katseltiin. Ja todettiin: ei. Ei ollut sittenkään hyvä. Eikä tarpeellinen. Ja kohdistus oli hankalaa. Ja mihin kaksi ihmistä tarvitsee 150 neliötä terassia?

Joten pakattiin laudat ja harkot takaisin ja pohdittiin lisää.

Sen sijaan mies aloitti minusta kesän parhaan projektin eli portaisen uusimisen. Kuten kerroin aiemmin, nuo kivirappuset oli toimivat, mutta vaaralliset, koska ylin taso on sen kokoinen, että ovi avautuessaan tulee koko tasanteen yli. Siinä joutui tasapainoilemaan kauppakassien kanssa välillä tosissaan.

Tähän oli tuleva muutos......

Alkukesän tilauksiin kuului myös inkkarigrilli. Tämä on varsin kiva!

Omalla tavallaan toki epäkäytännöllinen, mutta meillä ei sinänsä kaivata grilliruokaa satunnaisia makkaroita lukuunottamatta. Itse nautin suuresti grillatusta ruisleivästä, jossa välissä juustoa ja tomaattia. Sen kun kietoo folioon ja paistaa niin olen onnellinen. 

Mutta tunnelmanluojana tämä malli on äärettömän kiva!!

Upeita iltoja!

Kesäkuussa tuli juostua muutama koiranäyttelykin. Tässä ollaan paluumatkalla kotiin. Pikkupojista kumpikaan ei menestynyt erityisemmin, kivat arvostelut ja lettuja uimisen perään jossain taukopaikalla.

Lapsi kotiutui palveltuaan 347 päivää. Nyt talven yli jotain ja mahdollisesti suunnitelmia uudestaan PV:n mukana. Puhuu mahdollisesta lähdöstä joukkoihin Libanoniin, mihin äitinä tietenkin suhtautuu vähän hirvitellen. Toisaalta ihailen rohkeutta edes pohtia moista, toisaalta jopa kadehdin kun kaikki on edessä avoinna. 

Mene, Ipana, minne vaan. Pärjäät takuulla ♥

Juhannuksena pieni Hilla oli kylässä. ♥

Uima-allas testattu, minusta kylmässä vedessä, ja päiväunet rattaissa varjossa.

Kesänaapurit.

En tiedä lehmienhoidosta mitään. Nämä ovat käsittääkseni nuoria lehmiä, hiehoja eli eivät ole vielä poikineet koskaan. Niitä pidetään tuossa meidän joen toisella puolen hoitamassa jokirannan maisemaa. Siinä sontiessaan saavat jotenkin sekä kuohkeutettua maata että lannoitettua sitä niin, että jotkut tietyt kasvit ja sitä kautta perhoset/öttiäiset viihtyvät ja biodiversiteetti paranee.

No, olipa sitten päivä, jolloin toinen lauman vasikoista jäi vaan makaamaan ruohoon muun lauman kulkiessa eteenpäin. (Naapuriryhmän WA kertoi tämän klo 12:30.)
Emolehmä ammui ja huusi surkeana koko päivän. Lopulta, kun oletetulle omistajalle (toisella paikkakunnalla) oli soitettu useita kertoja, hän tuli paikalle. Näin itse, että vasikalle juotettiin jotain (17:30) ämpärituttipullosta ja siihen se jäi makaamaan. Oli takuulla kuuman päivän aikana jo kuivunut pahasti. Lisäksi tietenkin pohdin onko sitä purrut käärme, onko loukannut tms. 

Kyttäilin vasikkaa makailemassa tuossa meidän kohdalla vielä iltayhdeksältä. Puoli kympiltä se oli kadonnut.

Yöllä emolehmä ammui taas kolmen jälkeen hirveästi. 

Nyt laumassa on näkynyt vain yksi vasikka. 😢

Tämä jäi vähän vaivaamaan. Jos kaupunki antaa luvan tuoda eläimiä yhteiselle maalle, kai niistäkin pitää jotenkin huolehtia? Ei kai tuollaisia tuotantoeläimiäkään saa vaan jättää ja unohtaa? Viisi tuntia esim. loukkaantuneena on tosi pitkä aika.... 

Boogie testaa uima-allasta kuuman päivän iltana.

Niiden ei voi antaa uida yksin, koska kynnet repisivät muovin reunasta rikki.

Saunan lauteita laajennettiin vähän kulmaan. 

Nyt mahdutaan kaikki viisi kerralla hyvin.

Kuten sanottua, mies aloitti tekemällä tuohon keittiön ikkunan eteen "laiturin". Siitä tehtiin nopealla aikataululla portaat alas, koska pudotusta oli reilu metri.

Sitten haettiin vielä toiset porrastuet ja laitettiin raput myös terassille päin. Näin, jos kuljettaa vaikka astioita, ei tarvitse kiertää tuolta laatoituksen kautta. 

Rima-aidat tehtiin sekä terassille että partsiin. 

Vielä rimasta kaiteet ja tuo on kyllä tosi kiva.

Ilta-aurinko paistaa suoraan joten istumme siinä lähes joka ilta juomassa teetä ja lukemassa tai vaan katselemassa maisemaa. Tosi rauhoittavaa, hyvin suojaisa paikka.

Hilla kävi ja tehtiin retki kaupungille.

Jokaisenhan pitää olla tyylikäs ja pistää aurinkolasit pään päälle kauppaan mennessä.

Koska puutavaraa tuli paljon, sitä on myös rohkeasti käytetty. Mies teki kukkalaatikoita, joilla kuvittelen pelastavani kaikki savimaan tappamat kasvit.... Tai siis estämästä savimaata tappamasta niitä uudelleen.

Tähän grillin taakse rimoitukseen sain vuosia toivomani tuoksuköynnöskuusaman. Edellisessä kodissa sille ei ollut mitään järkevää paikkaa, tässä toivon sen selviävän.
Myös sisääntulon viime vuonna harkoista tehdyt kukkapenkit uusittiin tekemällä niihin kukkalaatikot. Niistä tuli mahdottoman muhkeat, vähän jo mietin onko jopa liian jykevät, mutta ainakin siihen/niihin mahtuu kunnolla multaa ja toivon mukaan kasvit selviävät. 

Olen tosin selvitellyt itsekseni kaikenlaisia talvisuojaustapoja mm. vettä imemättömän turpeen avulla, joten saatan sellaista hakea säkkitolkulla ja levittää joka paikkaan. 

******

Uusi työpaikka, tuttuhan se jo oli, on kiva. Viihdyn ja nautin tosi kovin mahdollisuudesta fillaroida töihin. Puhumattakaan vireystilasta, joka on päällä töihin päästyä, kun on saanut 3,2 km raitista ilmaa. Jep, tämä on kiva kesä!

Saunoista, sisustelua (Saunaa en sentään sisusta!)

Minähän olen saunahullu. Voisin saunoa vaikka joka päivä.
No jaa, en ehkä. Mutta joka toinen. 

Meillä saa aina saunaan kaverit. 

Kauan sitten edesmennyt Mummokoira Karo ei saunasta piitannut. Se ei tullut sinne edes houkuteltuna eikä ollut vähääkään pahoillaan jäädessään yläkertaan nukkumaan, kun me mentiin saunaan.

Pappakoira Edu taas halusi lämpöön jo pienestä pitäen. Sen mielestä saunassa oltiin rauhallisesti ja hiljaa, makailtiin pää tassuilla eikä hötkyilty. Välillä käytiin viilentymässä pihalla, kesät talvet, ja sitten palattiin. (Ja juotiin löylyvettä, johon oli kaadettu tilkka olutta. Se oli Edun bravuuri ja se oli syvästi loukkaantunut kun saunoin yksin miehen iltavuorossa, koska en juo olutta....)

Edu koulutti Bonon aikanaan tähän käyttäytymiseen ja sen myötä myös juniorisarja on oppinut olemaan rauhassa. Boogie tuli ensimmäistä kertaa saunaan kun oli asunut meillä ehkä viikon ja hoksasi heti mikä on homman juju. Näistä kukaan ei härvää tai häslää mitään, vaan asettuvat kuten kuvassa, makailemaan rauhassa. Ja kyllä, tulevana kesänä todennäköisesti laajennamme lauteita ihan vaan, että sinne mahtuu mukavammin.... 😀

Erityisesti näin syksyn viileillä ja kosteilla keleillä mikään ei ole yhtä ihanaa kuin lämmin sauna, jossa ei ole liian kuuma. (Minulle ihannelämpö on siinä 60 asteen tuntumassa, koska silloin voi istua ja olla rauhassa, heittää aika ajoin löylyä ja silti pystyy hengittämään.) Saatan makailla jalat kohti kattoa vaikka puolikin tuntia ihan vaan hiljaa.
Tai sitten parannamme maailmaa sen kanssa, kuka nyt saunassa sattuukaan olemaan kanssani. Mies tai joku ystävistä.

Meillähän on tässä uudessa kodissa pihasauna. Milloinhan muuten lakkaan kutsumasta sitä uudeksi kodiksi? Milloin uudesta kodista tulee vaan meidän koti? Kun siinä on asuttu vuosi? Kaksi vuotta tai enemmän?
Pihasauna oli erityisesti miehen unelmien täyttymys. Ja täytyy sanoa, että mitä useammin sen itsekin lämmitän, sitä enemmän siitä kerta kerralta tykkään. Lisäksi tämä on ensimmäinen kerta kun meillä on puukiuas ja löylyt ovat kostean pehmeät.

Meidän saunassa on täysin kantovesi. Kiukaassa on ympärillä vesisäiliö, eli peseytyminen tapahtuu joko perinteisesti vadissa kauhomalla tai sitten ladattavalla retkisuihkulla, joka on hankittu metsäkeikkoja varten ja ehkä maailman kätevin laite tuolla. Vesi kannetaan sisältä. WC:n bideesuihkulla valutetaan ämpäreihin ja kirjaimellisesti kannetaan. Säiliöön uppoaa joku 3-4 ämpärillistä ja lisäksi kylmä vesi. Muutaman keikan saa tehdä.

Kiuas vaihdettiin sen jälkeen kun olin päättänyt pestä ja järjestää kiuaskivet uudestaan ja löysin savutorvesta muutamia läpipalaneita kohtia. Koska kyse on puilla lämmitettävästä, en totisesti halua pikkuhiljaa savustaa itseäni hengiltä....
Tämä nykyinen kiuas onkin äärettömän tehokas ja lisäksi siihen tosiaan tuli tuo vesisäiliö, kun ennen oli erikseen pata. Vesisäiliön olemassaolo taitaa olla se klikki, mikä tekee löylyistä pehmoisen kosteat, koska säiliössä oleva vesi tietenkin höyrystyy koko saunan ilmaan.

Edellisessä kodissa oli sauna, jota ihailin kaikki vuodet, ja olen edelleen sitä mieltä, että siitä tuli yksi parhaista itse tehdyistä kohteista siinä talossa. 

Tässä saunassa oli, ja on toivottavasti edelleen, sähkökiuas, joka oli hetken mielijohteesta ostettu, kun kerran oltiin hakemassa jotain ihan muuta rautakaupasta (ja jätettiin se jokin ihan muu vielä ostamatta...) 
Tuossa Harvian Cilindrossa oli riittävästi pöhinää tuohon melko suureen löylyhuoneeseen, mutta samalla sen löyly oli pehmeä eikä se kuivattanut ilmaa liiaksi. Parasta tässä saunassa oli isot U-malliset lauteet ja tuo koko saunan kattava keskimmäinen laude. 

Tuo sauna suunniteltiin täysin hatusta siten, että poika (perheen pisin) istutettiin tuolille ja mitattiin hänen yläkropan pituus penkistä. Näin päädyttiin asemoimaan ylälauteet korkeudelle, jossa hänen on mukava istua eikä pää ota kattoon, ja loput lauteet sitten niiden mukaan. 

Onhan tuo sisäsauna ehdottomasti maailman näppärin. Mikään ei ollut hauskempaa kuin vesisadepäivänä laittaa sauna lämpenemään kun lähti koirien kanssa lenkille. Palattuaan kylmissään ja märkänä sai heti mennä lämpimään.
Meillä on tässä talossa periaatteessa myös kellarissa pieni sauna, mutta se on auttamatta aivan naurettavan pieni, jopa yhdelle. Se on laivan hyttimalliin tehty komponenttina taloon kannettu eikä vaan toimi. Koska pihasauna on niin kiva, tuskin tulemme kellarin saunaa käyttämään muuhun kuin tavaran säilytykseen... 

Taitaa mennä mauttomuuden puolelle, mutta ostin vähän saksan marketista jouluvaloja. En arvannut miten riivatun pitkä on tuhannen valon ketju. Olin ajatellut, että se riittää niukasti tuohon pukuhuoneen ikkunan ympärille (oikea reuna) ja ehkä vähän oveen..... mutta nyt on koko piharakennus huolella jenkkityyliin valaistu. Pitänee lähteä liioittelemaan ja vetäistä lisää räystäisiin ja kulmiin. Ei puutu kuin teko-joulupukki kapuamassa tikapuita katolle. Valaistuna tietenkin.

Valoista tuli mieleen, että joulukin tulla jolkottaa.

Minun tuli lähes huoli, että mistä karkkihylly. Eihän voi tulla joulua ilman moista. Siitä tekemällä tehtiin perinnettä vanhassa kodissa ja jokainen muksu, joka meille jouluna tulee, odottaa takuulla löytävänsä taas äidin kaikki kirpputoreilta ostetut purkit täynnä herkkuja....¨

2019 karkkihylly valoineen

Apuun onneksi astui luottomarket ruotsalaisessa kuosissa. Olin nähnyt jossain kuvan ja vähän ideoinut sitä itse:

Tykästyin nimenomaan tuohon peiliin kaapin yläpuolella. No, kaappi oli haettavissa samantien kun nettisivuja tarkistin, mutta peili löytyi vain mustana. Seuraavalla viikolla ilmoittivat, että nyt löytyy peiliäkin ja koska mies oli ajamassa muutenkin Ikean ohi, hän lupasi noukkia sen tullessaan. 
Siinä kävikin sitten niin, että hän otti numeroa isomman ja sehän onkin hieno! 

(Onpa muuten metka efekti tuo perspektiivi: kaapin ja peilin välinen tila on todellakin sentilleen samankokoinen molemmissa päissä, mutta tästä kuvakulmasta näyttää, kuin jompikumpi olisi vinossa...)

Sain noissa kaapeissa lisää kaipaamaani säilytystilaa. Hankin niihin sisälle käteviä kannellisia muovilaatikoita, joissa pysyy paperit, kynttilät, nenäliinat yms pikkusälä, mitä on pakko jossain kuitenkin hillota. Laatikot pinoutuvat päällekkäin ja istuvat kätevästi kaappiin, koska sen syvyys on niin hyvä.

Eikä tuosta laskutasosta haittaa suinkaan ole..... 😏

Kaapit ovat samaa sarjaa kuin jo aikaisemmin ostetut astiakaapit. Ne ovat nyt vastapäisellä seinällä, mutta päällä on vielä vitriinit. Tuo peili heijastaa aivan valtavasti valoa ja tuo huoneeseen uskomattomasti avaruutta. 

(Ja käytyäni tässä taannoin ystävän kanssa kirpputorilla, pystyin kuin pystyinkin vastustamaan muutamia suloisia purkkeja, koska totuus on, että mulla todellakin ON riittävästi karkkipurkkeja eikä niitä minnekään ylimääräisenä mahdu....)