Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Naapureille juoruttavaa, kiva viikonloppu

Kävin tekemässä vähän ostoksia.
Kotiin palatessa tontin kohdalla kadulla oli jonkinlainen torikokous, muutama rouva siinä vaihtoi kuulumisia. Moikkasin ja kannoin autosta tavaraa terassille, ja menin sulkemaan portin. Rouvat hiljentyivät tuijottamaan pihaan....  Olin laskenut terassille jotain odottamatonta:

Siis se kantoi vauvan tuolin?

Mitähän muuta salattavaa niillä on,

kun muuttavatkin kohta?

Saatoin henkisesti höröttää oikein kunnon naurut sisään päästyäni. Sulo Vilén minussa kävi tekemässä kirpputorikauppaa, kun puolitutulla oli edullisesti myynnissä vauvan istuin. Tulevalla mummilla on lupa. 😁   Ja kannoin toki ruokakaupan kassejakin siihen useamman.

Oletettu vauvan sukupuoli ei ole enää salaisuus. Joten kävin samalla tekemässä vähän muitakin ostoksia:

♥

Sitten seuraa ruokavinkki suoraan Hesarin torstailiitteestä: kreikkalainen fetabroileri. 

Lyhykäisyydessään: pilko broilerin leikkeet/fileet suupaloiksi, sekoita kulhossa sitruunan mehu, kuoriraaste, valkosipulin kynsi (laitoin kokonaisen kynnettömän), vähän oreganoa, pippuria ja suolaa ja sekoittele broilerit siihen. Jätä viileään maustumaan.

Kaada uunivuokaan 2,5 dl kuivaa riisiä, silputtu suippopaprika, oliiveja, valkosipulin kynsi (laitoin toisen kynnettömän kokonaisena) ja 5 dl kiehuvaa kanalientä sekä pippuria ja pari laakerinlehteä. 

Anna hautua 200°C uunissa puolisen tuntia. Sitten lisää päälle broilerit ja hauduttele 20-30 min. Noin 10 min ennen kuin broilerit ovat kypsät, lisää murusteltu salaatti- tai fetajuusto vielä päälle ja hauduttele viimeinen 10 min. 

Koristele tarjottaessa basilikan lehdillä.

Meillä tykättiin tästä kovin.
Käyttämällä myös sitruunan mehun, broilereihin tuli pirteä sitruksen maku. Jos et siitä niin pidä itse, jätä mehu pois. Mielestäni tämä ruoka toimi erinomaisesti myös uudelleenlämmitettävänä. Positiivinen asia noin työpaikan eväitä ajatellen.

Olisi näyttänyt paremmalta valkoisella lautasella.

Mutta hyvää oli joka tapauksessa.

Olin viikonlopun vapaalla miehen tehdessä ylitöitä koko viikonlopun. Koirien kanssa ihmeteltiin sulavaa metsää. Paikka paikoin oli onneksi hyvä hankikanto, koska lunta on joissain kohdissa hyvinkin minua polveen ja se rämpiminen olisi ollut tukalaa.

Tulevalle viikollehan ne lupaavat nyt keväisempää, kunnolla plus-asteita. Jipii!! Kevät! 

Minusta näissä koivun latvoissa ja sinivalkoisessa taivaassa

on jotain niin perisuomalaista. ♥

Sellaista Ansa ja Tauno -fiilistä Suomi-filmeistä.

Iltalenkillä iloittiin siitä, että vielä klo 19 aikaan on melko valoisaa. Katuvalot syttyivät, oletan, että hämäräkytkimellä, 19:04. Toisaalta aamulla kuuden jälkeen on jo kohtuullisen valoisaa. Jee!

Oli rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Tänä vuonna olen satsannut (hassu sana) myös TV:n katsomiseen. Ensin ihmettelin ne Sykkeen jaksot läpi, mutta nyt katsottiin kaikki tuotantokaudet sarjaa Taivaan Tulet Areenasta ja meistä se oli valtavan hyvä. Alkuun olin vähän kysymysmerkkinä, mutta joidenkin jaksojen jälkeen se lähti käyntiin ja kerrassaan suloista kuvausta Kemijärven poliisista kaikkine ihmissuhdedraamoineen. Suosittelen!

Itseä harmittaa, että se loppui. 

Joitain sanontoja sarjasta jäi meille kotiin käyttöön, kuten "ookkonää ihan pöljä?"  Tämä lähinnä vitsinä toisillemme tai koirille.