Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Joulu on taas.... ajoissa tänä vuonna

Kuten olen vuosia jo todennut: meille joulu ei ole tietty päivä kalenterissa vaan mielentila.

Olosuhteiden pakosta joulu vietettiin tasan viikkoa aiemmin kuin kalenteripäivä. Poika lensi tyttöystävineen Hanoista Suomeen viikoksi, paluulento 22.12. joten joulu oli syytä juhlia silloin kun olivat paikalla. Onneksi tytöilläkään ei ollut mitään menoja, vaikka tokihan me tätä suunnittelimme jo kuukauden kun kaukomailta tulijoiden aikataulu varmistui.

Mielikuvitusköyhä savityöntekijä

askarteli suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja

kun ei muutakaan keksinyt. 

Ostin muutaman pöytäkynttilän jälleen poltettavaksi.

Todennäköisesti muutaman polton jälkeen näistä

tulee lopulta sytykepalojen steariinia.

Joskus kauan sitten Tukholmasta ostettu lasitonttu

on niin kaunis, kun taakse laittaa valon.

Nuoriso saapui kotiin kahdessa erässä. Lauantaina ajoin kentälle hakemaan pojan. Luonnollisesti keli muuttui juuri silloin vaihteeksi lämpimäksi, oli vetistä ja sumuista. Kun tähän lisätään maassa normaalistikin alkava pimeä aika klo 15:30 jälkeen, poika oli hämmentynyt siitä, että "lento tuli ajoissa ja nyt on jo yö", kunnes tajusi, että täällä on pimeää. 😃

Ilta meni jutellessa, toinen oli valvonut 28 tuntia osaamatta levätä lennolla ja kaatui lopulta punkkaan luvaten nukkua sellaiset 14 tuntia yhtä soittoa.

Aamulla olikin ihan eri meninki. Uni se tekee ihmiselle kummia. Me ehdittiin käydä koiralenkki jo ennen heräämistä, joten juotiin sitten yhdessä kahvit ja puuhailtiin siinä kaikenlaista.

Tytöt tulivat päivällä ja pojan tyttöystäväkin vihdoin iltapäivän puolella. Ruokapöydässä istuttiin pitkään ja höpöttelyä oli taas joka suuntaan.

Jouluhullu hassuttelija hankki kuusen alle junan.

Se paitsi kulkee, soittaa melodiaa, viheltää ja päästelee tsuku-tsuku ääniä.

Koirat on ihan hassuina, ja joka päivä junaa pitää ajaa ainakin vähän.

Erityisesti pikkulapset olivat olleet kiltteinä.

Miehen lempparit,

omat inhokkini, vaikkakin tykkään ulkonäöstä.

Sahramikakku pitää tehdä joka vuosi.

Koristelussa aina mielummin överit kuin vajarit.

Ruokalista jälleen ei niin tavanomainen.

Saimme yhdeltä ystävältä 3,5 kilon hirvipaistin, joka vietiin palviin. Meillähän ei tunnetusti kinkkua syödä vaan joka vuosi liha on milloin mitäkin. Tänä vuonna siis palvihirveä. Lisukkeena oli kermaperunat, Waldorfin salaatti sekä perunasalaatti ja luonnollisesti iso savustettu lohi sekä jääkellarin lohi, johon olin kokeillut uutta tvistiä reseptiikkaan vanhemman tyttären vinkistä ja laitoin suolaliemeen appelsiinin ja sitruunan viipaleet reiluksi vuorokaudeksi. Alkuun ne tuoksuivat tosi kovin ja olinkin huolissani, meneekö kala "pilalle" liiallisesta sitruksesta. Ei se kuitenkaan merkittävästi maistunut eikä ollut liioittelua sitruksia liemessä pitää. 

Ruuan päälle  vietnamilainen kahvi. Poika oli tuonut paikallista kahvia, joka on "melko jyrkkää". Sitä keitettiin ihan autenttisella vietnamilaisella systeemillä, se on vähän kuin mini-kokoinen teesiivilä-hommeli. Kahvista tulee kunnon espressoa (0,5 dl kerrallaan) ja se kaadetaan isoon lasiin. Päälle sekoitellaan kondensoitua maitoa sekä tavallista maitoa ja lasi täytetään jäillä. 

Jep, supermakeaa ja täyttävää. Meni jälkiruuasta. Kahvilla ei liene paljonkaan tekemistä tuon kanssa, mutta toki siitä kofeiinit sai.

Mitään ihmeellistä ei oltu aikuisten kesken lahjaksi hankittu. Muutama pikkujuttu, joista minun on pakko mainita nuoremman tyttären hankkimat figuurit meille: 

Mehän olemme intohimoisia Star Wars -faneja, kiitos nuoremman tyttären, joka niistä joskus innostui ja siitä lähtien olemme jokaisen leffan katsoneet ja kaikenlaista siihen liittyvää juttua nauraneet. Tytär oli itse Star Trooper penkkareissaan, ja oli tosiaan nyt löytänyt nuo hahmot "ei näe pahaa", "ei kuule pahaa", "ei puhu pahaa". 

Käytin vuosia etsimällä Thaimaan reissuilla sellaisia kivoja pyöreitä iloisen näköisiä apinahahmoja, joissa olisi tämä sama idea. Niitä en löytänyt ja viimeisenä vuonna taisin ostaa sitten pienen patsaan, jossa on kolme lihavaa Buddhaa samalla idealla. 

Näille naurettiin koko porukka, samalla ollen aivan ihastuksissaan. 

Pölyn kerääjiä, kyllä. Mutta tähän hassun ihanaan perheeseen ei sopivampaa juttua olisi voinut keksiä.

Ihanaa joulua teille kaikille, jotka sitä vietätte tulevana viikonloppuna!!!
(Itse silloin vapaaehtoisena töissä la-su, jotta perheelliset voivat juhlistaa rauhassa. Onneksi on pari vapaata siihen perään.)

Helmikuun alku

Aivan uskomatonta, että on jo helmikuu.
Meillä on nimittäin tällaista, kuva viikonlopulta kuun alusta:

Metsässä on niin märkää, ettei vesi enää imeydy. Tuossa kohtaa on yleensä aina pieni lätäkkö, nyt kohtuullisen kokoinen järvi. Kesällä se on aivan ihana, kun koirat pääsee vilvoittelemaan kesken lenkin, osuu suunnilleen puolimatkaan.

Meidän Ipanan koulu on tältä erää ohi. Ensi maanantaina vielä omatoimisen enkun kurssin loppukoe ja penkkarit oli tänään. Lukuloma alkaa siis nyt.

Koska tässä on jo vuosia mennyt Star Wars fanina, meille on useamman vuoden ollut selvää, mikä on penkkareiden vaatetus. Ainoaksi hankaluudeksi jäi selvittää mistä sellaisen saa (eBay) ja sitten toisena se, että kiinalaisesta verkkokaupasta tilattua asetta ei saanut toimittaa Suomeen. (Puhutaan siis LELUaseesta....) Palauttivat rahat samantien ja meille jäi ongelmaksi, ettei tuollaisia aseita myydä edes lelukaupassa. Onneksi kaverilla oli rikkinäinen värikuula-ase, jota sai lainaan.

Ihanasti juuri penkkaripäiväksi osui kaunis aurinkoinen keli, pieni rapsakka pakkanen, ja niinpä otin koirat ja painuin metsään kun kerrankin oli vapaapäivänä mahdollisuus moiseen tässä säässä.

Tykkään tuosta kauniin sinisestä taivaasta ja sitä vasten piirtyvistä koivun latvoista oikein paljon. Niissä on jotain kotimaista, sellaista, mistä ajattelisin Suomea vaikka kuva olisi mistä.

Wuhuu, meillä on lunta!! Siis molemmat sentit.

Poluilla juuri ja juuri sen verran, että pystyy näkemään tossun tai tassun jäljet, kannon päällä todellakin kokonaiset kaksi senttimetriä (arvioitu katseella). 

Koska sitä ei ole tähän mennessä tullut, suon kyllä tämän olevan sitten tässä.

En halua päätyä kolaamaan kinoksia enää maalis-huhtikuussa, kiitos vaan.

Sen verran on ollut pakkasta, että pieni puronen on osin jäässä.

London calling

Ipanan joululahjamatka siis nyt tehty.
Eihän tuollaisessa neljässä päivässä ehdi kuin pintaa raapaisemaan, parit pakolliset nähtävyydet toteamaan, ja se siitä. Toisaalta ehkä ihan hyväkin tauko näin loman aloittajaisiksi.

Säästän teidät pahemmalta kuvatulvalta, muutamia.

Huolestuttavaa oli se, että Norski lentää Boeing 737 M8 koneilla. Just niillä, joilla on ollut viimeaikoina paljon ongelmia.
En pelkää lentämistä, mutta tällä kertaa mielessä oli kyllä paljon enemmän levottomuutta kuin koskaan ennen. Eritoten, kun laskeutuminen Gatwickiin oli hyvin hyppiväinen ja luulin jo koneen kallistuvan niin, että siipi ottaa maahan.....

Mutta: kerrankos täällä vaan eletään. Ja nyt kävi taas näin onnellisesti, että kaikki meni hyvin.

Ensimmäisen illan pakollisia nähtävyyksiä, koska hotellin vierestä vaan kulki bussi jotakuinkin suoraan tähän: The Tower bridge.
Ja ei, kuva ei ole mustavalkoinen ja käsitelty, vaan nuo "ketjut" todella ovat vaalean turkoosit. Kerrassaan huvittavat!

Ipanan kohteena oli bongata Dr Who sarjan kohteita, ja voi sitä riemua, kun Tardis löytyi!! ♥

Itse asiassa tässä kävi vielä niin huvittavasti, että tultiin ulos metroasemalta, käännyttiin oikealle ja käveltiin ehkä 50 m katua alas. Ipana kaivoi googlesta koko ajan koordinaatteja minne pitäisi mennä, ja lopulta sanoi, että suunnataan just 180 astetta väärään suuntaan. 

Ja kun käänyttiin: siinä se oli! Oli laskeutunut juuri kun olimme selin.  Tästä sai hyvät naurut!

Olin katsonut etukäteen, että Lontoo on törkykallis kaupunki. Kaikkiin nähtävyyksiin saa ja pitää maksaa itsensä kipeäksi ja olin valmiiksi huolissani budjetista, kun nähtävyyksien hinnat pyöri helposti 40 eurossa per paikka per nekku. 

(Täysin väärä lähestymistapa lähteä lomalle laskemaan pennejä, mutta kun joskus niitä vaan on ihan pakko laskea..... )

Olimme menossa London Eye'n ja ostamassa lippuja siihen, kun lipunmyyntiautomaatista tulikin matkan paras kaveri: siitä sai valita niin monta kohdetta kuin halusi ja lippujen hinnoista nipistettiin kunnolla (tyyliin 40 puntaa/lippu ja nyt kolme lippua 55 puntaa) pois.  Hurraa!!!

Ostettiin siltä seisomalta liput kolmeen paikkaan, jotka kiinnosti. Lisäksi ei kannata ahnehtia enempää kuin yksi "pakollinen" kohde päivää kohti.

Tuo maailmanpyörä oli hieno. Maisemat oli upeat, 

vaikka Big Ben olikin juuri tällä hetkellä paketissa restaurointia varten. 

Seuraavan päivän kohteena oli Madame Tussaud's ja vahakabinetti.

Näin StarWars faneille kohde oli mieletön, eikä tuo "seura" ollut huonoa noin muutenkaan. Siellä oli myös hauska 4D elokuva Marvel-sankareista. Onneksi Ipana on ehtinyt tutustuttaa noihin mega-sankareihin (Captain America, Hulk, Iron Man, Wolverine....)

Kovin turistia rahastavaksi se on toki tehty: yhtään kuninkaallista ei voinut valokuvata itse, vaan kaikissa olisi pitänyt otattaa maksullinen kuva (20 puntaa.....)

Viimeisen päivän kohteena oli SeaLife Aquarium. 

Hieno se oli, mutta ehkä jonkunlainen pettymys. Tosin eläinsuojelullisista näkökulmista se oli parempi kuin esim. Teneriffan Loro Parque, mutta kieltämättä vähän jäin kaipaamaan enemmän....

(Orcat ja jääkarhut oli tehty animaatioina, delfiineistä ja valaista oli vain animatoituja "elokuvia". Hyvä tietysti niin, ettei niitä pidetä vankeudessa, mutta nuo filmit oli kovin kovin köykäisiä....)

Suurimman tankin hait tekivät vaikutuksen. Opas kertoi tarinaa, miten yksi näistä oli saatu lahjoituksena vasta hiljattain, kun se oli ollut yksityishenkilön lemmikki (!!), ja kasvanut yli ammeestaan.....  

Siis haloo!!! 2000-luvulla joku ottaa hain lemmikiksi???

Parempi sille fisulle saada uida nyt tuolla.

Tämä kuva oli pakko ottaa, koska siinä vaan niin täydellisesti näkyy se Indiana Jones elokuvan pahin painajainen kaikkine koppakuoriaisineen...  *puistatuksia*

Siellä oli myös käsille säkit ja kyltti yläpuolella: rohkenetko kokeilla mitä olen löytänyt.

No en todellakaan uskaltanut!!! 

Koska eräs nimeltämainitsematon porkkanatukkainen pöyhkimys Atlantin toiselta puolen oli valtiovierailulla parhaillaan, turvallisuustoimet esim. palatsin ympärillä oli melkoiset. Ja mainittakoon, että moisen seksistisen rasistin vuoksi myös liikenne oli sekaisin kuin mikä silloin meidän ekana aamuna....  MUR!  Mielenosoituksia tiettävästi oli, mutta sellaisia emme nähneet.

Eipä tuo kovin ihmeellinen ulkoa päin ole, iso torppa jollekin siivottavaksi. (Kateellisten panettelua....)

Unicorn taksi! ♥  Näitä oli jonkin verran ja kerrassaan suloisia.

Rakennukset ovat hienoja. Tykkään noista Eurooppalaisista tavoista koristella talojen ulkoseinät erilaisilla tiilillä ja muilla. Tämä Knightsbridgeltä. Harrod'sille en mennyt sisälle.

Covent Gardenissa käppäilin katuja, mutta sellaisia kivoja kahvipaikkoja ei oikeastaan ollut juuri missään, pelkkiä ketjuja (Pret a Manger, Starbucks, Costa Coffee) joten sikäli vähän tylsääkin.

Hauska kaupunki. Seuraavaa kertaa voisi suunnitella.

Sitä ennen pitäisi maksaa Visa-lasku pois ja säästää pari tonttua, koska rahaa siellä sai tosiaan hupenemaan. Matkustaminen oli yllättävän kallista: meillä meni 60 puntaa/nenä pelkkiin matkoihin ja ajeltiin kuitenkin pääasiassa busseilla Zone 1:llä, mutta esim. junamatkat kentälle ja takaisin olikin yllättävän kalliit ja myös tube-ajelu tuli hintoihinsa....   Ruoka oli kallista jopa ruokakaupoissa. Jos Brexit olisi toteutunut keväällä alkuperäisen suunnitelman mukaan, punta olisi sukeltanut kunnolla. Tätä toivoimme viimeiseen saakka.

Myönnettäköön, että omat mielikuvani Englannista ovat vahvasti värittyneet asuttuani maassa 80-luvun lopulla sen pari vuotta. Siitä on tultu hyvin paljon nykypäivää kohti: vesi saattoi tulla jo yhdestä hanasta (!!!) ja jokapaikassa pystyi maksamaan kortilla. (Muistan vielä kun isä kirjoitti shekkejä postitettavaksi sähkölaitokselle, vesilaitokselle, maitopojalle.....)

Turvallista siellä oli, asia, jota arvostan!!! Hirveät määrät turisteja tietenkin. Jonoja, mutta aika hyvin esim. time slotit noihin nähtävyyksiin piti paikkansa ja esim. Tussaud'lla pystyi noita valokuvia ottamaan ilman, että olisi tarvinnut seistä sen nuken vieressä odottamassa ikuisesti.

Meidän hotelli oli alueella, josta isäni oli etukäteen kauhuissaan.
Metroaseman nimi Elephant & Castle, alue, jonne ei 80-luvulla ollut (kuulemma) valkoisella miehellä asiaa. Oli siellä toki huomattavan runsaasti tummaihoisia ihmisiä, mutta kaikki hyvin ystävällisiä ja kohteliaita. Hotelli oli itse asiassa muutamia huoneita pubin yläkerrassa. Alkuun huolestutti mahdollisuus nukkua öisin, mutta totuus oli täysin hiljainen. Hienot siistit keittiötilat, mutta huoneiden jääkaapit ihan mikrokokoa. Pesukoneet, kuivurit yms tarjolla käyttöön ilmaiseksi.

Hintataso oli maltillinen. Ei A-luokkaa mutta toisaalta se oli nukkumista varten. Kelpasi. Oli siisti, ei torakoita, luteita tai muita ötököitä, kuumaa vetta tuli suihkussa ja kuten sanottu, sänky oli nukkumiseen sopiva.

Arkinen ja siivoamaton sunnuntai

Tässä on taas viikko vierähtänyt kaikenlaisessa arkisessa puuhassa.

Viikko sitten sunnuntaina vetäisin varsin miehekkäät lipat yksissä portaissa ja siinä maatessani, kun olin rämistellyt 10 metriä alaspäin pehva-selkä -osastolla, pohdin perisuomalaisesti ensin "ei kai kukaan nähnyt" ja sitten vasta perään "sattuikohan pahasti"....

No, mustelma tai pari. Tähän ahteriin mahtuu.
Selkälihakset oli toki jumissa varsin makeasti pari päivää, mutta vertyihän nekin.
Muistan jälleen kertoa: MEILLÄ ON SAUNA! ♥  Minä siis lämmitin ja venyttelin kaatumisen jälkeen useampana päivänä niin johan tokeni.

Niin, siinähän ON kyltti: ei talvikunnossapitoa.....

Ne oli vähän tavanomaista liukkaammat kun lunta oli kertynyt portaille.

Lumi vietti tietenkin alaspäin, ja koska kuljen lenkkareilla.....

Valuttelin siis alas tuohon ensimmäiseen "levikkeeseen" saakka.

Saatoin vahingossa osua jalalla koiraan tai molempiin ja säikähdyksissään

kiskoivat vielä vähän lisää vauhtia..

Samat portaat keskiviikkona, kun joku oli ystävällisesti

päättänyt siivota niistä lumet pois ja nyt ne on helposti kuljettavissa.

.

Alkuviikko meni tiukasti töissä.

Olen vielä tämän viikon muka tehnyt sitä lyhennettyä listaa, mutta koska lomailin viime viikon, ei se varsinaisesti työvuoroissa nyt näy. 

Ke-to yön valvoin, jolloin sain valevapaat siinä kahta puolta ja siihen ne viikon vapaapäivät tavallaan jäikin. Perjantai sentään oli nukkumisvapaa.

Ipanan kanssa käytiin täydentämässä jääkaappia, kun totesin, ettei pelkästä Oivariinista ja ohuesta viipaleesta juustoa enää kovin kaksista ateriaa tee.

Päätettiin pitää herkkupäivä ja törmäsin moiseen ihmeeseen: terveellinen jäätelö.  Paljon proteiinia, vähän hiilareita. Noh tuota.

Tykkään tuosta cookie dough -mausta, mutta enpä nyt menisi tätä vahingossakaan vertaamaan esim. Ben&Jerry's jäätelöön edes unissani. Jäätelö oli hyvää, taikinapalat pahoja.

Ipana täyttää 17 vuotta maaliskuun lopulla. Siihen on siis vielä hyvin aikaa.

MUTTA.

Häneltä hajosi puhelin tuossa jo joulun aikaan ja on kulkenut reilun kuukauden nyt kahden puhelimen kanssa. Toisella voi soittaa ja vastata, toisessa toimii netti (ja sitä myötä esim. WhatsApp, jolla perhe kommunikoi).

Lukiolaisethan saa käyttää nettiä koulutöissäänkin, niin sen toimiminen on myös koulutyön nimissä perusteltua (vaikka itsekin sitä alkuun epäilin).

Hänellä on ollut harras toive saada synttärilahjaksi uusi luuri, jonka toki tarvitseekin.

Alkuviikosta, kun Mama's Taxi taas ajoi tallille, äiti oli kiltti ja poikkesi puhelinkaupassa täysin yllätyksenä. Kerroin kyllä, ettei maaliskuussa ole odotettavissa kuin ehkä pullaa....

Intohimoinen Star Wars -fani sai haluamansa puhelimen.

Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän käänteli tuota laatikkoa.

Laatikkokin on nyt laitettu talteen, sen verran hän arvostaa tuota lahjaa.

May the force be with us!

Tähän puhelimeen liittyi muutama hauska juttu, jotka on leffoista tuttuja. Tuon mustan härpättimen avulla piti saataman hologrammi, kunhan ratkaisee arvoituksen.

Kyllä me vaan pelasimme sen kanssa. Meinasi ihan yöunet mennä, kun niin paljon vaivasi moinen arvoitus. Lopulta vähän nettiä apuna käyttäen se selvisi ja olikin hauska.

****

Synttärijuhlia on tiedossa muitakin.

Ehei, omiini on vielä aikaa. Siis niihin, joita haluan ajatella.  =)

Mutta rakas isäni täyttää 70 vuotta tulevalla viikolla, ja koska hän pörrää maailmalla parhaillaan, ostin kotiin jotain, millä löytää aina perille.

Tuttavan mies tekee tällaisia majakoita. 

Tuonne sisälle saa valot ja se oli kyllä huikean kaunis valaistuna, kaverin pihalla, kun hain tämän omani. Korkeutta on metrin verran.

Feel free to travel the World, dad.

This lighthouse will guide you home. ♥

Tein jälleen mielestäni onnistuneita kirpputoriostoksia.

Ostin siis, tai ilmaiseksi ne annettiin, kaksi runkopatjaa, joista tehtiin meille vierashuoneen sohva, ja josta saa sängyn kun esim. lapset tulevat käymään.

Perheessä on yksi, joka arvostaa tätä uutta sohvaa yli kaiken. Se on nimittäin ikkunan edessä ja näkymä on kadulle.

Arvatkaa vaan, mikä Ulla Taalasmaa meillä kyttää ohikulkijoita.

Ipana halusi leipoa pullaa. Ihan tavallista pullaa.

Minä kun en piittaa paljoakaan noista sesonkileivonnaisista, ostin kuitenkin mantelimassaa ja kermaa, ja niin vaan söin tuollaisen peukalonpään kokoisen pullan. Mantelimassan määrä oli todella lähes yhtä paljon kuin pullaa. Siitä tykkään.

Marika oli kuvannut ihanaa ja kaunista, siivottua kotiaan.
Meillä voisi joku näin sunnuntaina tosiaan vähän satsata siivoukseen.....

Keittiö on kuin hävityksen järistys. Bonon trimmausalusta on ruokapöydällä, koska rapsuttelin siitä pari takkua pois ja harjasin koko hurtan. Lisäksi missäs muuallakaan kaikki eiliset kirppariostokset (iso pussillinen kaikenlaisia hiushärpättimiä) olisi kuin keittiössä?  Siis vessaan siihen koriin, missä niiden paikka on? Ehei....

Aputasot vyöryy viikon sisällä kannettua ilmaisjakelupostia, jotain muka-säilytettävää...
Voisiko poltettavat roskat tosiaan polttaa esim sytykkeenä kun laittaa tulet takkaan? Selvästi liikaa vaadittu.

*huoh*

Joskus on ehkä hyväkin todistaa, ettei elä missään siisteydessä.
Kieltämättä tämä nyt juuri vähän jurppii, mutten aio silti sille mitään tehdä. Laitan kohta pyykit kuivumaan, lämmitän vähän ruokaa ja pakkaan eväät. Sitten voikin piirtää kaksi ripsiväriviivaa ja lähteä töihin....

Iloa ensi viikkoon!!