Syksyä

Osuipa jo aamulenkille pakkasia heti lokakuun puolivälin jälkeen. Ei kirpsakka keli muuten, mutta tossunpohjat lipsuivat yhdessä kohtaa jonkin verran...
Sittemmin ollaan toki oltu huolella plussalla. Moni kyselee talvirenkaiden vaihtamisesta. Itse mietin lähinnä sitä, missä vaiheessa vaihdan nastarenkaan fillariin.

Tällekin vuodelle kävi niin, että kesälomapäiviä jäi käyttämättä sen verran, että tuli vaatimus käyttää ne vuoden loppuun mennessä. Koska olin viime vuonna joulua edeltävästi vapaalla, tänä vuonna olisi jonkun toisen vuoro. Niinpä pari pidennettyä viikonloppua suunnitelmiin, majoitukset varaukseen ja retkelle.

Päivälleen vuoden jälkeen sama paikka ja sama patikka. Eri seura.

Repovesi siis.

Karmea ajomatka. Sanotaan Suomen teistä muuten mitä tahansa, on kaksi, joita en haluaisi koskaan ajaa: tie 25 (Hanko-Hyvinkää) sekä tie 6 (Kouvola-Porvoo).

Luonnollisesti molemmat osui tälle retkelle. Mennessä jyristeltiin 25:sta rekkojen perässä ja jarrutettiin puolen kilsan välein tolpille (koska edellä menijä jarrutti, minusta vauhti ei sitä vaatinut...) joilla toi pätkä on miinoitettu.

Päästiin kuitenkin perille. Saarijärven parkkialueelta reissuun. Repuissa evästä, juotavaa ja hyvää tuulta. Eikä ristin sielua missään.

Olhavalla tulet ja tauko. On se merkillinen kallio: aivan kuin veitsellä leikattu pystysuora. Se kohta, mistä kalliokiipeilijät tulee alas, laskeutuu pienelle lämpäreelle, joka ulkonee kalliosta. Muuten pudotus olisi suoraan järveen. Lämpäreen päältä sitten venekyyti "rantaan".

Tauon jälkeen kavuttiin tietenkin katsomaan maisemia. Keli oli suhmurainen eikä katsomista kovin paljon ollut. Vähän houkutti kävellä "Korpin kierros", joka lähtee vuorelta eteenpäin ja kiertää nähdäkseni järven lähinnä pyörällä ajettavia teitä pitkin. Nehän olisi nopeita kävellä koirien kanssa.....

mutta valo alkoi hiipua kun kello kävi, ja lähinnä huolestutti, ettei jäädä pimeässä kävelemään epätasaista polkua. Otsalamppuja ei oltu pakattu mukaan. (Ensi kerralla muistaa nekin!)

Pölhökustaat pääsi reissuun

Tultiin siis alas omia jälkiämme ja päätettiin kuitenkin kiertää jokin tullessa nähdyistä järvistä toiselta puolelta. Tuolla on hyvät opasteet. Kartoissa on selkeät merkit ja kun seuraa esim. tietyn tulipaikan/laavun nimeä, pystyy siitä aina jatkamaan seuraavaan etappiin.

Kilsoja tuli reilun kympin verran, ehkä 12km. Aamulla oltiin kävelty jo kertaalleen perinteinen aamulenkki joten koirat oli aivan vireessä vielä reitin lopussakin. Ihmisillä ehkä painoi tossuissa jo vähän. Varsinkin kun aivan viimeisenä oli valtava jyrkänne. Polku tuli suorastaan pystysuoraan alas ja koirat oli pakko päästää hetkittäin vapaaksi, koska niiden veto olisi kaatanut, kun muutenkin piti ottaa neliveto itselleenkin päästäkseen liukumatta seuraavan männyn kylkeen.

Kas, kun makkaraa paistettiin niin paljon, ettei ihmiset syöneet.

Jäi sitten luppakorville taukopalkka. 

Olhavanvuoren maisemaa

Olin varannut majoituksen Verlasta. Alkuperäinen ajatus oli, että jos majapaikka on tosi kiva, soitamme ja pyydämme saada jatkaa majoitusta vielä toisen yön ja kävelemme seuraavana päivänä lisää.

No tuota.....

Kun Bookingin kautta varaa majoituksen, jonka hinta on reilu satanen yöltä, sitä odottaa tiettyä tasoa. Varsinkin kun Bookingiin julkaistut kuvat antavat ymmärtää kyseessä olevan varsin kiva mökki kahdessa tasossa kaikilla herkuilla. 

Totuus oli kuitenkin 12 neliöinen huone, jossa jääkylmä vessa ja kaksi erittäin surkeaa ja vanhaa sohviksi puettua "vuodetta", joissa kummasskaan ei pystynyt nukkumaan. Toisen patjaan upposi ahteri sen 30 cm keskelle heti ja toisessa taas oli kivikova ohut petari. Sauna oli terassilta toisen oven takana  ja siellä ei ollut vesipistettä eli ei peseytymismahdollisuutta!! Keittiön hanasta tuli järvivettä. (Joka haisi kuolemalta, kunnes sitä oli valuttanut vartin verran.....)

Emme sitten päättäneet jäädä toiseksi yöksi. 😒

Tuliaisia. Hassu kuva, joka jäi vinoon.

Kotimatka tuli sitten 6-tietä pitkin. Tolppia, ohittajia, vaaratilanteita.... joopa joo.

Porvoossa kirjaimellisesti 5 minuutin pysähdys. Nappasin Brunbergilta pari laatikkoa suukkoja töihin vietäväksi ja koirat kävi pisulla. 

Porvoossa ei ole ainakaan liikennejärjestelyt muuttuneet sitten 1987. Edelleen kaupungin läpi ajettaessa saa jarruttaa jokaisiin valoihin. Ja niitä riittää. 

Muuten kaupunki on kasvanut tosi paljon. Olisi ollut kiva pysähtyä pidemmäksi aikaa, piiipahtaa vanhoilla ystävillä jne, mutta sadekeli ei houkutellut lenkille ja edellisen yön valvomisen jäljiltä oli ikävä kotiin.

Retki oli kiva. Muutaman viikon päähän on varattu jo vastaava. Kohde vaan toinen.

Lempi opukseni. Ideapankki.

Toivottavasti marraskuulla on vielä kirkkaita päiviä. Sateessa ei ole kiva patikoida, vaikkei se sikäli haittaa, että aina on kuivia vaatteita, joihin vaihtaa. Se on vaan omalla tavallaan muuten tympeää.

Syyslomanen: Repovesi, Leivojärvi ja Seitseminen

Itsellä oli lomapäiviä käyttämättä sen verran, että töistä tuli huomautus niiden pitämisestä tämän vuoden puolella. Kaikkea kun ei voi kevääseen säästää. Varasin siis pari päivää vapaata ja päätin pitää lomasen.

Keskiviikkona pääsin töistä ajoissa. Kotona pakkasin auton, käytin pojat pienellä lenkillä ja lähdin ajelemaan. Suuntana Mäntyharju, josta olin löytänyt jonkin hyvin halvan yöpymisen. Tarkoitus oli patikoida pari päivää, koluta kolme eri kansallispuistoa ja olla ulkona.

Lähdin ilman koiria, koska majapaikat eivät olleet lemmikkimajoituksia. Olisin joka tapauksessa voinut ottaa korkeintaan yhden, koska vieraassa paikassa kolmen eri suuntaan vetävän kanssa... noh. Yksin ollessa on hauskempi pitää nilkat ja ranteet murtumatta.

Matka oli pitkä ja pimeä. 
Mäntyharjulta löytyi kauppa, josta nopeasti purtavaa ja suunta kohti majoitusta, joka ilmeni vanhaksi taloksi, jossa siis yksittäisiä huoneita ja yhteiset keittiö- ja WC-tilat. Talon omistaja asui yhdessä huoneessa poikansa kanssa ja loppuja samassa kerroksessa olevia majoitti virolaiset remonttimiehet.

Itsepä valitsin halvan.
Nukuin kuitenkin jotenkuten, mutta miehet nousivat ennen kuutta lähteäkseen töihin, joten olin sitten itsekin tien päällä jo seiskalta menossa kohti Repovettä.

Auringonnousu ei ollut kovin kaksinen pilvisyydestä johtuen, mutta päivä onneksi kirkastui hyvin.

Aamukahvit Lapinsalmen sillan parkista.

Silta oli suljettu, joten Ketunelenkkiä en päässyt tekemään.

Aamupala oli kaikenkaikkiaan vähän jouluisen oloinen:

luumukanelirahka sekä omena-kanelitee.

(Muistiin itselle: tarkista jatkossa Luontoon.fi sivuilta tilanne,

älä luota kirjan karttoihin sokeasti....)

Koska aamukahvilenkki jäi odotettua lyhyemmäksi ja päiväähän oli runsaasti jäljellä, tein pikaisen siirtymän Saarijärven parkkipaikalle ja sieltä kohti Kaakkurin reittiä.

Lounas Olhavanvuoren alapuolella.

Laavulla oli porukkaa joten jäin nauttimaan maisemasta kelopuun rungon päälle.

Aurinko alkoikin paistaa jo alkumatkasta. Pipo päässä tuli kuuma, mutta reitti oli kaunis (ja paikka paikoin sellainen käveltävä, että piti tarkkaan katsoa mihin jalkansa asettaa.)

Olhavanvuorelle oli pakko kiivetä. Ei se ylösmeno mitään, mutta alastulo. (Auts!!)

Olhavanvuorelta

Kävelin rauhassa, ihmettelin ja katselin. Reitti oli kaunis, ja minusta Metsähallitus on tehnyt hienoa työtä, kun reitin varrella on tiuhaan karttoja, joista voi paitsi tarkistaa oman sijaintinsa, pohtia jatkosuunnitelmaa reitille. Nytkin totesin, ettei se opastettu reitti olisi kiva, koska kulki paljolti teitä pitkin (pyöräreitti samalla), mutta erilaisia polkuja valitsemalla ja suuntaamalla aina seuraavalle taukopaikalle, pääsisin kätevästi järven ympäri metsässä. Hyvä valinta!

Kun olin tepastellut tuon ja päätynyt kiipeämään vielä yhden korkean huipun päälle, josta laskeuduttiin suoraan parkkipaikalle, tein vielä kahvit ja lähdin suunnittelemaan matkaa eteenpäin.

Seuraavaksi yöksi majoitus oli varattu Joutsasta.

Kävin taas kaupassa hankkimassa seuraavan päivän eväät. Tein myös hauskoja tuliais-löytöjä paikallisesta kaupasta. Sitten suunta kohti Joutiaista, majoitusta.

Ja mikä majoitus! Tällainen "rivitalo", jossa pieniä asuntoja. Maisema suoraan järvelle, johon kesäaikaan laskee aurinko suoraan eteen. ♥ Parisataa metriä hiekkarantaa, joka olisi lämpimällä säällä houkutellut kahlaamaan. 

Kämpässä todella mukava vuode, näppärä olohuone-keittiö sekä sauna. 

Olin hikoillut kuin porsas tuon Repoveden reitin, joten sauna todellakin houkutteli.

Rantaa Joutiaisen majapaikan takapihalta.

Nukuin yön todella hyvin, joskus ne univelat on hoidettava. Aamulla olin kuitenkin tapani mukaan todella aikaisin hereillä, joten jälleen aamupalatarpeet reppuun ja kohti Leivonmäkeä.

Aamu valkeni pilvisenä, eikä sääennuste luvannut paljon parempaa. Vaan mitäpä siitä. Aamukahvit jossain kuulosti jälleen erinomaiselta.

Leivonmäellä valitsin Mäyränkierroksen. Kiva reippailu aamutuimaan. Ihanaa mäntymetsää, pikkaisen suota, ja viehättävä taukopaikka laavuineen, ja pyöräparkkeineen.

Aamukahvit

Suo oli upean värinen sumusta huolimatta.

Karpalot oli jo ehditty noukkimaan.

Olin lenkkini tehnyt hyvissä ajoin ja seuraavaan paikkaan olisi aika matka. Tovin pohdiskelin lähtisinkö tutkimaan matkan varren kirpputoreja tms, mutta katsoin miten päivä etenisi.

Suunta siis kohti Seitsemistä. 

Aika alkumatkasta auto hälytti että rengaspaineet on yhdestä renkaasta pudonneet. (Harvinaisen ärsyttävä tapa, ettei kerro samalla mikä rengas....)

Seuraavalle Nesteen huoltsikalle sitten. Joku oli fiksusti (NOT!!) pysäköinyt ihan vesi/ilmapisteen eteen, joten jouduin kiskomaan ilmaletkua kaksin käsin kymmenen metriä saadakseni sen riittämään. Kuskin rengas ok, samoin takarengas, mutta hanttarin puolen eturenkaan paineet tosiaan niukat. No, ajattelin, että eikös näillä rakkineilla sitä ilmaa renkaaseen pumpata ja painoin kahvasta. Sillä seurauksella, että paineet putosi vielä 0,2 baria. Uusi yritys, kas, tässä olisi jokin nappikin.... ja taas. 

Tässä kohtaa alkoi ottaa kupoliin Olin pudottanut valmiiksi niukkoja paineita jo 0,4 baria lisää ja tuo laite ei näyttänyt ilmaa antavan toiseen suuntaan. Eikä tietenkään ketään mailla tai halmeilla, jolta olisi voinut kysyä..... (jep, olisin kyllä kysynyt.)

Tarkistin vielä hanttarin puolen takarenkaan, paineet ok. Totesin, että enempää vahinkoa en uskalla tehdä. Pikainen Googlaus kertoi, että lyhyen matkan päässä olisi toinen huoltamo. Rauhassa siis sinne.

Sielläpä olikin toisennäköinen laite, joka itse asiassa puhalsi nopeasti paineet kohdilleen ja pääsin kuittaamaan tuon auton hälyn.

Aina tulee jotain.

Mieltäni rauhoittaakseni kävin noukkimassa vielä kahvin ja suklaapatukan ja lähdin eteenpäin.

Seitseminen tuli kohdalle alkuiltapäivästä. Lounasaika muutenkin. Ehtikin jo olla nälkä.

Joten lounasretkelle.

Runoja reitin varrella.

Harmi että monista oli teksti kulunut jo pois.

Hyvä lounaslenkki. Edelleen sumuista ja pilvistä, mutta ajankohtaan nähden kovin lämmintä. Pitkokset oli paikka paikoin tosi liukkaat, ja ensimmäistä kertaa arvostin niitä uudempia, jotka tehdään poikittaissuuntaan. Niissä kengänpohja ottaa eri tavoin kiinni,

Kaikilla reiteillä oli tosi hiljaista. Repovedellä kuulin äänet laavulta, mutta en kohdannut yhtään kulkijaa. Leivonmäellä ei ollut ristinsielua itseni lisäksi, ja Seitsemisellä tuli kaksi patikoijaa vastaan. Todennäköisesti arkipäivä ja ajankohdat (varhainen aamu) söivät kulkijoita. 

Näistä Leivonmäki jäi mieleen sellaisena, jonne voisi lähteä fillaroimaan. Näytti olevan hienoja reittejä... 😅

Lisäksi kaikista tuli mieleen, että voisi kokeilla uudestaankin. Mutta kieltämättä tuo ajaminen on aika rankkaa. Se asuntoauto olisi niin kätevä, koska voisi majoittua vaikka parkkipaikalle eikä tarvitsisi miettiä majapaikkoja ja niiden aukioloaikoja. 

Tämä menee pohdintaan. Ehkä sellaisen auton voisi toisenkin kerran vuokrata ja kierrellä. Puistojahan Suomessa vielä riittää....

Viimeisen yöpymisen olin varannut Ikaalisten kylpylästä, jonkin yksityisen ihmisen loma-asunto. Perus hotellihuone ilman erityisiä mukavuuksia. Onhan tuo jo aikaa nähnyt, mutta perussiisti. 

Olemme olleet Ikaalisissa joskus 2009-2010 aikoihin ja muistelin siellä olevan kivan pururata-reitin. Kävin vielä ihmettelemässä maastoja verrytelläkseni, mutta ilmeisesti vanhan reitin päälle on rakennettu ja kuntorata oli siirretty toisaalle. Pienen hyppelyn tein ja ihmettelin samalla, kun purkavat sieltä vanhemmasta päästä olevia rakennuksia. Taitaa olla juuri niitä, joissa silloin majoituimme.

Tapani mukaan heräsin älyttömän aikaisin. Olin kaikesta ulkoilusta niin väsynyt, että luin iltaisin kirjaa muutaman sivun ja sammuin ajoissa. Niinpä herätys oli kuten yleensä arkena....

Niinpä olin tien päällä jo 6:30 kohti kotia.

Olen aina tykännyt pitää osan lomista vasta syksyllä. 2014 olen valinnut saman (tässä), ja näköjään niitä olikin lähes joka vuoden lokakuussa, kun hiukan kaivoi. 

Minusta pitkää syksyä kannattaa pätkiä, ja olen taas kerran jotenkin huomattavasti virkeämpi ja intoa täynnä joulua odottamaan, kun oli pieni breikki. En ole koskaan halunnut pitää kesälomaa sitä perinteistä 4 viikkoa putkeen. Ja onneksi sen lyhentäminen on ollut ok myös töissä.

Jotain tuliaisia tosiaan toin, myös joululahjaostoksia ehdin pohtia, kun haahuilin kaupassa.

Näistä saa pienet makumuistot retkikahveilla ja lisäksi purkkien koot on jokseenkin täydelliset pitää repuissa kahvia varten. (Juomme siis pikakahvia reissuissa, jos toki kotonakin paljon,)

Huisin kiva syysloma. 
Uusin innoin kohti marraskuuta ja sen kautta sitten kohti joulua ♥ 

Jouluna uudet kujeet.