Keväälle keltaista /Think yellow

En koskaan pukeudu tai pukeutuisi keltaiseen. (Poislukien suloiset keltaiset hai-saappaat, joita en raaskinut ostaa. Ne olisi huikeat omistaa.)
Keltainen saa minut näyttämään ihan banaanilta (ja inhoan banaaneja, mikä ei toki liity tähän mitenkään). Kyse on siis blondista, kellertävästä tukasta yhdistettynä keltaiseen vaatteeseen: nou nou!!!

Mutta keltainen sinänsä on iloinen väri. Pirteä ja voimaannuttava. Kevään väri.

Täytyy sanoa, että tällainen tervehdys työkaverilta

saa todella päivän liikkeelle aurinkoisissa merkeissä.  💝

Polin pöydän kulmalla aina.

Polityössä en käytä samassa määrin käsidesiä, koska en koske potilaisiin.

Kädet taas kuivuvat kun desin glyseriini ei ole niitä hoitamassa,

joten rasvaa sen sijaan. 

Pieni välipala

Olipa kerrassaan kaunis iltalenkki taannoin

Lenkkikaverit mukana paisteessa

Unelma, joka toteutuu.....

Kuva uudesta kodista esitteen kannesta

Alan pikkuhljaa tulla vähän rauhattomaksi. NYT alkaa tulla malttamattoman ihmisen mitta täyteen ja haluan päästä muuttamaan heti. Nyt. Tänään. Tällä viikolla.

(Ei sillä, että olisin edes pakannut vielä mitään..... thih!)

Koska meillä on siellä myös remontoitavaa, olisi niin mielettömän ihana päästä jo aloittamaan. En kuitenkaan halua tehdä entiselle asukille sitä, että soittelen viikottain ja kyselen voinko tulla ottamaan mittoja siitä, tästä ja tuosta. Emme vaan voi hankkia mitään remonttitarvikkeita ennen kuin mittoja on otettu, joten blondi vaatii nyt malttia....   huoh!

Kyllä minä kestän!!

Iltarusko

Ei tämä varmasti muille kuin ammattilaisille ole kiinnostava.

Lääkäri on vaan tuttu ja luento oli älyttömän hyvä!

Jätin työkaveria varten lapun, jos ehtii katsoa.

Muuten elämässä ei tätä nykyä ole paljonkaan keltaista. Tykkään kuitenkin väristä sikäli, että siitä tulee hyvä tunnelma ja pirteä fiilis. Pyrin oikein pitämään silmät auki kotona ja lenkillä, jotta niitä näkisi. Mainittakoon, että ensimmäiset leskenlehdetkin piristävät, niitä en ole vielä bongannut.

Arkihaaste 27/52

Tämän haasteen kohdalla alkoi oikeasti tehdä tiukkaa.
Istuin torstaina koneella selvittelemässä paria juttua ja päähän pälkähti, että "voi jee, mitä tällä viikolla muka on tehty mitä en ole jo ehtinyt kertoa".  (Näinhän se menee. Elämä ON arkista ja sitä ei edes itse näe mitä arjessa touhuaa.)

Kun elämä on pitkälle itsekseen ohjelmoitu: herätys, lenkille/töihin, kotiin, lenkille/töihin, iltapala, nukkumaan...

Selasin kuvia ja katsoin niitä, mitä on menneen viikon aikana napsittu. Ehkä niistä saisi koostettua jotain...?  Eli tässä kooste viikon 27 tapahtumista.

Vanha työkaverini otti uuden koiranpennun, cockeripoika heilläkin.

Käytiin pentupainimassa ja jakelemassa kesäpusuja.

Voi miten se oli pieni!!

Sekä minun että Ipanan suusta pääsi "Bono ei koskaan ole ollut noin pieni".

Eikä siitä ole kuin loppujen lopuksi joitain viikkoja.....

Tämä oli viikon paras keikka.

Koirilla oli tosi kivaa ja olin ylpeä meidän nuorukaisesta, kun se osasi olla nätisi.

Sivumennen:

paikallinen sanomalehti julkaisi kesäkilpailun nimeltä "Kesäpusu" ja ilmoitin nämä kuvat

tuohon kisaan. Kuvien ottaja on meidän Ipana ja palkintona oli jotain... en muista.

Joka tapauksessa. Jos hän pääsee loppukilpailuun, tulen pyytämään teiltä

kaikilta äänestämistä, jotta hän voittaisi.  =)  *wink wink*

Tietääkö tämä onnea koko loppuvuodelle?? Toivottavasti.

Aamulenkin jälkeen.

Tämä ON arkista. Silloin kun sää sallii.

Eli kahvit etupihan terassilla.

Ylellistä aamukahvista teki nuo pari Hopeatoffeeta.  =)

Kävin tervehtimässä tytärtä ja katsastamassa asunnon.

Se olikin tosi kiva. Ihanan valoisa ja vaalea.

Vein lapsen poikaystävineen syömään ja annos piti kuvata, 

kun kerrankin oltiin paikassa, jollaisessa en todellakaan yleensä käy, 

eli joku á la carte -paikka.

Ruoka oli kuitenkin hyvää.

Tilasin siikaa ja tytär nieriää.

Rapsi tai rypsi on aivan uskomattoman keltainen!

Iltalenkin varrelta.

Melkein kotona.

Ilman uskonnollista sävyä.  =)

(Mehän asutaan sadan metrin päässä kirkosta....)

Minua vähän harmitti nuo lipputangot ylemmässä kuvassa.

Erityisesti se, että muualla liputettiin mutta noissa ei sitten roikkunut kuin joku pahainen viiri.