Kun on tällainen maantienharmaa blondi, keltainen väri vaatteissa saa näyttämään lähinnä banaanilta. En siis suin surminkaan laita päälleni keltaista. (Paitsi hetkinen, minulla ON jakkupuku hailakankeltaisena, krääh!)
Mutta keltainen on itsessään iloinen ja pirteä väri. Eritoten luonnossa se on kirkas ja mieltä piristävä!
Joskus Suomen sininen taivas sattuu niin täydellisesti syksyn väreihin.
Olkoonkin, että tulee vähän ruotsalainen vaikutelma....
Edellinen satsi kesti pari vuotta ja käytin niitä melko säännöllisesti.
Nyt laitoin joukkoon muutaman limen, ja sen sijaan, että olisin käyttänyt
pelkät kuoret, lohkoin ja laitoin lohkot suolaan.
Hedelmälihaa tuskin pystyy käyttämään, eiköhän se ole myrkkysuolaista?
Mutta kuoret antaa kivan maun monille ruuille, meidän perheessä pääasiassa
Kaadoin päälle vielä rutkasti sitruunamehua varmistaaksen
suolan sulamisen ja tällä hetkellä komerossa
on purkillinen hyvin mehukkaan näköistä sitruunaa.
Vaahteroiden iloittelua!
Paitsi että tämä taitaa olla tammi....
Tammenterhoja koko asfaltti täynnä.
Aamun sumua pellon päällä.
Auringonnousu kultaa kaiken.
Ainoa asia, josta tällä hetkellä voisi natista keltaiseen liittyen on vähän kulahtanut otsavalo. Pilkkopimeässä metsässä, kun tuikku alkaa himmetä ja muuttua keltaiseksi, tulee vähän sellainen olo, että mahtaako täältä päästä kotiin katkomatta jotain raajaansa....
Joulupukille laitoin toiveen, että tarvitsen vihdoin kunnollisen, kirkkaan ja pitkään palavan otsalampun! Saapa nähdä oliko pukki kuulolla....