Arkea, pentuarkea, syksyä

Niputin otsikkoon (mielestäni) kaiken oleellisen juuri tähän hetkeen. 
Sarjassamme sekalaista soppaa siis.

Pentuarki on alkanut kivasti. Koirat tulevat hyvin juttuun, tutustuminen kesti n. 30 sekuntia, ja varsinkin tuo junnu on ikionnellinen saatuaan "oman vinkulelun". Nuo nuorimmat vääntävät päivittäin joka käänteessä, leikki on aika ajoin äänekästäkin, mutta Merlin on kyllä luonteeltaan niin taitava ja puhuu koiraa aivan täydellisesti. 

Sanoinkin trimmaajalle, että jos saisin valita (ja mahtuisi, ja, ja, ja....), ottaisin Merlinin jälkeläisen heti, jos voitaisiin taata, että sen luonne periytyy 100%. Sen emä oli oma suosikkini kasvattajan koirista ja se on leikittänyt aikanaan täti-koirana meidän Bonon ja sen jälkeen useammankin pentueen ennen näitä omia pentujaan, eikä suotta.

Myös setäkoira-Bono on ihan ok penskan suhteen. Heiluttaa häntää ja lähtee joskus vähän leikkiin, mutta on kuitenkin se arvokas vanha setä, joka vaan lähinnä katsoo päältä kun nuoriso riekkuu.

Mies kävi pienessä suunnitellussa päiväkirurgisessa operaatiossa ja on nyt saikkarilla muutaman viikon. Penskan muutto osui sikäli hyvään aikaan, että ehditään vähän rauhassa siirtää sitä harvempaan ruokailuun (4 → 3) koska työvuorojen takia kukaan ei täällä päivisin ehdi käymään....

Sisäsiisteyteen pyritään, mutta sen suhteen eletään jälleen aikaa, jolloin pyyheliinoja on lattialla ja niitä pestään alvariinsa.

Mun vauvat ♥

Vanhempien luvalla myös kuva Hillasta

Boogie the Wookie

(Alunperin nimeksi piti tulla Chewbacca...)

Parhaat kaverit

Pihalla olen saanut jotain aikaiseksi. Miehen operaation takia täysi ponnistelukielto, joten mitään raskaampaa ei voi teettää. Mutta pystyy sitä itsekin, vaikka tämä vanha merenpohjan savi tässä pihamaassa ei tosin ole niitä helpoimpia.

Kukkapenkkeihin ostin muutaman kukkasipulin....  siis lähti ihan lapasesta, kun Tokmannilla oli isoja säkkejä halvalla. Sulo Vilen minussa lähti lentoon ja totesin kotona, että sipuleita on sellaiset 500 kpl.... (Osa on hyvin pieniä, kuten krookuksia ja lumikelloja, skilloja yms.) 
Joten kevättä odotellessa! Viime keväthän vähän aiheutti pettymyksen, kun pihassa ei kasvanut kirjaimellisesti yhtään mitään. Ensi keväälle vähän muuta.... (paitsi jos myyrät ja kanit ja peurat...)

Tilasin alkukesällä punaisen viiruhelpin ja elefanttiruohon. Ne elivät purkeissa kesän ja havahduin (liian myöhään), että ne kuuluisi istuttaa syksyllä maahan, jotta ehtivät juurtua ja talvehtivat. 

Sain useita varoituksia olla laittamatta niitä minnekään pihalla, koska kuulemma leviävät kuin rutto.

Jää nähtäväksi.

Helpi päätyi aidan viereen. Tein tarkoituksella ison kuopan, jotta sillä olisi tilaa levitä, ja varsinkin, että siellä olisi kunnon multaa juuristolle sitä talvehtimista ajatellen. 

Minusta tuo punainen väri oli kaunis. Meillä oli vihreä viiruhelpi aikanaan edellisessä kodissa, mutta se ei oikein ottanut kasvaakseen. Siihen taisi päästä liikaa nurmikkoa kilpailemaan elintilasta, koska en osannut suojata sitä. Eihän tätäkään sen kummemmin ole suojeltu, mutta ainakin tuo kate vähän hidastaa tavisruohon leviämistä.

Kuten sanottu, mies on ponnistelukiellossa, ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua kun kaikki asiat on kesken ja tekemättä.
Joten kuinka monta äreää ämmää tarvitaan kaivamaan saveen kuopat portin pylväille? 
No, aika badass-fiilis siitä tuli, kun totesin, että minähän pystyn. 😁

Hirmuinen mittailu oli pylväskuoppien suhteen, koska portin mitat ovat yhtä, ja totuus itse asiassa toinen. Portin mitoissa ei oltu otettu huomioon saranoita tai keskelle tulevaa lukitusta. Nehän leventävät yllättäen yli 15 cm kokonaisleveyttä. (Mikä oli hyvä juttu huomioiden, että muuten olisi pitänyt alkaa sirkkelöimään asfalttia....)

Tadaa!!!

Kun portit on valettu ja saadaan aidan linjaus tuohon vasemmanpuoleiseen tolppaan, istutan elefantin siihen pylvään juureen. Ajattelin tehdä samalla tavalla kuin helpin kanssa, että iso kuoppa ja runsaasti katetta. Siinä nurmikon reunassa se sitten saakin levitä, pystyyhän ne pitämään kurissa leikkurilla...

Kesänaapurit, eli kyyttölehmät ovat olleet ilonamme tuolta heinäkuun alusta lähtien. Alussa niitä näkyi lenkkipolun varrella, olivat aika arkoja ja ihan yhdessä kasassa.
Sittemmin rouvat tottuivat ympäristöön ja alkoivat vaeltaa enemmän ruuan perässä, ja niitä oli meidän tontin perällä olevan joen toisella puolen. Yhteensä lehmiä oli ehkä 25-30 ja kulkivat aamulla yhteen suuntaan syöden, ja hakeutuivat sitten vähän takaisin aina märehtimään ja levolle.

Hassuinta oli heinäkuun lopulla ja elokuussa huomata, miten vasikat olivat kirjaimellisesti kesälaitumilla. Ne eivät välittäneet sähkölangasta, vaan painelivat sen alta viereiselle kaurapellolle.....  pari äitilehmää meni sittemmin perässä.

Tunsin itseni toki naapurikyttääjäksi, kun katselin lehmiä aika ajoin jopa kiikareilla. 😁

Sittemmin lehmien omistaja kävi ohjaamassa niitä laitumella eteenpäin ja ovat nyt pois meidän tontin kohdalta, mutta aamulenkin varrella oli muutama rouva ihan hiekkatien vieressä.

Ihanan sosiaalisia ja uteliaita ovat, tulivat välittömästi langan viereen, kun kuljin siitä ohi eivätkä välittäneet koiran haukkumisesta mitään.

Toisen naapurin heppaset ovat myös tulleet lenkkireitin varrelle. Pari shetlanninponia ja luulen tuon isonkin olevan poni. Kauniita, uteliaita ja reippaita. 

Näitäkin on valitettavasti haukuttu, ja itseäni huvittaa eniten tässä se, että me muutettiin maalta kaupunkiin ja nyt naapurit ovat tällaisia! Selkeää kaupunkilaisporukkaa.

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta.

TIISTAI

- erittäin huonosti valvottu yö

Mies tulee iltavuorossa töistä vasta 23:30 ja lisäksi koirat oli älyttömän levottomia koko yön ja ylitseni käveltiin toistuvasti. Nukuin ennen työpäivää niin, että katsoin kelloa viimeisen kerran kolmen aikaan ja herätys oli viideltä. 

+ aamuvuoro alkoi kuitenkin hyvin enkä ollut ihan niin väsynyt, kuin kuvittelin etukäteen

+ työvuoro meni kivasti, työt tuli tehtyä hyvällä vireellä

+ kotona oli tehty lisää keittiöremppaa ja minulla on jo pari pätkää ihan oikeaa tasoa käytössä → helpottaa elämää kummasti

+ mielettömän kiva pitkä lenkki koirien kanssa

- pikkumiinus siitä, että en melkein onnistunut pihasaunan lämmityksessä alkuun, koska en löytänyt sytykepaloja ja paperi palaa huonosti

+ sauna kuitenkin lopulta valmis ja rentouduin kunnolla

+ ehdin lukea kirjaa ja juoda teetä rauhassa

Tiistaina jäätiin siis reippaasti plussalle erittäin heikosti alkaneen päivän jälkeen. Saunan sytytys harmitti hetken, koska laiskotti enkä jäänyt katsomaan syttymistä. Mutta voi pojat mikä auringonlasku saunan jälkeen, vaikkei se tietenkään kuvasta näytä niin hienolta.

KESKIVIIKKO

+ hyvin nukuttu yö, koko porukka oli ihan kanttuvei ja koirat erinomaisen hyvällä tuulella aamusta

+ keuhkopolipäivä, mikä on sinänsä työmaailmassa aina plussaa

- varovaisesti huonoja uutisia keuhkolääkärille, mutta 

+ hän suhtautui asiaan tosi iloisesti ja kannustavasti

- työpäivän jälkeen kiireellä parin paketin kautta (Matkahuolto ja R-kioski, ärsyttää, kun tavarat postitetaan eri osoitteisiin/eri tahon kautta ja niitä saa noukkia sieltä täältä) kotiin ja koirille ihan liian lyhyt lenkki, enkä ehtinyt haukkaamaan kuin jogurtin 

+ Mellin treenit, löydettiin hyvin paikalle ja vaikutti kivalta, Mellis tuntuu osaavan jotain asioita, vaikka on ihan pellossa kasvanut

Treenaan siis koiranpojalle taipumuskoetta varten tiettyjä asioita. Paikallinen koirakerho järjestää tällaisen 5 kerran kurssin. On mahdollista, että Mellistä tulisi lopulta kuitenkin meille metsästyskäyttöön koira, ainakin se osoittaa tällä hetkellä varsin hyviä ominaisuuksia siihen.

+- treenit kestivätkin laskemani tunnin sijasta kaksi, olin nälkäinen ja väsynyt, enkä ehtinyt enää kävelyttää koiria uudestaan (matkoihinkin meni 40 min suuntaansa)

+ kotona oli valmiina ruokaa, joten nälkäkiukku laantui nopeasti

Keskiviikkonakin jäätiin enemmän plussalle 3/6, vaikka muutama tylsäkin juttu mahtui päivään.
Siedän selvästi huonosti kiirettä ja nälkää. Jälkimmäinen ei ole yllätys itsellenikään, olen aina ollut herkkä laskeville verensokereille ja sana nälkäkiukku on kohdallani enemmän kuin totta. Mutta en ole aiemmin ajatellut, että tuollainen "normaali" kiire, jossa pitää vähän kruisailla paikasta toiseen toimittamassa jotain asiaa, voi olla noinkin iso stressitekijä. Ehkä päivän muu kiire yhdistettynä siihen oli iso juttu juuri tuona päivänä. 

TORSTAI

+ jälleen hyvin nukuttu yö, nukuttiin koko sakki meille pitkään eli 7:20 saakka

+ ihana pitkä aamulenkki auringonpaisteessa 

+ tekisi mieli antaa tuplaplussa: vihdoin sähkömies talossa, mutta 

- hän laittoikin vain sähköt "aluilleen", koska nyt tarvitsee laittaa kaapit yms paikalleen, että voidaan kytkeä loppuun. Ei siis vieläkään ruuanvalmistusmahdollisuutta!

+ vapaapäivä ja päiväunet sohvalla

+ toinenkin kiva lenkki

+ rento vapaapäivä, ansaitusti

Torstai oli odotettavissa plussapäivä, koska vapaalla. Hiukan himmensi iloa se, ettei sitä uunia ja liettä ole vieläkään kytketty. Laitoin sen sijaan laiskan naisen kanapataa slow cookerilla. Ruokaa se on sekin.

Työkaverit vähän naureskeli vappuviikonloppuna töissä, kun pureskelin eväitäni, että "onko sulla joku dieetti menossa vai, kun ei ole hiilareita". Kanapataa ja pakastevihanneksia, nimittäin. 
Minä kun en ole suuren suuri perunan ystävä, olen jo puolivakavasti harkinnut niiden keittämistä mikrossa. Riisiäkin pohdin, kahvinkeittimellä. En kokeillut.....

Uusi alku, tavallista arkea

Kuten sanottua, Pappakoira tokeni ja saimme mahdollisuuden vielä jatkaa. Asia, josta en voisi olla onnellisempi! ♥
Hirveä tunteiden vuoristorata tuli käytyä läpi. Soitot sekä eläinlääkäriin ja eläintuhkaukseen, kun selvittelin asioita.... sitten uudestaan eläinlääkäriin ja vielä viimeisen kerran lääkärille, kun peruin ajan.

Jospa elämä jatkuisi vähän tasaisempana vaikka seuraavat pari vuotta.... vai pyydänkö liikaa?

Kevät tuntuisi olevan Lounais-Suomen vallitseva vuodenaika, olkoonkin, että kalenteri puhuu tammikuusta. Aamulenkillä joku rohkea talitintti veteli jo varovaista ti-tyy:tä ja eilen palasin iltalenkiltä aika tasan viiden aikaan ja metsässä näki vielä ilman otsavaloa!!! (Toki oli kirkas päivä, mutta joka tapauksessa....)

Lapsi oli löytänyt äidille T-paidan, 

joka on just eikä melkein!!! 

Rento sunnuntai sohvalla: kukkuu!

Metsälenkkiä ollaan tehty. Tämäkin pikku puro on kesäaikaan lähes kuiva, nyt isoimpien sateiden aikaan siinä on virrannut tosi vuolaasti vettä. Pitäisi olla utelias ja kahlata se yläjuoksulle ja selvittää mistä tuo vesi siihen virtaa. 

Siinä on pohjassa sellaista reilun peukalonpään kokoista pyöreää kiveä ja on hurjan nätti kirkkaana päivänä, kun vesi virtaa aivan kirkkaana kivien päällä.

Koirien elämässä on ollut pari uudehkoa juttua: hampaiden pesu poron luilla. Bono oli alkuun hyvin hämmentynyt tästä. Kerrassaan outo sapuska, kun pieni cockerspanieli joutuu tekemään tosissaan töitä saadakseen vatsaansa jotain.

Oli muuten yksi parhaista konsteista saada koirat uuvutettua hyvällä tavalla.

Pupu pupunen eli Herra Rusakko päätyi pakkaseen. Nahka oli Bonon mielestä todella jännittävä.

Harmi etten tiedä missä ja miten sen nahan olisi voinut kuivata näin kotioloissa. Siitä saisi koirille sopivan laahausnahan, mutta tuollaisenaan ei tietty säily.

Bono nuoli pupusen naamaa. Jostain syystä nämä noutajat ja lähes-noutajat ovat järjestään ihan hurmiossa aina kaninnahasta. Bonon siskolla oli hiljattain pennut ja yksi niistä on uudessa kodissaan päässyt myös metsälle ja tavannut rusakon samoilla tavoilla: oli repinyt ja nuollut pupua kovin.

Myös toinen ruokakerta meni askarrellessa.
Onneksi kumpikaan ei hoksannut, että kuljettamalla Kongin rappusiin ja pudottamalla, sieltä olisi roiskunut sapuska ulos ja olisi vaan voinut nuoleskella jäljet. Nimittäin olisin hermostunut tyystin, jos tuo niiden sisään tungettu lohi/kanamuussi olisi ollut pitkin seiniä ja lattioita.
Tyytyivät lipomaan.

Keväinen arki

Facebook kyselee aina "Mitä mietit?"
No, mietin tässä, että eipä kurjuutta kummempaa. Ei siis nyt mitenkään kurjaa, hassu sanonta oikeastaan.
Vähän tämä kevään (jo syksyltä jatkunut) sateisuus, hämäryys, harmaus alkaa ottaa voimille.

Tämä oli ihan vuodenvaihteen jälkeen, olisiko ollut toisen päivän ilta.

Kieltämättä joitain harvoja päiviä on ollut, jolloin on töistä lähtiessä havainnut hassun ilmiön: voi nähdä jotain muutenkin kuin auton valokeiloissa. Päivä siis todistettavasti pitenee.

Onneksi se tekee sen todella reippain askelin juuri tässä vaiheessa vuotta.

Sallin itseni innostua uudesta teestä.

Oli valitettavasti kuitenkin jokseenkin kitkerää.

Joku viikonlopun päivä tässä oli, kun lauantaina aamulla herätessä oli uskomaton fiilis lehteä hakiessa: pikkupakkanen ja kuulas talvisen oloinen päivä.

Koiralenkille varta vasten kännykkä valokuvausta varten asentoon.

Maailma oli jotenkin mustavalkoinen. Ehkä jos olisimme lähteneet puolta tuntia myöhemmin, aurinko olisi valaissut eri tavoin tuota retkeä. Mutta olipa pirteä ja kiva olo kävelyn jälkeen, kun ei tarvinnut otsavalolla valaista tietä.

Armeijan värejä:

vihertävää harmaata

Oi mikä ihana valo!!!

Koirathan olivat onnellisia meidän kuvatessa yhtä sun toista. Kerrankin sai rauhassa nuuskutella uutisia ja mennä rauhallisesti. Muutenkin yhteiset lenkit ovat todella merkittävästi hidastuneet. Edu-Pappa ei vaan enää pysty reippaasti kulkemaan.

Olen harkinnut tuollaisen infrapunalaitteen tai -laserin hankkimista. Edu sai laserhoitoa muutamaan kertaan taannoin, ja siitä oli merkittävä hyöty. Noita laitteita myydään kotikäyttöön ja niitä voi käyttää myös ihmisten kipujen hoitoon, joten siitä olisi varmasti hyötyä monessa mielessä. Lisäksi ennaltaehkäisevässä mielessä se on kuin hieronta eli rentouttaa niin voisi käyttää tuolle junnullekin.

Tänä vuonna joululista osui hullusti loppiaiseen saakka. Eli kolmen viikon työvuorolista päättyi vasta 12.1.
Joululistaan kertyy aina runsaasti ns. VES (virkaehtosopimus)-päiviä, eli jokainen saa ylimääräisiä vapaita. Se tiesi sitä, että minäkin vietin lähes viikon vapailla yhtä soittoa uudenvuoden jälkeen ja oikeastaan palasin töihin kunnolla vasta tällä viikolla. Kun vielä talvilomia on soviteltava pitkin vuotta, olin laittanut parin päivän lomapätkän tälle viikolle, tulee tässä vielä yksi viikko, johon osuu vain kaksi työpäivää. Eipä kukaan päässe sanomaan, että ei ole annettu levätä.

Tasan vuosi sitten kaaduin koiralenkillä ja mursin olkapään. Eli olen ollut viime vuonnakin lomalla tähän aikaan.... tosin toisista syistä.

Jospa tämä tästä lähtisi taas reippaasti kevättä kohti.
Henkilökohtaisesti en enää toivo sitä lunta ollenkaan. Toki lasten kannalta olisi kiva, että pääsisi harrastamaan talvilajeja, mutta oman liikkumiseni kannalta olen ikionnellinen, kun voi tammikuussa tallustaa lenkkareissa.

Kun ei ole mitään sanottavaa

Kynnys sanoa mitään sen kuin kasvaa, kun ei ole mitään sanottavaa.
Arki pyörii, koirat haukkuu ja pieni ensilumi on maassa.

Kesällä pohdin Sallan patikointien jälkeen, että onko koiralla tietty kilometrimäärä, jonka se painaa, ja sen jälkeen alkaa alamäki ja niin sanotusti kilsat alkaa valua kohti loppua. Tämä siis Pappakoirasta, joka urheasti käveli meidän kanssa huikeita määriä viikon, mutta sen jälkeen on selkeästi ollut haluttomampi kävelemään ja/tai tulee hyvin hitaasti ja rauhassa.

Onko blogia pitävällä samalla lailla tietty määrä sanottavaa ja kun se on sanottu, asia loppuu?

Arkielämää

Olen purkanut kuvia puhelimen muistista. Kova pohtiminen mitä säästää, mitä käyttää ja mitkä vaan poistaa. Digiajalla kuvia tulee vaan otettua, ja itse olen ainakin hyvin laiska suunnittelemaan kuvaa saati sommittelemaan sitä mitenkään, kunhan läiskin menemään ja harmittelen sitten jälkeenpäin, ettei tullut sellaista kuin olisin halunnut.

Tässä vielä yksi otos matkalta pohjoisesta etelään. Paikka oli Leppävirta, kyltissä luki Unnukka, mikä on tuon järven nimi tässä kohtaa.
Kaunis paikka, erinomainen taukopaikka. Pöhköä kyllä ihan kaikki paikat oli suljettuna ennen juhannusta torstaina klo 18. Siis juuri silloin kun juhannuksen menoliikenne on suurimmillaan....

Kiinanpionit ovat viihtyneet siinä, mihin ne kaivoin ja tekevät kiitollisena kukkia mahdottomasti.
Tykkään näistä valkoisista tosi kovin.

Ipanalle sattui pieni äksidentti.

Meillä on kattokaiteet boksia varten mutta ne istuvat vain omaan autooni. Oltiin juuri puhuttu, että kun tullaan pohjoisesta, vaihdetaan autoja niin, että Ipana saa minun Fabian alleen, koska on todennäköisempää, että hän törmäilee liikenteessä sen sijaan, että minä sen tekisin......

Niin ennen juhannusta torstaina hän oli väistänyt rusakkoa, joka sinkosi eteen liikenneympyrästä, ja törmäyksessä ajautui sen rotvallin reunan yli suoraan liikennemerkkiin.

Ja tietenkin alla oli Uffe.....

No. Uffen vakuutus onneksi toimii ja lienee pajalla parhaillaan. Puskuri on muovia ja ilmeisesti tuon renkaan päällä olevan pellinkin vaihtavat. Paljon muuta merkillistä ei rikki mennyt. Jokin letku (pissapoika, joka tulee lamppuihin) oli poikki ja saippuan haju melkoinen. Luonnollisesti aurauskulmat yms pitää tarkistaa mutta se on huoltoliikkeen ongelma.

Harmitti, mutta sattuuhan näitä.

Juhannuksen jälkeen sunnuntaina käytiin tervehtimässä anoppia, joka täytti 70 vuotta.
Ihastuin tyystin suvun uusimpaan tulokkaaseen: Sela.

Oma pieni mansikansyöjäkoirani ei liene kuvauksellisimmasta päästä näin suu auki. Mutta huumoria kuvasta löytyy, ja se todella söisi mansikoita ihan loputtomiin.

Tein vähän arkeen juhlaa ja kiikutin taas vanhat kirpputorikristallit ulos.
Itse tehty mehu ja kuplavesi on melko juhlallista juotavaa hellepäivänä näin kristallipikarista.
Mitäpä niitä säästelemäänkään.

Kasvihuone vähän huolestuttaa.
Kurkkuja olemme saaneet jo vaikka kuinka mutta teen jotain perusteellisesti väärin tomaattien kanssa, koska ne eivät suunnilleen edes kuki tai tee kukkia ja hedelmää on pari hassua. Pituutta kyllä taimilla on kasvihuoneen kattoon saakka ja varkaitakin olen nyppinyt.
Ehkä kirsikkatomaateista ei kuuluisi?

Harmittaa vaan etten onnistu. Lisäksi lehdet käpristelee, tekivät sitä heti samantien muuton jälkeen.
Istutan kuitenkin ne aina niihin valmissäkkeihin etten pelaa itse lannotteiden tms. kanssa.
Tiedä häntä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Täytyy sanoa, että vuoden 2018 loppu ja tämän vuoden alku kaikkinensa kyllä hemmotteli ihmistä!
Jos ajatellaan minkälainen vuosi 2018 oli sään puolesta, ei voi kuin ihmetellä. Eikä joulun upeat joulukorttikuvaelmat lumisine metsineen jääneet yhtään häpeämään tuon ihanan kuuman kesän jälkeen. Sanon vaan, että wau!

Tämä on kotimatkalta 2.1.

Oli pakko pysähtyä bussipysäkille, kun taivas oli niin upea!

Aloitin vuoden suoraan tekemällä 2.1. ylitöinä yhden päivän.
Minulle kertyy kolmen viikon listaan ylityötunteja koko ajan, koska polipäivät alkavat listan mukaan 7:30 ja tulen paikalle 7:00. Lisäksi teen pitkiä päiviä, jotka suunnitellaan alkamaan klo 8 mutta minä tulen töihin aina jo seiskaan. Nämä on esimiehen kanssa sovittu, listateknisiä ongelmia, miksi ei voida ohjelmoida suoraan mun tunteihin. Mutta en valita, saanhan niistä tuon pienen extrakorvauksen, kun herään sianpieremän aikaan ja lähden liikkeelle.

Ihana fiilis tietää, että kevät on kulman takana.
Luonto antoi jo vähän esimakua, mitä se sitten parhaimmillaan on.....

Tavallaan kyllä myönnän, että tykkään näistä pimeistä illoistakin. Kun kulkee metsässä tuon joululahjan kanssa (sain siis äärettömän kirkkaan otsavalon), on takuuvarmaa, että ketään ei tule vahingossa vastaan....  pimeydestä on siis etuakin. Ne satunnaiset keltaiset kirkkaat silmät, jotka katsoo takaisin kauempaa toki hätkähdyttää aina vaan. Tällä mielikuvituksella varustettu ihminen pystyy uskomaan minkä tahansa puuman ja leijonan olemassaoloon, vaikka ne on peuroja, supikoiria ja kettuja....

Arki on pyörähtänyt käyntiin täysillä, kun lukiokin taas jatkui.

Pyrin kirjaamaan tämänvuotiseen kalenteriin, jonka siis ostin itselleni joululahjaksi (Kiitos vielä lievästä yllytyksestä, Heli!!), päivittäisen sään ja lämpötilan. Niitä olen useana vuonna kaivannut, kun olisi kiva muistella taaksepäin minkälaista oli. 

Tässä esimerkkinä yksi viikko. (No eipä ole paljon pidemmälle kyllä ehtinyt merkintöjä tullakaan....)

Laitan myös ylös leffat, joita olen käynyt katsomassa. Sain vihdoin ostettua sarjalippuja. Leffateatterin pitäjä on vanha työkaverini vuosien takaa Nokialta, ja hänkin sanoi, että "teidän perheessä nämä todella tulee käyttöön". 

Luonnollisesti harmitti tosi kovin, kun yksi merkinnöistä piti jo sotkea. Ehkä opettelen kirjaamaan kaiken lyijykynällä?? 

Poikien rokotusaikaa piti siirtää, koska teetän Bonolle geenitestin samalla käynnillä. No, rokotukset on tänään, mutta eipä ole Posti kyennyt sitä pari viikkoa sitten tilattua tutkimussettiä toimittamaan edelleenkään.... *prkl*

Onneksi eläinlääkärillä on välineet ja sain labrasta luvan toimittaa sinne "omat putket" kun ne on asianmukaisesti merkitty.

Yksi upea päivä ollut tähän mennessä ja minähän poukkoilin sekä metsässä että omalla pihalla kameran kanssa.

Arki pyörii jälleen

Pari mielestäni hauskaa tekstiä kahvimukeissa:

Nämä oli sellaisia take away -mukeja, mutta harmittavan lötköä muovia. Muuten olisin voinut sortua tuohon kuumaan kahviin.

Harmi kyllä joka vuosi töihinpaluu tietää sitä, että noin kolmen tunnin päästä aloittamisesta loma on jo ihan unholassa. Vaikka tänä vuonna olen kyllä näköjään lomaillut sillä lailla hyvin, että .... no ei, en ollut unohtanut salasanoja... mutta sen sijaan päädyin heti toisena päivänä lääkevuoroon ja hihittelin siinä kaappien edessä kun tajusin, etten todellakaan muista eri kauppanimiä ja jouduin tarkistamaan jotain päivittäin meneviä useaan kertaan Pharmacasta.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tulin tuosta hyvälle tuulelle!  Jaan yleensä hyvinkin osaston lääkkeet parissa tunnissa. Nyt käytin puolillaan olevan osaston lääkkeisiin saman. Tarkistin kyllä niin moneen kertaan kaiken, että alkoi jo hirvittää, että aika loppuu kesken.

Töihinpaluu muuten oli kuuma ja hikinen!! On se merkillistä, ettei tämän alan laitoksiin saada toimivaa ilmastointia. PÖH!
(Onhan tuo sairaala toki rakennettu jo 60-luvulla osin ja 80-luvulla loput....)
Työkaverit oli entisellään, kivoja, hyväntuulisia ja ymmärtäväisiä oman tumpelouteni kanssa.  =)

****
Voisihan sitä tietysti käyttää aikaansa vaikka sen pohtimiseen, mistä saisin tällaiset liikennemerkit lainaan puolentoista vuoden päästä synttäripaikan pihalle. Arvaatteko, miksi repesin ihan täysin kun näin tämän?

****
Maailmalta sen verran kuulumisia, että Ipanalla tuntuu olevan kaikki hyvin. Viihtyy ja käyttää kieltä!!
On se siellä jo jotain kokkaillutkin. Tosi kiva! Näyttää vähän mitä on Suomalainen eväs. Tiesin, että Ipana alkaa nopeasti kaivata jotain tuoretta. Mehän syödään paljon salaatteja yms ja tuolla vihannekset kyllä on usein maissia tms mikä on pakasteesta otettua ja lämmitettyä.

Loman loppua kohti, seuraavaa odotellessa

Täällä jatkuu elo nyt syyskuun lopulle melko arkisena. Pienen poikkeuksen tekee elokuun puolivälissä saapuva toinen Jenkkisiskoni (joka ei sivumennen todennäköisesti ehdi Ipanaa tavata ennen kuin oman reissunsa jälkeen.)  Katsotaan mitä seikkailuja ehdin heidän kanssaan sitten tehdä. Mukana on alta 2-vuotias, joka asettaa omat rajoituksensa.

Hankimme tuollaisen majakan heinäkuun alussa. Alunperin se oli tarkoitus päätyä anoppilaan, mutta olosuhteista johtuen emme sinne menneetkään, ja se kyllä istuu meidänkin pihaan varsin kivasti. Ei sillä, että sammakot ja vesiliskot tarvitsisivat valoa kotiin löytääkseen.....
Luulen silti, että laitamme siihen valon talveksi. Se voi sitten valaista tietä kotiin.

Parasta kesässä on ollut mahdollisuus lähteä koirien kanssa aamulla varhain lenkille, tulla kotiin aamupalan ääreen, ottaa kahvikupillinen terassille, mahdollisesti kirja....
Näköjään omat tyytyväisyyden aiheeni ovat kohtuullisen vaatimattomia.

Ihanaa, että Pappakoira-Edu on vielä niin hyvässä hapessa, että kävelee aamulla seiskan jälkeen helposti 5-7 kilsan lenkin.

Tiedän, että monia ihmisiä nämä helteet ovat alkaneet ottaa pataan raskaamman kautta.
Minä taas kylven edelleen ilossa ja auringossa.
Olen 10 vuotta maksanut perheeni jonnekin aurinkoon joka vuosi, joten nyt saan sitä ilmaiseksi ja omalla pihalla. Tuskin voisi olla parempaa!!

Bono on mäyräillyt. Ensin se kaivoi hillittömän kuopan terassin alle varjoon, ja nyt lötköttelee siellä aina kun ihmettelemme minne koira on joutunut. Mahtaa olla viileää ja mukavaa!
Ainoa huono puoli on, että maa on savista ja sen korvat on jatkuvasti pienessä savisotkussa.

(Onneksi ei kaivanut metriä enemmän tästä katsottuna oikeaan: siinä on salaoja ja tuo syvyys olisi voinut viedä sen finnfoamiin asti.)

****
Tämä on ollut jonkunmoinen liikuntaloma. Paitsi, että mittaan nuo kävellyt kilsat muutenkin läpi vuoden, olen tämän loman aikana liikkunut vähän extraakin eli fillaroinut. Mukavaa puuhaa ja viima viilentää edes hiukan.

Ainakin yhdelle reissulle sain miehenkin puhuttua mukaan, kuten kuva todistaa.  =)
15 kilsan kohdalla pidettiin juomatauko, koko lenkki oli 30 km.

Muuten loma on ollut edelleen vähän sarjaa "eka kerta".
Tehtiin visiitti Somerniemen kesätorille. Ilmeisesti tapahtuma, jonne tullaan kauempaakin. Ja kyllä siellä sitten autoja olikin rivissä jo satoja....

Hyvä ystäväni ompelee lasten vaatteita ja oli siellä myymässä. Moikattiin Sanna ja pällisteltiin ihmisten menoa.
Mielettömiä juttuja osalla myynnissä. Voi kun olisi miljonääri, jolla olisi loputtomasti tilaa....

Kirpparimyyjien puoli

Täytyy sanoa, että jengi kyllä hinnoittelee osan kamoistaan kummallisesti.

Jos saan Prismasta täysin uuden Mariskoolin johonkin hintaan, 

tuskin maksan siitä kymppiä kalliimpaa hintaa siksi, että se on jonkun vanha. *roll*

Juotiin kahvit ja ihmeteltiin.

Ostin pari tuoretta kukkakaalia (olisi pitänyt ostaa useampi!!)

sekä kreikkalaista leipää.

Torilla soitti hauska ukulele-orkesteri.

Vanhoja hyviä 70-80-luvun kotimaisia viisuja,

ukulelen/ukuleleiden säestyksellä.

Koska olimme niillä kulmilla, halusin vielä piipahtaa tutustumassa Hiidenlinnaan. Siellä on jonkinlainen seikkailupuisto, ja ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoinen paikka vierailla kun tuo toinen sisko saapuu Suomeen.

No, jäi kyllä vierailu sitten tähän kuvaan. Alueelle olisi pitänyt maksaa 12 eur/nekku sisäänpääsyä ja sillä rahalla olisi sitten päässyt esim. kahvilaan.

Laitoin palautteen netissä, että menettivät heti pari asiakasta enkä kyllä aja sinne parin viikon päästä useammankaan kanssa.

Jos menisin sinne esim. kouluikäisten lasten kanssa katsomaan, miten muksut kiipeilevät seikkailupuistossa, enpä haluaisi siitäkään mitään sisäänpääsyä maksaa, koska esim. siihen Turun Flow Parkkiin pääsi täysin ilmaiseksi pällistelemään ja vaikka viettämään koko päivän.

Tuskin tuolla NIIN IHMEELLISET kahvilapalvelut on, että kannattaa maksaa sisään päästäkseen ostamaan sitä pullaa.... 

No, valintoja toki.
Kenties tuolla keskellä korpea ainoa tapa elää on pyytää rahaa kaikesta. Vaikka sitten sen kustannuksella, että joku viitsii kääntyä portilta pois.

Hassu viitasammakon poikanen kellutteli kuono pinnalla. Kun se näytti räpistelevän siihen tahtiin, että haluaisi kuivalle maalle, otin pikkukiven ja nostin sen kanssa toisen vähän haukkaamaan happea. Kauan se ei siinä kiikkunut, vaan loikki menemään ja päätyi takaisin altaaseen.
Hauskoja.

Meidän piha-altaassa tuntuisi olevan kaksi vesiliskoa. Toinen on ihan valkoinen, toinen enemmän vihertävä/tumma. Jäin miettimään onko se ehkä jokin ikä-juttu? Mahtaako ne kasvaessaan vaihtaa väriä?